Anteeksiantamuksessa eläminen!

Miksi uskon tarvitsee uudistua joka päivä?

Siksi, että me elämme täällä vihollisen valtakunnassa, jossa olemme vielä monin tavoin ahdistettuina ja kiusauksissa, kuten Jeesuskin oli maan päällä ollessaan ja koska meistä ei vielä kukaan ole täydelliseksi tullut, me tarvitsemme uutta voimaa päivittäin ja hetkittäin, aina sen mukaan kuin on päivämme ja voimamme.

Hän on luvannut antaa jokaiselle päivälle sen elämiseen tarvitsemamme avun ja voiman.......tänäänkin ja huomenna on jälleen uusi päivä ja apunsa ja voimansa sen mukainen.

Mutta ihana asia on mielestäni se ja joka kertoo minulle myöskin siitä, että Jumala on, Hän elää ja kuulee rukouksia, että kun me etsimme Jumalalta apua näissä asioissa, Hän ei koskaan jätä vastaamatta, sillä nämä ovat niitä Jumalan mielen mukaisia murheita, rukouksia ja pyyntöjä, että:

- uudistuisimme
- saisimme joka hetkeen voimaa vaeltaa Hänen tahtosa mukaan
- voisimme voittaa kiusaukset
- jne. jne.

Rukoilu on keskustelua Jumalamme kanssa ja sitä me voimme tehdä vaikka kaiken päivää omassa mielessämme.

Eli uskovalle rukoileminen ei ole jokin vastenmielinen teko, jonka päässä / tehtyämme vasta saisimme vastauksen tai avun, vaan se on keskustelua ystävämme, rakastettumme ja meitä kaikissa tilanteissa auttavan ja hyvään lopputulokseen ohjaavan Jumalan kanssa.

>>"Miten ihminen jaksaa kamppailla itsensä kanssa näissä uskonasioissa?"

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

Miksi uskon tarvitsee uudistua joka päivä?

Siksi, että me elämme täällä vihollisen valtakunnassa, jossa olemme vielä monin tavoin ahdistettuina ja kiusauksissa, kuten Jeesuskin oli maan päällä ollessaan ja koska meistä ei vielä kukaan ole täydelliseksi tullut, me tarvitsemme uutta voimaa päivittäin ja hetkittäin, aina sen mukaan kuin on päivämme ja voimamme.

Hän on luvannut antaa jokaiselle päivälle sen elämiseen tarvitsemamme avun ja voiman.......tänäänkin ja huomenna on jälleen uusi päivä ja apunsa ja voimansa sen mukainen.

Mutta ihana asia on mielestäni se ja joka kertoo minulle myöskin siitä, että Jumala on, Hän elää ja kuulee rukouksia, että kun me etsimme Jumalalta apua näissä asioissa, Hän ei koskaan jätä vastaamatta, sillä nämä ovat niitä Jumalan mielen mukaisia murheita, rukouksia ja pyyntöjä, että:

- uudistuisimme
- saisimme joka hetkeen voimaa vaeltaa Hänen tahtosa mukaan
- voisimme voittaa kiusaukset
- jne. jne.

Rukoilu on keskustelua Jumalamme kanssa ja sitä me voimme tehdä vaikka kaiken päivää omassa mielessämme.

Eli uskovalle rukoileminen ei ole jokin vastenmielinen teko, jonka päässä / tehtyämme vasta saisimme vastauksen tai avun, vaan se on keskustelua ystävämme, rakastettumme ja meitä kaikissa tilanteissa auttavan ja hyvään lopputulokseen ohjaavan Jumalan kanssa.

>>"Miten ihminen jaksaa kamppailla itsensä kanssa näissä uskonasioissa?"

Lue lisää

Eikö uskovan elämä ole koko ajan tunteiden tukahduttamista ja lihallisten houkutusten kieltämistä, vaikka em. asiat kuuluvat ihmisen luonnolliseen luontoon.

Ei kukaan meistä ole täydellinen, ei uskovakaan. Minusta vaikuttaa siltä, että olette liian armottomia itseänne kohtaan.

Luonnoton luonto tukehduttaa ihmisessä jotain sellaista, joka sitten pyrkii väkisen ulos jossain iljettävämmässä muodossa, ja siitä seuraa 'synti' , katumus ja uusi anteeksianto ja näin on kehä valmis.

Pyrkimys kohti hyvään voi myös tapahtua ilman Jeesususkoakin, siihenhän tarvitaan vain hyvää tahtoa ja anteeksiantamisen mieltä ja elämän realiteettien ymmärrystä.

Täällä saa usein lukea siitä, että uskovia ahdistaa? Ovatko uskovat jotein herkempiä, koska heillä on auktoriteetti taivaassa, jonka ohjeiden mukaan pitäisi ostata elää. Sehän on sula mahdottomuus, siksi kai on Raamatussa myös mainittu myös armotaloudessa elämisen mahdollisuus, armotalous armahtaa silloin kun lihallinen mieli tekee ajatustasolla jo syntiä eikä ole voimaa sitä vastustamaan.

Voimaa voi opetella, mutta jos aina ja kaikki vastoinkäymiset käydään Isän kanssa läpi rukoillen, niin 'lapsi' ei koskaan kykene omilla jaloilla seisomaan. Armotaloudessa ei opita elämään vaan armahdetaan.

pakis__ kirjoitti:

Eikö uskovan elämä ole koko ajan tunteiden tukahduttamista ja lihallisten houkutusten kieltämistä, vaikka em. asiat kuuluvat ihmisen luonnolliseen luontoon.

Ei kukaan meistä ole täydellinen, ei uskovakaan. Minusta vaikuttaa siltä, että olette liian armottomia itseänne kohtaan.

Luonnoton luonto tukehduttaa ihmisessä jotain sellaista, joka sitten pyrkii väkisen ulos jossain iljettävämmässä muodossa, ja siitä seuraa 'synti' , katumus ja uusi anteeksianto ja näin on kehä valmis.

Pyrkimys kohti hyvään voi myös tapahtua ilman Jeesususkoakin, siihenhän tarvitaan vain hyvää tahtoa ja anteeksiantamisen mieltä ja elämän realiteettien ymmärrystä.

Täällä saa usein lukea siitä, että uskovia ahdistaa? Ovatko uskovat jotein herkempiä, koska heillä on auktoriteetti taivaassa, jonka ohjeiden mukaan pitäisi ostata elää. Sehän on sula mahdottomuus, siksi kai on Raamatussa myös mainittu myös armotaloudessa elämisen mahdollisuus, armotalous armahtaa silloin kun lihallinen mieli tekee ajatustasolla jo syntiä eikä ole voimaa sitä vastustamaan.

Voimaa voi opetella, mutta jos aina ja kaikki vastoinkäymiset käydään Isän kanssa läpi rukoillen, niin 'lapsi' ei koskaan kykene omilla jaloilla seisomaan. Armotaloudessa ei opita elämään vaan armahdetaan.

Lue lisää

"Eikö uskovan elämä ole koko ajan tunteiden tukahduttamista ja lihallisten houkutusten kieltämistä, vaikka em. asiat kuuluvat ihmisen luonnolliseen luontoon."

Kuten huomaat, seuraava on jo sitä mieltä, että se on kaikkea muuta kuin tunteiden tukahduttamista. :)

Näin me jokainen näemme ja koemme toisen elämää katsoessamme siinä jotain sellaista, mikä ei kuulu tai liity omaan elämäämme ja siksi on hyvä, että itsellä on vankka tietoa siitä, mitä on ja miten elää, sillä muuten olemme näiden monenlaisten mielipiteiden heiteltävissä.

Minä oletan, että Sinäkin, vaikka et uskovaiseksi tunnustaudukaan, käyt ainakin joskus painia itsesi kanssa, miten tulisi toimia, että toimist esim. eettisesti oikein, eikö vain?

Ja tuossa on kysymys vain meidän inhimillisestä eettisyydestämme, mutta kuten tuo kyseinen puhe ja mistä itsekin puhun, ei liity ensisijaisesti inhimilliseen eettisyyteen.

Olen siis samaa mieltä, että pyrkimys hyvään voi tapahtua ilman Jeesustakin, en usko eteikö jokainen uskovainen uskoisi sen.

