Olin vuosi sitten hyvässä suhteessa ja kaikki meni hyvin ja tunsin oloni rakastetuksi. Olin silloin 17-vuotias ja mieheni halusin jopa kihloihin kanssani. En voinut kieltäytyä. Elin elämäni parasta aikaa suoraan sanottuna. Kuvittelimme, ettei mikään voisi tulla meidän välille.
Tapasin tosi paljon uusia ystäviä nyt entisen poikaystäväni kautta. Suhde kesti vain 7 kuukautta.
Mikä nuorten rakastavaisten välille tuli? Pettäminen. Se oli mulle ku pahaa unta. Pahemmaksi sen teki se, että koko pettämistilanteesta julkaistiin faceen kuva, joka oli koko kansalle nähtäväksi. Se tuntu ihan liian pahalle. Kuva on poistettu jo aikaa sitten, mut silti se pyörii vieläkin mun mielessä ja alkaa itkettämään ja ahdistamaan. Sanoin silloiselle poikaystävälleni vielä, ettei kukaan ole täydellinen. Annoin sen yhden pettämisen anteeksi, koska rakastin häntä niin paljon. Meidän välille tuli kuitenki dramaattinen käänne ja tämä entinen poikaystäväni itse sanoi, ettei voi enää jatkaa kanssani, koska oli itse pettänyt mua.
Tätä en voi vaan ymmärtää MIKSI? Edellisenä päivänä kaikki oli hyvin ja rakastettiin toisiamme ja pusipusi. Seuraavana päivänä emme enää rakasta toisiamme. Sit se mun entinen poikaystävä alkoi pari päivää eron jälkeen seurustelemaan sen muijan kanssa, kenen kanssa oli mua pettänyt.
Eron jälkeen en ole juurikaan tavannut niitä ihmisiä, keihin olin tutustunut. Menetin siis paljon kavereita poikaystävän takia.
Tästä on kohta vuosi aikaa ja nämä asiat itkettää ja ahdistaa vieläkin ja olen miettiny niitä joka ikinen päivä sen jälkeen, kun ero tuli. En pysty saamaan takaisin sitä, minkä menetin enkä pysty elämään tässä hetkessä, kun menneisyydessä on mustia aukkoja, jotka ei täyty millään.
Olen nyt uudessa suhteessa, mutta olen tosi epävarma itsestäni. Mietin joka päivä et mitä jos tulee ero? Kaikki eroon liittyvä keskustelu yleisesti alkaa ahdistamaan ja itkettämään. Nykyinen mieheni on kaiken lisäksi niin mustasukkainen, etten pysty korjaamaan asioita, jotka liittyy millään tapaa entiseen suhteeseen. Kontrolloin itseäni jatkuvasti, enkä pidä itseäni mitenkään hyvänä ihmisenä, koska vieläkin tuntuu siltä, että kaikki hyvä on jo menetetty. Välillä sanon miehelleni ihan suoraan, että vihaan itseäni ja olen ruma ja tapan itseni, ettei kellään olis enää mitään sietämistä mussa. Tää ei tietenkään johda mihinkään.. muuhun kuin korkeintaan riitelyyn.
Mikään ei yksinkertaisesti tunnu enää miltään, vaikka kuinka olen yrittänyt.
Tapasin tosi paljon uusia ystäviä nyt entisen poikaystäväni kautta. Suhde kesti vain 7 kuukautta.
Mikä nuorten rakastavaisten välille tuli? Pettäminen. Se oli mulle ku pahaa unta. Pahemmaksi sen teki se, että koko pettämistilanteesta julkaistiin faceen kuva, joka oli koko kansalle nähtäväksi. Se tuntu ihan liian pahalle. Kuva on poistettu jo aikaa sitten, mut silti se pyörii vieläkin mun mielessä ja alkaa itkettämään ja ahdistamaan. Sanoin silloiselle poikaystävälleni vielä, ettei kukaan ole täydellinen. Annoin sen yhden pettämisen anteeksi, koska rakastin häntä niin paljon. Meidän välille tuli kuitenki dramaattinen käänne ja tämä entinen poikaystäväni itse sanoi, ettei voi enää jatkaa kanssani, koska oli itse pettänyt mua.
Tätä en voi vaan ymmärtää MIKSI? Edellisenä päivänä kaikki oli hyvin ja rakastettiin toisiamme ja pusipusi. Seuraavana päivänä emme enää rakasta toisiamme. Sit se mun entinen poikaystävä alkoi pari päivää eron jälkeen seurustelemaan sen muijan kanssa, kenen kanssa oli mua pettänyt.
Eron jälkeen en ole juurikaan tavannut niitä ihmisiä, keihin olin tutustunut. Menetin siis paljon kavereita poikaystävän takia.
Tästä on kohta vuosi aikaa ja nämä asiat itkettää ja ahdistaa vieläkin ja olen miettiny niitä joka ikinen päivä sen jälkeen, kun ero tuli. En pysty saamaan takaisin sitä, minkä menetin enkä pysty elämään tässä hetkessä, kun menneisyydessä on mustia aukkoja, jotka ei täyty millään.
Olen nyt uudessa suhteessa, mutta olen tosi epävarma itsestäni. Mietin joka päivä et mitä jos tulee ero? Kaikki eroon liittyvä keskustelu yleisesti alkaa ahdistamaan ja itkettämään. Nykyinen mieheni on kaiken lisäksi niin mustasukkainen, etten pysty korjaamaan asioita, jotka liittyy millään tapaa entiseen suhteeseen. Kontrolloin itseäni jatkuvasti, enkä pidä itseäni mitenkään hyvänä ihmisenä, koska vieläkin tuntuu siltä, että kaikki hyvä on jo menetetty. Välillä sanon miehelleni ihan suoraan, että vihaan itseäni ja olen ruma ja tapan itseni, ettei kellään olis enää mitään sietämistä mussa. Tää ei tietenkään johda mihinkään.. muuhun kuin korkeintaan riitelyyn.
Mikään ei yksinkertaisesti tunnu enää miltään, vaikka kuinka olen yrittänyt.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.