Plärätessäni vanhaa kirjaa "Musiikin henkiset ja parantavat ominaisuudet" (Reijo O. Holopainen) löysin pätkiä, joista olin tunnistavinani itseni:
"Kehittyvä tekno imi vaikutteita esimerkiksi futuristisesta Kraftwerkista sekä muun muassa meditatiivisista Klaus Schulzesta ja Tangerine Dreamesta. Osittain tietä näytti amerikkalainen The Doors, jonka konsertit olivat arkielämää suurempia kokemuksia. Ainakin niin kutsuttujen zippien keskuudessa runoilija Jim Morrisonia pidetään merkittävimpänä rock-shamaanina." (s.166).
"Samoin kuin shamanistinen ekstaasi myös teknotranssin mekanismi ja syvyys pohjaavat theta-aaltojen värähtelyn korostumiseen. Tätä tilaa nimitetään Gaia-tietoisuudeksi. Siinä vaikuttaa korkea sielullinen inspiraatio, joka on luonteeltaan telepaattinen. Usein teknotranssissa välittyy sanatonta informaatiota ja tunnetiloja." (s.167)
Noh, hienoa näin kymmenen vuotta myöhemmin tajuta olevansa zippie. Tunnistaako moni muu itsensä näistä kuvauksista?
"Kehittyvä tekno imi vaikutteita esimerkiksi futuristisesta Kraftwerkista sekä muun muassa meditatiivisista Klaus Schulzesta ja Tangerine Dreamesta. Osittain tietä näytti amerikkalainen The Doors, jonka konsertit olivat arkielämää suurempia kokemuksia. Ainakin niin kutsuttujen zippien keskuudessa runoilija Jim Morrisonia pidetään merkittävimpänä rock-shamaanina." (s.166).
"Samoin kuin shamanistinen ekstaasi myös teknotranssin mekanismi ja syvyys pohjaavat theta-aaltojen värähtelyn korostumiseen. Tätä tilaa nimitetään Gaia-tietoisuudeksi. Siinä vaikuttaa korkea sielullinen inspiraatio, joka on luonteeltaan telepaattinen. Usein teknotranssissa välittyy sanatonta informaatiota ja tunnetiloja." (s.167)
Noh, hienoa näin kymmenen vuotta myöhemmin tajuta olevansa zippie. Tunnistaako moni muu itsensä näistä kuvauksista?
Vastaukset 49
Vanhimmat
Tiedän suggestopedisen opetusmenetelmän mikä perustuu tietyntyyppisen taustamusiikin kuunteluun opiskelun yhteydessä. Opiskelu tapahtuu äänitettä kuunnellen jossa puhe tulee jaksollisesti, esim. neljä sekuntia puhetta, neljä sekuntia hiljaisuutta, musiikin soidessa taustalla. Musiikiksi sopii neljä/neljäsosa tahtinen barokin ajan klassinen musiikki. Tällä menetlmällä on saatu esim. kielten opiskelussa huipputuloksia.
Tuo mistä sinä nyt kerrot kuullostaa todella mielnkiintoiselta! Tiedän, että theta allot ovat aivojen sähkövärähtelyssä kaikkein hitain alue, eli 0.5-4 Hz. Onko sinulla tietoa tuon teknotranssin aiheuttavasta tuotannosta, sitaatissasi mainittiin joitain solisteja ja yhtyeitä. Juttu liittynee ns. psykodeeliseen musiikkiin.
Kaikissa tällaisissa jutuissa on kyse alitajunnan avautumisesta. Se joka pystyy raottamaan alitajuntansa ovea, pystyy mihin vaan!
>>Tiedän, että theta allot ovat aivojen sähkövärähtelyssä kaikkein hitain alue, eli 0.5-4 Hz.>>
Musiikin beatiksi muutettuna liikutaan kuitenkin suht´laajalla skaalalla. Tuo 0.5-4Hz vastaisi 30 - 240 iskua minuutissa eli käytännössä se kattaisi koko suomalaisen kevyen musiikin! Yleensä teknosta (rave) puhuttaessa liikutaan kuitenkin huomattavasti tarkemalla skaalalla eli noin 140 - 180 iskua minuutissa eli taajuudella 2.5-3Hz.
Vaikuttavimmillaan teknon suhteen tullaan ambientiin, jossa hitaat meditatiiviset äänikentän värimuutokset (ei siis melodia) yhdistyvät suhteellisen hitaaseen pulssiin. Tuo pulssi on selkeästi alle standardiksi muodostuneen "marssibeatin" 120. Eli silloin puhutaan taajuuksista 1.5-2Hz.
Näyttäisikin siltä että noin 3Hz pulssi aktivoi liikkeeseen ja hurmoksen kaltaiseen transsiin, kun taas hitaampi 1.5Hz aktivoisi nimenomaan theta-aaltoja meditatiiviseen tajunnan laajentumiseen.
Yksin pulssihan ei tuota vaikutusta saa aikaan, vaan kyse on nimenomaan siitä millaiseen muuhun äänikenttään pulssi yhdistetään.
Olen myös kuullut kertomastasi oppimismetodista, joka perustuu nimenomaan vasemman aivolohkon aktivoimiseen esimerkiksi Mozartin musiikilla. Mosselle kun oli tyypillistä nimenomaan matemaattisluontoinen melodiankäsittely. Tekno puolestaan perustuu äänen "väriin" eli soundiin ja siinä tapahtuvaan muutokseen - ei melodiaan.