Uskovan ahdistus ei ole sitä, mitä tarkoitetaan mielen ahdistuksella ja tässä kohden puhumme ehkä eri asiasta.

Kyllä, uskovalla on samalla tavoin, kuin kaikilla muillakin ihmisillä erilaiset voimavarat inhimillisellä tasolla ja joidenkin kohdalla saa ihan ihmetellä, mistä hän saa voimaa kaikkeen siihen, mitä joutuu käymään läpi, mutta kuten tuossa edellisessäkin asiassa, tässä ketjussa en nyt puhu niistä voimavaroista, vaan on kysymys muusta.

"Kun yhtenään "tuntuu" joltain"

Luonne kysymys yhdistettynä Raamattuun saa monet sellaisetkin asiat soittokierrokselle, jota toinen ei ole edes havainnut.

pakis__ kirjoitti:

"Kun yhtenään "tuntuu" joltain"

Luonne kysymys yhdistettynä Raamattuun saa monet sellaisetkin asiat soittokierrokselle, jota toinen ei ole edes havainnut.

Niin ja monet antavat ymmärtää tuntematta toista, että juuri tämä ihminen on niitä soittokierroksien tekijöitä, vaikka
kyseinen henkilö ei moista harrastaisikaan, vaan pitää sitä kaikkinensa outona toimintana, sillä jokainenhan voi olla henkilökohtaisesti yhteysessä Jumalaan. :)

Mutta siinä on vain puettu se ennakkoluulojen pakkopaita ylleen ja sitten sen varjoista puhutaan omia olettamuksiaan.

Sinä "tätä se on" saatat olla hyvinkin taipumaton ja vahva tammi Jumalan puutarhassa ja siksi pyytäisinkin Sinulta, että toisit elämästäsi esille sitä Jumalan aikaansaamaa hyvää, mitä Hän on Sinun kohdallasi tehnyt, että me heikommat saisimme siitä evästä omalle matkallemme?

Eli jakaisitko omasta kylläisyydestäsi evästä meille nälkäisille, etkä vain arvostelisi meidän osaamattomuuttamme ja nälkäisyyttämme, se kun ei
ketään autaa tässä hengellisessäkään elämässä eteenpäin.

"Jumala kehoitti kuitenkin antamaan anteeksi "

En jaksa ymmärtää. Jos jotain teen väärin tai omatunto kolkuttaa, niin ei siihen Jumalan kehotusta tarvita vaan tervettä maalaisjärkeä, anteeksi pyytäminen tai antaminen kuuluu luonnollisena osana ihmisen henkiseen hyvinvointiin.

pakis__ kirjoitti:

"Jumala kehoitti kuitenkin antamaan anteeksi "

En jaksa ymmärtää. Jos jotain teen väärin tai omatunto kolkuttaa, niin ei siihen Jumalan kehotusta tarvita vaan tervettä maalaisjärkeä, anteeksi pyytäminen tai antaminen kuuluu luonnollisena osana ihmisen henkiseen hyvinvointiin.

Lue lisää

Näinhän se on, että jotkut kykenevät antamaan anteeksi mitä suurimpiakin vääryyksi tuosta vain noin ja varsinkin meidän sivusta on hirvittävän hyvä sanoa, kun joku toinen kokee pitkäänkin vääryyttä että eihän niiden anteeksiantamiseen Jumalaa tarvita.

~~tp~~ kirjoitti:

Näinhän se on, että jotkut kykenevät antamaan anteeksi mitä suurimpiakin vääryyksi tuosta vain noin ja varsinkin meidän sivusta on hirvittävän hyvä sanoa, kun joku toinen kokee pitkäänkin vääryyttä että eihän niiden anteeksiantamiseen Jumalaa tarvita.

Lue lisää

Niimpä. Mutta, ihminen voi valehdella myös itselleen eli kuvittelee / uskottelee antavansa anteeksi. Monasti ihminen alkaa kompensoida eri tavoin tätä anteeksiantamatonta tilaansa eli pyrkii hämäämään tilaansa /pakenee anteeksiantamattomuudestaan.

Niin, todellisesti anteeksi antamisen sydämentasolla näkee ja tiedostaa vain reagoimistavan kautta. Anteeksi antamattomuus näkyy juuri reagoimistasossa ja tavassa.

Taas kokonaan eri asia on muistaa tapahtuma. Ihminen yleensä muistaa tietoisesti sen ikävän asian / tapahtuman, mutta anteeksiantaminen taas ei reagoita enää tätä ihmistä. Taas anteeksiantamattomuus aktivoi asian usein mieleen ja reagoittaa voimakkaasti ja aktivoi siten vihaa jne...

Väitämpä, miten todellisuudessa kaikille ihmisille on tuttu tilanne.

ml213. kirjoitti:

Niimpä. Mutta, ihminen voi valehdella myös itselleen eli kuvittelee / uskottelee antavansa anteeksi. Monasti ihminen alkaa kompensoida eri tavoin tätä anteeksiantamatonta tilaansa eli pyrkii hämäämään tilaansa /pakenee anteeksiantamattomuudestaan.

Niin, todellisesti anteeksi antamisen sydämentasolla näkee ja tiedostaa vain reagoimistavan kautta. Anteeksi antamattomuus näkyy juuri reagoimistasossa ja tavassa.

Taas kokonaan eri asia on muistaa tapahtuma. Ihminen yleensä muistaa tietoisesti sen ikävän asian / tapahtuman, mutta anteeksiantaminen taas ei reagoita enää tätä ihmistä. Taas anteeksiantamattomuus aktivoi asian usein mieleen ja reagoittaa voimakkaasti ja aktivoi siten vihaa jne...

Väitämpä, miten todellisuudessa kaikille ihmisille on tuttu tilanne.

Lue lisää

Höh. Tuo edellinen viestini oli kohdennettu nim. pakikselle.

ml213. kirjoitti:

Niimpä. Mutta, ihminen voi valehdella myös itselleen eli kuvittelee / uskottelee antavansa anteeksi. Monasti ihminen alkaa kompensoida eri tavoin tätä anteeksiantamatonta tilaansa eli pyrkii hämäämään tilaansa /pakenee anteeksiantamattomuudestaan.

Niin, todellisesti anteeksi antamisen sydämentasolla näkee ja tiedostaa vain reagoimistavan kautta. Anteeksi antamattomuus näkyy juuri reagoimistasossa ja tavassa.

Taas kokonaan eri asia on muistaa tapahtuma. Ihminen yleensä muistaa tietoisesti sen ikävän asian / tapahtuman, mutta anteeksiantaminen taas ei reagoita enää tätä ihmistä. Taas anteeksiantamattomuus aktivoi asian usein mieleen ja reagoittaa voimakkaasti ja aktivoi siten vihaa jne...

Väitämpä, miten todellisuudessa kaikille ihmisille on tuttu tilanne.

Lue lisää

" ihminen voi valehdella myös itselleen eli kuvittelee / uskottelee antavansa anteeksi"

Voipa noinkin olla ja onkin usein noin. Kyllä se kuitenkin nakertaa mieltä -antaaksiantamattomuus-, ei sellaisen tilan kanssa voi elää!

Asiat tarvii aina selvittää vaikka kuinka kipeää se tekisikin, mitään ovea ei voi sulkea perässään, jos oven taakse jää selvittämättömiä asioita, niin ne ovet ovat aina jossain elämän vaiheessa edessä.

Laiskuus on siinä mielessä kelpo asia, että ei ole energiaa valehtelemiseen eikä muuhun epärehtiin toimintaa tietentahtoen.

"anteeksiantamattomuus aktivoi asian usein mieleen ja reagoittaa voimakkaasti ja aktivoi siten vihaa jne.."

juuri noin, miksi tehdä elämästä vaikeaa, kun sen voi elää anteeksiantavalla mielellä.

pakis__ kirjoitti:

" ihminen voi valehdella myös itselleen eli kuvittelee / uskottelee antavansa anteeksi"

Voipa noinkin olla ja onkin usein noin. Kyllä se kuitenkin nakertaa mieltä -antaaksiantamattomuus-, ei sellaisen tilan kanssa voi elää!

