..jos hänelle tehtäis mielentilatutkimus?
Itse veikkaisin, että ymmärrystä vailla tai täyttä ymmärrystä vailla. Joku persoonallisuushäiriö kuitenkin varmaan löytyy.. Kirjoituksista ja käyttäytymisestä päätellen.
Silläkin uhalla, että elämästä tulisi tylsempää, toivoisin, että Johanna menis jonnekin hoitoon. Ongelma on kai kuitenkin se, ettei hän kestä todellisuutta, vaan elää niissä prinsessaunelmissaan, ja kun ne eivät toteudu, niin tukeudutaan alkoholiin ja lääkkeisiin, koska ne turruttavat mieltä. Oikean todellisuuden kohtaaminen olisi Johannalle niin järkyttävää, ettei se sitä halua, vaikka kuitenkin tietää totuuden syvällä sydämessään. Johanna varmasti ajattelee edelleenkin, että jonain päivänä rikas prinssi tulee ja pelastaa sen. Mutta sitä odotellessa voi vaikka dokailla :)
Itse veikkaisin, että ymmärrystä vailla tai täyttä ymmärrystä vailla. Joku persoonallisuushäiriö kuitenkin varmaan löytyy.. Kirjoituksista ja käyttäytymisestä päätellen.
Silläkin uhalla, että elämästä tulisi tylsempää, toivoisin, että Johanna menis jonnekin hoitoon. Ongelma on kai kuitenkin se, ettei hän kestä todellisuutta, vaan elää niissä prinsessaunelmissaan, ja kun ne eivät toteudu, niin tukeudutaan alkoholiin ja lääkkeisiin, koska ne turruttavat mieltä. Oikean todellisuuden kohtaaminen olisi Johannalle niin järkyttävää, ettei se sitä halua, vaikka kuitenkin tietää totuuden syvällä sydämessään. Johanna varmasti ajattelee edelleenkin, että jonain päivänä rikas prinssi tulee ja pelastaa sen. Mutta sitä odotellessa voi vaikka dokailla :)
Vastaukset 56
Vanhimmat
Maanis-depressiivinen, eli nykyään bipolaarihäiriö. Lääkitys helpottaa mutta tuo narsismikaan ei parene ilman vuosien terapiaa.
Vaikeeta on parantua kun ei itse ymmärrä, että olisi mitään vikaa.
Bipolaarihäiriössähän kuuluisi olla myös masennusjaksoja. Koska Jossu olis ollu masentunu?
no ei todellakaan ole ymmärrystä tai täyttä ymmärrystä vailla! Ymmärtää erittäin hyvin, mutta kieltää todellisuuden. Pershäiriöinen sekakäyttäjähän tuo on, kognitiivinen taso laskenut pahasti mömmöjen myötä. Narsistinen, huomionhakuinen, antisosiaalinen, teatraalinen..
Juuri niin, ja päihteiden käyttö on kärjistänyt negatiiviset luonteenpiirteet esiin yhä selvemmin.
Kuvaavia, vahvoja sanoja tuossa. Voisiko diagnoosin kiteyttää kohta yhteen sanaan: tuksuaaninen?
2-suuntainen mielialahäiriö eli bipolaarinen mielialahäiriö voi näkyä pelkkänä sekoilunakin. Se ei välttämättä etene mitenkään selvästi kausittain. Esim. jollakin voi koko elämänsä aikana olla vain yksi masennus- tai maniakausi. Joillakin räiskyy ylös alas koko ajan lyhyillä aikaväleillä jopa saman päivän aikana.
Päihderiiippuvuus, alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden sekakäyttö.
Mahdollisesti narsistinen persoonallisuushäiriö, mutta ei välttämättä. Jo nuo kaksi ylläolevaa voivat selittää käytöksen. Persoonallisuushäiriö voitaisin diagnosoida vasta kun 2-suuntaiseen on lääkitys ja päihtedenkäyttö on saatu loppumaan.
Huijari se on.
Lopettaa viinan juomisen.
Narsismi ei ole sairas, mutta Narsistinen Persoonallisuushäiriö on. Siitä Tuhnu kärsii. Elää omassa kuplassaan, eikä tajua olevansa sairas!
Ja voi olla jotain muutakin häikkää...
En pysty diagnosoimaan ilman henkilön varsinaista tutkimista ja haastatteluja.
