Tässä lapsettomaksi jäänyt nainen kyselee, että mikä siinä äitiydessä on nyt niin upeaa, että se tekee teistä lisääntyneistä niin ykkösPLUS luokan kansalaisia, ettei meitä entisiä kavereita joilla ei niitä mukuloita ole voi enää edes tervehtiä.
Kälystäni lapsen saatuaan tuli juuri tuollainen parempi ihminen kuin minä lapseton olen. Nokka pystyssä kulkee ohi kaupassakin ja hyvä kun nyökkää, saati että tulisi juttelemaan. Ennen lasta kävi sentään kylässäkin ja oli ihan siedettävän mukava.
Toisaalta onni että lapsettomaksi jäin jos se muuttaa ihmisen noin ylpeäksi. En halua olla sellainen nenä pystyssä kulkija.
Kälystäni lapsen saatuaan tuli juuri tuollainen parempi ihminen kuin minä lapseton olen. Nokka pystyssä kulkee ohi kaupassakin ja hyvä kun nyökkää, saati että tulisi juttelemaan. Ennen lasta kävi sentään kylässäkin ja oli ihan siedettävän mukava.
Toisaalta onni että lapsettomaksi jäin jos se muuttaa ihmisen noin ylpeäksi. En halua olla sellainen nenä pystyssä kulkija.
Vastaukset 84
Vanhimmat
Toivottavasti sinulla on myös niitä oikeita ystäviä. Aikuisena ihmisenä ymmärrän, että kaikki eivät halua lapsia, tai eivät haluistaan huolimatta voi niitä saada. Minulla on sekä lapsettomia ystäviä, että ystäviä joilla on lapsia. Omat lapseni eivät ole mitenkään vaikuttaneet ystävyyssuhteisiin. Ei lapset muuta ihmistä tuollaiseksi kuin kuvailet. Paitsi jos on kyse jostain epätavallisesta tapauksesta.
AP:lle.
Surullista kuulla!
Itse olen sinkku, mutta jo senkin vuoksi että biologinen kelloni tikittää, haluaisin perheellisityä. (Muutoin voisin ehkä ajatella, että sen oikean miehen löytämisellä ei olisi niin kiirettä. Mutta nyt vähän pukkaa painetta siihen suuntaan em. johtuen - )
Itselläni se on juurikin toisinpäin. ne ihanat ystävät, joihin olen noin parikymppisenä ystävystynyt, ja jotka ovat nyt perheellistyneet (sen aikaiset ystäväni, matkan varrella kertynyt n. 10 kpl) oikeastaan kaikki, ovat ystäviäni edelleen. Mistä olen todella kiitollinen ja iloinen! asun hgissä, ja moni asuu myös pk.seudulla, suurin osa pk-seudun "maalaispitäjissä". Jokunen myös kauempana, pohjoissuomessakin asti.
Itselleni on ollut juurikin vaikea juttu 30-ikäisenä saada uusia sinkkuystäviä kuin "tyhjästä". helppoa ei ole ollut. Onneksi muutaman olen "löytänyt". Ainahan hengausmeninikä löytyy, erityisesti jos kuuluu johonkin yhteisöön, mutta että niistä massoista löytäis niitä helmiä - helppoa ei ole ollut. mut huomaan tilanteen helpottuvan kokoajan (erinäisten vaiheiden ja erinäisistä syistä johtuen, mitkä ovat matkalla hidastaneet) -
Joten aika iloinen ja tyytyväinen alan olla!:) Toivottavasti suakin onnistaa ystävyydessä joidenkin muiden kuin niiden kokemiesi koppavien perheellistyneiden naisten osalta!
"Ei lapset muuta ihmistä tuollaiseksi kuin kuvailet."
Jotkut naiset taitavat hakea jonkinlaista hyväksyntää toisilta ihmisiltä ja he yrittävät muokata itseään sellaiseksi että he saisivat hyväksyntää. Sitten kun on lapset saatu eikä vieläkään saada hyväksyntää niin katkeroidutaan ja aletaan vihaamaan niitä jotka eivät "antaneet hyväksyntää". Sitten liittoudutaan toisten äitien kanssa esittämään "parempaa ihmistä" koska "hyvät kansalaiset" ovat niitä joilla on lapsia.
Jotkut naiset ovat siinä määrin rasisteja että he eivät hyväksy erilaisia ihmisiä, mutta he kaipaavat ystävyyttä sellaisten "erilaisten" ihmisten kanssa jotka he itse kokevat "erilaisiksi" tai "erikoistapauksiksi" jotka pärjäävät itsenäisesti elämässä ilman toisten ihmisten apua. Nämä "erikoistapaukset" eivät kuitenkaan ole lainkaan "erikoistapauksia" vaan täysin tavallisia ihmisiä joilla ei ole päässä vikaa. Ne äidit (tai naiset) joilla on päässä vikaa, kuvittelevat että on täysin normaalia hankkia lapsia. Nämä samat naiset kuvittelevat myös että sellaiset ihmiset ovat "erilaisia" jotka kulkevat yksin eivätkä pyri hankkimaan ystäviä. Nämä naiset haluavat usein myös määrittää tietynlaiset säännöt elämään joita tulee noudattaa ja nämä säännöt sallivat ihmisille sen että "erilaisia ihmisiä" saa vihata, syrjiä, haukkua ja heidän päälle saa sylkeä.
Katsokaa elokuva Malena.
Olipa outo purkaus, en vaan tiedä mihin!
Ettet vaan olisi elämässäsi katkeroitunut johonkin?
Katso elokuva Tuntematon sotilas.Se selittää pitkälti suomalaista kansanluonnett, vaikka porautuukin mieskuvauksiin suuremmissa määrin.
Pitkällehän se on näin ollut, että naiset ovat jääneet miehen varjoon. Onneksi meillä onhistoriassamme myös sellaisia upeita naisia esim. Minna Canth ja L. Onerva.
Jatkan vielä sulle "besser peopple", vaikket ehkä sanojasi osoittanutkaan mulle. Mut varsinkin ajatellen sitä, JOS OSOITIT.
"... pärjäävät elämässä itsenäisesti ilman toisten apua". "Sanoit" yhteydessä, että (ymmärtääkseni siis) "heikot" hankkituu "vahvojen" seuraan, heidän ketkä pärjää omillaan, koska eivät ite pärjää itsekseen (ja tarvitsevat siis niiden "vahvojen" tukea?)
Varma en voi olla, mitä ajatuksellasi tarkoitit, mut ymmärsin sen noin. Eli tässä kohtaa itselläni tulee mieleen, että mitä suuremmassa määrin VAHVUUTTA ON HYVÄKSYÄ OMA, JA SEN MYÖTÄ MYÖS TOISTEN HEIKKOUS, sen on terapia opettanut itselleni. Olen siis myös heikkoudessani vahva, kun olen oppinut ymmärtämään tämän. Elämä ja ihmissuhteet opettaneet. Itselläni oli veilä 10 vuotta sitten eli kaksvitosena sellainen harha, sitä siis vaalin, et mähän (vahva ihminen!) en muita tarvi, vaan pärjään omillani. Nyt tajuan sen olleen ITSERIITTOISUUTTA PAHIMMILLAN. On oikein, inhimillistä ja kohtuullista olla tarvita toisia, esim ystäviä ja läheisiä muita, ja olla jopa jossain määrin riippuvainen toisista. Eri asia on takertua ja olla riippakivi jollekulle. Eihän sellaista kukaan halua. Mut me ollaan VAIN IHMISIÄ, ja toki, peilaamme itseämme toisten kautta. Hyväksyntä on tärkeää, joskin itselleni ei ole enää niin tärkeää esim. miellyttää toisia / ainakaan kaikkia. Uskallan sanoa myös omat poikkeavat mielipiteeni vaikkei ehkä kaikki pitäisikään niistä. (ja sit on myös asioita, jotka ei ole mielipideasioita, vaan perustuvat esim. tutkittuun tietoon tai ovat muuten vaan faktoja, joista on turha intää. Näkökulmien ja tulkintojen kirjo on toki sitten vielä asia erikseen.:)
Itselleni erilaisuus tai erikoisuus ei oleitseisarvo sinänsä (jos joskus nuorempana olis siihen suuntaan aatukseni olleetkin - ), vaan tavistiina (sellainenhan ihana ystävä mulla jo on!:) voi osoittautua ihan yhtälailla helmeksi kuin erkkierikoinenkin.:)
Näin siis ajattelen siitäkin huolimatta, vaikka olen jollain lailla tuntenut itseni erilaiseksi ja siitä johtuen ajoittain hyvinkin yksinäiseksi, vaikka aina on ollut ihmisiä ympärillä. Aina mulla on ollut kavereita ja ystäviä, enkä tod. ole koskaan ollut esim, koulukiusattu. Mut niitä "hengenheimolaisia" on ollut vaikea löytää, siithän siinä on ollut kysymys. Nykyään en vaadi ihmissuhteilta, enkä odota niin paljon, kuin joskus nuorempana. Riittää, kun jonkun kans löytyy yhteistä jaettavaa jostain asiasta ja toisen kans toisesta, ja elämä rullaa, kulkee, tunnet olevasi tärkeä joillekuille (ei tarvitse olla tärkeä kaikille .:D) Ja ihanatahan se on kun löytyy myös niitä itselle tärkeitä ihmisiä. Ihanata olla tärkeitä molemmin puolin.:D
Kurjaa, että sinulla on tuollainen kokemus. Itse olen kyllä pitänyt Yhteyttä lapsettomiin ystäviini ihan samalla tavalla kuin ennenkin, kun suurin osa ystävistäni on lapsettomia. eikä äitiys ole noussut päähän.
Päätin jo ennen lapsia, että minusta ei tule semmoista äitiä, joka ylenkatsoo muita tai jonka elämä muodustuu pelkästä lapsista tai että jauhaisin niistä 24/7. Kun näen ystäviäni pyrin puhumaan muista aiheista kuin lapsistani.
Mutta tiedän kyllä mitä tarkoitat tuolla kirkoituksellasi. Nimittäin toiset äidit osaavat olla todella julmia niitä kohtaan, jotka "suorittavat" äitiyttä toisella tavalla. Itse olen palannut opintojen pariin/töihin esikoinen ollessa puoli vuotias ja kuopuksen 3kk, puoliso on jäänyt kotiin hoitamaan. Voit arvata mimmoisia reaktioita tämä on saanut aikaan ja tämähän on se ikuisuus aihe mikä jakaa porukkaa kahtia, kotiäidit vs uraäidit. itse en suorita äitiyttä, mutta tuntuu, että olemassa tietyt raamit hyvä äiti tekee näin ja näin jne.
Kaikennäköistä on saanut kuulla. Lapsia en ole katunut ikinä, mutta myönnän joitakin äitejä olen pitänyt pimeinä etenkin vauva-aikana tuntuu, että kaikki se järkevyys häviää Naisista jonnekin, puhutaan vauvan kakan väristä eikä mistään järkevästä.
Mutta ei äitiys siis kenestäkään mitään parempaa tai yli ihmistä tee. kaikkein surullisempana olen kokenut sen, että naiset joilla ei ole lapsia pahoittelevat sitä ja selittelevät sitä erilaisilla syillä. Yhteiskunnassamme on kyllä jotain vikaa, kun naiset asian näin kokevat. Ei kaikki halua lapsia siinä ei ole mitään vikaa eikä mitään pahaa. Eikä siinä jos niitä lapsia haluaa.
Itse koin sen helvetin, että huomasin olevani raskaana ja olla onneni kukkuloilla hetken. Sitten tuli kamalat kivut ja todettiin että on kohdunulkoinen. No munatorvi vaurioitui ja kun olen sellainen luonnonoikku ettei minulla ole kuin yksi munasarja niin eipä niitä enää lapsia voi tulla.
Kaikenlisäksi anoppikin puhuu puolet tapaamisajasta lapsenlapsestaan ja sen äidistä kuin syyllistääkseen mikä luuseri olen. Enpä ole juuri enää tapaamaan mennyt.
Ja ei, mulla ei ole ketään kavereita. Onneksi sentään koira jota voin vauvitella vaikka sekin että joku hoivaa ja lellii eläintä on joidenkin mielestä sairasta.
Vaurioituiko sinulla tuo ainoa munasarjakin?
No nimenomaan se ainoa.
Kyllä varmaan lapsettomia ystäviäkin voit vielä löytää, et ole ainoa lapseton. Tosin monet lapsettomat on sinkkuja, ja meitä sinkkuja vastaavasti ärsyttää usein parillisten jutut. Esim. "Mun mies on lauantaina poissa, voitko tulla kylään kun muuten mun täytyy olla KOKO LAUANTAI YKSIN" (no voi nyyhkistä nyyh)...
Tuosta lapsettomuudesta: sinulla on käynyt tosi huono onni, ja se on surullista. Mutta jos lapsi on sinulle tärkeä, niin voit luultavasti saada lapsen luovutetulla munasolulla, jos kohtusi on kunnossa; ehkä omallakin solulla koeputkihedelmöityksen avulla. Jos lapsettomuus tuntuu pahalta, niin käy ainakin klinikalla kysymässä mahdollisuuksia, se ei vielä velvoita mihinkään. Adoptiomahdollisuuksiakin kannattaa selvittää, sillä sitten ainakin tiedät kaikki vaihtoehdot. Kenenkään ei nykyaikana ole pakko hankkia lapsia jos ei halua, ja toisaalta nykyään moni voi saada lapsen muulla kuin "perinteisellä konstilla". Hyvää jatkoa sinulle!
Itse lapsettomana en tunne itseäni muita huonommaksi ihmiseksi. Sukutapaamisssa olen kyllä selvästi alempaa kastia, mikä onkin hyvä syy olla käymättä niissä.
Enpä menis yleistämään että kaikki lapselliset ovat nokka pystyssä kulkevia. Niin se vaan on, että kun lapsi syntyy niin siihen täytyy omistautua jollain tapaa. Miten esim. lapsettomat voivat tuosta vain sopia tapaamista jossain jonkun kanssa, jos jollain äidillä ei ole esim. lastenhoitoapua? lapsen kanssa toki voi tulla, mutta sekin on lapsen ehdoilla menemistä. Sitä ei tajua muut kuin ne, joilla on lapsia. Siinä ei ole mielestäni mitään itsekästä. Eriasia on, jos tukiverkko on hyvä ja on hoitopaikka minne lapsi viedä.
Sinulle on käynyt vain huono tuuri kyseisen äidin kanssa, on olemassa ihan mukaviakin tuoreita äitejä. Itse olen tutustunut perhekerhossa äiteihin ja ei mitään ongelmaa (itselläni on pieni lapsi). Äitien mielialaa voi alentaa valvotut yöt ja unenpuute jos lapsi on huono nukkuja. Silloin ei kyllä ole kaikkein skarpeimmillaan ja parhaimmillaan. Jos et halua tutustua äiteihin niin tutustu niihin lapsettomiin joilla on aikaa ja energiaa enemmän.
Minä taas koin aika hankalaksi lapsettomat vain siinä suhteessa, että tyrkyttivät tietoa lasten hoidosta, asiasta josta heillä ei tosi tilanteesta ollut tietoakaan. Luulivat että lasten kasvatus on kuin radiota kääntäis, siksi sanoinkin että parhaita lapsen kasvatuksessa ovat lapsettomat. Mutta on heilläkin ääni kello muuttunut lapsen saatuaan.
Niin, isät ja äidithän ei ikinä arvostele muita äitejä ja isiä... :D
Tähän tekisi mieli vastata, että mikä teidän lapsettomien itsetunnossa on vikana, kun automaattisesti oletatte teitä pidettävän huonompina kuin lasten saaneita? En tunne ketään, joka nostaisi itsensä äitiyden varjolla muiden yläpuolelle ja minulla ainakin on säilynyt paljon entisiä kavereita äitiydenkin aikana, vaikka kaikilla ei lapsia olekaan. Ja on tullut myös uusia kavereita, joilla ei ole lapsia. Eipä silti, on moni kaveri jäänyt myös matkan varrelle, mutta se ei mitenkään ole johtunut äitiydestäni. Kenties sillä sinunkin kälylläsi on jokin ihan muu syy käytökseensä. Ehkä olet jopa itse omalla käyttäytymiselläsi sen aiheuttanut. Kannattaisi varmaan mennä kysymään häneltä, että missä on vika ja voisiko asiaa jotenkin korjata.
Niin, kun muksunsa (kälyni) oli pieni sanoin että meille voi tuoda hoitoon ja olisi ollut ihan oikeasti kiva saada pieni vieras kylään, muttei koskaan tuonut. Tuntui ettei luottanut että muksu säilyisi kokemattomalla hengissä.
"En tunne ketään, joka nostaisi itsensä äitiyden varjolla muiden yläpuolelle" No minä tunnen. Nimittäin oman äitini. Hän jaksoi / jaksaa mollata isän veljen vaimoa kun heillä ei ollut lapsia sanomalla "ettei sekään edes mukulaa maailmaan saanut". No ei ole onneksi mulle päin naamaa sanonut. Muuten epäsuoraan kierosti kylläkin.
"Miten esim. lapsettomat voivat tuosta vain sopia tapaamista jossain jonkun kanssa, jos jollain äidillä ei ole esim. lastenhoitoapua? lapsen kanssa toki voi tulla, mutta sekin on lapsen ehdoilla menemistä. Sitä ei tajua muut kuin ne, joilla on lapsia."
Minusta tämä on esimerkki parhaimmillaan lapsettomien syrjinnästä. Uskotko lapsettomien istuvan kotona joutilaana vaan peukaloita pyörittelemässä ja odottamassa, että jollain ystävällä on aikaa tavata? Teitkö sinä niin ennen lapsia? Oikeasti?
Minun kokemus kun on se, että nykyihmisen elämä on täynnä vaikka mitä aktiviteettia. Harvoin edes lapsettomilla on aikaa mihinkään ex tempore -tapaamisiin, vaan ne näkemiset pitää sopia aina etukäteen. Lapsen saamisen jälkeen ajankäyttö muuttuu. Silloin ei ehdi tehdä läheskään kaikkia samoja asioita kuin ennen lasta, koska suurin osa vapaa-ajasta (eli työn ulkopuolisesta ajasta) menee kotitöihin ja lapsen kanssa olemiseen. Mutta ne lapsettomat, heillä se vastaava aika on täytetty jollain muulla.