Asiat tarvii aina selvittää vaikka kuinka kipeää se tekisikin, mitään ovea ei voi sulkea perässään, jos oven taakse jää selvittämättömiä asioita, niin ne ovet ovat aina jossain elämän vaiheessa edessä.

Laiskuus on siinä mielessä kelpo asia, että ei ole energiaa valehtelemiseen eikä muuhun epärehtiin toimintaa tietentahtoen.

"anteeksiantamattomuus aktivoi asian usein mieleen ja reagoittaa voimakkaasti ja aktivoi siten vihaa jne.."

juuri noin, miksi tehdä elämästä vaikeaa, kun sen voi elää anteeksiantavalla mielellä.

Lue lisää

Mutta, kun todellisuus on, ettei nämä monet asiat /tekijät ole ihmisen tahtotilan hallinnassa. Ei kukaan halua kokea vihan ja katkeruuden vaikutusta, mutta niin vain todellisuus on, miten näiden kahden tekijän vaikutus onb merkittävin ihmisten käyttäytymisessä.

Niin, kuten tiedämme, niin asioiden tiedostaminenkaan ei muuta tilannetta, vaan asian hallinta/ irtaantuminen siitä.Maailmamme olisi aivan toisella tasolla, jos ihminen ei olisi synnin orja.

Joskus vähäpätöiseltä näyttänyt asia, voi vaikuttaa siten, että se aktivoi muita asioita ja viimein koko elämä ei ole enää ihmisen hallinnassa. Todellisuudessa ihmisen onnellisuus pitkäkestoisesti on haaska asia pohdittavaksi. Miten elää, ettei mieli ongelmoidu, vaan omaa kiitoksen ja onnellisuuden tason.

ml213. kirjoitti:

Mutta, kun todellisuus on, ettei nämä monet asiat /tekijät ole ihmisen tahtotilan hallinnassa. Ei kukaan halua kokea vihan ja katkeruuden vaikutusta, mutta niin vain todellisuus on, miten näiden kahden tekijän vaikutus onb merkittävin ihmisten käyttäytymisessä.

Niin, kuten tiedämme, niin asioiden tiedostaminenkaan ei muuta tilannetta, vaan asian hallinta/ irtaantuminen siitä.Maailmamme olisi aivan toisella tasolla, jos ihminen ei olisi synnin orja.

Joskus vähäpätöiseltä näyttänyt asia, voi vaikuttaa siten, että se aktivoi muita asioita ja viimein koko elämä ei ole enää ihmisen hallinnassa. Todellisuudessa ihmisen onnellisuus pitkäkestoisesti on haaska asia pohdittavaksi. Miten elää, ettei mieli ongelmoidu, vaan omaa kiitoksen ja onnellisuuden tason.

Lue lisää

"Maailmamme olisi aivan toisella tasolla, jos ihminen ei olisi synnin orja."

Asioiden tiedostaminen muuttaa asioita, synnin tiedostaminen on niin ja näin, kun se synti - tapahtumana, -synnin-orjana, synnillisenä on täysin raamatullinen käsite, jonka on jotkut joskus määritelleet ja vieläkin siitä asiasta kiisteellään.... mikä on syntiä- mikä taas ei.

Näin on ja siksi minusta onkin hyvä, ettemme koe itseämme niin yltäkylläisiksi, ettemme tarvitse Jumalaa esim. anteeksiantamiseen, vaan ihan tietoisesti rukouksin pyrimme tekemään siitä elämässämme täyttä totta tuomalla valoon, että me emme tahdo kyetää aina siihen omin voimin.
Jos emme näin toimia, on vaarana juuri nuo esille nostamasi asiat ja ongelmat.

Sillä mielestäni yksi pahimpia tauteja, mitä tänäkin päivänä sairastetaan tämän maallisen yltäkylläisyyden keskellä, on hengellinen yltäkylläisyys.

Olisiko Sinulla antaa mitään omakohtaista kokemusta ketjun aiheesta, missä Jumala on toiminut omalla kohdallasi uudistaen ja auttaen pääsemään irti sellaisesta, mikä ei ole Jumalan mielen mukaista?

Minä niin mielelläni kuuntelisin sitä hyvää, mitä Jumala on elämässämme tehnyt ja aikaansaanut, kuin sitä vihollisen työtä ja aikaansaannosta ja toinen toisemme arvostelua.

Vaikka meilläkin Ml213 on monia asioita, joista olemme eri mieltä, emmekä ymmärrä aina toisiamme, älkäämme kuitenkaan antako sen tehdä anteeksiantamattomuuden pesää sisimpäämme, ja näin estää tuomasta esille sitä hyvää, mitä Jumala on elämässämme aikaansaanut ja vaikuttanut.

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

Näin on ja siksi minusta onkin hyvä, ettemme koe itseämme niin yltäkylläisiksi, ettemme tarvitse Jumalaa esim. anteeksiantamiseen, vaan ihan tietoisesti rukouksin pyrimme tekemään siitä elämässämme täyttä totta tuomalla valoon, että me emme tahdo kyetää aina siihen omin voimin.
Jos emme näin toimia, on vaarana juuri nuo esille nostamasi asiat ja ongelmat.

Sillä mielestäni yksi pahimpia tauteja, mitä tänäkin päivänä sairastetaan tämän maallisen yltäkylläisyyden keskellä, on hengellinen yltäkylläisyys.

Olisiko Sinulla antaa mitään omakohtaista kokemusta ketjun aiheesta, missä Jumala on toiminut omalla kohdallasi uudistaen ja auttaen pääsemään irti sellaisesta, mikä ei ole Jumalan mielen mukaista?

Minä niin mielelläni kuuntelisin sitä hyvää, mitä Jumala on elämässämme tehnyt ja aikaansaanut, kuin sitä vihollisen työtä ja aikaansaannosta ja toinen toisemme arvostelua.

Vaikka meilläkin Ml213 on monia asioita, joista olemme eri mieltä, emmekä ymmärrä aina toisiamme, älkäämme kuitenkaan antako sen tehdä anteeksiantamattomuuden pesää sisimpäämme, ja näin estää tuomasta esille sitä hyvää, mitä Jumala on elämässämme aikaansaanut ja vaikuttanut.

Lue lisää

En siis tarkoittanut, että juuri Sinä olisit arvostellut noissa viesteissäsi toisia.

Mielestäni niissä oli ihan hyvää asiaa anteeksiantamuksesta.

"sanojen helinää,- vaan kasvun kautta tuleva tila ihmisessä"

Ei ole sanojen helinää ei, paljon syvempää ymmärrystä. Eikä se ole "tuosta vain noin" juttu vaan se vaatii juuri jotain kasvua - ymmärrystä- mennä ilmiöin taakse-syventymistä- mennä itseensä- miltä minusta tuntuisi, jos joku tekisi minulle noin- tutkiskelua-

Jeesuksen opetus -tee lähimmäisille niin kuin tahtoisit itsellesi tekevän- on jotain sellaista jota yritän tässä ajaa takaa.

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

Näin on ja siksi minusta onkin hyvä, ettemme koe itseämme niin yltäkylläisiksi, ettemme tarvitse Jumalaa esim. anteeksiantamiseen, vaan ihan tietoisesti rukouksin pyrimme tekemään siitä elämässämme täyttä totta tuomalla valoon, että me emme tahdo kyetää aina siihen omin voimin.
Jos emme näin toimia, on vaarana juuri nuo esille nostamasi asiat ja ongelmat.

Sillä mielestäni yksi pahimpia tauteja, mitä tänäkin päivänä sairastetaan tämän maallisen yltäkylläisyyden keskellä, on hengellinen yltäkylläisyys.

Olisiko Sinulla antaa mitään omakohtaista kokemusta ketjun aiheesta, missä Jumala on toiminut omalla kohdallasi uudistaen ja auttaen pääsemään irti sellaisesta, mikä ei ole Jumalan mielen mukaista?

Minä niin mielelläni kuuntelisin sitä hyvää, mitä Jumala on elämässämme tehnyt ja aikaansaanut, kuin sitä vihollisen työtä ja aikaansaannosta ja toinen toisemme arvostelua.

