Etkö tiedäkin? Täytyhän sun jo tietää, että tykkään susta, jos olet yhtään näitä lukenut. Mieti... kaikki ne vihjeet, uskoisit jo, ei ne oo mitään sattumaa. Ja silloinkin kun nähdään, niin pitäishän sun jo se huomata, aistia se tykkääminen.. Etkö huomaakin? Pitäsköhän meidän jo unohtaa tämä palsta ja puhua tästä, oikeasti?
Muruseni
sinä tiedät
24715
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
no joo mutta mistä lähdetään liikkeelle..?
odotat, että hän tekee aloitteen siihen, että voitte edes puhua? Ja muutenkin hänen pitää uskoa jotain palsta kirjoituksia ja olla ajatusten lukija. Jep.
joo persepano on ensiksi mielessä ,autathan rakkaani
tiukkaa eikä pelleilyä?
Niin kellehän tämä oli? Jotain tunnisteita jos saisi, niin vois ehkä vastatakin.
Ei niihin aisteihin kukaan uskalla täysin luottaa, sanat ne on mihin luotetaan. Ja ei niihin vihjeihinkään, entä jos vaikka se onkin joku muu tuttu joka on myös täällä ja huomannut että minä olen täällä ja tahallaan esiintyisi sinuna/hänenä ja nauraa siellä räkäisesti kun huomaa että lähden mukaan. Siis jos nyt oikeen vainoharhaiseksi ruvetaan. Mutta jos nyt rehellisesti sanon mitä ajattelen niin minä kyllä tiedän että sinä/hän olet tykännyt minusta ainakin joskus , en tiedä tykkäätkö enää, en jotenkin enää "aisti" sitä sinusta/hänestä. Ja kyllä minä myös haluaisin uskoa että olet täällä. Mutta olet sitten kyllä maailman paras valehtelija jos täällä oletkin... Kielsit sen silloin niin uskottavasti. Ja jos et nyt olekaan hän, niin taas menin lankaan.
Kun ei mulla tässä nyt ole muutakaan tekemistä, niin kirjoitanpa nyt jollekkin jota kuvittelen sinuksi. Tiedän kyllä, miksi et voisi sitä mulle sanoa suoraan. Onhan se ihan älyttömän vaikeaa ja sitten on se yksi suurin syy miksi et voi sanoa. Myös uskon että et pidä minua tarpeeksi luotettavana, ehkä pelkäät että lörpöttelisin kaikille, jos mulle tunnustaisit. Jos nyt sanoisin että olen täysin luotettava ihminen, valehtelisin. Mutta se on totta että olen luotettava niille tärkeimmille ihmisille, perheelleni, tärkeimmille ystäville. Sinä olet mulle myös todella tärkeä, tuntuu kummalliselta sanoa näin, koska enhän minä oikeastaan edes tunne sinua, mutta jotenkin tunnut vain niin tutulta, aivankuin olisin tuntenut sinut aina. Onko se se rakastuminen joka saa ajattelemaan niin vai mikä, en tiedä. Ja kyllä minä sinuun olin ja olen rakastunut, ei tämä mitään perus ihastumista ole. Olen ollut ihastunut muutaman kerran ja tämä tuntuu ihan erilaiselta. Ihastuminen on kiva ja piristävä juttu, toisesta tykkää, mutta ei sitä ihastusta ajattele melkeinpä 24/7 ja ei se vie yöunia ja ruokahalua. Ei sillä ole niin väliä vaikka ei sitä ihastusta itselle saisikaan, ja se ihastuminen ei kestä kovin kauaa. En kuitenkaan pystyisi sanomaan että rakastan sinua, koska se rakastaminen vaatii kuitenkin vielä sitä että tuntisi toisen paremmin. Rakastaminen ja rakastuminenhan on kuitenkin eri asioita. Rakastuminen on se tunne mistä kaikki mahdollisesti voisi alkaa, rakastamiseen taas liittyy se kaikki muu, tiedät varmaan mitä tarkoitan. Viime aikoina oloni on helpottanut, luulin jossain vaiheessa että tunteeni olisivat viilenneet, mutta ehkä ne ovat enemmänkin arkipäiväistyneet, se pahin hullaannus on mennyt ohi. Ehkä vielä jossain vaiheessa pääsen kokonaan yli, toisaalta toivon etten pääsisi, toisaalta, olen jo osittain päässyt. Näin sen kuuluukin mennä. Jos tästä nyt olisi jotain alkanut, en olisi sulle voinut luvata mitään, olisin saattanut lähteä kävelemään aika piankin. En voi aina edes luottaa itseeni ja siihen mitä tunnen, niin oltaisiin vaan petytty karvaasti molemmat. Ja juuri sitä minä oikeasti toivon, ettet ikinä heittäisi minun takia mitään hyvää ja arvokasta hukkaan, (ei sillä että olisit ollut heittämässäkään) Minulle riittää se, että olet onnellinen, sitä minä toivon kaikista eniten. Ja tämä on totta, olen unohtanut jo kaikki itsekkäät haaveeni, tuota minä toivon oikeasti. Ja jos se nyt olisitkin sinä, niin ei sinun tarvitse mitään mulle paljastaa, jääköön se nyt arvoitukseksi, oletko täällä vai et. Minut tästä kuitenkin tunnistat.
