Suru on kunniavieras

pitääkö toisen
olla

pitääkö

ikuinen osa
kiitollisuutta tai
surua

parantumaton
ominaisuus, joka
takertuu

ymmärtää, että
sileä pinta
ei korista
ei kerskaa

se ottaa vastaan
ja
pitää kiinni
totensa

järjestyksestä ja
järjestä

tilaa jossa kaikki
alkaa ja
kaikki myös loppuu

herättää sen
kiltin minän

maailmaan, joka
on edelleen
sama murheen
kaivo kuin
eilinen

sama
sanojen hienostunut
helinä

pintajännitys, jossa
sopiva isku
säröttää

saa kukkivan
sädekehän,
vankan ja huteran

haparoivan elämän
poseeraamaan
sielullaan alasti

yrittäessään pukea
varovaisen toiveen
päättäväisesti
hallittuun toteutukseen

hälvenevän sumun
halkoman kirkkaaseen
linnunlauluun

antamalla keveytensä
keinua,
vartalonsa totutella

nukkekodin
puhtauden
epätotuuteen

kiiltävä
on pelkkä
ajan saaton
patouma

upottavan dyynin
harha

identiteetin
saneltavissa oleva
monologi

lappuliisan
harmaus, joka vituttaa
aina yhtä paljon,
kun
voitto osuu
tuulilasiin

ei,
naurettavan absurdia

stereotypia alkoi
orastaa,
jyrkkä kallionrinne, jossa
lumi on
muodostanut
vierivää efektiä

ottaakseen
osansa,
tehdäkseen osan
sivistyksestä

kaukaa horisontista
nousevan sumun
takaa

sieltä mistä
rohkeus alkaa

inhimillinen ääni
ohjaa tietä
sydämen sokkeloissa

saaden vanhat
sielun ruvet
eheytymään

tietämättömyyshän
tallaa ainoita
mahdollisia
tapoja ja
ajatuksia

onttoa kipua

mutta lusikka
kauniissa kädessä
on mahdollisuus

maistaa
alkuruuan jälkeen
pääruokaa,
valoa joka
häikäisee ja
polttaa terävänä
virtana

vyöryssä,
kielen nuolemassa
rosoisessa suolan
maussa

kärsimystä
ja syyllisyyttä,
pelkoa ja häpeää
arkivaatteissaan

kauniin musiikin
tulvahtaessaan
vastaan

puuteroitua kauneutta,
eroottisia fantasioita,
joita mielen sopukat
olivat piilotelleet
uskoutuneena

kiitollisuuttaan

elämän salainen
kaava oli vilauttanut
palan itsestään

ei pelkkä uskonto,
isänmaa ja traditio

vaan

arvon mittaamaton
arvokkuus

tunnustelemalla
herkän himonsa
rajaa,
murskaamattomia
haaveita ja unelmia

ei ollut
onnistumisen pakkoa

kunniavierasta
kyynelin kastella

tähän
elämään uudesti
syntynyt

http://www.youtube.com/watch?v=5lJJeG6rtzs
0101
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Mistä alkaa kohtuus kirjoitti:

pitääkö toisen
olla

pitääkö

ikuinen osa
kiitollisuutta tai
surua

parantumaton
ominaisuus, joka
takertuu

ymmärtää, että
sileä pinta
ei korista
ei kerskaa

se ottaa vastaan
ja
pitää kiinni
totensa

järjestyksestä ja
järjestä

tilaa jossa kaikki
alkaa ja
kaikki myös loppuu

herättää sen
kiltin minän

maailmaan, joka
on edelleen
sama murheen
kaivo kuin
eilinen

sama
sanojen hienostunut
helinä

pintajännitys, jossa
sopiva isku
säröttää

saa kukkivan
sädekehän,
vankan ja huteran

haparoivan elämän
poseeraamaan
sielullaan alasti

yrittäessään pukea
varovaisen toiveen
päättäväisesti
hallittuun toteutukseen

hälvenevän sumun
halkoman kirkkaaseen
linnunlauluun

antamalla keveytensä
keinua,
vartalonsa totutella

nukkekodin
puhtauden
epätotuuteen

kiiltävä
on pelkkä
ajan saaton
patouma

upottavan dyynin
harha

identiteetin
saneltavissa oleva
monologi

lappuliisan
harmaus, joka vituttaa
aina yhtä paljon,
kun
voitto osuu
tuulilasiin

ei,
naurettavan absurdia

stereotypia alkoi
orastaa,
jyrkkä kallionrinne, jossa
lumi on
muodostanut
vierivää efektiä

ottaakseen
osansa,
tehdäkseen osan
sivistyksestä

kaukaa horisontista
nousevan sumun
takaa

sieltä mistä
rohkeus alkaa

inhimillinen ääni
ohjaa tietä
sydämen sokkeloissa

saaden vanhat
sielun ruvet
eheytymään

tietämättömyyshän
tallaa ainoita
mahdollisia
tapoja ja
ajatuksia

onttoa kipua

mutta lusikka
kauniissa kädessä
on mahdollisuus

maistaa
alkuruuan jälkeen
pääruokaa,
valoa joka
häikäisee ja
polttaa terävänä
virtana

vyöryssä,
kielen nuolemassa
rosoisessa suolan
maussa

kärsimystä
ja syyllisyyttä,
pelkoa ja häpeää
arkivaatteissaan

kauniin musiikin
tulvahtaessaan
vastaan

puuteroitua kauneutta,
eroottisia fantasioita,
joita mielen sopukat
olivat piilotelleet
uskoutuneena

kiitollisuuttaan

elämän salainen
kaava oli vilauttanut
palan itsestään

ei pelkkä uskonto,
isänmaa ja traditio

vaan

arvon mittaamaton
arvokkuus

tunnustelemalla
herkän himonsa
rajaa,
murskaamattomia
haaveita ja unelmia

ei ollut
onnistumisen pakkoa

kunniavierasta
kyynelin kastella

tähän
elämään uudesti
syntynyt

http://www.youtube.com/watch?v=5lJJeG6rtzs

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu