En jaksa välittää, en kieltää tai edes myöntää. Jokainen uusi vitun aamu tuntuu pahalta, ja nousen lähinnä vain huomaamaan etten ole vieläkään kuollut. Läheiset toipuneet eilisestä melkein-itsemurhayrityksestä. Ehdin niellä vaan 4 pilleriä, kunnes tajusin mitä olin tekemässä. En tiedä miksi lopetin kesken. En tiedä enää mitään. Kaikki on vaan samaa päivästä toiseen.
Avohoidossa koitin puhua totta, ja jouduin kellokoskelle marraskuussa. Nyt ehdotettu polilta, että jatkaisin koulunkäyntiä siellä, kun ei nykyisellä yläasteella käyminen onnistu. Ei, en mene takaisin, mutten jaksa nykyistäkään.
Mitä helvettiä teen elämäni kanssa, vai pitäisikö antaa kaiken vain yksinkertaisesti olla?
Avohoidossa koitin puhua totta, ja jouduin kellokoskelle marraskuussa. Nyt ehdotettu polilta, että jatkaisin koulunkäyntiä siellä, kun ei nykyisellä yläasteella käyminen onnistu. Ei, en mene takaisin, mutten jaksa nykyistäkään.
Mitä helvettiä teen elämäni kanssa, vai pitäisikö antaa kaiken vain yksinkertaisesti olla?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Apaattinen olo
Kun olet vielä nuori, sinulla on enemmän mahdollisuuksia päästä pirteämmän elämänjakson päähän. Itse olen niin epäsosiaalinen ja syrjäytynyt masentuja, ettei minulle vertaisryhmistäkään olisi mitään apua. Ehkä sinulle?
Minulla oli alkoholiongelma kun menin terapiaan. Riitaannuin sen kristillisiä arvoja edustavan terapeutin kanssa ja halusin lääkityksen kanssa jaksaa. Niistä tuli liian pahoja sivuoireita.
Jouduin työstä sairaseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä. Romahdin siviilielämässäkin niin fyysisesti ja henkisesti. Tuttu ex-urheiluvalmentaja teki minulle kotitreeniohjelman. Tartuin siihen kuin hukkuva oljenkorteen.
Oli loppukesää kun aloitin aivan romukunnossa.
Fyysinen treeni vei paljon energiaa, vaati ennennäkemätöntä viitseliäisyyttä alkaa joka toinen päivä kotitreeniin. Muutamassa kuukaudessa kokonaiskuntoni oli niin paljon parempi etten enää uskaltanut lopettaa.
Menin toiseen äärimmäisyyteen ja rikoin pienen olkaluuni liian monissa toistoissa liian isoilla painoilla. Kortisonipiikki auttoi sen kivun ohi. Tietysti lopetin nekin pienet painot vamman parantumisen ajaksi.
Kuitenkin pääsin tuolla fyysisellä ohjelmalla pahimman yli. Nukun paremmin, mutta vaikeita päiviä on yhä 50/50. Toivottavasti toiset osaavat neuvoa ja kirjoittaa sinulle. Tsemppiä!!
No ole nyt vain jokin aikaaaaaaaaaa.älä liikaa funksi tulevia päiviä. On eletävänä vain kerraan tätmä hetki ja päivä.
Ihan selvinpäin?
Mitä pillereitä nielit, unilääkkeitä?
Onko sinulla masennus- tai ahdistuslääkitystä?
Ketipinoreja. Sen lisäksi on aamu- ja iltalääkkeet.
No se, että vedät apatisoivia aineita ei ainakaan paranna apaattisuutta. Ketiapiinin tunnettu vaikutus on apaattisuus ja aloitekyvyttömyys. Jos vielä otat sen lisäksi muitakin psykoaktiivisia aineita niin ei kai se ihme ole, että ajatus seisoo päässä. Oletko puhunut apaattisuudesta lääkärille? Kyllähän jälleen kerran varmasti terapialla olisi antaa jotain tukea sinulle.