Mutta on totta, että monet seikat viittaavat epävakaaseen persoonallisuuteen.
Epävakaa rajatilapersoonallisuushäiriö.
Ainakin ajoittain vaikuttaa siltä, kuin henkilö olisi ollut PSYKOOSISSA, mutta tarkemman diagnoosin jätän Tuksua hoitaneille lääkäreille.
Saatat olla oikeassa. Tuksun todellisuudentaju on joskus ollut pahasti heikentynyt.
Keikkuu jossain psykoosin ja muuten vaan hätääntyneen ihmisen moodeissa.
Diagnoosi: glamourpöpö.
Tuksu projektoi omia haaveitaan Juliaan ja Julian kautta..
"Projektiolla tarkoitetaan omien mielensisältöjen heijastamista toiseen ihmiseen tai muuhun ulkoiseen kohteeseen. Projektio kuuluu ns. defenssimekanismeihin.
Asianosainen ei välttämättä ole tietoinen projektiostaan eikä oivalla, että hän havainnoi omaa psyykkistä todellisuuttaan ikään kuin se olisi objektiivista todellisuutta.
Kyseiset mielensisällöt koetaan usein torjuttaviksi, ja ne saattavat ärsyttää tai ahdistaa asianosaista itseään. Esimerkiksi omat ahneusyllykkeet voidaan sijoittaa vaikkapa juutalaisiin, ja asianosaisesta näyttää siltä kuin juutalaiset todellakin olisivat ahneita. Myös toiveita ja unelmia voidaan projisoida."
Wikipedia 2014.
Tuksu ikään kuin ottaa kuolleen Julia-siskonsa persoonallisuuden.
Ja esimerkiksi Hitchcockin Psyko-elokuvassa oli kyse samantyyppisestä asiasta. Hitchcock esitteli tavallisen oloiselta vaikuttavan psykopaattisen murhaajan ja siirsi kauhuelokuvan tapahtumapaikat arkielämän ympyröihin. Näin on tapahtunut Suomessa: psykopaattinen murhaaja on hullunkurinen glamourartisti, joka eli Jollashovissa omaa mielikuvitusmaailmaansa.
Psykon jälkeen suihkussakäyminen ei ole ollut samanlaista kuin ennen.
Projektointi tässä yhteydessä on mielenkiintoinen huomio, sillä se sopii erityisen hyvin kaikkiin bnäätiin. Näädät vihaavat tuksun juopottelua, sekoilua, lusmuilua ja valehtelua ja holtitonta rahankäyttöä. Ehkä he tiedostavat olevansa yhtä pohjalla, mutta projektoivat omaa pahaa oloaan Tuksun kautta.
jos olisit oikea psyk.sair.hoit. tietäisit, että ko. defenssi on projisointi, ei mikään projektointi..
Olen yllättynyt! Löysit puheenvuoroon piilottamani äidinkielen knopin, enkä uskonut kenenkään hoksaavan ;)
Projektio (psykologian termi, subs.), projisoida (oikea verbi sen yhteydessä).
Projektoida = järjestää projektiksi, hankkeistaa.
Ainakaan suihkuverhoa ei tohdi vetää kiinni...
Seli seli
Julian "viimeiset sanat" ovat Tuksun yritys tuoda esiin tukahdettu oma viestinsä?
Nimimerkki Pikkuserkku kirjoitti erään toisen S24-ketjun yhteydessä 24.4.14:
”Johannan psyyke on muuttunut rajusti, vuosien varrella. Syystä, että... jokainen spekuloikoon mielessään. Johanna ei oikeasti haluaisi olla paha, pohjalla on hyvää tahtova ihminen, mutta sitä ihmistä ei löydy tänäpäivänä.
Mitä tulee hänen mainitsemaan: Udi osti mulle bemarin, pitää paikkaansa, mutta tämä tapahtui kauan sitten, eikä sitä autoa koskaan tuotu Suomeen, se jäi Udille.
Johanna odotti elämältä paljon, miestä, lapsia, kotia ym. Mutta sitten tulivat päihteet ja muut aineet ja sillä karikkoisella tiellä mennään.