Ja vinkkinä ystäviesi kanssa toimimiseen, niiden lapsettomien kuin toisten perheellisten: jos ystäväsi olettavat että sinulle käy heti välittömästi kun he haluavat nähdä, ja suuttuvat jos näin ei tapahdu eikä toinen ajankohtakaan heille kelpaa...suosittelen ottamaan tällaisiin ystäviin etäisyyttä. Onhan meillä jokaisella oikeus tehdä sitä mitä olemme suunnitelleet jonakin tiettynä ajankohtana tekevämme.
Minä miehenä olisin sitä naista laittanut turpiin jos minun naiselleni joku olisi tuollaisia suustaan päästänyt tai haukkunut ihan pystyyn ja se siitä. Itsellä yksi lapsi ja kyllä minuakin päähän otti kun joku kaveri oli isäksi tullut niin ei puhuttu muusta kuin lapsesta ja se siitä. Itse olin ilman lapsia pärjännyt mutta naiseni puhui ympäri ja yksi lapsi on ja mukavaahan se on mutta rahaa on aplanut ja paljon ja nyt jo voiton puolella kun lapsella ikää jo 19v.
Höpöti höö, ei se ole mitään lapsettoman syrjimistä. Se on fakta, että lapsettoman on helpompi sopia menoista kun ei tarvi miettiä mihin lapsen laittaisi tai voisiko lasta ottaa mukaan jne. Ja nyt puhun ihan pelkästään kahville menosta tai iltamenoista, en mistään pidemmistä reissuista. Toki pystyy lähtemään vaikka kahville, mutta sitten sen lapsettoman pitää hyväksyä se, että myös lapsi tulee mukaan ja ottaa huomioon sen, että äiti ajattelee myös lapsen päivärytmiä kuten syömiset, nukkumiset jne. Kahvilla ollessa lapsi tulee ensin, koska lasta pitää vahtia eikä lapsi ala istumaan hiljaa aloillaan tuntikausia.
Et sinä voi olettaa että sinulle annetaan lasta hoitoon. Vanhemmilla on täysi oikeus valita kelle antavat lapsensa hoitoon. Vaikuttaa vahvasti siltä, että ap. on ottanut egon päälle kun ei ole saanut haluamaansa. Itseuntosi on kokenut kolauksen. Ei sitä nyt kelle tahansa anneta pientä lasta hoitoon vaikka tuttu ihminen olisikin. Kyse on kuitenkin elävästä ihmisestä, ei nukesta.
Tästä olen kyllä eri mieltä. Jos tapaaminen tulee lyhyellä varoajalla (tai tapaamisia on usein) on selvää, että lasta ei saa aina hoitoon, eikä se mielestäni ole tarpeenkaan. Yhden lapsen kanssa kuitenkin pärjää vielä hyvin vieraidenkin läsnä ollessa, ellei sitten tarkoituksella asiasta numeroa tee ja sillä huomiota hae. Lapselle voi varata kyläpaikkaan leluja mukaan, vaikka ei niillä koko ajan leikikään, tai kutsua vieraat omaan kotiinsa kahville tai iltaa istumaan. Tällöin isäkin voi hoitaa lasta välillä. Lapsella on yleensä kuitenkin kaksi vanhempaa. Joskus voi lähteä pidemmällekin (ellei ole imeväisikäisestä kyse); konserttiin, ulos syömään, päiväksi jonnekin jne. Meillä on kavereiden kanssa toimittu näin ja mitään ongelmaa ei ole ollut. Välillä tekee hyvää tavata toisia naisia vain aikuisten kesken.
Luit tahallaan rivien välistä. En väittänytkään ettei se ole mahdotonta. Sanoin, että se on lapsettomalle helpompaa. Aina kun ei lapselle ole vahtia ja kaikkiin paikkoihin ei kuitenkaan voi lasta viedä.
Minunkin mielestäni sinä olet juuri sellainen äiti, joka nostaa itsensä lapsettomien "joutilaitten" ihmisten yläpuolelle.
Tekstistäsi paistaa juuri tuollainen: "et sinä lapseton ymmärrä näistä oikean elämän kiireistä yhtikäs mitään."
Itse ainakin olen huomannut sosiaalisena ihmisenä ruinaavani lapsettomia kavereitani useammin kahville/ tapaamisiin, kuin ennen lapsen saatuani, koska jotenkin sitä oikeasti joutilasta aikaa on ollut lapsen takia pakko järjestää enemmän, mutta ei se kotonakaan istuminen niin järjettömän miellyttävää ole.
Minulla on kaikenlisäksi vielä erittäin vilkas erityislapsi, jonka kanssa kylässä käynti on aina pienoinen mietinnän aihe, kun se voi mennä taisteluksi ihan milloin vain. Varsinkin rutiineista (syömiset, nukkumiset, vessassa käynnit) on pidettävä äärimmäisen tarkasti kiinni ja jokaisesta menosta ja tekemisestä on lapselle tiedotettava useasti ja moneen kertaan, ennen toteutusta.
Siltikin tuntuu, että lapsettomilla kavereilla on enemmän ajankäytön ongelmia, kuin minulla ja jos jokin asia rajoittaa oikeasti johonkin lähtemistä, niin sanoisin tässä kohtaa, että lemmikkieläimet joita on vietävä ulos ja mukaan ottaminen on hankalaa.
Ja kyllä minun kokemani mukaan lapsettomat hyväksyvät lapsen mukaan tulon ja useinmiten se olen minä, joka pahoittelen, että tekisi mieli keskustella välillä vain aikuisten juttuja, että sopisiko jos jätän lapsen tällä kertaa isänsä hoiviin.
Minä en ole sellainen, joka nostaa itsensä muiden yläpuolelle. En tunnista itseäni vainoharhaisesta tekstistäsi. Muista ihmisistä ei kannattaisi tehdä noin hätäisiä johtopäätöksiä keskustelupalstojen lyhyiden kommenttien perusteella. Sinulla näyttää myös olevan vaikeuksia luetun ymmärtämisessä. Riippuu ihan tilanteesta onko helppoa lähteä tai järjestää lapsen vahtia jne. Ei tämä ole mikään kilpailu lapsiperheellisten ja lapsettomien välillä.
Ehkä hän ei joko tarvinnut hoitopaikkaa tai sitten niistä oli ylitarjontaa muutenkin. Kenties hänelle ei edes tullut mieleen, että voisit loukkaantua tuollaisesta. Miksipä olisi tullutkaan? Minulle on varmaan sata ihmistä aikojen saatoissa heittänyt, että voi ottaa lapsen hoitoon, jos on tarvetta, mutta suurimmalle osalle heistä en ole koskaan lapsia hoitoon vienyt. Ei siksi, että en heihin luottaisi, vaan siksi, ettei ole ollut tarvetta tai olen kokenut jonkun toisen hoitajan lapsen edun mukaisemmaksi, esimerkiksi mummo on voinut olla lapselle tutumpi (eikä tarkoita, että muuten välttämättä parempi hoitaja). Lisäksi suurin osa ihmisistä tuntuu heittävän niitä hoitotarjouksia ihan vain ohimennen tarkoittamatta sitä mitenkään, joten ei sellaista voi edes ottaa tosissaan ja vakavasti.
Itse en halua vaivata kavereitani lastenhoidolla, jos se vain suinkin on mahdollista.
Hyvä on. Sinun äitisi voi olla sitä mieltä, että lapsettomat ovat huonompia. Sinun äitisi ei kuitenkaan ole mikään yleisoletus kaikista äideistä. Luultavasti sinä olet vain niin elänyt tuon ajatuksen kanssa lapsuutesi, että se saa sinut yleistämään yhden ihmisen ajatukset kaikkien ajatuksiksi.
80% näistä muille todistelijoiden perheleikeistä päättyy eroon ja suunnilleen kaikki loput on ihan helewetin onnettomia kulissiauhteita muiden mieliksi,taloudellisiara syistä jne, niin missä on ne onnelliset muuta kuin lapsettomissa?
Onhan perheelliset useimmiten täysiä munapöitä, siinä olet oikeassa. Lapsenteko on loppupeleissä helewetin itsekäs teko monestakin näkökulmasta.
Joku tuossa kyselee lapsettomien itsetunto-ongelmista unohtaen lapsellisten itsetunto-ongelmat selityksenä lapsenhankintaan. Se on kuule niin, että lapsettomuus kysyy munaa ja itsetuntoa ja siksi heitä ihmetyttää lapsellisten asenne ja ajatusmaailma.
Ai kysyy munaa? Sitä olisi ja sitä toistakin, mutta todellista munaa tarvitaan elämään kun näistä kahdesta ei synny tulosta. On myös sellaista lapsettomuutta
Olisikohan kyse kuitenkin jostain muusta kuin lapsellinen -lapseton asetelmasta. Olisiko asenteesi tarkistamisen paikka?
Se on tunne vain sinun omassa päässäsi.
Kun jotain asiaa ei ole, se korostuu, niinkuin se ettei sinulla ole lapsia, sinä luulet vaan että olet huonompi.
Samoin on jos jollain ei ole autoa tai omakotitaloa. Heistä tunuu että ovat huomnompia ihmisiä, näin se ei ole, se on vaan omassa päässä se tunne.
Luin yhdestä lehdestä, eräs nainen valitti kun kaikki kattoo, kaikki huomauttelee, kaikki sanoo ja odottaa että miski sulla ei oo lasta! En usko tuommosiin säälin krjäämisiin. Se vaan tuntuu ja sitä pitää korostaa että kun kaikki niin sanoo. Ei sano.