Musiikkiterapian uranuurtaja Steven Halpern tutki nimenomaan musiikin värin aiheuttamia vastineita aivotoiminnassa ja tuli siihen tulokseen, että äänen väri aktivoi nimenomaan tiedostamatonta. Kun melodia vetoaa ikäänkuin tietoiseen älyyn, väri vaikuttaa suoraan tunnetasolla.
Kun tällainen "värimusiikki", eli hitaasti liukuvat soundikentät yhdistetään hitaaseen pulssiin luodaan äänikenttä, jolle löytyy vastineet shamanistisista parannusnäytelmistä. Mielenkiintoista sinänsä, nämä äänikentät ovat uskomattoman samanlaisia kaikkialla maailmassa australian abojen musiikista lappalaisiin ja intiaaneihin.
Nykypäivän suomalaisartisteista mielestäni Rinneradio hyödyntää tätä ehkä leimallisimmin.
>>Onko sinulla tietoa tuon teknotranssin aiheuttavasta tuotannosta, sitaatissasi mainittiin joitain solisteja ja yhtyeitä.>>
On paljonkin. Nuo mainitut bändit olivat aikoinaan minunkin esikuviani tässä digitaaliajan shamanismissani, mutta ne ovat todellakin historiaa eivätkä edusta tyyliä puhtaimmillaan ja parhaimmillaan.
Jos ymmärsin oikein, niin kuuntelemalla tunteita manipuloivaa kevyttä musiikkia, ja yhdistämällä siihen 1,5Hz (130) lyönnin, päästään meditatiivisesti avaamaan tuota alitajunnan ovea.
Kuuntelet kai edelleen psykedeelistä? Mitkä ovat mielestäsi kaikkien aikojen parhaat, vai vaikuttaako "värin" kokeminen yksilöllisesti. Mikä (melodia) aiheuttaa transsendenttia sinulle, ei välttämättä ole paras minulle, tai ei jopa toimi lainkaan.
1,5Hz on tietysti 90 lyöntiä eikä mikään 130.
>>Jos ymmärsin oikein, niin kuuntelemalla tunteita manipuloivaa kevyttä musiikkia, ja yhdistämällä siihen 1,5Hz (130) lyönnin, päästään meditatiivisesti avaamaan tuota alitajunnan ovea.>>
No ei ihan noinkaan. "Tunteita manipuloivaa" on nimenomaan logiikkaan vetoava melodia ja tunnistettavat molli- ja duurisoinnut. Tarkoitan että "tunnevaikutelmat" ja "tunteita manipuloiva" tarkoittavat eri asioita.
Halpernin tutkimusten mukaan tunnistettava melodia aiheuttaa stressiä. Mitä vähemmän melodiaa ja mitä enemmän sävyjä, sitä meditatiivisempi ja rentoutuneempi tila. Tosin musiikissa täytyy olla liikettä. Pelkkä tasainen ambient ainoastaan turruttaa ja nukuttaa. Musiikin on oltava aktiivista.
Kun puhun musiikin väristä, en todellakaan tarkoita musiikin vasteita visuaalisessa kokemisessa. Esimerkiksi australialaisella didgeridoolla on mahdollista soittaa ainoastaan yhtä säveltä kerrallaan, mutta musiikki syntyy instrumentin sointiväriä muuttamalla, "klangista" puhuvat klassisen musiikin parissa, "soundista" kevyessä musiikissa.
Joskus 1960-luvun loppupuolella tehtiin kokeita, joissa kokeiltiin ihmisaivojen reaktiokykyä audiovisuaalisiin ärsykkeisiin. Kokeessa strobo-valoja ohjattiin 12 Hz:n kantoaallolla, pitkiä meditatiivisia äänikenttiä säestettiin rumpubeatillä, joka oli noin 70 iskua minuutissa eli hieman yli 1Hz:n taajuudella. Tämän seurauksena kokeeseen osallistuneesta yleisöstä yli puolet alkoi voida huonosti, suuri osa menetti tajuntansa ja herkimmät saivat epileptisen kohtauksen! That kind of magic!
>>Kuuntelet kai edelleen psykedeelistä?>>
Sitäkin, joo. "Avaruusromua" on suosikki radio-ohjelmani.
>>Mitkä ovat mielestäsi kaikkien aikojen parhaat, vai vaikuttaako "värin" kokeminen yksilöllisesti.>>
Pink Floyd: "Set the Controls for the Hearth of the Sun". Täydellinen biisi tähän tarkoitukseen.
>>Mikä (melodia) aiheuttaa transsendenttia sinulle, ei välttämättä ole paras minulle, tai ei jopa toimi lainkaan.>>
Väärin. Melodia on logiikkaa ja sitä aivot kykenevät "älykkäästi" analysoimaan ja sen vaikutuksia myös torjumaan. Melodian suhteen kokeminen on siis yksilöllistä. Sensijaan äänikentän sointi, "väri", ja siihen yhdistetty pulssi vaikuttavat suoraan theta-aaltoihin eikä tätä vaikutusta voi torjua. Se ei ole yksilöllistä.
Jokainen leffantekijä tuntee äänimaailman tunnevaikutukset. Kun katsot kauhuleffaa, et pelkää tarinan luomaa jännitettä vaan äänimaailmalla rakennettua tunnelmaa. Niin paitsi tietenkin jos elokuvantekijä ei ole osannut duuniaan... ;-)
Pahin taajuus on 7Hz, se voi aiheuttaa epileptisen kohtauksen, sekä äänenä että valona. Aikoinaan jotkut bändit tekivät sitä syntetisaattoreillaan, ja saivat yleisöä pyörtyilemään.
