pakosta töissä käyvä

Joku täällä jätti linkkinä tuollaisen nettikirjan "Secrets of fascinating womanhood". Olen lukenut artikkelia, mutta en vielä ihan loppuun. Neuvot tuntuvat todella hyviltä...paitsi yksi...siinä sanotaan, että perheen talous pitäisi jättää kokonaan miehen harteille eli naisen ei pitäisi mennä töihin, koska se loukkaa miehen herkkää miehekkyyttä ja naisesta tulee maskuliinisempi...ja että ensimmäinen avioliitto pitäisi laittaa toimimaan. Tuo on minulle myöhäistä, koska olen uusissa naimisissa jo :). Nykyisessä avioliittossani se asia, josta kärsin, on juuri se, että pakosta joudun käymään töissä enemmän kuin haluaisin. Minusta olisi kyllä ihana olla kotona ja väsyn töissä liikaa. Mieheni on kuitenkin työtön, joten en voi vaan heittäytyä sohvalle ollakseni naisellinen ja ollakseni loukkaamatta miehen maskuliinisuutta. Itse koen elämäni suurimmaksi haasteeksi juuri sen, että tavallaan kannan miehen tehtävää eli perheen elatusvelvollisuutta ja vastuuta yksin harteillani...naisen tehtävien lisäksi. Mitä muuta olen tuosta lukemastani sisäistänyt...olla yrittämättä muuttaa miestä mutta tämän olen oppinut mieheni kanssa jo kantapään kautta. En enää yritä muuttaa häntä vaan yritän rakastaa häntä juuri sellaisena kuin hän on kaikkine puutteineen. Ja ymmärsin, että minun on hyväksyttävä myös omasta mielestäni hieman hassuilta tai jopa loukkaavilta tuntuvat miehen päätökset (kuten lähteä matkoille ja jättää minut vastasyntyneen kanssa yksin). Mutta jotenkin jäi painamaan tuo...eikö mieheni koskaan voi rakastaa minua todella todella syvästi, kun olen työssäkäyvä nainen ja siten tietyllä tavalla liian itsenäinen ja maskuliininen??? Kaipaan mieheni rakkautta suunnattomasti...Hän on ensimmäinen mies elämässäni, jonka koen rakastavan minua vikoineni päivineni (olen hieman neuroottinen, mikä ennen ärsytti miestäni, mutta nykyisin hän näyttää suhtautuvan pehmeämmin neuroottisuuteeni mikä taas selvästi vähentää kyseistä ominaisuutta minussa).
12235
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Tavallisissa perheissä mies yleensä haluaa, että vaimo käy töissä. Suomalaisen miehen miehisyys ei ole tästä kiinni.

Äänestä

En löytänyt mistään tuota nettikirjaa, voitko linkittää sen tähän?

Äänestä
  • Voin kyllä. Olisi kiva jos tulisi jotain keskustelua tästä aiheesta, kun mielestäni se on aika tärkeä aihealue. Itse haluaisin saada avioliittoni todella toimimaan. En haluaisi tässä elämässä kokea toista avioeroa. Minun haasteeni on se, että nykyinen mieheni ei ole suomalainen, ja olen joutunut sopeutumaan myös hänen käsityksiinsä ja odotuksiinsa naisen ja miehen rooleista avioliitossa, jotka eroavat melko lailla suomalaisesta ns. tasa-arvoisesta käsityksestä.

    Tässä linkki: http://www.womensetapart.com/wp-content/uploads/2013/03/Nancy-Campbell-Secrets-of-Fascinating-womanhood.pdf

    Äänestä

paako nyt kysyä kun pisti silmään tuo, että miehesi lähti matkoille. Eli siis lähtikö miehesi matkoille sinun rahoillasi ja jätti sinut vauvan kanssa yksin?? Ja jotenkin tekstistäsi sai sellaisen käsityksen ettei mies koskaan aiokkaan mennä töihin vaan olettaa sinun elättävät perheenne? Ja tarkoittaako nuo eri käsitykset rooleista että naisen kuuluu joka tapauksessa hoitaa lapset ja kodinhoito, sen lisäksi että elätät perheen?

