Minulla todettiin juuri masennus. Mutta hoito on alussa. Puoliso epäilee vahvemmin maanis-depressiivisyyttä. Kun pyysin häntä kuvailemaan minua, kirjoitti ylös kaikki kliseet bibolaarisesta tyypistä. Olen aina ollut ailahtelija, osaamatta juurtua mihinkään. Olen joko ihan down, tai vastavuoroisesti kuulemma johdan koko ihmiskuntaa.
Veljelläni todettiin myös muutama vuosi sitten masennus ja rankkoja ahdistuskohtauksia. Mutta Ok, nämä kaikki onneksi jo hoidossa.
Mutta.... kävin miettimään miten voimme molemmat olla niin sekaisin, ja aloin miettimään äitiämme. Olemmeko osa hänen kieroutunutta perintöään?
Hän on ollut todella tiukka kasvattaja. Sairaalloisen järjestelmällinen ja menee ihan sekaisin, jos joku tavara ei ole paikallaan.
Äiti listaa koko ajan töitään ja sitä mitä syö. Hänen mielipiteensä on ainoa oikea, muita ei kuunnella. Hän on alkoon menevä, ja humalassa intoutuu aina kehumaan itseään. Hänellä ei suju mikään työ nopeasti, kotityötkin täytyy tehdä tiukasti käsikirjan mukaan. Hän on aina vaatinut meitä suoriutumaan kaikesta täydellisesti, mikään muu ei ollut tavoite kuin paras, täydellinen. Molemmat muistamme sen, miten kiitosta ei tullut kuin täydellisestä suoriutumisesta.
Miten häntä voisi diagnosoida -vaikuttaako kenestäkään tutulta. Olemmeko suora tuotos noista tekijöistä, vai saattaako henkiset ongelmamme tulla isämme puolelta monen sukupovlen yli? Meillä oli molemmilla normaali lapsuus sillä erolla että itse olin koulukiusattu ja vailla kavereita.
Veljelläni todettiin myös muutama vuosi sitten masennus ja rankkoja ahdistuskohtauksia. Mutta Ok, nämä kaikki onneksi jo hoidossa.
Mutta.... kävin miettimään miten voimme molemmat olla niin sekaisin, ja aloin miettimään äitiämme. Olemmeko osa hänen kieroutunutta perintöään?
Hän on ollut todella tiukka kasvattaja. Sairaalloisen järjestelmällinen ja menee ihan sekaisin, jos joku tavara ei ole paikallaan.
Äiti listaa koko ajan töitään ja sitä mitä syö. Hänen mielipiteensä on ainoa oikea, muita ei kuunnella. Hän on alkoon menevä, ja humalassa intoutuu aina kehumaan itseään. Hänellä ei suju mikään työ nopeasti, kotityötkin täytyy tehdä tiukasti käsikirjan mukaan. Hän on aina vaatinut meitä suoriutumaan kaikesta täydellisesti, mikään muu ei ollut tavoite kuin paras, täydellinen. Molemmat muistamme sen, miten kiitosta ei tullut kuin täydellisestä suoriutumisesta.
Miten häntä voisi diagnosoida -vaikuttaako kenestäkään tutulta. Olemmeko suora tuotos noista tekijöistä, vai saattaako henkiset ongelmamme tulla isämme puolelta monen sukupovlen yli? Meillä oli molemmilla normaali lapsuus sillä erolla että itse olin koulukiusattu ja vailla kavereita.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulostaa, että teidän äidillä on ainakin pakko-oireinen häiriö.
Äkkiseltään tuollainen kyllä masentaisi, jos itse ei ole samanlainen vaikkei mitään geneettistä altistusta sille olisikaan... Ja en kyllä lähtis samoin tein täysin miehen bipolaariehdotustakaan nielemään ihan sellaisenaan, kun hormonitkin heittelee toisia aika vahvasti.
mutta olen ummikko niinku varmaan iso osa näillä palstoilla, kerro siis avoimesti lääkärille joka hoitaa masennustasi noista asioista, ja ota vaikka se miehes tekemä lista myös mukaan, hän varmaan osaa paremmin sanoa.
Typerältä kuulostaa sanoa "todettiin" ihankuin se vaatisi jotain diagnostisia testejä tai ammattitaitoa. Eiköhän kuka tahansa pystyisi samaan kuin humpuukipsykiatrit. Surullisuus on sitäpaitsi normaali reaktio epämiellyttäviin kokemuksiin.
Great. Olemme siis surullisia ja nyt siihen on lääkitys :)
Useimmiten mielenterveysongelmat siirtyvät vanhemmilta lapsille geenien ja kasvatuksen yhteisvaikutuksena. Luultavasti äitisi on jo temperamentiltaan varsin neuroottinen, mikä osin on geneettisesti periytyvä ominaisuus. Neuroottisuus ja mielenterveysongelmat ovat yhteydessä toisiinsa, ja voivat helpostikin siirtyä sukupolvelta toiselle. Jotkut ovat luonnostaan huolestuneita, vetäytyviä ja negatiivisia. Nämä ominaisuudet altistavat ongelmille silloin, kun ympäristöstä puuttuu sosiaalinen tuki ja ihminen kohtaa paljon stressaavia asioita elämässään. On ihan loogista olettaa, että olette perineet herkkyyden reagoida voimakkaasti stressiin äidiltänne.
Geeniväittämäsi eivät pidä paikkaansa, mutta ei mikään ihme, että niin luulet, koska se vale on usein kerrottu mediassa.
Tässä linkki, joka paljastaa geenihuijauksen: http://www.councilforresponsiblegenetics.org/GeneWatch/GeneWatchPage.aspx?pageId=384
Onneksi täällä löytyy oikeita tutkimustuloksia!
Kun Suomen psykiatrit puhuvat geenivirheistä, ei kannata "sokeasti" luottaa. Harjavallan sairaalassa minulle väitettiin olevan geenivirhe, mutta ilman DNA-testiä. Tosiaan mitään kliinistä testiä ei tehty. Pyysin DNA-testin paperiversion luettavaksi, mutta en saanut.