Vaikka meilläkin Ml213 on monia asioita, joista olemme eri mieltä, emmekä ymmärrä aina toisiamme, älkäämme kuitenkaan antako sen tehdä anteeksiantamattomuuden pesää sisimpäämme, ja näin estää tuomasta esille sitä hyvää, mitä Jumala on elämässämme aikaansaanut ja vaikuttanut.

Lue lisää

>Olisiko Sinulla antaa mitään omakohtaista kokemusta ketjun aiheesta, missä Jumala on toiminut omalla kohdallasi uudistaen ja auttaen pääsemään irti sellaisesta, mikä ei ole Jumalan mielen mukaista?<

Alue on sivullisen vaikeasti ymmärrettävä alue, mutta anteeksiantaminen oli keskeinen asia vapauduttuani puhehäiriö änkytyksestä. Juuri tuohon liittyy tuo Jesaja 32.
Eli mahdollistuin kasvamaan pois toisen ihmisen kielteisistä reagoimisista,- ymmärtämään heitä /ihmistä - anteeksi antamisen kautta ja näin etenemään puhumisen /tilanteiden kohityksessä.

Niin, minulla ei ole sinua vastaan, vaikka ajattelemme /ymmärrämme muutamanb asian eri tavoin.Väitämpä, miten punainen lanka on ymmärtää yleensä ihmisiä. Toinen toistamme.Ymmärtämättömyys johtaa usein riitoihin tai yleensä kielteiseen käyttäytymiseen. Ainakin lähisuhteessa esim. parisuhteessa.

Kaummaista on jopa helppo rakastaa, mutta lähimmäistä/än jo vaikeampi.

ml213. kirjoitti:

>Olisiko Sinulla antaa mitään omakohtaista kokemusta ketjun aiheesta, missä Jumala on toiminut omalla kohdallasi uudistaen ja auttaen pääsemään irti sellaisesta, mikä ei ole Jumalan mielen mukaista?<

Alue on sivullisen vaikeasti ymmärrettävä alue, mutta anteeksiantaminen oli keskeinen asia vapauduttuani puhehäiriö änkytyksestä. Juuri tuohon liittyy tuo Jesaja 32.
Eli mahdollistuin kasvamaan pois toisen ihmisen kielteisistä reagoimisista,- ymmärtämään heitä /ihmistä - anteeksi antamisen kautta ja näin etenemään puhumisen /tilanteiden kohityksessä.

Niin, minulla ei ole sinua vastaan, vaikka ajattelemme /ymmärrämme muutamanb asian eri tavoin.Väitämpä, miten punainen lanka on ymmärtää yleensä ihmisiä. Toinen toistamme.Ymmärtämättömyys johtaa usein riitoihin tai yleensä kielteiseen käyttäytymiseen. Ainakin lähisuhteessa esim. parisuhteessa.

Kaummaista on jopa helppo rakastaa, mutta lähimmäistä/än jo vaikeampi.

Lue lisää

Tuolla alussa olikin mielessäni juuri tuollainen pitkäkestoinen kaltoinkohtelu tms. joka on tavallaan tuhonnut kohteensa elämästä monia päiviä, jotka olisivat ilman tuota olleet hyvinkin valoisia ja silloin saattaa olla, että haava on niin syvä että vaatii aikaa ja paljon Jumalallisia toimenpiteitä, ennen kuin se on pohjiaan myöden parantunut kiristämättömäksi.

Syytitkö Jumalaa tai kyselitkö koskaan Häneltä, miksi Hän on sallinut elämääsi tuollaisen ongelman?

Eli tarvitsiko sisimpäsi koskaan apua siihen, että kykenit ilman katkeruutta kantamaan tuota "ongelmaasi" kiitollisin mielin?

Nämä kysymykset siksi, että tänään on mielessäni ollut myöskin se, ettei anteeksiantamattomuudessamme ole aina kysymyksessä toinen ihminen vaan paljon on niitäkin tilanteita, että ihminen syyttää Jumalaa omista ongelmistaan, eikä kykenee antamaan Jumalalle anteeksi elämänsä tapahtumia, vaan uudestaan ja uudestaan nousee kysymys Jumalan puoleen, että miksi Hän salli niin ja niin tapahtua.

pakis__ kirjoitti:

"sanojen helinää,- vaan kasvun kautta tuleva tila ihmisessä"

Ei ole sanojen helinää ei, paljon syvempää ymmärrystä. Eikä se ole "tuosta vain noin" juttu vaan se vaatii juuri jotain kasvua - ymmärrystä- mennä ilmiöin taakse-syventymistä- mennä itseensä- miltä minusta tuntuisi, jos joku tekisi minulle noin- tutkiskelua-

Jeesuksen opetus -tee lähimmäisille niin kuin tahtoisit itsellesi tekevän- on jotain sellaista jota yritän tässä ajaa takaa.

Lue lisää

"tee lähimmäisille niin kuin tahtoisit itsellesi tekevän"

Tuossa onkin sellainen viisaus, että sitä toteuttamalla meidän ihmisten elämää olis aivan toisenlaista.

Mutta harmillista ja totta on se, että me niin usein katsomme oikeudeksemme esim. kohdella toista epäasiallisesti, vaikka tiedämme sen vahingoittavan ja tuovan surua toisen elämään.

Viestistäsi tuli mieleen, miten jossain vaiheessa aloin miettiä, mistä juontaa kateus toista ihmistä kohtaan.

Kun tuo pohdintani ei johtanut minnekään, päätin katsoa tietosankirjasta, mitä se sanoo kateudesta ja siellä luki:
"Osaamattomuus asettua toisen asemaan."

Ja mielestäni toisen kaltoinkohtelu on myöskin tuosta juontavaa, eli ei osata nähdä, että jokainen raipan isku tuntuu toisen selässä ihan yntä pahalta kuin se tuntuu omassakin selässäni.

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

Tuolla alussa olikin mielessäni juuri tuollainen pitkäkestoinen kaltoinkohtelu tms. joka on tavallaan tuhonnut kohteensa elämästä monia päiviä, jotka olisivat ilman tuota olleet hyvinkin valoisia ja silloin saattaa olla, että haava on niin syvä että vaatii aikaa ja paljon Jumalallisia toimenpiteitä, ennen kuin se on pohjiaan myöden parantunut kiristämättömäksi.

Syytitkö Jumalaa tai kyselitkö koskaan Häneltä, miksi Hän on sallinut elämääsi tuollaisen ongelman?

Eli tarvitsiko sisimpäsi koskaan apua siihen, että kykenit ilman katkeruutta kantamaan tuota "ongelmaasi" kiitollisin mielin?

Nämä kysymykset siksi, että tänään on mielessäni ollut myöskin se, ettei anteeksiantamattomuudessamme ole aina kysymyksessä toinen ihminen vaan paljon on niitäkin tilanteita, että ihminen syyttää Jumalaa omista ongelmistaan, eikä kykenee antamaan Jumalalle anteeksi elämänsä tapahtumia, vaan uudestaan ja uudestaan nousee kysymys Jumalan puoleen, että miksi Hän salli niin ja niin tapahtua.

Lue lisää

>Syytitkö Jumalaa tai kyselitkö koskaan Häneltä, miksi Hän on sallinut elämääsi tuollaisen ongelman?<

Aikoinaan en syyttänyt JUMALAA, koska koko JUMALA oli kaaaaaaaaaaaaukainen asia.Elämäni pyöri lähes kokonaan vaikeiden puhetilanteiden ympärillä ja miten niistä selviäisin.Elin melko sulkeentunutta arkea. (Sulkeentuneisuus jatkui vaikka soittelin hanuristina keikoilla) Silta toisen ihmisen luo oli vaikea rakentaa laaja-alaisesti.

Niin, nykyään olen todella kiitollinen JUMALAN aivoituksista, koska vain ja ainboastaan tämän ongelman kautta,- selvittäen sen, avautui laaja-alaisesti ihmisen kehitys ja käyttäytyminen.