Uskokaa minua, tunnen henkilön lapsuudesta ja varhaisnuoruudesta. Älkää vihatko, älkää herjatko häntä, koska hän ei ole enää itsensä vietävissä, vaan narun päässä on vahvempi taluttaja. Johannaa ei voi kukaan auttaa, niin kauan kun hän ei apua ota vastaan. Mitä tulee noihin blogiteksteihin, monikin asia pitää paikkaansa, mutta ne on tapahtuneet menneisyydessä, ei "just nyt".”
johtuu siitä että sillä on oma pää omassa perseessa olkapäitä myöten.
Hulluja nuo ovat koko sakki. Livet's Ordilaisia ja isä mikä lie saarnaaja. Julia näki olemattomia näkyjä, kuten verisiä jalanjälkiä wc:n lattialla ja Tuksu samoin. Aivan kahjoja ja latvakakkosia koko perhe!
Kummajaisperhe, jonka synkeät alkukokemukset johtavat Varkauteen...
Kumma ettei se koskaan häpeä ja kadu tekemisiään. Kuinka se oiken pystyy elään itsensä kanssa? Siksi kai se ryyppää niin paljon kun ei kestä todellisuutta itsestään, on ruma, lihava, varaton ja täysin lahjaton. Päihteissä näkee itsensä taiteilijana ja upeana ihmisenä joka elää ihanaa elämää. Ja jatkaa samaa itepetosta loputtomiin. Täysi sekopää.
Suuruudenhulluus, paranoia, uskonnolliset jorinat, henkiyhteydet ja ennustajat, hygieniasta huolehtimattomuus. Koko maailmakuva tuntuu olevan vinksallaan.
Narsistinen ja harhainen luonnehäiriö
Tuksu lupasi Facessa 6.6.14: “Aloitan Eiran sairaalassa psykoterapian, jotta pääsen edes jotenkin kaikista sydänsuruistani eroon ja varsinkin Julian kuolema mun pitää käsitellä, mutta tulen suremaan häntä loppuelämäni. Hänellä oli kaunein sydän ja empaattisuus mitä koskaan olen elämässäni nähnyt.”
Mistäs rahat terapiaan? Rahan Hallitsijaltako?
Kalliiksi tulee aikuisen lapsen kasvatustyö...
Joustoluottto Nordeasta - ja sillä hyvä!
Kuulostaapa tavallaan todella tutulta. Mulla on varmaan nuo kaksisuuntainen mielialahäiriö ja sitten epävakaa persoonallisuus, joskus ainakin kun oon lukenu noista oireista niin täsmäis omaan sekoiluun ja käytökseen välillä. Olen itsekkin aina välillä kokenut ettei mulla ole kaikki ihan kohdallaan. Olen apua hakenut ja on mulla ollut lääkityskin masentuneisuuteen/ahdistukseen mutta en ole kauheasti saanut siitä apua, mutta ei se ole heikentänytkään oloani.. Nyt odotan vain terapian alkua.
Mulla taustalla vaikeat kotiolot ja rajua kiusaamista.
Ihmiset sitten samalla tavalla haukkuivat, inhosivat ja kiusasivat minuakin kuin Johannaa, koska sekoilin välillä ja olin käytökseltäni ihan hirveä... Kaikki vaan koko ajan syyttivät ja haukkuivat minua, vaikka olisi pitänyt nähdä millaista paskaa mulla on kannettavani. Siis mua kiusattiin jo ennen tätä, koska sekoilin asioita sinne sun tänne, esim. Poikien kanssa, varattujenkin, mistä se kiusaaminen sitten alkoi... Mutta en nyt tehnyt kuitenkaan kamalan vakavia ja loukkaavia asioita silloin, sellasta perus paskaa mitä on tehnyt moni muukin kehittymätön ja kokematon lapsi/nuori... Ainakin mun mielestä. Mutta sitten kun mua alettiin rajusti noiden asioiden takia kiusaamaan, monin eri tavoin ja isolla porukalla, niin kyllä se kehittyvä lapsen/nuoren psyyke petti. Sillon mä aloin vasta pahemmin sekoilemaan ja huonosti käyttämään, mutta on mun pää siis aina voinut olla rehellisesti sanottuna vähän sairas... Koska jouduin 0-18v asti elämään alkoholisti narsisti masentuneen äidin ja kaksisuuntaisen mielialahäiriöisen ja epävakaan persoonallisuuden omistavan isän "kasvatuksen" alla...
Mutta joo tajusin esim. Aika nopeasti sen kiusaamisen alettua, about 6kk sisään, et miten mun olis tullu toimia niiden poikien kanssa eritavalla ja muutenkin, mutta silti kiusaaminen kesti vuosia. Se oli lopulta sitten se joka mut erittäin paskaan kuntoon ajoi!. Ihmisten herja ja pilkka y.m.s. Niin mitä tässä nyt pitäis tehdä ja ketä oikein syyttää? Olen tajunnut omat virheeni, mutta kiusaajat tuntuivat syyttävän vaan minua kiusaamisesta ja eivät ottaneet vastuuta omista teoistaan eli siitä kiusaamisesta!. Niin mistä se semmoinenkaan käytös on kotoisin?. Ei varmaan yhtikäs mistään. Mutta varmasti olisin ansainnut käytökselleni jonkun rangaistuksen, esim. Et mulle ois sanottu kerran suoraan, haukuttu vaikka pystyynkin, mutta ei niin että kiusataan vuosia ja pilataan toisen ihmisen elämä...
Anteeksi en voi antaa.
Olen pahoillani puolestasi Jenna.
Uskon että Tuksulla on samantapaista problematiikkaa taustallaan, ja vaatisi hoitoa. Nyt yrittää lääkitä itse itseään.
Yhtä sairaita raukkoja ovat Tuksun kivittäjät.
No onhan se tuksun isäkin avoimesti kertonut että hänellä on ollut alkoholiongelma, seksiriippuvuuskin ja mitä lienee. Ja tuksu on sanonut isänsä mielen olleen aina heikko ja jotenkin mä uskon kuitenkin näihin asioihin, et nää on totta, en tiedä miksi, ehkä siksi että isäkin on avoimesti myöntänyt ongelmansa ja jos niitä ei olisi niin kuka haluaisi nyt vapaaehtosesti sanoa et joo minä oon alkoholisti... tai muuta vastaavaa paskaa. Eihän se ole mikään kehumisen aihe ja hyvä juttu! joten ei siinä olisi mitään jär-ke-ä. Niin voi vaan miettiä et millaista se elämä on siellä tuksun perheessä sillon ollut kun isällä on ollut nämä ongelmat päällä... ja tytöt nuoria/lapsia ja sit Joel tietysti kanssa nuori/lapsi. Ei häntäkään voi unohtaa, koska kuuluuhan hänkin perheeseen.
Oon minäkin kiusannut joskus yhtä ihmistä ja en oo siitä YHTÄÄN ylpeä. Näin jälkikäteen. Mutta se että minä kiusasin, ei liittynyt mitenkään siihen asiaan että minua kiusattiin. Ja nämä minun tuntemat ihmiset eivät tunteneet ollenkaan sitä poikaa ketä kiusasin tai olleet muutenkaan saman tyylisiä kuin tämä poika. Ja minua kiusattiin jo ennen, kun aloin tätä poikaa kiusamaan tai edes ennen kun tiesin/tunsin tätä poikaa. Mietin vaan et millasia jälkiä se kiusaaminen on jättäny siihen poikaan... kun muhun se on jättäny tämmösiä, aivan kamalia, joista en tiiä selviinkö koskaan... Pyytäsin anteeksi jos vain voisin. Jos se edes helpottaisi tai auttaisi todellisuudessa mitään, ehkä vähän, mut ei mustakaan ne jäljet poistu vaikka multa anteeksi pyydettäisiin ja en tiedä haluaisinko ehkä edes että pyydettäisiin, en ehkä. Koska en haluaisi nähdä niitä perkeleitä, enää koskaan!. He ovat pian mulle _mennyttä_ elämää. Mutta sekin vaatii totuttelua, että uskaltaa elää ja olla ilman heitä, heidän vaikutus valtaansa ja olla oma itsensä... ja sitä joutuu monesti, ainakin tässä tilanteessa tai yleensä kun ihmiselle tulee vaikeita aikoja miettimään että mitä minä olen oikeasti... kun kaikki voimat menee siihen et saa pidettyä itsensä koossa ja että saisi elämänsä kuntoon ja että siitä elämästä tulisi edes joskus iloista ja normaalia ja jotta voisi olla aidosti vihdoin onnellinen, kun ei ole paska paha perhe painostamassa tai ketkään muutkaan ihmiset tekemässä sulle pahaa... Kun sinä olet aivan normaali. Kun sua ei kiusata tai mitään ja sä kuulut siihen perus onnelliseen massaan, silti omana ihanana itsenäsi ja kaikkineen väreineen... jos näin voisi sanoa.
Nää on nyt viimesiä kertoja kun mä tästä asiasta puhun. Sit oon päättäny jättää sen taakseni. Mä oon jankannu niin monta vuotta putkeen näitä että nyt on aika vihdoin jättää nämä kaikki rankat tilanteet taakse, antaa anteeksi itselleen sekä muille ja mennä elämässä eteenpäin... en tiedä tuleeko se olemaan helppoa, mutta pakko on ainakin yrittää. Vaikka paperille kirjoittaa ajatuksiaan, tuntemuksiaan, anteeksiantoa jne. Se olisi ehkä terapeuttista. Koska mä uskon et jos ihminen ei pysty antamaan anteeksi itselleen ja muille ja niitä menneitä tapahtumia, se ei tuu koskaan ehkä pääsemään eteenpäin ja saattaa vajota sen paskan mukana... Minä haluan eteenpäin. Mutta joka päivä vaan pelottaa, enemmän tai vähemmän tiedostamatta tai tiedostaen, että riittääkö minun voimat. Koska minä oon jo niin tuhanteen sataan sirpaleen palaan särjetty nuorena/lapsena eli mihin terveeseen pohjaan minä voisin edes lapsuudeltani tukeutua tässä eheytymisprosessissa...? voiko minusta edes tulla ehjää? täysin ehjää? tälläisiä kysymyksiä herää päässäni ja voinko, minä rakentaa aikuisena itselleni terveen, ehjältä tuntuvan pohjan jos mulla lapsuudessa on pelkkä MUSTA AUKKO? ymmärrättekö mitä tarkoitan... toivottavasti tämä meni teille kieli kuvallisesti päähän. Lapsuuteni/nuoruuteni tuntuu pelkältä tyhjältä, mustalta, pelottavan tasapainottomalta. Ja minä olen edelleen nuori, mutta nyt lähestymässä nuorta aikuisuusikää tai olen nuori aikuinen. Se on vähän entten tentten vielä, elän siinä vaiheessa missä tasapainotellaan nuoruuden/lapsuuden jättämistä taakse ja ollaan silti edelleen nuoria, mutta siirtymässä nuoreen aikuisuusikään.
Mut ite kiusasin koska halusin nostaa itteeni jotenkin ylöspäin. Olla sellainen "kova tyttö". Mikä jälkeenpäin tuntuu helvetin typerältä. Mutta se oli sitä aikaa se.. teini-iän alkua tai keskivaihetta. Mietin sit aina välillä, useinkin, että mitä niiden KAIKKIEN mun kiusaajien päässä on liikkunut..? samaako kuin mun päässä vai mitä? voiko ihminen olla oikeasti pelkästään ilkeä ja läpi paha? mitä näiden tuksun herjaajien päässä liikkuu, eivätkö he tajua että he tekevät myös väärin, eikä heidän käytöksensä ole fiksua? eivätkö he edes välitä? tuo kaikista viimeisin pistää vihaamaan ja en tiedä riittäisikö edes hakkaaminen! onko mun tuntemukset aivan vääriä vai oikeita ja ovatko ne ennen kaikkea edes normaaleja? rehellisiä vastauksia haluan teiltä ihmiset, että mitä te mietitte... tämä on ehkä väärä paikka näille keskusteluille, mutta tulipahan tästä avauksesta mieleen ja tämä on viimeisiä kertoja kun tätä asiaa keskustelupalstoilla käsittelen, kunnes jätän sen unholaan. Ja sitten korkeintaan asiaa enää auon ja käsittelen terapiassa.
Välillä kun mä oon nähny niitä kiusaajia, niin näyttäis siltä et joitakin hävettää ja ne ei ees kehtaa kahtoo mua silmiin... En oikein tiedä mitä tunnen sillä hetkellä. Vihaa, katkeruutta, vahingoniloa, onnistumista siitä että ne paskat ovat vihdoin ja viimein vähän aikuistuneet ja tajunneet mitä ovat tehneet, millaisia jälkiä heidän käytös aiheuttaa ja miten lapsellista se oli... Tuntuu että me molemmat ei oikein haluttais enää nähdä toisiamme ja hyvä vaan niin, uskon että se on hyväksi meidän kaikkien kannalta. Ja jotkut on ihan samanlaisia vittumaisia paskoja mitä ennenkin, ei mitään katumisen merkkejä, katsoivat mua joskus vaan vittumaisesti ja tulivat pällistelemään hymy korvissa kuin mitäkin elukkaa häkissä... siltä musta on joskus tuntunut!
Mutta kiitos kun sain avautua täällä viimesiä/viimestä kertaa! :) Keskiviikkona en avaudu enää korkeintaan näistä asioista kuin terapiassa, sen päätöksen oon tehny. Koska sillon mun elämä muuttuu perusteellisesti ja toivon mukaan vain hyvään suuntaan. Koska eihän elämä nyt voi olla aina ikuista ruusuilla tanssimista, mutta enää ei tarviis tulla näin hajottavia vastoinkäymisiä... kyllä mä kestän jotkut riidat joskus esim. parisuhteessa tai muissa ihmissuhteissa. Jotka sit sovitaan, niitä nyt kun tulee kaikille ja niitä ei voi välttää. Mitään eroja en tahdo edes ajatella, tahtoisin löytää sitä todellista ja pysyvää rakkautta kun tämä kaikki paska jää nyt lopullisesti unholaan. Pienin askelin. Mutta enää mä en IKINÄ halua kasvaa minkään alkoholistin ja mielenterveysongelmaisen läheisyydessä tai kasvatuksessa... tai joutua kiusatuksi... koska nämä eivät ole esim. elämän _normaaleja_ vastoinkäymisiä verrattuna esim. noihin riitoihin joita kaikki joutuvat kokemaan vai ovatko?
Mut onneks tuosta ensimmäisestä ei oo ainakaan huolta, koska aikuis-ikä koittaa vaan. Ja jos mä joskus jotain lapsia saan, niin omia.. ja toivon et kykenen olemaan niille paljon parempi ja hyvä vanhempi, mitä omat vanhempani eivät olleet, mutta pelkään että siirrän niille kaiken tämän paskan ja vihaan sitten itseäni jo aivan vitun vitusti. Vaikka vihaan minä nyttenkin, siis itseäni. Ja mitä se hyvä vanhemmuus sitten ikinä onkaan? ei mulla ole todellista tietoa siitä! pelottavaa! mun tieto ainoastaan perustuu tv-ohjelmiin, sen mitä olen nähnyt hatarasti kaverien perheistä koska enhän minä siellä asu 24/7 jotta olisin voinut tarkkailla heidän elämää ja sitten johonkin vaan omaan vaistoon/tuntemukseen... se on pelottavaa, koska mun REALISTISET perusteet normaaliin parisuhteeseen ja perhe-elämään on tällä hetkellä kuitenkin aika hatarat ja en tiiä tuleeko olemaan aina! muuttaako se sit jotenkin asiaa kun tulee ikää lisää ja kypsyys kasvaa jne. Välillä tuntuu myös kun mun maailma mureni 15-vuotiaana, niin mä oon jääny kans sille tasolle... en pääse jotenkin elämässä eteenpäin.
Tälläsiä mietteitä. Mut se mistä mä oon aika varma, niin tuksu kuolee ainakin tuohon paskaan (enkä sano tätä millään pahalla, vaan totuudella..) koska ikää pian 36v ja on päihdeongelmaa ja vaikka mitä... Itestäni en tiiä. Olenko selvinnyt jonain päivänä tästä kaikesta vielä hyvin vai sitten huonommin, mikä tarkoittaa sitä että vedän vielä jonain päivänä ne ranteet auki tai jotain muuta paskaa. Mutta pelottaa. Toivon että se on tuo ensimmäinen vaihtoehto, ellen sitä jo jossain täällä tekstissä sanonut. Mutta tälläisiä jälkiä te tuksun tapaiset pilkkaajat jätätte jälkeenne! minä olen elävä kävelevä todiste siitä kun lasta ruvetaan rikkomaan sen ensimmäisestä elinhetkestä lähtien. Ihminen, oli joko nuori tai vanha, mutta todella rikkonainen ja hukassa oleva. Toivottavasti edes jollekin jäi tästä tekstistä paha mieli, koska sillon olen saanut sen henkilön ajattelemaan jotain.