Onko noista psykedeelisen musiikin sävellyksistä koskaan tehty listaa? Googleltakin varmasti löytyisi jotain tietoa kun lähtisi hakemaan.
Tämä ketju on kiinnostava, vaikka en muuta ymmärrä, kuin että musiikilla on vaikutuksensa. Täydellisestä diletanttiudestani käsin kirjoitan ylös jonkun assosiaationi.
Herzeistä en ymmärrä muuta kuin, että sana tarkoittaa ketjussa mainitun lisäksi saksassa sydäntä ja siitä assosiaationi vie rintaonteloon ja paikanpäällä kuultuun taikorummutuselämykseen. Rintakehä alkoi resonoida, ihmiset ympärillä ja koko tila. Jos joku oli ykseyden kokemus, niin se.
Jostain kohdin täällä luin, että 'ennustettava melodia stressaa'. Joskus ns. meditaatiomusiikin laajat, viipyilevät äänikentät alkavatkin itsetarkoituksellisuudessaan ällöttää. Mutta mikä todella stressaa ja hermostuttaa ihan käsittämättömällä tavalla on atonaalinen musiikki, joten oli mielenkiintoista lukea tämä:
>> Mosselle kun oli tyypillistä nimenomaan matemaattisluontoinen melodiankäsittely.
Ja minä kun olen atonaalisuuden suuri ystävä!
Atonaalisuus stressaa ihan varmasti, mutta sepä ei olekaan tarkoitettu meditaatioon eikä psykedeliaan vaan päinvastoin, se haastaa kuulijan sekä älyllisellä että esteettisellä tasolla. Moderni musiikki vaatii totuttelua ja erilaisen estetiikan hyväksymistä.
Melodia stressaa ennustettavuudellaan. Kuulija tunnistaa tietyt rakenteelliset kaavat melodian kuljetuksessa, josta syntyy odotuksia. Musiikin viehätys onkin sitten siinä, missä määrin kuulijan odotukset palkitaan. Mikäli ennustettavuus on liian suurta, biisi koetaan vanhan toistona. Jos taas ennustettavuus on liian pientä, biisi stressaa "outoudellaan" tai monimutkaisuudellaan. Esimerkiksi Björkin uusinta "medulla" -levyä en missään nimessä käyttäisi meditaation taustalla.
Voisitko täsmentää mitä biitin merkitystä käytät. Perinteinen menetelmä on sanoa tahtia/minuutissa, jolloin "biitti" 60 on sellainen kohtuullisen reipas tempo. Siten käytetään myös käsitetä iskua/minuutissa, joka on paljon epämääräisempi. Tuo edellinen tempo 60 4/4-tahtilajissa voikin sitten olla 60, 120 tai 240, jos käytetään tätä toista tapaa.
Tempona 30 on todella hidas käytettiin sitten kumpaa yksikköä tahansa.
Ennakoin saavani tämänkaltaisen kommentin. Olen jonkun kerran matkan varrella miettinyt, miksi atonaalisuus hermostuttaa minua psyykkisesti ja fyysisesti. En ole päässyt pitemmälle kuin temperamenttityyppiini mahdollisena selityksenä. Ainakin se selitys pätee tähän osioon:
>>Moderni musiikki vaatii totuttelua ja erilaisen estetiikan hyväksymistä.
Iskua/pulssia minuutissa vrt. metronomi. Psykoakustisessa merkityksessä en puhu tahdeista.
Millä tavoin iskua/minuutti on epämääräinen?
No, jos otetaan vaikka se 4/4. "Normaalissa" rock tai beat-kompissa tulee voimakkaampi isku tahdin ensimmäiselle ja kolmannelle osalle ja heikompi isku sitten toiselle ja neljännelle. Tässä tapauksessa voitaisiin varmaankin sanoa, että iskua minuutissa on 2*tahtia/minuutissa, jolloin useimmissa pop-kappaleissa päästäisiin alueelle 100...150 iskua/minuutissa. Mutta homma ei ole aina läheskään näin selkeä. Sama kappale voidaan soittaa samalla tempolla myös esim niin, että kolmannelle tahdinosalle ei tule mainittavaa iskua.
Tahtia/minuutissa on kuitenkin perinteisempi tapa tempon ilmaisemiseksi. En oikein tiedä mitä tarkoitat "psykoakustisuudella"... kyllä kai ne tahtiviivat voi sinne silti laittaa. Vielä oudompaa on tässä yteydessä puhua Herzeistä. Kyllä tietenkin rytmi vaikuttaa ihmiseen ja eri tempot eri lailla. Ettet vain olisi sekoittanut rytmiä infraääniin... niitähän käsiteltiin tuossa viereisessä jutussa. Tuollaiset 7 Herzin infraäänet ovat luullakseni todella epämielittyviä ja voimakkaat 2 Herzin äänet aiheuttavat varmaankin jo ahdistusta tai pakokauhua... onneksi normaali äänentoistolaitteisto ei sellaisiin taajuuksiin pysty.
Jep, harva mielellään altistuisi infraäänille. Siihen ei aivoaaltogeneraattoreilla kuitenkaan pyritä vaan noilla aivoaaltojutuilla pyritään luomaan "binaural beat"(en ryhdy tekemään suomennosta), jossa esim. toiseen korvaan soi 440 Hz ääni ja toiseen 450 Hz ääni.