Itse en vieläkään oikein usko, miten JUMALA oikein kruunasi asian ilmoittaen / vahvistaen alueen kirjaimellisesti Jesaja 32 luvussa. Näin opin ymmärtämään mikä merkitys on vanhurskauden valtakunnalla ihmiseen ja erikoisesti niin laaja-alaisesti.

ml213. kirjoitti:

>Syytitkö Jumalaa tai kyselitkö koskaan Häneltä, miksi Hän on sallinut elämääsi tuollaisen ongelman?<

Aikoinaan en syyttänyt JUMALAA, koska koko JUMALA oli kaaaaaaaaaaaaukainen asia.Elämäni pyöri lähes kokonaan vaikeiden puhetilanteiden ympärillä ja miten niistä selviäisin.Elin melko sulkeentunutta arkea. (Sulkeentuneisuus jatkui vaikka soittelin hanuristina keikoilla) Silta toisen ihmisen luo oli vaikea rakentaa laaja-alaisesti.

Niin, nykyään olen todella kiitollinen JUMALAN aivoituksista, koska vain ja ainboastaan tämän ongelman kautta,- selvittäen sen, avautui laaja-alaisesti ihmisen kehitys ja käyttäytyminen.

Itse en vieläkään oikein usko, miten JUMALA oikein kruunasi asian ilmoittaen / vahvistaen alueen kirjaimellisesti Jesaja 32 luvussa. Näin opin ymmärtämään mikä merkitys on vanhurskauden valtakunnalla ihmiseen ja erikoisesti niin laaja-alaisesti.

Lue lisää

Sinä siis luulet keittiöpsykologiasi, jumalan antamiksi totuuksiksi ihmisesta. Hullu oot. Hullu ku pullosta tullu, ml213

ml213. kirjoitti:

>Syytitkö Jumalaa tai kyselitkö koskaan Häneltä, miksi Hän on sallinut elämääsi tuollaisen ongelman?<

Aikoinaan en syyttänyt JUMALAA, koska koko JUMALA oli kaaaaaaaaaaaaukainen asia.Elämäni pyöri lähes kokonaan vaikeiden puhetilanteiden ympärillä ja miten niistä selviäisin.Elin melko sulkeentunutta arkea. (Sulkeentuneisuus jatkui vaikka soittelin hanuristina keikoilla) Silta toisen ihmisen luo oli vaikea rakentaa laaja-alaisesti.

Niin, nykyään olen todella kiitollinen JUMALAN aivoituksista, koska vain ja ainboastaan tämän ongelman kautta,- selvittäen sen, avautui laaja-alaisesti ihmisen kehitys ja käyttäytyminen.

Itse en vieläkään oikein usko, miten JUMALA oikein kruunasi asian ilmoittaen / vahvistaen alueen kirjaimellisesti Jesaja 32 luvussa. Näin opin ymmärtämään mikä merkitys on vanhurskauden valtakunnalla ihmiseen ja erikoisesti niin laaja-alaisesti.

Lue lisää

Koetko tämän tapahtuneen ns. yhtäkkisenä ihmetapahtumana vai siten, että uskoontulosi myötä jotain eheytyi Sinussa, joka oli saanut aikaan tuon änkytysongelman?

Mielessäni vain nousee ajatus siitä, että onko tuota "parantumistasi" missään julkisesti tuotu esille ja olisiko siihen aihetta ja näin viedä viestiä eteenpäin siitä, mitä Jumala voi tehdä ja saada aikaan?

Olen itse paininut sen kanssa, että olin Jumalalle katkera erään toisen henkilön vuoksi.

Näin miten kokonaisvaltaisesti hän eli Jumalalle ja oli kaikkea sitä, mitä uskova ihminen vain voi olla.

Jumala käytti häntä paljon ja hän sai olla suurena apuna, lohtuna ja nostajana monen elämässä.

Mutta hänen arkensa sisälsi paljon vastoinkäymisiä ja aina kun vanhasta selvisi, uusi tuli tilalle ja tiesin hänen jo lapsuudestaan saakka kulkeneen erittäin kovan ja raskaan tien ja minun oikeustajuni ei meinannut millään sitä hyväksyä.

Muistan kun kysyin häneltä itseltään pari vuotta ennen kuolemaansa, että onko hän ollut koskaan katkera Jumalalle elämänsä vaiheista.
Hän hyvin onnellisena naurahti ja totesi, että eihän toki, sillä Jumala on nähnyt, että hän sitä kaikkea tarvitsee.
Mutta jostain syystä minä sivustakatsojana en meinannut kyetä antamaan Jumalalle anteeksi sitä, mitä Jumala oli tuon ihmisen elämään sallinut.

Nyt olen jo monien vaiheiden kanssa päässyt pois tuosta katkeruudesta, mutta edelleenkin se on kohdallani asia, johon toivon joskus saavani vielä vastauksen, että miksi? ellen täällä ajassa, niin ehkä sitten iankaikkisuudessa. :)

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

"tee lähimmäisille niin kuin tahtoisit itsellesi tekevän"

Tuossa onkin sellainen viisaus, että sitä toteuttamalla meidän ihmisten elämää olis aivan toisenlaista.

Mutta harmillista ja totta on se, että me niin usein katsomme oikeudeksemme esim. kohdella toista epäasiallisesti, vaikka tiedämme sen vahingoittavan ja tuovan surua toisen elämään.

Viestistäsi tuli mieleen, miten jossain vaiheessa aloin miettiä, mistä juontaa kateus toista ihmistä kohtaan.

Kun tuo pohdintani ei johtanut minnekään, päätin katsoa tietosankirjasta, mitä se sanoo kateudesta ja siellä luki:
"Osaamattomuus asettua toisen asemaan."

Ja mielestäni toisen kaltoinkohtelu on myöskin tuosta juontavaa, eli ei osata nähdä, että jokainen raipan isku tuntuu toisen selässä ihan yntä pahalta kuin se tuntuu omassakin selässäni.

Lue lisää

Ikävää on, että joiltakin yksinkertaisesti puuttuu kaikki empatiakyky. Vilkaisin profetia sivulla ketjua: Tietoa trolleista - tutkittua sellaista (oikein kuvan kanssa). Toivottavasti jaksat vielä nauraa :).

Iso Q kirjoitti:

Ikävää on, että joiltakin yksinkertaisesti puuttuu kaikki empatiakyky. Vilkaisin profetia sivulla ketjua: Tietoa trolleista - tutkittua sellaista (oikein kuvan kanssa). Toivottavasti jaksat vielä nauraa :).

Lue lisää

Käynpäs vilkaisemassa.

Kyllä me jaksetaan nauraa, eikö vain? :)

Vaikka joskus aina suru puristaa rintapiältä sen verran että jopa kyynel silimäkulumahan tirahtaa, mutta sitten taas kun saa kattella Herran hyvyyttä, niin sieltä se ilo Herrassa löytyy, joka ei oo turhan hötköttämistä vaan todellista rauhaa ja iloa.

Ja saa todeta kuin entinen lähetyssaarnaaja, että eihän tässä oo meikäläistä vielä myity ees torilla, niin kuin veljiensä aikaansaamana Joosefia myytiin. :)

En tiedä, kuka olet, mutta jotain ihanaa lämpöä viesteistäsi aina tulvahtaa.

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

Koetko tämän tapahtuneen ns. yhtäkkisenä ihmetapahtumana vai siten, että uskoontulosi myötä jotain eheytyi Sinussa, joka oli saanut aikaan tuon änkytysongelman?

Mielessäni vain nousee ajatus siitä, että onko tuota "parantumistasi" missään julkisesti tuotu esille ja olisiko siihen aihetta ja näin viedä viestiä eteenpäin siitä, mitä Jumala voi tehdä ja saada aikaan?

Olen itse paininut sen kanssa, että olin Jumalalle katkera erään toisen henkilön vuoksi.

Näin miten kokonaisvaltaisesti hän eli Jumalalle ja oli kaikkea sitä, mitä uskova ihminen vain voi olla.

Jumala käytti häntä paljon ja hän sai olla suurena apuna, lohtuna ja nostajana monen elämässä.

Mutta hänen arkensa sisälsi paljon vastoinkäymisiä ja aina kun vanhasta selvisi, uusi tuli tilalle ja tiesin hänen jo lapsuudestaan saakka kulkeneen erittäin kovan ja raskaan tien ja minun oikeustajuni ei meinannut millään sitä hyväksyä.