Kun mulla ei ole kotieläintä sitä koiraa, monet sanoo että miksei sulla oo mitään eläintä, ota koira!!! Ei musta siinä ole mitään ihmeellistä, minä en ota ja sillä hyvä. Ei aina pidä olla kaikkee mitä toisilla.
Jos sulla ei ole lasta, niin mitä sitten, anna ihmisten puhua, äläkä sure sitä ettei oo.
Kukaan ei ole onnellinen mistään jos sen saa liian helposti. Nopeasti se onni haihtuu ja pitää taas saada lisää.
Ihminen ei ole toki huonompi mutta ei saa mitään huomioo eikä arvostusta jos ei ole perhe, omakotitalo ja kaikki vempeleet. Kukaan ei ole kiinnostunut yksinäisestä ihmisestä ja koko suku alkaa vain sen perheellisen ympärillä pyörimään. Lapseton jää syrjään ja näkymättömäksi. Jos ei joku lapsettomaksi aikova tahallaan tai tahtomatta tiedä tätä niin kylmää kyytiä tulee.
Minä tiedän mitä on olla viimeinen asia maailmassa ketä kaivataan muualle kuin lahjojen tuojaksi syntymäpäiville, häihin, ristiäisiin ja rippijuhliin.
Kälyn kusen nouseminen hattuun ei ole mitään tavatonta. Nuorilla ihan tavallista kun nopeesti saadaan kaikki mitä haluaa. Itselläni meni 30 vuotta kun vihdoin lapsuuden haaveen pystyin toteuttamaan ja olen onnellinen lopun ikäni. Tuskin sitä olisin arvostanut jos olisin sen saanut nuorena ja ilman mitään ponnisteluja niin kuin tyhjästä. Lapsiakin seuranneena näen ettei ne arvosta mitään kun koko ajan saa kaiken minkä haluaa.
Ei se tunne aina ole vain omassa päässä kyllä se monella tapaa osoitetaan että lapseton on arvoton mutta itsekkyydestä se arvoton asema kyllä kasvattaa pois. Ei voi olla itsekäs kun ei ole "tärkeä" ihminen, maailman napa jonka ympärillä kaikki pyörii.
No johan on helppoa!kiitos, näillä jaksetaan
Mistähän johtuu ettei meillä miehillä ole samaa ongelmaa. Ollaan yhtä hyviä tasavertaisia kavereita kuin nuorenakin, riippumatta siitä kenellä on lapsia ja kenellä ei.
Nainen on naisella susi, siitä!
Kyllä on lapsellisia kannanottoja taitaa tulla suurin ongelma sieltä omasta perheestä.Äitisi kannanotot lapsettomista kolahti sinuun sen jälkeen kun et itse voinut enään lasta hankkia,ei muuten olisi tuntunut missään.Kyllä lapsien tulo elämään kasvattaa ja karsii yleensä itsekkyyttä ja auttaa automaattisesti näkemään muutakin kuin vaan sen MINÄN.Ja mitä miehiin tulee toiset miehethän ei muutu kaveripiirissä kun pistäävät menemään kuin vapaat miehet piittamatta perheestä tuon taivaallista ,kyllä kaveritkin tuhkamunista vitsailee jos ei lapsia ole ,kyllä sekin kolahtaa sille jolle se on kipeä paikka,että osaa ne miehetkin SUSIa olla toisilleen.
Suurin osa lapsensaajista ei näe muuta kuin MINÄN. Muuten ei eroja niin paljon olisikkaan.
Kerro nyt esimerkkejä missä itsekkyys olisi sen MINÄN edellä?
En tiedä yhtäkään joita olisi lapsien tulo kasvattanut epäitsekkääksi vaan päinvastoin ihan saatanan itsekkääksi.
Jos miehesi joutuu työttömäksi niin eroat. Lapsien tulo tekee ahneeksi ihmisen eikä siinä enään tueta kumppania. Kerro yksikin tapaus jossa miehen tulojen loputtua se suhde jatkui. En tiedä yhtäkään.
Kukaan äijä ei ei ollut niin hyvä että sai tulottomana jäädä ämmän elätettäväksi.
Miehet joilla teetätetään vain kakaroita ovat surkimuksia jotka heitetään pihalle tulojen loputtua. Käsi pystyyn jolla mies on tulojen loputtua heitetty pihalle?
No minun mies on ollut työttömänä kolme vuotta ja koulukaverin mies irtisanottiin just. Se jäi sitten koti-isäksi. Ehkä se syy eroihin on joku muu.
Minun mieheni on ollut työttömänä ja lomautettuna yhteiselomme (15 vuotta) aikana vaikka kuinka monta kertaa. Hän on myös ollut hoitovapaalla ihan omasta tahdostaan, samoin kertaalleen vuoden kestäneellä sairauslomalla. Nyt hän suunnittelee opiskelemaan lähtemistä muutamaksi vuodeksi. Yhdessä olemme silti.
Minä en tunne yhtäkään perhettä, joka olisi eronnut siksi, että toinen olisi jäänyt työttömäksi.
En usko että nykypäivänä ihmiset moisesta asiasta kenellekkään huomauttaa!! Tuntuu kyllä niin haetulta asialta ja säälin kerjäämiseltä.
Meillä on monia lapsettomia ystäviä, eikä niistä ole kuittailtu mitenkään, jos jotain sanotaan lapsista, ei kukaan ole suuttunut tai tuntenut itseään huonommaksi.
Me ihmiset ollaan niin erilaisia, suututaan herkästi asioista, jotta saadaan sitä sääliä.
Eräs ystäväni lapsi ei edes saa lapsia, eikä hänestä se ole sen kummempi asia kuin muukaan, kun sille ei voi mitään, hän miehensä kanssa adoptoi lapsen viisi vuotta sitten ulkomailta. Eihän se tietysti kaikille käy sekään, mutta nykyisin lapsettomuudesta pitdetään suurta meteliä että ihmiset karsastaa ja pitävät omituisensa. Kyllä se on näin tuntevan omassa päässä että näin tuntevat.
Kaverielämä jäi minulla jo ammoisia aikoja sitten taakse. Mitä sitä kälättämään kahvikupin ääressä ja käydä läpi yksityiselämäänsä? Varsinki kun naiset kilpailee ja vertailee itseään ja elämäntilannettaan muihin. Joo, eli olen aika äijä. Tykkään puhua vaan yleisiä asioita ja olle reilu kaverille, mutkaton.
On se kuulkaas ihanaa kun ei tartte stressata siitä koska puhelin piippaa ja keksiä tekosyytä ettei jaksa lähteä minnekään. Hyvät ihmiset ei katoa elämästä vaikkei vähään aikaan näkiskään.
Ja ne lapsen saaneet... On se ymmärrettävää että on vauvahössötys päällä niin kauan kun lapset on pieniä. Sitten kun ne alkavat olla murkkuiässä, niin eiköhän helpota.
Minkähänlainen tunnevammanen itse olet, jos tädiksi tuleminen ei sinuun ole vaikuttanut mitenkään?
Minulla ei ole lapsia mutta siskoni lapset ovat tärkeintä mitä tiedän, siksipä alotuksesi kuulostaa perin juurin omituiselta..
Sinulla on orastavaa itsekeskeisyyttä. Viittaa tunne-elämän köyhyyteen. Tuntematta myötätuntoa toisen kokemaa asiaa kohtaan. Pidätkö itse itseäsi maailman parhaana ihmisenä, kun siskon lapset ovat sinun maailmassa tärkkeintä, mitä tiedät? Sinä tiedätkin sitten maailmasta paljon. Et voi kuitenkaan toisen tunnekokemuseen samastua, kun hän on tunnevammainen ihminen... voi tätä tietämisen määrää..
No jos käly kulkee kaupassa nokkapystyssä eikä halua lapsiaan esitellä miehensä siskolle, niin jossainhan se vika on. Ei tässä itsekeskeisyydestä kyse ole. Ihmettelen vain että miten tätiys ei kiinnosta lainkaan..
Ja ei, en pidä itseäni maailman parhaana ihmisenä. Mitenkä sellaisen käsityksen tekstistäni voi edes saada? :D
Omalla kohdallani lapsettomana nelikymppisenä tiedän mistä puhun. Ei minun ystävyyspiirini ole vuosien saatossa miksikään muuttunut..
ÖÖ tuota aloittaja ei ole täti kun ei mulla ole sisaruksiakaan. KÄLYNI eli ukkoni sisko lakkasi olemasta yhteydessä minuun. Samoin ei ole ollut juuri yhteydessä veljeensäkään joka ei ole muksua aikaan saanut. Sen sijaan kälyni, eli mieheni sisko on jatkuvasti yhteydessä muihin serkkuihinsa joilla on lapsia. Kumma yhteensattuma tuollainen veljensä ja minun veljensä vaimon hylkääminen muuten jos siihen ei liity lapsettomuutemme. Mitään riitaa ei tietääkseni ei ole ollut. En ainakaan tiedä että mieheni olisi siskoaan jotenkin loukannut tai minä.
Jos mulla olisi esim. siskon lapsia olisi ne varmaan mulle tosi tärkeitä. Ja olisi mukavaa olla niiden kanssa tekemisissä.
Sedälläni ja vaimollaan ei ollut lapsia ja oli mukava kun olivat mun kummit ja oltiin paljon tekemisissä.
Ymmäriköhän joku nyt väärin.