En siis missään nimessä halua olla loukkaava tai mitään. Kuulostaa vaan hieman oudolta minusta. Toki avioliiton eteen pitää tehdä työtä ja kompromisseja, mutta eihän kaikkea tarvitse vaan sietää siksi että "pitää rakastaa toista sellaisena kun hän on"

Äänestä

Voi Luoja, tuo kirjahan on yks sellanen vuossadan mahtipaska, ettei tottakaan!

Kuka tuollaista uskoo - hyi olkoon.

Nyt nainen, niskasta kiinni itseäsi! Millaisen esimerkin tasa-arvosta haluat antaa lapsellesi - sellaisenko, että äiti on kynnysmatto ja että naisen ainoa elämäntehtävä on miellyttää miestä? Kuinka sinua onkaan nöyryytetty, että olet edes HARKINNUT tuollaisen helvetinoppaan neuvoja, missä kellariloukossa sinut on kasvatettu? Mikä on älykkyysosamääräsi?!

Nyt heitä huishiivattiin se kakkaläpyskäkirjanen ja ukko sen kirjan perään. Aurajokeen kuuluvat kummatkin.

Äänestä
  • Ja tiedoksesi, että takanani on ensimmäinen avioliitto ja olen tämän ensimmäisen ja ainokaisen mieheni kanssa ollut yhdessä jo 16 vuotta. Mies on myös ulkomaalaistaustainen ja patriarkaalisemmasta kulttuurista, mutta hyvin hänellä näyttää kelpaavan suomalainen, itsenäinen nainen, joka tekee muutakin kun makaa eteisessä ovimattona käsi ojossa, että anna rahaa, anna rahaa!

    Ja sitäpaitsi tuo kirja on täysin rahastustarkoituksessa tehty lällykkäpläjäys, joka on suunnattu onnettomille, emotionaalista mässyttämistä harrastaville, horoskooppeihin uskoville naisille. Kunnioita itseäsi edes sen verran, että älä mene tuollaiseen halpaan. Onhan sinulla JOKU koulutus, onhan?

    Äänestä

  • Aurajokeen! kirjoitti:

    Ja tiedoksesi, että takanani on ensimmäinen avioliitto ja olen tämän ensimmäisen ja ainokaisen mieheni kanssa ollut yhdessä jo 16 vuotta. Mies on myös ulkomaalaistaustainen ja patriarkaalisemmasta kulttuurista, mutta hyvin hänellä näyttää kelpaavan suomalainen, itsenäinen nainen, joka tekee muutakin kun makaa eteisessä ovimattona käsi ojossa, että anna rahaa, anna rahaa!

    Ja sitäpaitsi tuo kirja on täysin rahastustarkoituksessa tehty lällykkäpläjäys, joka on suunnattu onnettomille, emotionaalista mässyttämistä harrastaville, horoskooppeihin uskoville naisille. Kunnioita itseäsi edes sen verran, että älä mene tuollaiseen halpaan. Onhan sinulla JOKU koulutus, onhan?

    Minulla on hyvä koulutus ja korkeat tulot. En kuitenkaan erityisemmin pidä työstäni, teen työtä vain elättäkseni perheen. En tiedä...minussa ei ole "sitä jotain", mitä naisessa pitäisi olla...Vuosien varrella olen saanut kuulla (en kylläkään nykyiseltä aviomieheltäni), että olen ällöttävä, ruma, tyhmä, vanha, huono, kummitus jne. Nykyinen aviomieheni kritisoidessaan minua sanoo, että "muut naiset, mutta sinä...". En tiedä, monesti elämässäni olen ihmetellyt, että millaisia ovat nämä muut naiset...joita heidän miehensä rakastavat ehdoitta ja jopa niin paljon, että elättävät heitä...Minustakin olisi ihanaa, että mieheni rakastaisi minua syvästi...kuten näen monen miehen rakastavan vaimoaan.