Ja haluan vielä sanoa että näistä minun palstakirjoituksista on varmasti saanut aika ristiriitaisen käsityksen minusta. Olen myös kirjoittanut ilkeitä asioita sinusta, en tietenkään että kukaan sinua tunnistaisi, mutta olen mennyt jopa henkilökohtaisuuksiin -> ikään, ulkonäköön. Esim. Kirjoitin tänään yhden viestin minäminäminäminä-nimimerkillä yhteen ketjuun. Se oli kuitenkin vain sellaista turhautunutta purkamista, en oikeasti ajattele niin. Ja kirjoitin sen sarkastisesti ja vitsillä. Kyllä siitä varmaan sen tajuaakin. Ja jotkut asiat olen kirjoittanut tänne siksi että ajattelin että jos et kerran ole täällä, niin ethän niitä näekkään, eihän niistä voi silloin pahoittaa mieltänsä. Eli puhuin tavallaan sinusta seläntakana pahaa. Mutta niin tein ja en voi niitä enää peruuttaa. Ja täällähän kirjoitetaan ihan hirveästi kaikkea pskaa, niin olet ehkä saattanut kuvitella joitakin sellaisia viestejäkin minun tekemiksi, mitkä ei oikeasti ole. Nyt en kuitenkaan enää kirjoita tänne mitään pahaa sinusta ja ehkä muutenkin voisin pikkuhiljaa lopetella koko palstailun. Myös oikeassa elämässä minusta saa aivan erilaisen kuvan mitä olen oikeasti. Minusta voi saada välinpitämättömän kuvan, ettei mua kiinnosta jutella, mutta se johtuu vain minun sosiaalisten tilanteiden pelosta. Nämä viestit mitkä kirjoitan nyt, helpottavat mua hirveästi. Tämä viesti on erityisen tärkeä siksi että jos sulle oli tullut väärä käsitys minusta, niin haluan että tiedät että olen oikeasti ihan hyvä ihminen, en ole kiero tai ilkeä tai juonitteleva tms. Olen nyt kyllä aika yliväsynyt ja tuntuu että voisin jaaritella loputtomiin, tuntuu vähän samalta kuin olisi kännissä, en olisi normaali tasaisessa olotilassa näitä kirjottanutkaan, mutta ehkä tämä oli vaan hyvä juttu, anonyyminä vähän avautua.
KIitos rehellisistä sanoista. Olisin odottanut tämänlaista sinulta aiemmin,
se on se miksi en avautunut koskaan täysin. Piilouduit jonkin tarinan taakse .Ehkä se tarkoitus oli,että herättelemme toisissamme tunteita, monelaisia.
Nyt kuitenkin luulen ymmärtäväni sinua paremmin
Hyvää toivon sinulle, ei ole mitään korvaamatonta tapahtunut.
Ps.ihan niin kuin olisin aina sinut tuntenut, se tunne oli minullakin.
Hei ,hei ja hyvää kevättä
Toivottavasti se meni nyt oikealle.
Muruja: kauanko aikaa siitä kieltämisestä on?
En halua kertoa koska en sittenkään halua että hän minua varmuudella noista kirjoituksista tunnistaisi, jos hän olisi täällä. En kirjoittanut noita ihan omana itsenäni, siis onhan ne totta, mutta en olisi normaaliolotilassa noita kirjoittanut.
Ei tästä mitään selvää ota. Vaikka joskus luulottelee, niin luuloksi se jää!
Nuo ajatukset monet voisi sopia niin moneen, jollekin ne oli ja kyllä huuli jäi mutrulle, kun ajattelee miten paljon hukkaan täällä heitetään. Minä nyt olen ulkopuolinen, enkä jaksa lukea näitä, koska ei mulle, vaikka kuinka haluaisi hulluuspäissään jotakin omia, niin sisimmässään en usko.
Onhan se niin, että tuntemuksiaan täällä puretaan, ei irl. Luulen nyt vihdoinkin tajunneeni, että tämä oli nyt tässä, helpottaa hieman kun ei käy täällä. Nyt oikeesti menen ( kolme kirjoitusta) sekin on liikaa...
muruna, kirjoittaisitko vähän vähempi, kun nyt en jaksa lukea ja keskittyä noin pitkiin viesteihin, on semmoinen suru aika menossa
Haha :) elä pelkää, en minä enää noin pitkiä viestejä kirjoita, ainakaan tähän ketjuun.
Oliko aloittaja nainen ja mihin päin menee tämä ?
En ole aloittaja, mutta teksti on kuin minun kynästäni...
Niitä sun murusia on palsta täynnä. Lukemalla näitä täällä tajuaa, että hyvin monella samoja kokemuksia.
Just joo muruja, mieti tai uskottele vaan sitä toisen onnellisuutta.
Huh. Tulipa kirjoteltua eilen pitkästi... :D 'palstalla joo' mitäköhän nyt oikeen tarkoitat tuolla?
Murrilleko kirjoitit?
Tämä palsta saa mut kyllä aina yllättymään. Täällä on niin uskomattoman samanlaisia tilanteita ihmisillä ja uskomattoman samanlaisia ja samalla tavalla ajattelevia. Nuo Murujan viesit voisi olla ihan täysin minun sanoja yhdelle miehelle. Jopa tuo että hän oli kieltänyt palstailunsa niin uskottavasti ja tuo sosiaalisten tilanteiden pelko. Mulla ei kyllä ehkä ihan niin paha se ole ja ei ole diagnosoitu.
Paitsi tuo toisen pitkän viestin alku. En ole kirjoittanut hänestä tänne juuri mitään. Käyn täällä aika harvoin ja lueskelen juttuja enimmäkseen.
MUn muruja nämä ei sitten olleet. Mulla on yö klo 23 jälkeen.