Muistan kun kysyin häneltä itseltään pari vuotta ennen kuolemaansa, että onko hän ollut koskaan katkera Jumalalle elämänsä vaiheista.
Hän hyvin onnellisena naurahti ja totesi, että eihän toki, sillä Jumala on nähnyt, että hän sitä kaikkea tarvitsee.
Mutta jostain syystä minä sivustakatsojana en meinannut kyetä antamaan Jumalalle anteeksi sitä, mitä Jumala oli tuon ihmisen elämään sallinut.

Nyt olen jo monien vaiheiden kanssa päässyt pois tuosta katkeruudesta, mutta edelleenkin se on kohdallani asia, johon toivon joskus saavani vielä vastauksen, että miksi? ellen täällä ajassa, niin ehkä sitten iankaikkisuudessa. :)

Lue lisää

>Koetko tämän tapahtuneen ns. yhtäkkisenä ihmetapahtumana vai siten, että uskoontulosi myötä jotain eheytyi Sinussa, joka oli saanut aikaan tuon änkytysongelman?

Mielessäni vain nousee ajatus siitä, että onko tuota "parantumistasi" missään julkisesti tuotu esille ja olisiko siihen aihetta ja näin viedä viestiä eteenpäin siitä, mitä Jumala voi tehdä ja saada aikaan?<

Niin, änkytykseen liittyy geneettisyys/kin, joka muovaa persoonallisten piirteiden kehitystä, joka on vaikein alue muuttaa.Kun JUMALA uudestisynnytti minut, niin todella sisällä/alitajunnassa muuttui ja havainnoin miten epävarmuus alkoi näivettyä. Änkytyshän on reagoimistila sisäisestä epävarmuudesta muihin ihmisiin.

Ihan loogisesti ajatellen tähän muuttumiseeni ei liity mitään mystisyyttä tms. Sain uskon, että KAIKISSA puhumis/elämän tilanteissa on tarkkailija - näkymätön käsi, joka huolehtii kaikesta kielteisyydestä joka kohdistuu minuun eli on yks hailee mitä ja miten ihmiset suhtautuvat minuun ja punainen lanka onkin miten itse asennoidun muihin ihmisiin. Näin lyhyesti pohtien.Eli sain uuden ajattelutavan ja takuu miehen purjeisiini.
Niin, uskohan on LUJA LUOTTAMUS jne.....

Niin, tuo usko sai sen ihmeen aikaan, että aloin unohtaa koko puhumiseni eli en enää reagoinut tilanteissa. Nyt ihan hymähdyttää tämäkin asia eli ennen olin kuin täi tervessa kiinni puhumistilanteissa ja takuumihen saatuani aloin unohtaa koko asian.

En erityisesti ole tuonut asiaa esille, vaan joskus tilanteisiin liittyen, kuten nytkin, tuon sen esille. Tällä foorumillakin muutamaan otteeseen, mutta asiallista keskustelua,- kuten jo huomaat,- on mahdoton syntyä.No, ei uutta auringon alla.

PS.
Muuten ihmisen elämään ja koko mielentasapainoon vaikuttaa ratkaisevasti se, jos luottaa ja USKOO, miten todella teillämme on näkymätön käsi, joka ohjaa ja luo tilanteita. Juuri tuohon asiaan liittyy miten ymmärrän ja uskon ja näen ja luotan, miten koko ihmisen uudestisyntyminen on alusta loppuun saakka JUMALAN teko. Olen kokenut tuon kokemusperäisesti miten ihmistä todella ohjaamalla ohjataan ja näin toteutuu JUMALAN aivoittamat asiat ihmisen kohdalla.

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

Käynpäs vilkaisemassa.

Kyllä me jaksetaan nauraa, eikö vain? :)

Vaikka joskus aina suru puristaa rintapiältä sen verran että jopa kyynel silimäkulumahan tirahtaa, mutta sitten taas kun saa kattella Herran hyvyyttä, niin sieltä se ilo Herrassa löytyy, joka ei oo turhan hötköttämistä vaan todellista rauhaa ja iloa.

Ja saa todeta kuin entinen lähetyssaarnaaja, että eihän tässä oo meikäläistä vielä myity ees torilla, niin kuin veljiensä aikaansaamana Joosefia myytiin. :)

En tiedä, kuka olet, mutta jotain ihanaa lämpöä viesteistäsi aina tulvahtaa.

Lue lisää

Uskoisin, että ymmärrät vitsin. Sen kuvan kaltaiseksi emme tahdo muuttua :D.

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

Käynpäs vilkaisemassa.

Kyllä me jaksetaan nauraa, eikö vain? :)

Vaikka joskus aina suru puristaa rintapiältä sen verran että jopa kyynel silimäkulumahan tirahtaa, mutta sitten taas kun saa kattella Herran hyvyyttä, niin sieltä se ilo Herrassa löytyy, joka ei oo turhan hötköttämistä vaan todellista rauhaa ja iloa.

Ja saa todeta kuin entinen lähetyssaarnaaja, että eihän tässä oo meikäläistä vielä myity ees torilla, niin kuin veljiensä aikaansaamana Joosefia myytiin. :)

En tiedä, kuka olet, mutta jotain ihanaa lämpöä viesteistäsi aina tulvahtaa.

Lue lisää

TP, en tiedä minäkään kuka olet, mutta mieleeni tulee 1. Piet. 4: 12 "älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa" sekä Dan. 3: 13-28.

Iso Q kirjoitti:

TP, en tiedä minäkään kuka olet, mutta mieleeni tulee 1. Piet. 4: 12 "älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa" sekä Dan. 3: 13-28.

Lue lisää

Luettuani viestisi ja laittamasi Raam.kohdat
alkoi mielessäni soida laulu:

1. Pois taivaasta, maan päälle Jeesus,
saapui ja toi rakkautensa.
Puolestamme, Hän silloin kuoli,
mut tyhjä hauta todistaa, Hän elää nyt!

Mun Jeesus elää, siksi elää tahdon,
mun Jeesus elää, oon turvassa.
Mä tiedän sen, hän mua johtaa,
tarkoituksen toi elämään Hän rakastaa.

2. Oi pian saan, perillä olla,
ja nähdä saan Vapahtajan, on valtavaa,
kun mä Hänet kohtaan, ja sanon:
Kiitos kaikesta, min tehnyt oot!

Mun Jeesus elää, siksi elää tahdon,
mun Jeesus elää, oon turvassa.
Mä tiedän sen, hän mua johtaa,
tarkoituksen toi elämään Hän rakastaa.

Kiitokset ja siunaukset Sinulle tuntematon ystäväni!
"Mä tiedän sen, Hän SUA johtaa.......!"
Taivaassa tavataan, ellei aikaisemmin!

Iso Q kirjoitti:

Uskoisin, että ymmärrät vitsin. Sen kuvan kaltaiseksi emme tahdo muuttua :D.

Ymmärsin toki ja oli taroitukseni vielä eilen illalla vastailla, mutta en saanut siihen tilaiuutta ja sitten kun olisi ollut mahdollista, ei enää aivokapasiteetti juossut edes sen vartaa. :)

Emme todellakaan tahdo ja sitä lukiessani tulikin mieleeni, miten suuri houkutus se onkaan ihmiselle, jolla on paljon sisälleen kertynyttä pahaa olo, eikä inhimillisyyskään pelitä.

Laitanpa tuon linkin tähänkin, että muutkin näkevät, mistä on kysymys.

http://www.talouselama.fi/uutiset/nyt se on tutkittu nettitrollaajat ovat sadisteja/a2232656

ml213. kirjoitti:

>Koetko tämän tapahtuneen ns. yhtäkkisenä ihmetapahtumana vai siten, että uskoontulosi myötä jotain eheytyi Sinussa, joka oli saanut aikaan tuon änkytysongelman?

Mielessäni vain nousee ajatus siitä, että onko tuota "parantumistasi" missään julkisesti tuotu esille ja olisiko siihen aihetta ja näin viedä viestiä eteenpäin siitä, mitä Jumala voi tehdä ja saada aikaan?<

Niin, änkytykseen liittyy geneettisyys/kin, joka muovaa persoonallisten piirteiden kehitystä, joka on vaikein alue muuttaa.Kun JUMALA uudestisynnytti minut, niin todella sisällä/alitajunnassa muuttui ja havainnoin miten epävarmuus alkoi näivettyä. Änkytyshän on reagoimistila sisäisestä epävarmuudesta muihin ihmisiin.