Vauva-aikana jotkut voi olla ehkä enemmän niiden kanssa yhteyksissä joilla on lapsia. Koska tarvitsevat esim. lapsenhoitoon liittyviä vinkkejä. Jotkut voi myös ajatella, että lapsettomat ei halua tavata lapsellisia kavereitaan niin, että he ottavat lapset mukaan. Itse jouduin usein vakuuttamaan, että on ihan ok, että otat lapsen mukaan.
Oletko kutsunut kälyäsi kylään? Vai odotatko, että poikkeaa oma-aloitteisesti? Joskus vaan joillakin yhteydenpito vähenee. Ei siinä välttämättä ole sen kummempaa takana.
Itseäni harmittaa kun siskoni ei käy juuri kylässä. Ei jos emme kutsu, että tulkaa silloin ja silloin. Pelkkä, poiketkaa nyt tekin kylässä ei riitä. Emme saa myös heille kutsua, muuta kuin lasten synttäreille. Poikkeamme kyllä kutsumatta. Vuosia sitten olimme paljonkin yhteydessä ja minulla oli läheiset välit siskoni lapsiin. Teimme reissujakin yhdessä (tosi aina taisi olla meidän ehdotuksesta). Mutta oma lapseni ei juuri näe tätiään. Ja meillä siis on niin päin, että silloin kun meillä ei ollut vielä lasta (heillä oli kolme) näimme enemmän. Mutta tuskin lapsemme liittyy asiaan.
Jospa aloituksen käly ei muuttunutkaan lapsen syntymän takia vaan syy oli joku muu.
Aloittaja osui aiheessa oikeaan. Yleistäminen on kuitenkin aina vähän typerän ihmisen merkki. Oikeassa on silti osaksi, mielestäni. Ei pidä alkaa esittää dr. Philiä jos ei ole pätevyyttä.. heh. Yksi mieskommentoija sanoi, että on kulissiavioliittoja, joten nuokin äidit (isät),, joista paistaa ylimielisyys läpi joku huomaa. Minä olen tiennyt ja tiedän kulissiliittoja. Niissä tietämissäni perheissä kärsii jokainen, myös se vaimo ja äiti. Kun 'elämä opettaa' kirjoitti (opetti), että elämä ja hänen mukaansa äitiys tuo automaattisesti (lainaus hänen käyttämästään termistä) vastuuntuntoa, niin huonosti on asian käsittänyt. Yritti ilmeisesti kertoa äitiyden 'jalostavan' tai parantavan ihmsen puutteita tai siten minä käsitin tuon. Hyvin perusteetonta ja aivan väärä yleistys. Perheiden ja myös naisten alkoholi- ja päihdeongelmat kertovat paljon. Miksi se jalostava ja parantava vaikutus on jäänyt toteutumatta niiden lukuisten äitien (isien) kohdalla, jotka laiminlyövät lastensa ja ENSIN itsensä hoidon. Kyllä sekin on totuus oli kyse lapsettomasta tai lapsensa kanssa elävästä/elävistä, että itsetunto on heiveröisempi toisilla, itse asiassa useilla, ja se ikään kuin laittaa meidät vertaamaan itseä johonkin ja joihinkin. Se on totuus, vaikka kuinka monta lasta olisi tai ei olisi yhtään. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa siinä, että osa naisista tuntee tai kokee tultuaan äidiksi ylemmyyttä tai ylimielisyyttä. Äitiyteen ja ihmisyyteen kasvetaan elämän varrella. Kehittymätön ihminen saattaa haluta samastua 'hyvään ihmiseen' ja kokee esim. nuoruutensa olleen liian villi. Siten hän olettaa olevansa ja haluaakin antaa äidiksi tultuaan kuvan vastuullisesta, ymmärtäväisestä, kärsivällisestä, rakastavasta ym. ihmisestä. Sisin ja luonne ovat samat vaikka ulkoinen muuttuisi. Tunnesiteet muuttuvat, ihmisiä syntyy ja kuolee. Muiden ihmisten arvostaminen lähtee omasta henkisestä ja älyllisestä tasosta. Lapsen saaminen ei poista ihmisen pimeää puolta. Jotta provosoisin oikein urakalla, niin sanon että on olemassa ihmisiä, naisiakin, joiden ei pitäisi koskaan saada omia lapsia.
Samaa mieltä. Sitä pimeää sairasta puolta ei lapsen saannilla puolustella.
Suurin osa yh ämmistä puolustelee itseään kuinka mies halusi kakarat ja itse ei muka halunnut.
Se on ollut kautta aikain näin, että peilataan omaa elämää muiden elämiin..
Me ihmiset ajattelemme hyvin eri tavalla asioista ja koemme merkityksellisiksi asioita eri osa-alueilta.
Kaikki ihmiset eivät halua lapsia, eivät koe sitä omana juttunaan. Mitä sitten?
On olemassa erilaisia elämäntapoja, erilaisia luonnetyyppejä ja kaikille ei sovi äitiys, ja taas usealle joka on tehnyt lapsia, ei myöskään välttämättä sovi äitiys. Tällä tarkoitan, että nauttii suuresti lapsesta ja perhe-elämästä.
Naisten välillä on ilmennyt kateutta, kuten myös miesten. Tämä asia valitettavasti kuuluu ihmisen perusluonteeseen.
Olennaisinta elämässä nähdäkseni on juurikin se, että elää kuten haluaa, halusi lapsia tai ei, parisuhteen tai ei. Useat kärsivät suhteissaan lapsineen, kun taas toiset eivät kykene sitoutumaan. Minkäs erilaisuudelle voi?
Hymyt huulille ja puskemaan vaunuja tai juomaan drinksuja :) Samahan se, mistä itse pitää.
Ja yhden ihmisen käytöksen takia päätit sitten tulla tänne äitipalstalle yleistämään? Ihan samalla tavalla minäkin voisin yleistää, miten lapsettomat ystäväni hylkäsivät minut kun tulin äidiksi. Ei ymmäretä sitä etten enää pääse samalla tavalla joka paikkaan jne jne. Joten ei enää edes pidetä yhteyttä ellei se tule minun aloitteestani. Koko maailma ei pyöri lapsettomien ympärillä.
Ilmeisesti onnistuin, vaikka ei ollut tarkoitus, ärsyttämään jollain lailla. Ihminen myös provosoituu joskus suunnattomasti. Äitiys ei ole mitenkään luonnoton asia. Luonnollinen se on lähes jokaiselle. Jopa lapsettomille. Miehille ja naisille. Itse (nikkini unmask...) en määrittele ketään millään lailla onko hän äiti tai ei. En painon, koulutuksen tms. mukaan. Toisaalta en koe ketään syrjiväksi jos hänellä on lapsi ja hän ei viihdy kanssani jostain syystä. Tuo ongelmaan viittaus, jossa puhuin nykyisin hyvin suuresta ongelmasta, joka koskee lasten vanhempia, taisi olla viimeinen pisara. Lasten huostaanotot ovat yleistyneet ja perheiden ongelmat yleensä. Olen tavannut väsyneitä, katkeroituneita, onnettomia äitejä. Myös onnettomia yksineläviä riittävästi. Sen perusteella voi päätellä, että perhemuoto ei ole selitys eikä oikeutus millekään ongelmalle. Ympäristö vaikuttaa suuresti siihen, miten ihminen voi ja kuinka tuntee onnellisuutta, tyytyväisyyttä ym. Yksinelävän vastuu on vain itsestään huolen pitoa. Kärjistäen, koska yksin taloutta pitävä voi olla esim. omaishoitaja. Se, että automaattisesti on sitä tai tätä, on niin tietämättömän mielipide kuin kuvitella saattaa. Yksinelävä ja sinkku voi olla hyvin huolehtiva ja rakastava. Hänellä ja äidillä ei automaattisesti ole samankaltaisia luonteenpiirteitä. Olen lisäksi tavannut täysin uusavuttomia äitejä. Sitä vastoin, en ole tavannut yhtään uusavutonta sinkkua. Miksikö näin?
Mä oon kyllä tavannut hyvin uusavuttoman sinkun! Tai montakin, mutta yksi on jo huippu... Että kyllä heitäkin on.
Se ehkä kateutta vain, sillä lapsettomat ovat vapaita elämässään, enemmän rahaa käyttää itseensä, vatsa ei ole venynyt...
vatsa voi olla venynyt tai ei, mutta jos on aivot venähtäneet niin tulevaisuudessa on odottamassa kirkasotsaista ja fiksua nuorisoa.
Ei ole kateutta. Päinvastoin, lapsettomat ovat kateellisia lapsiperheellisille. Ollaan kateellisia lapsilisistä jne. Tai sitten lapsettomat vain ovat niin huomionkipeitä, että kärsivät siitä kun sen äidiksi tuleen ystävän maailmassa on nyt muutakin.
Miten mukamas vanhemmuudessa on itsekästä? Kyllä minäkin olen sitä vastaan, että kaikenmaailman vastuuntunnottomat laitapuolenkulkijat, narkkarit ja alkoholistit lisääntyvät ja saavat vielä monta lasta... se jos mikäkin on itsekästä. Jos lapsi on hartaudella odotettu ja rakastettu niin sehän on täydellinen tilanne. Harvemmin lapsi kuitenkin saa tyydyttävän ja onnellisen elämän, jonka oikeasti ansaitsisi.