Sulla on kuitenkin asiat eri tolalla koska tiedostat ongelmasi. Tukiainen elää täydellisessä ymmärtämättömyydessä sairauksiensa ja todellisuuden suhteen. Terapiaan menossakin puhuu vain surusta mikä pitäis käsitellä. Se on kuin pintaa raapaisis. Jossulla on jotain paljon pahemmin mielessä pielessä, jotain samaa kuin narsku elää kummallisessa vääristyneessä kuplassa, missä todellisuus on heittänyt häränpyllyä, kaikki on "ylösalaisin".
Mut toivon Jenna sulle kaikkee hyvää, hienoo että olet ymmärtäny tilantees, analysoinut asioita, saanut lääkitystä ja terapiaankin lähdössä. Hieno juttu!
Kiitos! :)
No mä taas uskon siihen et tuksu kyllä käsittää ja ymmärtää monet tilanteet ja elää myös todellisuudessa, vaikka onkin todellisuuden taju lähtenyt myös vähän liippaamaan..
Ja luulen et se ymmärtää myös mikä suru pitäisi käsitellä. Eli Julian kuolema ja tämä kaikki ihmisten aiheuttama herja ja onko sitten myös jotain mitä me ei tiedetä... entiset parisuhteet ja niissä tapahtuneet asiat, perhe ja perheessä tapahtuneet asiat... mut ei jaksanu ruveta niistä enempää vaan selittämään. Sanoi vaan yksiselitteisesti että suru on käsiteltävä.
:)
Tunkki on diagnosoinut itse itsensä: (Enkä ole mikään) "sekopää, itserakas, väkivaltainen narsisti." Eiköhän tuossa ole se ydin.
Mutta kun Tuksun diagnoosi ei täsmää ympäröivän yhteiskunnan päättelemän diagnoosin kanssa...
No tuota se tuksu varmaan pahasti onkin...
”Eiran lääkärit loistavia, kiitos palvelusta.
Vatsani ollut kuralla nyt jo puolitoista kk ja vatsakipuja, sekä joka yö ihan kamalia kauhuleffapainajaisia. Viime yö oli ainoa pitkään aikaan jolloin en ole nähnyt painajaisia kun yksi ihana ystäväni jäi mun viereen nukkumaan.
Olen saanut kivasti myytyä kauniita vaatteitani, minulta voi edelleen tiedustella kaikkea mahdollista, kenkien, laukkujen ja vaatteiden lisäksi myös upea morsiuspukuni myynnissä, joka näkyy mm. Seiskan synttärivideossa kun tulen vaijereilla alas lavalle suuret valkoiset enkelinsiivet selässäni, olisi muuten kiva
jos Seiska voisi laittaa sen uudelleen esille! Se keikkani oli ehkä yksi parhaimpia ja ikimuistoisimpia mitä koskaan olen tähän asti vielä tehnyt, vieraita noin 2000 Helsingin kaapelitehtaalla. Keikkatarjoukset: johanna¤dollsdancers:fi.” (Tuksun Facebook 9.6.14)
Mutta ei mulla enää muuta, kiitos että sain avautua täällä! :) tämä oli viimeinen kerta kun näistä asioista julkisesti puhun, jos enää jossain tulen käsittelemään niin terapiassa tai avaudun tuntemuksistani tarvittaessa mielenterveys palstalle...
Aloitan nyt toipumisen ja pian uuden elämän!
Toivottakaa mulle onnea sille tielle.
Onnea vain sinulle, Jenna. Neuvoksi antaisin, että älä nyt luule, että terapia antaa sinulle saman tien rauhan. Kyllä siihen menee kuukausia ja vuosiakin, ja välillä voi kovastikin tökkiä terapiaan meneminen.
Hienoa, kun saatiin omakohtaista kokemusta vaikeistakin asioista palstalle esiin, kiitos!
Tuksu todisteli 10.6.14: “Käyn nyt psykoterapiassa Julian takia, HÄNEN KUOLEMANSA EI TODELLAKAAN OLLUT MINUN VIKANI, MUTTA HÄN OLI MINULLE RAKKAIN IHMINEN KOKO TÄSSÄ MAAILMASSA!!!!!!!!!!”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Epäsosiaalinen_persoonallisuus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuus
Muistakaa että henkilö joka on tuomittu vankeuteen väkivaltarikoksesta menettää myös oman oikeudellisen suojan eli jos tyyppi seuraavan kerran saa vastapalloon
seuraavan hyökkäyksensä kohteelta oikeus arvioi asian eri näkökulmasta