Kun tuollaista ääntä kuuntelee, alkaa kuulemaan sellaista "läpättävää" ääntä, jota ei oikeasti tule kuulokkeista. Siihen Rödfinne ilmeisesti viittaa puhuessaan psykoakustisuudesta?
Yritin löytää Syntrilliumin Cool Edittiä, jolla muutama vuosi sitten kokeilin noita juttuja, mutta ilmeisesti Adobe on ostanut sen. En tiedä kuuluuko sen ominaisuuksiin enää binaural beattien luominen kappaleisiin. www.bwgen.com:issä (jossa on myös ohjelma käytännön kokeilua varten) selitetään tarkemmin tuota juttua kohdassa information -> theory. En ole kuitenkaan intoilijoiden tapaan niin vakuuttunut pelkästään positiivisistä vaikutuksista.
Olen istunut infraäänituolissa ns. fysioakustinen terapiatuoli. Siinä tulee merisairaaksi, kun koko kehon vesimäärä alkaa reagoida ääneen - korvien tasapainoelimistä puhumattakaan. Sellaisessa tuolissa tulee siis matkapahoinvoivaksi aivan kuin vanhassa bussissa, jonka runko resonoi liikaa.
Enivei, en puhunut infraäänistä. Infraäänillä ymmärretään yleensä "tietyn tyyppisiä ääniaaltoja", joita korvat eivät kuule (mutta kroppa kuulee). Eli keho saattaa tarpeen tullen toimia myös kuuloaistimena. Tästä on kyse kun konsertissa "puntit vipattaa".
Korvat eivät kuule, mikäli matala taajuus on esimerkiksi sinimuotoista tai ns. sahalaitaa eli "jatkuvaa aaltomuotoa". Sen sijaan pulssimaisen signaalin korva kuulee vaikka taajuus olisi miten matala: mikäli lyön nyt kädet yhteen ja vuoden kuluttua seuraavan kerran, pulssimaisen aallon huipusta huippuun taajuus on varmasti pitkälti alle yhden hertzin! ;-)
Tiedän myös että tahdin voi jakaa osiin :-) Kyse on kuitenkin peruspulssista. Täytyy muistaa, että nyt ei kannata olla terminologiassa liian musikaalinen: kyse on tavasta jolla aivot reagoivat eri taajuuksiin. Eli jos nyt musatermein olisi pakko puhua, niin shamaanimatkassa rummuttaja rummuttaa koko ajan pelkkiä "ykkösiä".
Kertomasi "läpätys" tulee taajuuseroista johtuvasta interferenssistä. Toisin sanoen, kaksi hieman eri taajuuksista ääntä moduloivat tuloksena kolmannen aaltomuodon.
Voisiko syntetisaattoria käyttää apuvälineenä äänentuottoon? En ole koskaan moista laitetta omistanut, eli en tiedä mihin kaikkeen se pystyy, mutta käsittääkseni sillä saa aikaiseksi siniääntä jonka lyöntinopeutta voidaan säädellä. Tietysti sillä saadaan paljon muutakin aikaiseksi.
Jonkinlainen mittari siinä silti pitäisi olla jotta oikea herziluku olisi määriteltävissä. Yhden ja kahden herzin nyt voi vielä laskea kelloa katsomalla, mutta kun mennään tiheämpään lyöntinopeuteen, ei laskeminen enää ihmiseltä onnistu.
Syntetisaattori on hyvä. Varsinkin vanha analoginen tai ns. virtuaalianaloginen, josta voi helposti valkata erilaisia aaltomuotoja ja niitten kombinaatioita. Sattuneesta syystä olen nytkin syntsien ympäröimä. Hyvä peli moiseen kokeiluun on esimerkiksi ruotsalainen Nordlead.
Nythän on sitten se ongelma, että hyvienkin kaiuttimien toistokäyrä loppuu kuin seinään tuossa 40 Hz:n kohdalla. Kotitetatterijärjestelmien subbarit pystyvät parempaan, mutta siten ei enää huoneen koot riitä: esim. 100 Hz:n aallonpituus on runsaat 3 metriä ja 50 Hz:n noin 6 metriä. Eli kuullaksesi matalimmat taajuudet, tarvitset tolkuttoman ison tilan - tai oikein rakennetun akustiikan. Tämä on yksi syy, miksi "puntit vipattaa" vain ulkoilmakonserteissa tai isoissa jäähalleissa.
Taitavat olla käytetytkin syntikat vielä aika kalliita. Katselin uusien hintoja, ja näyttivät olevan puolesta tonnista kahteen tonniin euroissa.
Jep, ei kannata ostaa mitä tahansa syntikkaa. Sitä voi saada sellaisen syntikan millä ei pysty tekemään sitä mitä haluat! Analogi varmaan soveltuu täällä puhuttuihin juttuihin parhaiten, tai sitten hommaa jonkun äänenkäsittelyohjelman tietokoneelle...
Musiikki tai musikaalisuus on aikalailla vähäisellä sijalla persoonani repertuaarissa, mutta kerran olen kokenut shamanistisen tripin musiikin tahdissa. Kyseessä olivat eräät festarit vuosia sitten. Olin asettumassa levolle kaverini kanssa teltassa, kun hän päätti meditoida, ja jotenkin ulkona iltailmassa kaikuvan biisin korostunut rummunääni kaverini keskittymisen ohella tempaisi minut luonnostaan tripille. Lienen tästä toki ennenkin kertonut... Ensin näin sisäisillä silmilläni kuin mustan aallon vyöryvän minua kohti, ja hieman sen jälkeen näin maisemia kuin olisin kiitänyt korkealla taivaalla. Kaverini vedenheittohetken aikana näin vielä kaikenlaista jänskää, eli hänen ei tarvinnut enää olla edes läsnä.
Tätä ennen tai jälkeen en ole ainakaan tässä määrin kokenut klassista shamaanimatkaa.
Kuuntelen melkolailla sitä sun tätä, mutta jos minun pitäisi valita jokin levy jonka tahdissa transsiintua, niin suosittelen ehdottomasti Massive Attackin "Mezzanine"-plättyä. Ehkä myös jotain Dead Can Dance -bändin tuotantoa. (Älkää vaan kysykö kummastakaan mitään sen enempää, olen tosiaan varsin epämusikaalinen ihminen, vaikka jkv harrastankin tanssimista, tavallaan eurytmista sellaista.)
Ei kuulu minunkaan musikaalisuuteni niihin lahjoihin mistä kannattaisi ylpeillä. Alan vasta nyt jotenkin tajuamaan mitä röd tuolla selitti, eli siis sound eli sointu, sitten melodia.
Sointu, äänen väri, on tärkeä. Mutta tarkoittaako se sitä, ettei melodialla ole merkitystä jos mielii päästä alitajunnan maailmoihin? Joku voisi vaikka näppäillä kannelta sieltä täältä oikealla nopeudella, ja siihen sitten lisättäisiin tuo 1.5Hz lyönti jollain metronomilla.
Päästiinpä muuten mielenkiintoiseen aiheeseen.
Turmelus, omaa sukua Fanaatikko silloin muistaakseni, antoi täällä aikoinaan osoitteen josta voi ladata ohjelman jolla vaikuttaa aivoaaltoihinsa edesauttaen esim. meditointia.
http://www.bwgen.com/
Tuossa semmoinen osoite.
Isävainaa teki aikoinaan itse jonkin sortin miniatyyrin lentävästä lautasesta jonka sisällä vilkkui valot. Sen hän sitten muunsi myöhemmin värkiksi jonka oli tarkoitus vaikuttaa aivoaaltoihin siten että päätyisi transsiin tai hypnoosiin. En tiedä vaikuttiko...
En kyllä tunnista itseäni zipeistä tai hipeistä. Muuntuneet tietoisuuden tilat eivät ole minulle itsetarkoitus vaan varaan ne tarkasti ja tietoisesti magialle pyhitetylle ajalle.
Suurin ilo aivoaaltogeneraattoreista sun muista on sellaisilla ihmisillä joilla se voi laukaista jonkun positiivisen reaktion, mutta näillä voi myös laukaista esim. masennuksen, epilepsian tai migreenin.
Biitillä ei mielestäni ole mitään tekemistä aivoaaltojen kanssa. Jokainen jumputtava rytmi voi edistää transsia kyllä. Tarkemmin noita hertsien eroja pyritään aiheuttamaan korviin tulevien signaalien hertsien erotuksella.
Sain tutulta vuosia sitten kasetin jolla on jonninmoista rummun paukutusta shamaanimatkan yllykkeeksi. En ole kertaakaan kokenut minkään sortin matkan pyrähdystä sitä kasettia kuunnellessani. Haluaisin tietää olenko tylsämielinen idiootti vai missä vika, kun en kertakaikkiaan reagoi siihen kasettiin mitenkään? Kumppani kuitenkin on sillä jonkun matkan tehnyt, ja itsehän puolestani koin spontaanimatkan festarialueella kaikunutta rumpupitoista musiikkia väkisinkin kuullessani. Olisikohan sillä merkitystä että se festareiden musiikki kaikui todella laajalla alalla, ja oli muistaakseni sellaista sykkivää tai jotain sinne päin... Kun taas ahtaassa huoneessa pyöritetty kasettikama ei kertakaikkiaan vaan ole sama juttu?
Harmittaa kun kaikenlaiset newagerit vaipuvat transseihin ja meditaatioihin tuostanoinvaan. Minä se vaan rannalla ruikutan. Ärh.
Rummun ääni on myös fyysinen elämys. Oikea shamaanirumpu pistää puntit vipattamaan, koska lähtevässä äänessä on yksinkertaisesta niin valtava äänipaine että kehon vesimäärä alkaa siihen reagoimaan.
Festareilla on aivan toisenlaiset äänipaineet kuin kotistereoissa, toisaalta myös elävän musan matalimmat taajuudet ovat huomattavan fyysisiä. Uskon että kokemuksesi olisi aivan erilainen, mikäli istuisit aidon shamaanirummun vieressä sitä rummutettaessa tai hankkisit rumpumusasi vaikka cd-levynä, jota luukuttaisit sitten TODELLA KOVAA! Kyllä tömisee, jos vaan kajarit on kunnossa!
Ko. ainukaiseen kokemukseeni liittyi nimenomaan visio päälle vyöryvästä mustasta energiamerestä ja myöhemmin kuvia vesistöistä, järvistä ja joista.
Mitenkähän muuten, voiko erilaisilla rummuilla tai erilaisella rummutuksella vaikuttaa siihen matskuun mitä matkaaja kokee? (Esmes päätyykö "yliseen" vai "aliseen".)
Mielenkiintoinen tuo kysymys rummun vaikutuksesta "matkaan". Itse olen aina pitänyt koko shamaanirumpua tarpeettomana - kunnes sitten tulin rakentaneeksi omani. Rumpuni on aika pieni, enkä käytäkään sitä usein, mutta kyllä sillä on oma vaikutuksensa, ainakin fiilikseen, jos ei suorastaan matkaan. Eräällä ystävälläni on huomattavasti isompi shamaanirumpu, ja sen ääni värisyttää kyllä munaskuita myöten, se vain on turhan herkkä ilman kosteudelle. Ison rummun ääni on jollain lailla pakottava... en tykkää tulla pakotetuksi mihinkään, varsinkaan en huinaillessani tuonpuoleisessa. Mitä tulee kysymykseesi rummun vaikutuksesta matkaan, oikeastaan, enpä niinkään tiedä johtuuko matkan laatu varsinaisesti rummusta. Voihan se häiritäkin jos on juuri jossain kiintoisassa tilanteessa ja rummun ääni alkaakin sitten ajaa sieltä pois kesken kaiken. Siis jos joku toinen on palikan varressa. Mutta minun nyt on niin helppo singahtaa matkalle että en ole oikea henkilö esittämään mitään varmaa tietoa tästä asiasta. Rummusta on kyllä iloa ainakin silloin kun tekee läsnäoloharjoituksia, esim. tahdistamalla rummunlyönnit sydämensä lyönteihin. Se naulaa kivasti nykyhetkeen, ja on hyvin rentouttavaa. Yliseen tai aliseen meneminen on omasta tahdosta kiinni, sen kun vain päättää kumpaan menee. Siellä pysyminen voi tietysti olla eri juttu, voihan sitä joutua käymään välillä "naapurin puolella". Yliseen päasee helposti ainakin savun avulla. Visualisoi nuotion, heittäytyy sen savuun ja antaa sen nostaa ylös. Ensimmäiseksi tulee vastaan vesilintu. Ja aliseenhan pääsee visualisoimalla jonkin aukon maahan, sinne sitten vain ja siitä se lähtee. No big deal. Yliseen menen kyllä joskus ihan vain kiipeämällä puuhun. Mutta nämähän ovat hyvin persoonakohtaisia juttuja.
Yksi satunnainen tuttavani sanoi suorittaneensa matkan pelkästään sydämenlyönteihinsä keskittymällä. Se on jo herkkää se - mutta menee sikäli hukkaan että sain vähän käsityksen ettei häntä oikein kiinnosta matkailu sen kummemmin.
Vaikuttaakin varsin usein siltä että mitä kiinnostuneempi on, sitä loitommalle koko asia lennähtää ulottuvilta. Kun taas välinpitämättömälle on tyrkyllä koko maailma. Jaa-a...
Ehkä sinä vain pidät saavutuksiasi "matkailun" alalla liian vähäpätöisinä? Vaikea kuvitella että kukaan olisi täysin estynyt siinä suhteessa. Umpiluisinkin rationalisti pääsee matkalle, jos ei aliseen tai yliseen niin visualisointimatkalle kumminkin. Oli miten oli, sellaisiin matkailuihin kyllästyy nopeasti, ne ovat etupäässä viihdettä. Visualisointimatkoja myydään kaseteilla ja cd-levyilläkin jos ei itse usko pääsevänsä menoon mukaan ilman apua.
Otsikko kertoo kaiken. Esim. avaruustutkimus voi jonkun mielestä olla viihdettä (elikkä että ei sinne Marsiinkaan ole kenenkään pakko päästä), ja jonkun mielestä se taas on umpitärkeää tutkimusta. Eri asia sitten mikä sen todellinen hyöty on.
Suhtaudun samalla tavoin kaikkeen siihen mihin löytyy portti omien korvien välistä. Se VOI olla viihdettä, mutta se voi olla syvää (itse)tutkimustakin. Lopputulos eli hyödyllisyyden mitta määrää mitä se oli, viihdettäkö vain, vaiko jotain muuta...
Joskus on pirun vaikea sanoa ensinnäkin että mitä tekee, ja vielä toiseksi että miten se vaikuttaa. Esim. lucid-unieni kanssa minusta tuntuu että teen jotakin tärkeää, mutta en sitä osaa välttämättä muille selittää. En mene lucidiin etsiäkseni kohteita naitavaksi tai tapettavaksi (joskin em. aktiviteettiin on turhan paljon energiaa tullut haaskattua unimaailmassa aina esille tulevan aggressiivisuuden lisääntymisen vuoksi). En osaa sanoa mitä sieltä etsin, mutta olisiko se sitten viihdettä vain? Yhtälailla tämä päiväelämäni voi olla pelkkää viihdettä silloinkin kun kuvittelen muka kovasti jotain opiskelevani.
Parasta kai onkin relata ja ottaa kaikki vastaan ilman että kehittelee ongelmia siitä mitä saa ja mitä ei saa (muka) tehdä.
kyllähän kaikki tuollaiset ajatukset siitä mitä saa ja ei saa tehdä ollessaan "matkalla" tai lucid-unessa ovat peräisin tämän vallitsevan kulttuurin aivopesusta. Sisin minuus ei noudata mitään ulkoa tulevia määräyksiä. Se on leikkisä kuin lapsi ja rajattoman luova. Tämä päiväelämä onkin aikamoista viihdettä kun oikein ajattelee... ei kai kukaan tosissaan haluaisi tehdä sellaista mitä kumminkin tekee kaiket päivät... niin tylsää, niin - äh, tiedät varmaan mitä tarkoitan...
Kun on tarpeeksi kauan käynyt korviensa välissä ja seikkaillut siellä uskomattomissa maailmoissa ja kokenut kaikenlaista ihmeellistä sitä kumminkin huomaa että ei se nyt ollutkaan niin ihmeellistä... se oli kumminkin etupäässä viihdettä... tai sitten olen vain joutunut sellaiseen pisteeseen, missä pitäisi löytää jotain aivan uutta ja mullistavaa...
Uuden ja mullistavan haeskelu on vähän meitsiäkin villinnyt, mutta loppujen lopuksi... Kuinka paljon sitä oikeastaan voi löytää uutta, varsinkin kun sama pää keikkuu kaulan jatkeena vuodesta toiseen.
Lapsi leikkii samaa leikkiä onnellisena iät ajat, eikä puhettakaan mistään kyllästymisestä. Herää kysymys että kuinka paljon ihmisen elämän pituuteen mahtaakaan vaikuttaa se, osaako hän lapsen tavoin innostua samoista asioista aina vaan ja uudestaan, vaan jöpöttääkö hän paikoillaan kyyninen irve naamallaan maristen että yhtä ja samaa tuubaa tämä on ollut jo vuodesta nolla...
Ja mistä se kyky elää kuin menneisyyttä ei olisikaan, painolastina, sitten syntyy. Sanovat että siitä ettei ajattele niin paljon; sisäisen hiljaisuuden tilassa ei ehdi näperrellä nokkelilla aivoillaan ylimielisesti että juu juu on nämä jo nähty.
xD
Niin että lapseksi pitää meidän tuleman.
"Uuden ja mullistavan haeskelu on vähän meitsiäkin villinnyt, mutta loppujen lopuksi... Kuinka paljon sitä oikeastaan voi löytää uutta, varsinkin kun sama pää keikkuu kaulan jatkeena vuodesta toiseen."
Älä nyt sentään tuollaista ajattele. Taitaa olla aika vähän tietoiselle kuvioiden rikkomiselle. Kiinnostavatko mekaaniset asiat? Ei? Hyvä! Ensi viikolla pitää opetella perusteet siitä miten pesukone toimii. Ifrit-sedän neuvoja. :-)
Nii-in ja jos sitten lähdetään sitä pesukonetta purkamaan (edes mielessä), niin se on juuri lapselle ominaista toimintaa. Siis edelleen: lapsiksi pitää tuleman!
Pai tö vei erityisesti naisväelle olisi aivan hyväksi kehittää ja ylläpitää poikamaista innostumista juuri tuollaisista härrävärkkiasioista. Vähättely ja naureskelu ei kerro mistään ihanasta "ah kuinka olekaan naisellinen" -seikasta, vaan siitä että on vaan tylsä eukko jolle keski-ikäisyys on jo pysyvä mielentila...
Suatanpa vaikka selvitelläkin sitä pesukoneen toimintaa. Kovasti tässä joku aika sitten yritin ymmärtää nelitahtimoottoria... Vähän siitä jotain jäi ehkä mieleen, mutta lipsuu lipsuu ja helposti tuppaa unohtumaan.
mikäköhän asian laita oikeasti on? DMT liitetään näihin kaikkiin , oitis googleen ->
Nyt minun pitää ottaa hiukan takaisin noita väitteitäni. Kun nuotissa ilmoitetaan tempo jollain numerolla, se tosiaan tarkoittaa useimmiten iskua/minuutissa, mutta... Mäzlerin Metronomi -menetelmä M.M. sisältää merkinnän miten homma lasketaan. Usein tempo-luvun vieressä on 1/4-nuotti, jolloin asia on harvinaisen selvä. Valitan, että tarrauduin muistikuviin ja väitin tietäväni jotain sellaista, mitä en tiennyt. Molte Moderato.
:-)
:^(
Mainitsit metronomin! Tietäisitkö mikä on sen suurin lyöntinopeus, laskien kaksi iskua eli heilahduksen kumpaankin suuntaan sekunnin aikana?
...ehkä on parempi kysyä, montako kertaa se pystyy päästämään äänen, eli sanomaan tik sekunnin aikana.
Metronomeja on kolmea eri kokoa, mutten tiedä onko sillä merkitystä lyöntinopeuteen.
En tiedä vastausta kysymykseesi. Toisaalta on jo pitkään ollut tarjolla sähköisiä metronomeja, joilla ei liene samaa rajoilusta.
Mitä sitten metronomin kokoon tulee, niin metronomi on heiluri ja heilurin taajuuden määrää massakeskiön etäisyys varren kiinnityskohdasta. Isolla metronomilla voi siis saada hitaamman naksunan kuin pienellä, toisaalta siinä isossa on varmaakin kovempi ääni.
Se ääni alkaa jossain vaiheessa puuroutumaan, ainakin oman kokemukseni mukaan siitä on jossain vaiheessa hankala erottaa rytmiä. Luulenpa, että tämä on niitä kysymyksiä mitä pitäisi kysyä fysiikan hienouksiin perehtyneiltä. Olisiko vaikka tuolla fysiikka-palstalla?
Tietääkseni puuroutuminen ei ole fysiikan alaan liittyvä termi ;^). Homma menee kyllä niin, että jos tempo nousee liian nopeaksi, niin rytmikkyys helposti katoaa. Mekaanisella metronomilla ei vain taida saada tuotettua kovin nopeaa tikitystä.
Heilurin heilahdusaika saadaan (suunnilleen) kaavasta T=2*pii*sqrt(L/g), missä L on heilurin kiinnityskohdan ja massakeskiön etäisyys ja g on painovoiman aiheuttama kiihtyvyys maan pinnalla (noin 9,82 m/ss).
Kun liikutaan EEG:hen liittyvissä asioissa, pysytellään asteikolla 0,5-30 Hz. Normaali valvetila on 13-30 Hz, eli beta. Suunnilleen 9-12 Hz on alfa, se saavutetaan valvetilassa melko helposti ja nopeasti hetken meditoimisella. Näiden alapuolella ovat theta ja delta missä alkavat shamanistiset kyvyt tulla esiin. Siis siinä tapauksessa että ollaan samanaikaisesti valveilla, nukkuessa käymme nuo kaikki vaiheet läpi joka yö.
Tikityksen, tehtiinpä se sitten millä laitteella tahansa, ei tarvitse nousta iskultaan nopeammaksi kuin 12 Hz.
"Tietääkseni puuroutuminen ei ole fysiikan alaan liittyvä termi ;^)."
Älä helvetissä. :-)
"Heilurin heilahdusaika saadaan (suunnilleen) kaavasta T=2*pii*sqrt(L/g), missä L on heilurin kiinnityskohdan ja massakeskiön etäisyys ja g on painovoiman aiheuttama kiihtyvyys maan pinnalla (noin 9,82 m/ss)."
Eiköhän tuo ole ihan fysiikan lukion ekan vuoden kursseista tuttua. (lyhyestä en tiedä) Mutta tätä kaavaa tuskin voi käyttää selvittämään sitä, että missä vaiheessa se ääni alkaa liukua diskreetin kuuloisesta jatkuvaksi "puuroksi". Luultavasti tarvittaisiin vähän muutakin asiantuntijaa kuin fyysikkoa.
Kaava ei myöskään riitä selittämään sitä heilumisnopeuden maksimia, siihen tarvitaan ymmärrystä siitä mitä kaavaa ja miten pitää soveltaa.
12/s on jo 720 bpm(iskua minuutissa). Aika hurjaa mättöä. :-)
Tässä on mielestäni ongelma, että ei välttämättä olla selvillä ihan siitä mitä noilla hertseillä tässä tapauksessa tarkoitetaan. Tässä keskustelussa on hämärästi hypitty musiikin rytmien, EEG:n ja signaalien välillä. "Binaural beat":tien parissa tuo hertseinä ilmoitettu luku on vasempaan korvaan tulevan ja oikeaan korvaan tulevien signaalien(ei siis tavallisten rytmien) erotus.
En muista lukion fysiikasta mitä siellä opetettiin, mutta olen joskus johtanut tuon kaavan tentissä (ilman integraaleja).
Kuvittelin tuon puuroutumisen triviaaliksi asiaksi, jota ei kannata selitellä fysiikan avulla... psykologiasta voisi olla apua enemmän. Toisaalta onhan se niinkin, että tärykalvolla on rajalliset mahdollisuudet käsitellä teräviä "iskuaaltoja" frekvenssin noustessa korkeaksi (sanoisin kymmeniä Herzejä).
Fazerilla myytävillä mekaanisella metronomeilla tuskin kuitenkaan päästään tällaisiin tempoihin ihan vain rakenteellisista syistä. Toisekseen tuo kaava pätee likimääräisesti vain pienillä heilahduskulmilla... niin pienillä, että niillä ei varmaankaan saada aikaan tarpeeksi kuuluvaa naksahdusta. Kolmanneksi metronomi on ennemminkin kello kuin puhdas heiluri. Tällä tarkoitan sitä, että se ottaa naksumiseen ja kitkan voittamiseen tarvittavan energian esim. vedettävästä jousesta.
Jep, olen samaa mieltä. Sen takia en tiedäkään, minkä takia otit sen kaavan esille kun se ei tuo uutta informaatiota tuohon keskusteluun? :D
Toiseen korvaan tulee hitaampi lyönti, toiseen nopeampi, niiden välille syntyy intervalli, tai täsmällisemmin sanottuna intervallin keskivaihe joka on noiden kahden eritaajuisen lyönnin puoliväli. Sitä puoliväliä etsitään, mutta siinä 12Hz on suurin nopeataajuus mitä tarvitaan koska intervallin on oltava aina sitä hitaampi. Nopeammille intervalleille ei ole ko. mielessä mitään käyttöä.
Eri asia on sitten fysioakustiikka jossa liikutaan gammataajuuksilla eli 27-113 Hz. Sellaiset värähtelytaajuudet alkavat jo mennä yli ihmisen luontaisen asteikon, eikä niillä ole käyttöä parapsyykkisten ilmiöiden haussa. Ne soveltuvat lähinnä vain fysioterapiaan. Tosin, tuolla nettisivustoilla missä aiheesta oli juttua, mainittiin keskittymiskyvyn parantumisesta.
Oltaisiin sitä kai juuri ja juuri tultu toimeen ilman kaavaakin. Alunperin oli kysymys tikityksen maksiminopeudesta ja sitten, kun toit fysiikan mukaan kuvioon, niin en voinut enää vastustaa kiusausta. Minä pidän kaavoista. :) Niissä sanotaan monimutkainen asia lyhyesti ja ytimekkäästi. :^0
Totta, enkä varsinaisesti syytä sinua siitä. Pidän myös kaavoista. :D