Ymmärrän ihan hyvin ettei kaikki halua lasta eivätkä halua olla lasten kanssa tekemisissä mutta tarviiko siitä tehdä niin isoa numeroa? On olemassa ihmisiä jotka elämässään korostavat omaa lapsettomuuttaan ja jopa kohdistavat vihansa lapsiin. Lapsi on kuitenkin aina viaton ja eikä häntä saisi pitää koskaan välikätenä. Kukaan ei ole päättänyt haluaako tulla tähän maailmaan vai ei tai sen, että millaiseen perheeseen päätyvät... sen päättävät vanhemmat.
Vanhemmuus on haastavaa ja aikaavievää puuhaa, etenkin kun lapsella on erityistarpeita tai on vielä riippuvainen äidistään. Lapseton pystyy mielestäni paremmin määräämään omasta elämästään kuin äiti jolla on pieniä lapsia. Lapsettoman elämä on huolettomampaa ja työelämäkin mutkattomampaa. Ei se tarkoita kuitenkaan sitä että unohdetaan täysin ystävät jne. vaan kunnioitus toisia kohtaan säilyisi siitä huolimatta. Onneksi lapsuus ei ole ikuista ja että lapsistakin kasvaa itsenäisiä ihmisiä.
Olen 45v lapseton nainen ja ollut tyytyväinen valintaani olla tekemättä lapsia. Miksi kadehtisin? Lähes kaikilla on mahdollisuus poikia penikoita maailmaan. Nää nyt on vaan jokaisen omia valintoja, miksi siis kadehtia toisten valintoja. Halloo hei!
Niimpä aivan samasta syystä miksi lapsiperheellinen kadehtisi lapsetonta.
Kyllä varmasti lapsiperheellinenkin voi kadehtia. Onnettomassa 'liitossa' oleva nainen ON kateellinen hyvännäköisille naisille. Erityisesti jos mies katselee noita naisia liikaa. Olen nähnyt tilanteita, joista en rupea kertomaan. 2 14:lle, ei tässäkään keskustelussa mitään numeroa tee kukaan. Kunnioituksesta olen samaa mieltä. Tosin sanon sen, että vastuuta otetaan omista lapsista huolestuttavan vähän. Niin ei pitäisi olla, mutta niin on. Vastuuta otetaan vähän ja väärin keinoin, joka ei ole vastuuta vaan itsekeskeisyyttä. Näistä lapsista tulee taakka ympäristölleen ja itselleen. Osasta on nähtävissä jo nuorina, että ongelmiin ei ole puuututtu ja niitä ei olla huomattu. Poliittinen termi 'arvotyhjiö' on yksilö- ja yhteisötasolla aika kuvaava ongelma tai ongelmien syy, osin. Lapsien inhoaminen on noteerattu jossain uutisessakin, ellen väärin muista. Ihmisten paineet ja ongelmat ovat toisinaan hyvin suuria. Toisen valitsema tai itsestä riippumattomista syistä oleva elämäntapa ja tyyli ei ole ulkopuoliselle kuuluva asia. Ei edes sivulliselle juoruten kuulu sivistyneen ihmisen tapoihin. Luokittelu ja parjaaminen narkkari- ja luuserimeininkiin viitaten on törkeää vihamielistä leimaamista. Kysyn: onko tuo hyveellisyyden omaava, kasvatusvastuussa oleva nainen (äiti) valmis auttamaan jotenkin esim. syrjäytynyttä päihdeongelmaista? Kun kuitenkin väheksyy toisia ihmisiä. Hänkin on ilmeisesti jonkunlaisen kasvatuksen saanut.
Aahhahha... :D Entäs me namimamit, jotka ajellaan miehiemme audeilla kauniiden lastemme kanssa ja tullaan sen päälle vielä pokaamaan teikäläisten, lapsettomiksi jääneiden, vanhapiikojen viimeisetkin toiveet paremmasta elämästä. ;)
Jostain kumman syystä lapsettomien pitää tuota kadehtimista korostaa ja toitottaa eli toisinsanoen se kielii siitä, että lapseton on se kateellinen ei lapsiperheellinen. Äideillä on parempaakin tekemistä kuin kadehtia lapsettomia ystäviään. Lapsettomat ilmeisesti omanapaisuudessan kuvittelevat ja toivovat, että huomio olisi koko ajan 24/7 heikäläisissä. Palstan vastauksistakin huomaa, että runsas määrä lapsettomia liikkuu äiti palstalla. Miksi? Varmaankin siksi kun te arvostelette enemmän äitejä kuin äidit teitä. Äidit ovat paljon ymmärtäväisempiä ja empaattisempia. Äidit eivät ole perustaneet "lapsettomat" palstaa ja käy siellä haukkumassa lapsettomia ihmisiä.
Minun kokemukseni eivät liity äitiyteen tai lapsettomuuteen, mutta olen huomannut saman asian yliopistokavereissani. Itse olen käynyt "vain" ammattikoulun ja se kyllä näkyy kavereitten ja sukulaisten asenteissa. Sellaisiakin ystäviä on, jotka käyttäyvät minua kohtaan kuten ennenkin. Sitten on niitä, jotka ovat kaikilla tavoin parempia ihmisiä vain sen vuoksi, että ovat korkeammin koulutettuja kuin minä. Tiedän siis, miltä sinusta tuntuu.
Olen myöskin lapseton nainen, lähestyn jo sitä neljääkymppiä. En omasta tahdostani, olen toivonut, yrittänyt, pettynyt ja menettänyt odottamiani lapsia :(
Ystäväni olen kaikki saanut pitää, toki ystävyys on muuttanut muotoaan, eikä enää ole yhtä mutkatonta, kuin se oli ollessamme 2-kymppisiä lapsettomia sinkkuja kaikki :) Yhtäkään ystävää en lapsellinen/lapseton-asettelun vuoksi ole menettänyt. Ja saanutkin olen paljon; 8 ihanaa kummilasta! Yhtälailla sukulaislapsia/ystävien lapsia, eli lasten kanssa olen saanut olla ja puuhata paljon.
Silti näitä kommentteja osuu vahingossa tai "vahingossa" vastaan yhä, näiltä ystäviltäkin. "Helppohan sinun on, kun sinulla ei ole lapsia..." , "Et voi tietää millaista tämä näiden lasten kanssa on...", "Sen tajuaa vasta kun on saanut lapsen...", "Elämä ei ole mitään lapsia..." - Välillä ne menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kyllä ne välillä satuttavat myös.
Tai kommentit " Onhan sinulla työ!" Onhan minulla, ehkä jopa ihan hyvä sellainen, mutta ei se omaa perhettä korvaa. Mitään muuta en olekaan saanut tehdä, kuin töitä. Olisin minäkin halunnut äitiyslomalle ja hoitovapaalle, mutta en päässyt :( MUTTA näihän se menee; se joka on kotona kadehtii toisen työtä ja se joka on töissä kadehtii toisen kotona oloa ;)
Se minkä halusin sanoa: Tosi ystävyys kestää niin lapset, kuin lapsettomuudenkin. Minulla on ilo tietää se!
Samaa mieltä. Ja jos on yksin ja etsii parisuhdetta, niin lapsettoman naisen on paljon helpompi...Itse tässä odottelen kuopukseni syntymää ja pelkään, että avioliitto ei ehkä kestäkään...Tiedän, että kolmen lapsen äitinä yksin ei elämä olisi ihan helppoa ja monen silmissä sitä on tietyllä tavoin "alempiarvoinenkin" ...eikä siihen "asemaan" vaikuta mikään koulutus tai tulot. Ystävät kuitenkin pysyvät...oli lapsia nolla, yksi, kaksi tai enemmän...ja oli miestä tai ei...Sitä paitsi...äitiydessä on omat riskinsä...ensimmäisessä synnytyksessä olin lähellä kuolemaa usean päivän ajan...toisessa synnytyksessä olin menettää rakkaan lapseni...nyt kolmannessa tiedetään jo etukäteen, että olen suuressa vaarassa synnytyksessä...Olen myös kokenut surua keskenmenoissa poismenneiden lasteni tähden...Kaikilla meillä on kuitenkin oma tiemme, helppo tai vaikea...mutta ainoa oikea tie on yrittää elää se oma elämänsä parhaansa mukaan...
Olen huomannut aloittajan kuvaaman ongelman oikeastaan vaan yhdenlaisissa tapauksissa:
Nainen on valinnut itselleen sellaisen miehen, joka ei sormeaan nosta kotona tai ole perheestään kiinnostunut. Lapsen isä viettää illat ja vkl:t harrastuksissa tai kavereiden kanssa, kotona ollessa makoilee soffalla tai pelaa pleikkaria. Nämä äidit sitten kantavat vastuun lapsista yksin ja samalla vaativat muilta, että kaiken pitää tapahtua heidän lasten ehdoilla. Vaativat usein erityiskohtelua ja kumartelua, ovat huomionhakuisia, puhuvat vain itsestään (ja lapsistaan) eivät ole kiinnostuneita toisista. Ymmärrän, että vastuu on raskas kantaa yksin ja kaivataan huomiota/kuuntelijaa omille asioille kun sitä ei kotoa saada, mutta silti tämä ärsyttää. Aina ei jaksa mennä sen kaverin muksun ehdoilla ja olla yksipuolisesti kuuntelijan ja kommentaattorin roolissa. Huomattavasti mukavampi on tavata ystävää, jonka mies hoitaa oman osuutensa kodista ja lapsista, eikä kaikki järjestely ole aina helkutin vaikeaa. Jos ystävän tapaaminen (ja pelkkä järjestely) vie kaikki mehut niin väkisin tapaamisia alkaa vältellä. Mieluummin aikansa ja tarmonsa antaa vaikka omalle perheelle, kun näille energiavaras-ystäville.
Alemmuudentunne tuottaa kaikenlaisia kuvitelmia. Vai nokka pystyssä!
Kuinkahan moni äiti huoliensa ja väsymyksensä keskellä kadehtiikaan ikätoveriaan, jolla ei ole lapsia, vaan hän voi vapaasti tehdä kaikkea sitä, mistä pikkulapsen äiti jää vaille.
Lapsiaika menee ohi pian, ja sitten voi taas elää "tavallisesti". Kuljetaanko silloinkin nokka pystyssä, koska kotona on teini-ikäinen?
En usko että kukaan äiti ajattelee olevansa lapsettomia parempi. Se ei kertakaikkiaan ole paremmuuskysymys, jossa minkäänlainen vertailu on tarpeen! Voi olla että välit etääntyvät siksi että ei ole enää yhteisiä asioita, tuoretta äitiä kiinnostaa tietysti lapseen liittyvät asiat, ja lapseton ei jaksa niistä kiinnostua.
Usein tulkitaan turhaan negatiivisesti sellaiset puheet kuin "Helppohan sinun on, kun sinulla ei ole lapsia..." , "Et voi tietää millaista tämä näiden lasten kanssa on...", "Sen tajuaa vasta kun on saanut lapsen...", "Elämä ei ole mitään ilman lapsia..." Tarkoitus voikin olla kannustaa lapsetonta näkemään tilanteensa hyvät puolet, tai yksinkertaisesti vain ertoa tosiasia että äidin elämä on raskasta. Tai kertoa tosiasia että äiti on niin onnellinen että ei sellaisesta ennen lapsen saamista tiennytkään. Tarkoitus ei siis ole mollata lapsetonta vaan kertoa omista tuntemuksistaan.
Me jouduttiin juuri tuollaisen tulkintavirheen "uhriksi" kun vilpittömästi ihastelimme että lapsettomat ystävämme pääsivät ulkomaille, ja samalla harmittelime kun emme itse lasten takia pääse mukaan. Myöhemmin kuulimme heidän luulleen että olemme kateellisia tyyliin "hyvähän teidän on mennä kun ei ole lapsia". Aika tyrmistyttävää, että väitetään kateelliseksi aivan virheellisellä oletuksella.
Jos kerron onnellisia asioita lapsistamme, samainen ystävä luulee että pidän häntä vähemmän onnellisena. Eihän siitä tietenkään ole kyse, vaan hän voisi yhtälailla kertoa onnellisia asioita omasta elämästään.
Ehkä aloittajaa ei enää tervehditä siksi että kuljet itse nokka pystyssä ja suhtaudut vihamielisesti lapsiperheisiin. Viestisi kielenkäyttökin oli aika kitkerää ja töykeää näitä äiti-ihmisiä kohtaan.
Kotiäideille tulee joskus tavaksi komentaa ja neuvoa aikuisia samalla tavalla kuin lapsia (sekä ulkopuolisia että esim. omaa miestä). Se menee kylläkin usein ohi siinä vaiheessa kun äiti palaa töihin, tai sekin auttaa, jos äiti saa apua ja joku muu jakaa vastuuta. Kai se on selviämiskeino tilanteessa, jossa joutuu ottamaan kaiken yksin harteilleen.
Samoin joillain (lapsettomilla ja lapsia omaavilla) ihmisillä on ammatin tai harrastuksen puolesta tottumuksena käskyttää toisia. Se liittyy siihen, että on vastuussa muista ihmisistä, joilla ei ole sananvaltaa ja/tai kykyä päättää mitään. Ihmiselle ei tee hyvää olla liian paljon vallassa, vastapainoksi täytyisi olla myös tasa-arvoisia ihmissuhteita ja tilanteita joissa joku muu kantaa vastuun.
Ei sekään ole hyvä, jos ei tarvitse ikinä itse vastata mistään, esimerkiksi jos puoliso tai vanhemmat hoitavat aina kaiken. Tasapaino on paras.
Niin. Voisit ihan psykologisesti varmaan miettiä, että miksi sinusta - mikä sitten lienetkin- lapsia omaavat ovat "parempia" ihmisiä, kuin lapsettomat ja että miksi julistat näkemystäsi nettijulkisuuden kautta... Ei tuohon muuta voi sanoa, kun silkkaa sontaa sinä kirjoitat. Kiiinnostavampaa olisi tietää sinun elämänhistoriastasi: että millaisesta taustasta tulee ihminen, joka ajattelee kuten sinä, millaisia ystäviä SINULLA on ( älä nyt puhu muista, vaan ITSESTÄSI) ja mitä sinä kunnioitat ja mitä et. Sellaiset joiden elämästä et tiedä, voisit antaa olla.
Sä et jostakin syystä pidä "ylpeistä" ihmisistä? Miksi, ja mitä sulle tarkoittaa, että joku on "ylpeä"? Kyllä minäkin varmaan kuljen jonkun mielestä nokka pystyssä, mutta se on ihan tavallista, kun ei tuntemattomiin ihmisiin suuremmin kiinnitä huomiota. Ihan tavallisten ihmisten arjessa se, että jos jostakin syntyy mielikuva "ylpeydestä", voi johtua vaikkapa siitä, että ihminen on itseään korostamaton tai esimerkiksi ujo. Tai ei ole vain kiinnostunut susta. Jos olet mukava ihminen, sinulle taatusti ollaan mukavia. Niin maailma menee.
Jos kuvittelet edistäväsi - mikä sitten lienetkin - kirjoittelullasi positiivista suhtautumista lapsiperheellisiin, olet väärässä. Ja siksi nettipalstakäytöksesi on erittäin surullista nähdä ja lukea. Ja senhän sinä varmasti tiedätkin, kun tahallisesti kirjoittelet ihan täyttä soopaa.
Siinä mielessä sä kyllä - mikä lienetkin ja minä EN tiedä - olet mielenkiintoinen nimettömässä netissä huseeraava nettikirjoittaja tai pitäisikö sanoa että "trolli"(?), että sinä herätät syvää ihmetystä ajatusmaailmalllasi. Sinun ajatusmaailmassasi siis on sellainen näin olettaen esioletus ja ajatus, että lapsettomat naiset ovat kateellisia ihmisiä, että kaikki naiset haluaisivat vain synnyttää ja saada lapsia ja että jokaisen naisen suurin elämäntarkoitus ja toive olisi tavata joku mies ja lisääntyä. No tervetuloa 2010-luvulle: se ei ole enää vuosikymmeniin ollut naisten toive tai tarkoitus, vaan nykyisin nainen pariutuu ja hankkii lapsia vain rakkaudesta ja jos ei koskaan sielunkumppaniaan hedelmöittymisiässä tapaa, ei hanki lapsia. Ja se myös on ihan ok. Jokainen valitsee tavallaan.
Minusta miehet, jotka esiintyy netin keskustelupalstoilla naisina, on säälittäviä eikä hauskoja eivätkä etenkään henkisesti terveitä tai sivistyneeseen kansanosaan kuuluvia. Ylipäätään todella säälittävää käytöstä on kirjoittelu joidenkin muiden nimissä nettijulkisuuden välityksellä ajatuksista, joista ei omistaan kehtaisi todellisessa elämässä omalla lärvillä ottaa edes vastuuta.
Miettisitte joskus, onko kirjoittelunne mielekästä.
Ei lapselliset ole yhtään sen parempia kuin lapsettomat, mutta itseäni äitiys on mielestäni muuttanut parempaan suuntaan siinä mielessä, että minusta on tullut itsevarmempi, epäitsekkäämpi, omaan paremman organisointikyvyn jne. kuin ennen lapsia, mutta en todellakaan pidä itseäni mitenkään parempana kuin lapsettomia ihmisiä. Yksi asia mitä lapsettomien ihmisten on vaikea ymmärtää on se, että varsinkin silloin kun se äiti palaa töihin ja jos molemmat vanhemmat käyvät kokopäivätöissä lasten kuskaus harrastuksiin omat mahd. harrastukset pari kertaa viikossa kotityöt, niin ei siinä hirveästi enää jää aikaa kavereille! Olen pyytänyt lapsettomia meille kylään, koska useimmiten haluan olla vloppuna perheeni kanssa, koska näen lapsia viikolla liian vähän...mutta jotkut lapsettomat ystävät haluavat aina nähdä ilman lapsia vaan! Tottakai käyn välillä kavereiden kanssa leffassa, syömässä, juomassa pari/muutamat, mutta yleensä aika riittää vain muutaman kertaan vuodessa. Lapsettomien ihmisten olisi hyvä ymmärtää toisaalta se, että se työssäkäyvä äiti ei voi enää niin usein nähdä ystäviään ilman lapsia kuin ennen (ellei sitten halua laiminlyödä perhettää).
En tajua tätä nykyajan harrastusrumbaa. On surullista, että lapset ja aikuiset eivät ehdi viettämään vapaa-aikaa kaveriensa kanssa, vaan joka hetki pitää ohjelmoida ulkopuolelta. Samoin tuo, että näkee omia lapsia viikolla liian vähän on hyvin ikävää. Ihmisistä tulee rauhattomia, eivätkä he enää osaa viettää normaalia sosiaalista elämää. Koskee sekä lapsiperheitä että lapsettomia.
Ajatteletko aloittaja, että kaikki jotka eivät ehdi tapailemaan sinua ovat ylpeitä? Tai että kaikki joilla menee jossain suhteessa paremmin kuin sinulla, ovat ylpeitä? Ehkä myös ajattelet että ne jotka ovat kyllästyneet vihamielisyyteesi, ovat ylpeitä?
Ajatteletko todella että perheelliset ovat ylempiarvoisia ja podet siksi alemmuudentuntoa? Jos äidilläsi oli sellainen vanhanajan asenne, älä ihmeessä itse omaksu asenteitä erilaisessa ajassa eläneeltä äidiltäsi.
No joo, jotkut haluavat vaan tahallaan jostain syystä "ymmärtää" asiat väärin kuten "ylpeys". Lukemisen ymmärtämisessä näyttää olevan joillain paljonkin vikaa. Ja tuo kommentti ei nyt tarkoita ettenkö minäkin ymmärrä joskus asioita väärin.
Kyllä minä ainakin vääränlaiseksi ylpeydeksi ja epäsosiaalisuudeksi ymmärrän sellaisen asian yleisesti, että jos nettikeskustelupalstan kirjoittajan arvomaailma on sellainen, että jokaisen naisen pitäisi mahdollisimman paljon lisääntyä, että jos sitten viha ja kateus-väitteet kohdistetaan ihmisiin siitä että itsellä on lapsia 2010-luvun Suomessa, joilla ei syystä tai toisesta ole lapsia. Ja minulla ei ole luetun ymmärrtämisessä vikaa. Äidinkielen arvosanani oli useimmiten koulussa 10 ja lisäksi minulla on yliopistotutkinto, ainakin jonkinlainen. Sellaisiin asioihin en toki voi ottaa kantaa enkä tietenään ole voinutkaan ottaa, että jos täällä väitetään henkilöistä valheita, koska minulle tämä Suomi24.fi ei koskaan ole näyttänyt ta kertonut kirjoittajien henkilöitä. Kun en ole mikään ennustajaeukko, en osaa sanoa, että kuka täällä on vilpitön ja kuka ei. Pystyn vain lukemaan tekstejä, joista suurin osa on p*skaa ihan yleisillä kielioppisäännöillä. Se on v*ttutanut, että jotkut leikkii näillä julkisilla palstoilla minulle tuttavaa valheteksteissä.
Tiedättekö, että tarpeeksi harjaantunut lukija pystyy erottamaan valehtelun teksteistä jopa nimettömällä nettipalstalla? Minä esimerkiksi sanon sisälukutaidollani, että koska sinä olet valinnut nimimerkiksesi sanan " Alempiarvoinen", sinä todennäköisimmin et suinkaan puolusta lapsettomien oikeuksia vaikka tekstisi näennäisesti tyhmälle voisi siltä näyttää, vaan lienet todennäköisesti sellaista hörhösakkia, joka vain passittaisi suomalaisakat kotiin synnyttelemään ja tehtailemaan lapsia ja pois työelämästä, halveksut tasa-arvoa ja sinun mielestäsi lapsttomat eivät tuota yhteiskunnalle mitään. Olenko väärässä?
Mitä itse olen näitä nimettömiä Suomi24.fi - palstoja lukenut, niin ei täällä "kateellisia" kyllä yleensä koskaan ole lapsettomat naiset, mitä keskusteluita lukenut. Ne jotka on kateellisia, on keski-ikäiset miehet jotka eivä epäsosiaalisuudessaan, toiveestaan huolimatta, ole saaneet edes akkaa itselleen, tai joilla vaihetpohetoisesti on monta porsittua lasta, joista sitten valittavat ja inisevät palstoilla lasten yh- äideistä mollaavia juttuja, että kun ne itse tehdyt lapset jotakin maksaakin, kun uhuh heteroilla eroja aika paljon. Koulutetuilla lapsiperheellisillä naisilla taas ei koskaan ole aikaa suuremmin jauhaa p*skaa netissä, en koskaan ole tuntenut yhtäkään akateemista naista, joka halveksuisi lapsettomia naisia. Eikä koulutetut miehet alennu naisvihaan netissä.
vaihetpohetoisesti ??????? Mitä kieltä tuo on? Jotain akateemista löpinää, josta tavallinen tallaaja ei ymmärrä mitään?
Lapsen saanti kasvattaa ihmisenä ja opettaa uusia asioita ja rikastuttaa elämää. Sääli heitä, jotka eivät koskaan saaneet lapsia. On aivan älytöntä että lapsiin ja äiteihin kohdistuu vihaa lapsettomien taholta.
Se on hieno asia, että 'jonkinlaisia' tutkintoja on. Täällä on pääosin naiset kirjoitelleet luultavasti. Aloittaja halusi kertoa mielipiteensä siitä, mikä tunne joidenkin kohdalla on tullut. Hän oli pahoillaan siitä, että joku ihminen on ylpeä ja muuttunut äitiyden myötä. Mitä kummallista siinä on? Mitä arvuuttelemista koko asiassa on? Suomalaisilla on hyvin yleisesti huonompi itsetunto. Voi sen huomata tässä keskustelussakin. Namimammat (jotka eivät sellaisia ole) kehuvat Audilla, ja syytävät helveksuntaa yksittäisten nettikirjoitajien päälle. Sehän on itsetunnon puute, mikä panee kiekumaan. Avioero on hyvä asia jos harrastaa avioliiton parisuhdestatuksen alla ...mista. Eikö olekin? Toinen asia. Suomalaisissa kouluissa jja erityisesti pienemmissä harrastuspiireissä on iso liuta lasten vanhempia, jotka ovat näiden ohjaajien ja opettajien kimpussa, milloin mistäkin väärinkäytöksestä joka kohdistuu heidän lapseensa. Yhteistyö lasten vanhempien ja muiden lasten kanssa tekemisissä olevien vanhempien kanssa on vaikeaa. Kertoo pelkästään kodin arvoista ja ilmapiiristä. Sivistyksestäkin. Mutta jos sivistynyt on äiti, joka on muiden yläpuolella varakkuustason ja miehen ominaisuuksien takia, silloin on aloittaja osin oikeassa. Tännehän ne sivistyneet mammat tulevat 'huutamaan' juuri siksi. Ja siitä pelosta, että onko se toinen äiti jollain lailla parempi, tai se perhe. Ja edelliselle, sääli sinä rauhassa. Kukaan ei taida suuremmin korvaa lotkauttaa puoleesi. Ole onnellinen, että olet muuttunut 'paremmaksi', mikä ei kirjoituksen perusteella ole totta laisinkaan. Pyri hillitsemään omaa tunnemaailmaasi, lastesi takia. Kunnon äidin lailla.
Eivät tietenkään lapsettomat ole alempiarvoisia, eivätkä äiti-ihmisetkään. Tämä ei ole kilpailukysymys. Alemmuudentune tulee ihmisestä itsestään, kun jostain syystä potee huonommuutta vaikka ei huonompi olekaan. Sitten alkaa kuvitella että toisetkin pitävät häntä huonompana.
Laajasta tuttavapiiristäni en pysty osoittamaan yhtään äiti-ihmistä, joka halveksisi lapsettomia. Tuntemani lapsettomat ovat useimmat omasta halustaan ja mielellään lapsettomia, ja nekään joille lapsettomuus on surun aihe, eivät pidä itseään äitejä huonompana, huono-onnisempina vain.
Mikä on siis ongelma?
Jos sun kälys on sun ainoa esimerkki niin en vielä yleistäisi, että kaikista "lisääntyneistä" tulee ylpeitä. Vai onko sulla paljonkin havaintoja asiasta ja tämä oli vain yksi esimerkki.
On totta, että monet lapsia saaneet alkaa vähentämään kyläilyjä. Mutta itse olen kyllä havainnut, että ei pelkästään niissä perheissä missä ei ole lapsia. Monet lapsiperheet vain ovat kovin kiireisiä ja lapsen kanssa voi olla hankalampi lähteä kyläilemään jne.
On kyllä outoa, jos ei kaupassa törmätessä tervehdi tai tule jutulle. Mutta oletko varma, että se ei johdu jostain muusta syystä? Olisiko voinut vetää herneet nokkiinsa jostain? Voi olla tietysti, että joitakin äitiys muuttaa. Mutta itse en ainakaan todellakaan pidä itseäni parempana (tai huonompana) kuin lapsettomia. Ja moni muukin tuntemani ihminen on ihan samanlainen kuin ennenkin.
Toisaalta jotkut lapsettomatkin voivat pitää itseään ykkösluokan kansalaisina ja karttaa lapsia saaneita kavereitaan?
Ohhoh. Kyllä nyt ymmärrän miksi sanotaan, että miehillä on putkiaivot ja naisilla tippaleipäaivot. Uskomattomia tulkintoja ja spekulaatioita ihmiset (naiset) voivat kehittää yksinkertaisesta asiasta. Sovitaan nyt sitten niin, että minun vikaani kaikki ja olen väärin tulkinnut asioita. En edes kaikkea jaksanut lukea. Loppukoon mietintä tähän. Kiitos.
Vika voi olla ihan missä vaan. Myös sinussa.
Niin asiahan on yksinkertaisesti niin, että kun kälystäsi tuli ylpeä ykkösPLUS luokan kansalainen lisääntymisen tuloksena niin me kaikki lisääntyneet olemme sellaisia. Miten jollekin voisi edes tulla muuta mieleen?
Syyn etsiminen jostain muusta asiasta on liian vaikeaa :)