Ihan loogisesti ajatellen tähän muuttumiseeni ei liity mitään mystisyyttä tms. Sain uskon, että KAIKISSA puhumis/elämän tilanteissa on tarkkailija - näkymätön käsi, joka huolehtii kaikesta kielteisyydestä joka kohdistuu minuun eli on yks hailee mitä ja miten ihmiset suhtautuvat minuun ja punainen lanka onkin miten itse asennoidun muihin ihmisiin. Näin lyhyesti pohtien.Eli sain uuden ajattelutavan ja takuu miehen purjeisiini.
Niin, uskohan on LUJA LUOTTAMUS jne.....

Niin, tuo usko sai sen ihmeen aikaan, että aloin unohtaa koko puhumiseni eli en enää reagoinut tilanteissa. Nyt ihan hymähdyttää tämäkin asia eli ennen olin kuin täi tervessa kiinni puhumistilanteissa ja takuumihen saatuani aloin unohtaa koko asian.

En erityisesti ole tuonut asiaa esille, vaan joskus tilanteisiin liittyen, kuten nytkin, tuon sen esille. Tällä foorumillakin muutamaan otteeseen, mutta asiallista keskustelua,- kuten jo huomaat,- on mahdoton syntyä.No, ei uutta auringon alla.

PS.
Muuten ihmisen elämään ja koko mielentasapainoon vaikuttaa ratkaisevasti se, jos luottaa ja USKOO, miten todella teillämme on näkymätön käsi, joka ohjaa ja luo tilanteita. Juuri tuohon asiaan liittyy miten ymmärrän ja uskon ja näen ja luotan, miten koko ihmisen uudestisyntyminen on alusta loppuun saakka JUMALAN teko. Olen kokenut tuon kokemusperäisesti miten ihmistä todella ohjaamalla ohjataan ja näin toteutuu JUMALAN aivoittamat asiat ihmisen kohdalla.

Lue lisää

Kiitos, että kerroit avoimesti Jumalan hyvästä työstä elämässäsi.

Olen itse samaa mieltä siitä, että kun me saamme vastaanottaa Jeesuksen Kristuksen omakohtaisena Vapahtajannemme, Hän aloitta työnsä meissä korjaamalla meidän tunne-elämämme haavoja ja rikkinäisyyksiä ja tälläkin tavalla luo uuttaa.
Siksi joskus tuntuu hiukan käsittämättömältä, että uskovat puhuvat halveksuen tunteista uskon elämän alueilla, eivätkä halua nähdä, että ei meidän ihmisyytemme mikään osa-alue voi olla ulkopuolella silloin, kun Jumala ottaa meidät työpöydälleen ja alkaa luoda meistä uutta astiaa jaloa käyttöä varten.

Ja minusta tuo kaikkein suurinta parantumisihmettä, joka ei kuitenkaan ole aina silminnähtävissä tai edes korvin kuultavissa, kuten tässä Sinun kohdallasi ja siksi ihmiset harvemmin siihen kiinnittävät humionsa ja sitten sanotaan, ettei Jumala tee enää ihmeitä, kun ihmeinä pidetään vain fyysisiä parantumisia, eikä nähdä että meidän tunne-elämämmekin korjaantuminen on varsin suurta ihmettä.

Olen tuosta loppuosasta tekstiäsi täysin samaa mieltä, mutta kuten tiedät, että minä näen vielä lisänä tuohon Jumalan tekoon kuuluvan senkin, että Hän antaa ihmiselle itselleen mahdollisuuden valita ja tämä näkyy mielestäni Raamatun lehdiltä jo ihan paratiisin tapahtumista alkaen.
Mutta kuten olemme huomanneet, tästä emme ole päässeet samanlaiseen näkemykseen, joten ei siitä tämän enempää.

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

Kiitos, että kerroit avoimesti Jumalan hyvästä työstä elämässäsi.

Olen itse samaa mieltä siitä, että kun me saamme vastaanottaa Jeesuksen Kristuksen omakohtaisena Vapahtajannemme, Hän aloitta työnsä meissä korjaamalla meidän tunne-elämämme haavoja ja rikkinäisyyksiä ja tälläkin tavalla luo uuttaa.
Siksi joskus tuntuu hiukan käsittämättömältä, että uskovat puhuvat halveksuen tunteista uskon elämän alueilla, eivätkä halua nähdä, että ei meidän ihmisyytemme mikään osa-alue voi olla ulkopuolella silloin, kun Jumala ottaa meidät työpöydälleen ja alkaa luoda meistä uutta astiaa jaloa käyttöä varten.

Ja minusta tuo kaikkein suurinta parantumisihmettä, joka ei kuitenkaan ole aina silminnähtävissä tai edes korvin kuultavissa, kuten tässä Sinun kohdallasi ja siksi ihmiset harvemmin siihen kiinnittävät humionsa ja sitten sanotaan, ettei Jumala tee enää ihmeitä, kun ihmeinä pidetään vain fyysisiä parantumisia, eikä nähdä että meidän tunne-elämämmekin korjaantuminen on varsin suurta ihmettä.

Olen tuosta loppuosasta tekstiäsi täysin samaa mieltä, mutta kuten tiedät, että minä näen vielä lisänä tuohon Jumalan tekoon kuuluvan senkin, että Hän antaa ihmiselle itselleen mahdollisuuden valita ja tämä näkyy mielestäni Raamatun lehdiltä jo ihan paratiisin tapahtumista alkaen.
Mutta kuten olemme huomanneet, tästä emme ole päässeet samanlaiseen näkemykseen, joten ei siitä tämän enempää.

Lue lisää

Tiesitkö, tähkäpää, että tuo kenelle vastasit, ml213 hänen mielestään Jeesus ei ole Jumala. Hänellä on vain yksi jumala ja se ei ole jeesus.

Ilmeisesti kuintekin jumala hänet on mielestäsi parantanut. Mutta se ei ole sama kuin sinun jumalasi.

sarisusannass73 kirjoitti:

Tiesitkö, tähkäpää, että tuo kenelle vastasit, ml213 hänen mielestään Jeesus ei ole Jumala. Hänellä on vain yksi jumala ja se ei ole jeesus.

Ilmeisesti kuintekin jumala hänet on mielestäsi parantanut. Mutta se ei ole sama kuin sinun jumalasi.

Lue lisää

Kyllä minä tiedän mikä on Ml213 tämän hetkinen ymmärrys Jumalasta ja Jeesuksesta, mutta en näe minun tehtäväkseni kyseenalaistaa kenenkään toisen uskoa.

Jumala tietää ja näkee jokaisen sydämen ja näin ollen vain Hän voi tietää totuuden siitä, mitä, miksi tai miksi ei.

Me voimme tuoda esille sitä, miten me ymmärämme Raamatun ja millä tavoin se on meidän kohdallamme näyttäytynyt todeksi, mutta meillä ei ole oikeutta olla tuomareita kenenkään kohdalla hänen suhteestaan Jumalaan, sillä se on hänen ja Jumalan välinen asia.

Aivan samoin kuin olen toiminut Sinunkin kohdallasi.
Jumala ja Sinä yksin tiedätte, mikä on teidän välinen suhteenne ja minä vain olen ihmisenä rinnallasi antamassa tukea, jos mahdollista ja jos jossain kohdin kykenen sitä antamaan.

En ole koskaan kokenut halua, tarvetta tahi edes oikeutta määritellä kenenkään uskoa, sen määrää tahi laatua, vaan haluan luottaa ihmisen omiin sanoihin.

Siihenhän joudutaan uskomaan ja luottamaan seurakunnissakin, esim. sellasen kohdalla, joka haluaa mennä kasteelle ja tämä tuodaan esille myöskin kastettaessa: "Oman suusi tunnustuksen perusteella minä kastan sinut...jne."

Kyllä, anteeksipyytäminen ja asioiden selvittäminen, silloin kun se on mahdollista, on ilman muuta itsestään selvyys ja se auttaa toista anteeksiantamuksen prosessissa.

Mutta sitten on asioita ja tilanteita, että vastassa saattaa olla henkilö, jonka kanssa ei vain sopua löydy tai sellainen, jolla ei ole edes halua ja tarvettakaan sopia, mutta siitä huolimatta ihmisen tulisi päästä oman itsensä vuoksi anteeksiantamiseen.