    Äänestä

  • liian maskuliininen? kirjoitti:

    Minulla on hyvä koulutus ja korkeat tulot. En kuitenkaan erityisemmin pidä työstäni, teen työtä vain elättäkseni perheen. En tiedä...minussa ei ole "sitä jotain", mitä naisessa pitäisi olla...Vuosien varrella olen saanut kuulla (en kylläkään nykyiseltä aviomieheltäni), että olen ällöttävä, ruma, tyhmä, vanha, huono, kummitus jne. Nykyinen aviomieheni kritisoidessaan minua sanoo, että "muut naiset, mutta sinä...". En tiedä, monesti elämässäni olen ihmetellyt, että millaisia ovat nämä muut naiset...joita heidän miehensä rakastavat ehdoitta ja jopa niin paljon, että elättävät heitä...Minustakin olisi ihanaa, että mieheni rakastaisi minua syvästi...kuten näen monen miehen rakastavan vaimoaan.

    Voi kuule tyttökulta,

    vika EI OLE sinussa, vaan vika on miehessäsi. Hän kohtelee sinua rumasti, puhuttelee sinua rumasti ja lyttää jo muutenkin olemattoman oloista itsetuntoasi. Se, että luet tuollaisia aivan idioottimaisia oppaita, ei auta yhtään.

    Sinussa ei ole naisena mitään muuta vikaa, kuin että koitat rakentaa rakkaussuhdetta huonoihin miehiin.

    Sellaista rakkautta, että rakastetaan EHDOITTA, ei ole olemassakaan. Parisuhde vaatii työtä, mutta ei sitä, että pitäisi itsensä väkipakolla muuttaa muuksi, kuin on. Se vaatii sitä, että ottaa toisen tunteet huomioon ja koettaa ilahduttaa toista.

    Sinä teet tuota työtä. Sinä otat miehesi tunteet huomioon ja koetat ilahdutaa tätä, jopa liiaksi.

    Miehesi ei sensijaan pistä paskanpiskuistakaan tikkua ristiin!

    Missä siis on vika?

    NO SIINÄ MIEHESSÄ!!!!

    Miehesi vertailee sinua "muihin naisiin", jotka ovat kuulemma kaikessa sinua mukavempia. No, menköön sitten sellaisen "muun naisen" kanssa! Luulenpa, ettei sellaista "muuta naista" ihan kädenkäänteessä löydykään, koska EI SELLAISTA MYSTISTÄ OLENTOA ole OLEMASSA!

    Sinä olet selvästi herkkä ja kykenevä rakastamaan syvästi. Tahdot vilpittömästi miehellesi hyvää ja tahdot, että teillä olisi hyvä olla. Joku KUNNON mies olisi sinusta onnellinen ja nauttisi rakkaudestasi.

    En oikein ymmärrä tätä päähänpinttymääsi "elättämisestä". Tarkoitatko tällä siis sitä aikaa, kun vauva on pieni ja olet kotona, imetät ja peset peppua? Et siis tahdo jäädä kotiin loppuiäksesi makaamaan? Eivät miehet silloin elätä naista, koska rakastavat NAISTA niin ehdoitta, vaan siksi, koska rakastavat sitä LASTA.

    Ei terveessä suhteessa ole elättäjää ja elätettävää, vaan kaksi omilla jaloillaan seisovaa aikuista, jotka rakastavat toisiaan. Huoltosuhteeksi sellainen suhde muuttuu vain poikkeustilanteissa, joissa toinen on kyvytön kantamaan leipää pöytään, esim. sairauden tai äitiys"loman" takia.

    Useasti näillä palstoilla sanotaan rumasti, että ota lääkettä tai mene terapiaan.

    Nyt minä sanon sinulle nätisti, että MENE TERAPIAAN. Oikeasti, ihan aikuisten oikeasti. Psykoterapiaan. Siellä saat korjattua vinoutuneita käsityksiä itsestäsi ja etsittyä sitä reipasta, korkeasti koulutettua, upeaa naista, joka oikeasti olet. Nyt luotat vain eksäsi ja miehesi sanoihin ja ne kaikki ovat valheita.

