Reilu vuosi sitten vasen olkapää kipeytyi tosi pahasti ja hoitona tietenkin aloitettiin kortisonit yms.
Myös vasen lonkka kiusasi, oli kieusannut jo puoli vuotta.
Lääkäri ohjasi minut ortopedin puheille.
Ortopedi suorastaan haukkui minut laiskaksi työtä vierokuvaksi ja kehoitti menemään töihin tai vaihtamaan kevyempiin hommiin jossa jaksaaparemmin.
Onneksi työterveyslääkäri oli oikea lääkäri, työterveyslääkäri kyseenalaisti ortopedin lausunnon ja kirjoitti lähetteen erikoislääkärille (en muista titteliä) joka sitten tutki ja lähetti olkapään mangneettiin.
Mangneetin jälkeen sain lähetteen huippu ortopedille joka väjensi vasemman olkapään ja 5kk myöhemmin oikean olkapään.
Nyt kun olkapäät ovat kunnossa niin siirryttiin tutkimaan lonkkia, sama ortopedi jatka hoitamista.
parin viikon päästä mangneettiin jossa saadaan parempi käsitys mitä on meneillään.
Ortopedi kertoi myös röntgen kuvien ongelmasta (ei kerro totuutta), myös siitä että lonkkakipu ei välttämättä ole sietämätöntä liikkumisessa tuntuvaa kipua vaan myös levossa tuntuvaa epämääräistä jomotusta jossakin lonkan sisällä (kuten mulla ).
Eli ortopedi ottaa tosissaan vaivani.
Mitä olisi tapahtunut jos työterveyslääkäri ei olisi kyseenalaistanut ensinmäisen ortopedin lausuntoa?
Olen syönyt nyt vuoden verran tramalia 2x vuorokaudesa lähinnä leosärkyjen takia, kiusana on myös ac nivelten rappeumat.
Kokonaisvaltainen hoito ja kivunlievitys on parantanut elämänlatua huomattavasti ja voimme nyt uusien lonkkakuvien myötä miettiä mitä tulevaisuudessa tehdään.
Oikeasti minuakin kuunnellaan, minulla on käutössä tulehduskipulääkkeitä joita syön kuurinomaisesti pitäen taukoa välillä sekä kipulääkkeitä joiden annostus on oikeastaan itseni päätettävissä (kohtuuden rajoissa 0-3/vrk).
Koen että paremmin hoitoani ei voitaisi tehdä.
Hoitoni saan yksityisellä sektorilla sairaanhoitokuluvakuutuksen turvin.
Onko tällaiset hoitosuhteet normaaleja vai olenko etuoikeutettu?
Myös vasen lonkka kiusasi, oli kieusannut jo puoli vuotta.
Lääkäri ohjasi minut ortopedin puheille.
Ortopedi suorastaan haukkui minut laiskaksi työtä vierokuvaksi ja kehoitti menemään töihin tai vaihtamaan kevyempiin hommiin jossa jaksaaparemmin.
Onneksi työterveyslääkäri oli oikea lääkäri, työterveyslääkäri kyseenalaisti ortopedin lausunnon ja kirjoitti lähetteen erikoislääkärille (en muista titteliä) joka sitten tutki ja lähetti olkapään mangneettiin.
Mangneetin jälkeen sain lähetteen huippu ortopedille joka väjensi vasemman olkapään ja 5kk myöhemmin oikean olkapään.
Nyt kun olkapäät ovat kunnossa niin siirryttiin tutkimaan lonkkia, sama ortopedi jatka hoitamista.
parin viikon päästä mangneettiin jossa saadaan parempi käsitys mitä on meneillään.
Ortopedi kertoi myös röntgen kuvien ongelmasta (ei kerro totuutta), myös siitä että lonkkakipu ei välttämättä ole sietämätöntä liikkumisessa tuntuvaa kipua vaan myös levossa tuntuvaa epämääräistä jomotusta jossakin lonkan sisällä (kuten mulla ).
Eli ortopedi ottaa tosissaan vaivani.
Mitä olisi tapahtunut jos työterveyslääkäri ei olisi kyseenalaistanut ensinmäisen ortopedin lausuntoa?
Olen syönyt nyt vuoden verran tramalia 2x vuorokaudesa lähinnä leosärkyjen takia, kiusana on myös ac nivelten rappeumat.
Kokonaisvaltainen hoito ja kivunlievitys on parantanut elämänlatua huomattavasti ja voimme nyt uusien lonkkakuvien myötä miettiä mitä tulevaisuudessa tehdään.
Oikeasti minuakin kuunnellaan, minulla on käutössä tulehduskipulääkkeitä joita syön kuurinomaisesti pitäen taukoa välillä sekä kipulääkkeitä joiden annostus on oikeastaan itseni päätettävissä (kohtuuden rajoissa 0-3/vrk).
Koen että paremmin hoitoani ei voitaisi tehdä.
Hoitoni saan yksityisellä sektorilla sairaanhoitokuluvakuutuksen turvin.
Onko tällaiset hoitosuhteet normaaleja vai olenko etuoikeutettu?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä usein tuntuu olevan suurin ongelma se,ettei potilas saa ajoissa oikeanlaista hoitoa. Ymmärrän sen ettei joka vaivasta voi laittaa lähetettä eteenpäin erikoislääkärille,mutta siinä vaiheessa kun yleislääkärin suorittamat tutkimukset on tehty ja muuta ei ole tehtävissä ja sairaus pahenee,pitäisi saada se lähete tarkempiin tutkimuksiin. Mikä on sitten todellisuus?
Terveyskeskuksessa et voi valita lääkäriä ja jos sattuu olemaan sellainen lääkäri joka määrää jokaiselle sitä buranaa vaikka pää olisi kainalossa niin mitä teet? Tai sanoo että kaikki on "pääsi sisällä"?
Jatkotutkimuksiin saa usein ruinaamalla ruinata,ja jos sen saa,joudut taas odottamaan kuukausia että asiaa viedään eteenpäin. Kun saat ajan erikoislääkärille,menee tästäkin vielä viikkoja tai kuukausia kunnes tuo lääkäriaika on. Mitä potilaalle pahimmassa tapauksessa on tällä välin tapahtunut? Riippuu tapauksesta.
Kun et ole työelämässä,sinulla ei ole edes työterveyslääkäriä. Kun ei ole tuloja,ei sinulla ole varaa yksityiseen.
Tähän kaikkeen kun sotketaan vielä paperisota eri viranomaisten kanssa(Kela,työkkäri,sossu) niin en ihmettele että mielenterveys on menetetty vuosien jälkeen. Tässä vaiheessa tulee monella sellainen ajatus,ettei jaksa yksin enää asiaa viedä eteenpäin kun kukaan ei kuuntele eikä tee asialle mitään. Mahdollisesti sinut on pumpattu täyteen lääkkeitä jotka eivät edes auta.
Olet siis menettänyt mielenterveytesi,talous on kuralla ja alkuperäiseen syyhyn ei välttämättä ole vieläkään puututtu. Kenen puoleen siis kääntyä?