Minkä antaisit neuvoksi ja ohjeeksi tuollaiseen tilanteeseen?

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

Kyllä, anteeksipyytäminen ja asioiden selvittäminen, silloin kun se on mahdollista, on ilman muuta itsestään selvyys ja se auttaa toista anteeksiantamuksen prosessissa.

Mutta sitten on asioita ja tilanteita, että vastassa saattaa olla henkilö, jonka kanssa ei vain sopua löydy tai sellainen, jolla ei ole edes halua ja tarvettakaan sopia, mutta siitä huolimatta ihmisen tulisi päästä oman itsensä vuoksi anteeksiantamiseen.

Minkä antaisit neuvoksi ja ohjeeksi tuollaiseen tilanteeseen?

Lue lisää

kysymys oli mazdelsille, mutta pistän väliin

"jonka kanssa ei vain sopua löydy tai sellainen, jolla ei ole edes halua..."

Äitini (helluntailainen) opetus on: sellaisen asian kanssa pitää vain elää ja omalta kohdaltaan selvittää asiat niin pitkälle kuin pystyy, asiat lutviutuu sitten kun niiden aika on.

>Anteeksiantamiseen sisältyy myös se, että asia, jota anteeksiantaminen koskee, tulee keskustella ja käydä läpi perusteellisesti. <

Jos ymmärrän tuon oikein, niin näen asian erilailla. Anteeksiantamiseen ei liity vastapuolelle tiedottaminen. Esim. monasti tämä ihminen, joka on tehnyt vääryyttä, niin välttämättä ei edes muistele koko asiaa. Häntä se ei ole reagoittava, vaan reagoittaa osapuolta, jonka on vaikea antaa asiaa anteeksi. Monasti ihminen voi olla jopa kuollut tai muuten muuttanut etäälle, mutta silti tilanne ei vaikuta anteeksiantamiseen.

Niin, yleensä ihminen, joka tekee väärin, jolle tulisi antaa tämä tekeminen anteeksi, niin tämä ihminen ei monasti tiedosta koko asiaa tai ole muodostunut hänelle tärkeäksi ja tuohon liittyen pallo on anteeksi antajalla.Hän on ongelmoitunut,- ei sen aihuttaja.

pakis__ kirjoitti:

kysymys oli mazdelsille, mutta pistän väliin

"jonka kanssa ei vain sopua löydy tai sellainen, jolla ei ole edes halua..."

Äitini (helluntailainen) opetus on: sellaisen asian kanssa pitää vain elää ja omalta kohdaltaan selvittää asiat niin pitkälle kuin pystyy, asiat lutviutuu sitten kun niiden aika on.

Lue lisää

Mutta jos on kysymys sellaisista tapahtumista, joiden kanssa ei vain kykene elämään, vaan ne saattavat esim. sairastuttaa kantajansa, eivätkä asiat lähde lutviutumaan, eli on tapahtunut jotain sellaista, että on jopa tuhoutunut normaalin elämisen mahdollisuudet`?

pakis__ kirjoitti:

kysymys oli mazdelsille, mutta pistän väliin

"jonka kanssa ei vain sopua löydy tai sellainen, jolla ei ole edes halua..."

Äitini (helluntailainen) opetus on: sellaisen asian kanssa pitää vain elää ja omalta kohdaltaan selvittää asiat niin pitkälle kuin pystyy, asiat lutviutuu sitten kun niiden aika on.

Lue lisää

Toisaalta tuossakin on suusri viisaus.

Todellisuudessa on ihmisiä, joiden läheiusyydessä / kanssa tulee ongelmia ja siten uutta anteeksi annettavaa. Juuri tuohon liittyy;

"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa"; Heb 12:14

Eli ei tietoisesti hakeudu kokemansa vaikean ihmisen tekemisiin, koska tietää jo etukäteen suhteen ongelmoitumisen. Antaa elää rauhassa, eikä rikkkoen rauhaa.Monastihan lihallinen mieli on tätä/kin vastaan eli ei mahdolllistu antamaan periksi.

Niin, voihan olla, että tämän viisaan käyttäytymisen jälkeen, vasta asiat todella alakvat lutviutua parempaan suuntaan.

~~tähkäpää~~ kirjoitti:

Kyllä, anteeksipyytäminen ja asioiden selvittäminen, silloin kun se on mahdollista, on ilman muuta itsestään selvyys ja se auttaa toista anteeksiantamuksen prosessissa.

Mutta sitten on asioita ja tilanteita, että vastassa saattaa olla henkilö, jonka kanssa ei vain sopua löydy tai sellainen, jolla ei ole edes halua ja tarvettakaan sopia, mutta siitä huolimatta ihmisen tulisi päästä oman itsensä vuoksi anteeksiantamiseen.

Minkä antaisit neuvoksi ja ohjeeksi tuollaiseen tilanteeseen?

Lue lisää

Näitä henkilöitä riittää ainakin helluntaiuskovissa. Neuvona voisi olla se, että ei ole tekemisissä tällaisten helluntaiuskovan kanssa. Tosin tämä voi olla vaikeaa, jos yhteydenpito on aktiivista uskovan puolelta.

Neuvona olisi myös se, että helluntaiuskovan on myös sitten ymmärrettävä se, miksi joku ei pysty elämään anteeksiantamuksessa. Tällaista henkilöä ei saisi ainakaan syyllistää uskovien taholta lisää. Ja henkilö, joka ei elä anteeksiantamuksessa tulisi jättää rauhaan myös uskovien taholta.

Nämä vastaukseni olivat lähinnä yksityisiin tilanteisiin.

juu, vaikeaa on nyt antaa anteeksi hiihtojoukkeen naisille, etteivät pystyneet kultamitaliin.

tode* kirjoitti:

juu, vaikeaa on nyt antaa anteeksi hiihtojoukkeen naisille, etteivät pystyneet kultamitaliin.

Aika loistava aasinsilta! :)

Sehän se meille antaakin aihetta kaikenlaiseen toisemme söhimiseen ja ruoskimiseen, kun se toinen ei oikein KUNNOLLA ole edes uskossa, liekö hällä voittopalkintoonkaan mitään mahdollisuuksia.

Ja ruoja lienee voitelustakin ihan eri mieltä, mutta Herralle kiitos, kyllä sillä sitten näyttää kihtaavankin sen suksi. :)

Onhan se jos mikä aika tavoin anteeksiantamatonta....sellainen usko....!

tode* kirjoitti:

juu, vaikeaa on nyt antaa anteeksi hiihtojoukkeen naisille, etteivät pystyneet kultamitaliin.

Juu, niin on. Aivan anteeksiantamaton teko hävitä ruotsalaisille vielä raskaammaksi tekee suomen häviö ruotsin naisille myös jääkiekossa, kun suomaaliset tekivät anteeksiantamattoman virheen, kun ei huomannut laittaa maalivahtia suomen maalia vahtimaan.

Oletkos jo luistellut tänä talvena vai vetänyt vain pertsaa?

pakis__ kirjoitti:

Juu, niin on. Aivan anteeksiantamaton teko hävitä ruotsalaisille vielä raskaammaksi tekee suomen häviö ruotsin naisille myös jääkiekossa, kun suomaaliset tekivät anteeksiantamattoman virheen, kun ei huomannut laittaa maalivahtia suomen maalia vahtimaan.

Oletkos jo luistellut tänä talvena vai vetänyt vain pertsaa?

Lue lisää

tervehdys! :)

Hiihtäminen on jäänyt vähiin, mutta olen jo sentään kuljettanut sukset kuistille odottamaan.
Olen seka-hiihtäjä, välillä perinteistä, välillä luistelua, vähän samaan tyyliin kuin näissä uskonasioissakin, välillä vanhemman tyylin ajattelua, välillä uudemman. Tilanteen mukaan.

:)

Meille kilpailuvietittömille se ehkä on noin.

Mutta kyllä raitis ilma teki tosi hyvää, kun tuossa lenkin pyöräytimme ja ulkoilutimme sauvoja ilman suksia ja kahvikupposet tippauttelimma päälle makoisan porkkanapiirakan kera, voiettä se teki eetvarttia. :)