    Niin ja, heitä se helvetin kakkakirjanen Aurajokeen. (Tai mihin tahansa lähimpään lätäkköön. Niitä tässä tuhansien järvien maassa piisaa.)

    Äänestä

  • Aurajokeen! kirjoitti:

    Voi kuule tyttökulta,

    vika EI OLE sinussa, vaan vika on miehessäsi. Hän kohtelee sinua rumasti, puhuttelee sinua rumasti ja lyttää jo muutenkin olemattoman oloista itsetuntoasi. Se, että luet tuollaisia aivan idioottimaisia oppaita, ei auta yhtään.

    Sinussa ei ole naisena mitään muuta vikaa, kuin että koitat rakentaa rakkaussuhdetta huonoihin miehiin.

    Sellaista rakkautta, että rakastetaan EHDOITTA, ei ole olemassakaan. Parisuhde vaatii työtä, mutta ei sitä, että pitäisi itsensä väkipakolla muuttaa muuksi, kuin on. Se vaatii sitä, että ottaa toisen tunteet huomioon ja koettaa ilahduttaa toista.

    Sinä teet tuota työtä. Sinä otat miehesi tunteet huomioon ja koetat ilahdutaa tätä, jopa liiaksi.

    Miehesi ei sensijaan pistä paskanpiskuistakaan tikkua ristiin!

    Missä siis on vika?

    NO SIINÄ MIEHESSÄ!!!!

    Miehesi vertailee sinua "muihin naisiin", jotka ovat kuulemma kaikessa sinua mukavempia. No, menköön sitten sellaisen "muun naisen" kanssa! Luulenpa, ettei sellaista "muuta naista" ihan kädenkäänteessä löydykään, koska EI SELLAISTA MYSTISTÄ OLENTOA ole OLEMASSA!

    Sinä olet selvästi herkkä ja kykenevä rakastamaan syvästi. Tahdot vilpittömästi miehellesi hyvää ja tahdot, että teillä olisi hyvä olla. Joku KUNNON mies olisi sinusta onnellinen ja nauttisi rakkaudestasi.

    En oikein ymmärrä tätä päähänpinttymääsi "elättämisestä". Tarkoitatko tällä siis sitä aikaa, kun vauva on pieni ja olet kotona, imetät ja peset peppua? Et siis tahdo jäädä kotiin loppuiäksesi makaamaan? Eivät miehet silloin elätä naista, koska rakastavat NAISTA niin ehdoitta, vaan siksi, koska rakastavat sitä LASTA.

    Ei terveessä suhteessa ole elättäjää ja elätettävää, vaan kaksi omilla jaloillaan seisovaa aikuista, jotka rakastavat toisiaan. Huoltosuhteeksi sellainen suhde muuttuu vain poikkeustilanteissa, joissa toinen on kyvytön kantamaan leipää pöytään, esim. sairauden tai äitiys"loman" takia.

    Useasti näillä palstoilla sanotaan rumasti, että ota lääkettä tai mene terapiaan.

    Nyt minä sanon sinulle nätisti, että MENE TERAPIAAN. Oikeasti, ihan aikuisten oikeasti. Psykoterapiaan. Siellä saat korjattua vinoutuneita käsityksiä itsestäsi ja etsittyä sitä reipasta, korkeasti koulutettua, upeaa naista, joka oikeasti olet. Nyt luotat vain eksäsi ja miehesi sanoihin ja ne kaikki ovat valheita.

    Niin ja, heitä se helvetin kakkakirjanen Aurajokeen. (Tai mihin tahansa lähimpään lätäkköön. Niitä tässä tuhansien järvien maassa piisaa.)

    Samaa mieltä kanssasi! Tällainen ukonkuvatus joutaa lähimpään lätäkköön ja kirja perään.

    Äänestä

  • liian maskuliininen? kirjoitti:

    Minulla on hyvä koulutus ja korkeat tulot. En kuitenkaan erityisemmin pidä työstäni, teen työtä vain elättäkseni perheen. En tiedä...minussa ei ole "sitä jotain", mitä naisessa pitäisi olla...Vuosien varrella olen saanut kuulla (en kylläkään nykyiseltä aviomieheltäni), että olen ällöttävä, ruma, tyhmä, vanha, huono, kummitus jne. Nykyinen aviomieheni kritisoidessaan minua sanoo, että "muut naiset, mutta sinä...". En tiedä, monesti elämässäni olen ihmetellyt, että millaisia ovat nämä muut naiset...joita heidän miehensä rakastavat ehdoitta ja jopa niin paljon, että elättävät heitä...Minustakin olisi ihanaa, että mieheni rakastaisi minua syvästi...kuten näen monen miehen rakastavan vaimoaan.

    Sinulla on ihan mulk-ku ukko, miehen niin, kun naisenkin pitää rakastaa, arvostaa ja kunnioittaa toinen toistaan, se sun ukkosi ei sinua rakasta vaan elää sun rahoillasi.

    Äänestä

Täyttä sontaa

Äänestä
  • Allekirjoitan täysin ylläolevat mielipiteet. Opas kuulostaa aivan kauhealta, se kannattaa unohtaa saman tien. Toisekseen sinun pitää opetella rakastamaan ja kunnioittamaan itseäsi. Kun tämän teet arvostat itseäsi etkä ajaudu huonoihin suhteisiin, jossa haet epätoivoisesti hyväksyntää. Lisäksi tiedät oman arvosi ja osaat vaatia parempaa kohtelua, joka perustuu kahden ihmisen keskinäiseen välittämiseen ja huomioon ottamiseen. Teidän suhteessa on vain yksi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


liian maskuliininen? kirjoitti:

Joku täällä jätti linkkinä tuollaisen nettikirjan "Secrets of fascinating womanhood". Olen lukenut artikkelia, mutta en vielä ihan loppuun. Neuvot tuntuvat todella hyviltä...paitsi yksi...siinä sanotaan, että perheen talous pitäisi jättää kokonaan miehen harteille eli naisen ei pitäisi mennä töihin, koska se loukkaa miehen herkkää miehekkyyttä ja naisesta tulee maskuliinisempi...ja että ensimmäinen avioliitto pitäisi laittaa toimimaan. Tuo on minulle myöhäistä, koska olen uusissa naimisissa jo :). Nykyisessä avioliittossani se asia, josta kärsin, on juuri se, että pakosta joudun käymään töissä enemmän kuin haluaisin. Minusta olisi kyllä ihana olla kotona ja väsyn töissä liikaa. Mieheni on kuitenkin työtön, joten en voi vaan heittäytyä sohvalle ollakseni naisellinen ja ollakseni loukkaamatta miehen maskuliinisuutta. Itse koen elämäni suurimmaksi haasteeksi juuri sen, että tavallaan kannan miehen tehtävää eli perheen elatusvelvollisuutta ja vastuuta yksin harteillani...naisen tehtävien lisäksi. Mitä muuta olen tuosta lukemastani sisäistänyt...olla yrittämättä muuttaa miestä mutta tämän olen oppinut mieheni kanssa jo kantapään kautta. En enää yritä muuttaa häntä vaan yritän rakastaa häntä juuri sellaisena kuin hän on kaikkine puutteineen. Ja ymmärsin, että minun on hyväksyttävä myös omasta mielestäni hieman hassuilta tai jopa loukkaavilta tuntuvat miehen päätökset (kuten lähteä matkoille ja jättää minut vastasyntyneen kanssa yksin). Mutta jotenkin jäi painamaan tuo...eikö mieheni koskaan voi rakastaa minua todella todella syvästi, kun olen työssäkäyvä nainen ja siten tietyllä tavalla liian itsenäinen ja maskuliininen??? Kaipaan mieheni rakkautta suunnattomasti...Hän on ensimmäinen mies elämässäni, jonka koen rakastavan minua vikoineni päivineni (olen hieman neuroottinen, mikä ennen ärsytti miestäni, mutta nykyisin hän näyttää suhtautuvan pehmeämmin neuroottisuuteeni mikä taas selvästi vähentää kyseistä ominaisuutta minussa).

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu