Identiteetti: menetetty

Pahintahan näissä tapauksissa on se, että äippä ite ei tunnu millään käsittävän ettei kaikkia kuitenkaan kiinnosta se kersa ihan noin paljoo! (Ja nimenomaan äidithän näitä sekopäitä on, ei miehet lataa täyslaidallista mukuloistaan ihan koko ajan.) Ite oon joutunu blokkaamaan erään äitylin päivitykset facebookissa. En vaan kerta kaikkiaan enää kestänyt lukee viiden minuutin välein jotain lässytystä hänen kullanmuruistaan, ja uusia kuvia se latas aivan hulluna. Minua, lapsetonta naista ei kuulkaas ihan kiinnosta toisen kersan tekemiset noin paljoo!

Vähän siltä vaikuttaa, joillekkin käy noin.
Sun ystäväsi on hävinnyt vauvakuplaan, se on ihan normaalia.
Sun ystäväsi ei vaikuta ehkä kovin järkevältä tällä hetkellä, mutta
kyllä se tuosta ehkä hyvssä lykyssä tasaantuu.

Itse muistan kun pari ystävääni saivat lapsia. Ne vain hävisivät jonnekkin ja niistä tuli ihan outoja. Mietin miten fiksuista ja järkevistä naisista tuli tuollaisia koko ajan lapsistaan jauhavia ja ihme hössöttäjiä , koska ne ei mitään muuta tehneet kuin puhuivat lapsistaan.

Päätin ja tein ihan tietoisen päätöksen, että musta ei tule koskaan tuollaista. Rakastan lapsiani, mutta olen halunnut pitää identeettini, "järkevyyteni" ja pysyä samanlaisena ihmisenä kuin ennenkin, noh suurin piirtein. Kyllähän vanhemmuus muuttaa ihmistä, mutta "miksikään" hörhöksi" ei ole pakko muuttua jos ei niin halua.
Musta on myös tärkeää, että osaa puhua myös muista aiheista kuin lapsistaan, vaikka äiti onkin. Voin vain kuvitella miltä isistä tuntuu, kun itseänikin ahdisti/häiritsi vauva-aikana, kun muiden äitien kanssa oli ihan mahdoton keskustella yleisistä asioista. Ne oli joko ne kamalat synnäri kokemukset tai joku kakanväri, ei kiitos.

Oikeastaan olen tapailut lähinnä lapsettomia ystäviäni , jos ne kysyy lapsista voin puhua, mutta muuten jauhetaan maasta maan ja taivaan välillä ja sitten lapsellisten kanssa vanhemmuudesta ja toki muista aiheista.