Eli tahdon olla vapaa.
Miten pääsen koulukiusaamisen aiheuttamista traumoista ja peloista eroon? sitten pitäisi myös kestää vielä sairasta perhettä...
Kiusaamisesta on nyt useampi vuosi ja kiusaajat eivät ole pitkiin aikoihin minuun olleet enää yhteydessä, mutta heitä oli tosi paljon. Joskus alkualkoina juuri kun kiusaaminen oli loppunut niin yrittivät vielä joskus mulle pilapuheluita tuntemattomasta soitella.
Mulla oli tosi huono maine. Mua huoriteltiin jne. Tavallaan se oli itseaiheutettua, mut ne asiat mitä olin tehny ite niin tuntu kyl tosi pieniltä niiden puheisiin verrattuna ja siihen millasta helvettiä sain kokee joka päivä.
Sit peruskoulun jälkeen muutama "ystävä" otti vaan yhteyttä kysyäkseen kuulumisia ja niille kerroin sit muutamia henkilökohtasia juttuja toiveissa että voin luottaa oikeasti näihin henkilöihin ja että he aidosti tykkäsivät musta ja tahtoisivat olla mun tukena. Mutta ei. Jo mun asioista oli juoruttu.
Sen takia ja muutenkin, tuntuu vieläkin ja aina et oon aina näiden kiusaajien otteessa ja se ei vittu lopu KOSKAAN!
Tahtosin olla jo näistä ihmisistä lopullisesti vapaa, en enää koskaan kohdata tuolla muualla ja toteuttaa omia haaveita ja juttuja ja mitä ikinä haluankaan, muuttaa esim tyyliä ja värjätä hiukset saman värisiksi mitä ne oli ylä-asteella. Tummiksi. Mut pelkään et kiusaaminen alkaa uudestaan ja tuntuu et saan koko ajan varoo liikkeitäni ja jos teen yhdenkään heidän mielestä väärän, esim. rupeen oleen kaunis ja upea niin kiusaaminen käynistyy uudestaan... en saa olla rauhassa. Tai kun mulla ois taas tummat hiukset ja näyttävä tyyli, ne näkis minussa entisen minun ja saisivat siitä uutta potkua taas häiriköinnin alottamiseen.
Sit mulla oli vähän aikaa sit punasta väriä myös tukassa. Tuntu samalla et porukoiden ja ulkopuolisten ihmisten suhtautuminen muhun ihmisenä muuttu. Miks ihmeessä! vittu se on vain hiusväri. Muuten mä olen yks ja sama ihminen.
Oon kärsiny näiden asioiden takia jo ihan tarpeeksi, liikaa. Haluan vihdoin rauhallisen ja vapaan elämän! onnellisen elämän. Onko minulla koskaan oikeutta siihen sen takia että olin lapsuudessa HIEMAN typerä poikien kanssa ja ehkä ystävyydessäkin?
Pelkään usein luoda uusia ihmissuhteita ja elää vapaasti, koska pelkään että menneisyyteni tulee ilmi ja alkaa taas vainota elämääni. Eikä asiaa helpota yhtään se etten saa porukoilta tukea.
Mitä teen????
Miten pääsen koulukiusaamisen aiheuttamista traumoista ja peloista eroon? sitten pitäisi myös kestää vielä sairasta perhettä...
Kiusaamisesta on nyt useampi vuosi ja kiusaajat eivät ole pitkiin aikoihin minuun olleet enää yhteydessä, mutta heitä oli tosi paljon. Joskus alkualkoina juuri kun kiusaaminen oli loppunut niin yrittivät vielä joskus mulle pilapuheluita tuntemattomasta soitella.
Mulla oli tosi huono maine. Mua huoriteltiin jne. Tavallaan se oli itseaiheutettua, mut ne asiat mitä olin tehny ite niin tuntu kyl tosi pieniltä niiden puheisiin verrattuna ja siihen millasta helvettiä sain kokee joka päivä.
Sit peruskoulun jälkeen muutama "ystävä" otti vaan yhteyttä kysyäkseen kuulumisia ja niille kerroin sit muutamia henkilökohtasia juttuja toiveissa että voin luottaa oikeasti näihin henkilöihin ja että he aidosti tykkäsivät musta ja tahtoisivat olla mun tukena. Mutta ei. Jo mun asioista oli juoruttu.
Sen takia ja muutenkin, tuntuu vieläkin ja aina et oon aina näiden kiusaajien otteessa ja se ei vittu lopu KOSKAAN!
Tahtosin olla jo näistä ihmisistä lopullisesti vapaa, en enää koskaan kohdata tuolla muualla ja toteuttaa omia haaveita ja juttuja ja mitä ikinä haluankaan, muuttaa esim tyyliä ja värjätä hiukset saman värisiksi mitä ne oli ylä-asteella. Tummiksi. Mut pelkään et kiusaaminen alkaa uudestaan ja tuntuu et saan koko ajan varoo liikkeitäni ja jos teen yhdenkään heidän mielestä väärän, esim. rupeen oleen kaunis ja upea niin kiusaaminen käynistyy uudestaan... en saa olla rauhassa. Tai kun mulla ois taas tummat hiukset ja näyttävä tyyli, ne näkis minussa entisen minun ja saisivat siitä uutta potkua taas häiriköinnin alottamiseen.
Sit mulla oli vähän aikaa sit punasta väriä myös tukassa. Tuntu samalla et porukoiden ja ulkopuolisten ihmisten suhtautuminen muhun ihmisenä muuttu. Miks ihmeessä! vittu se on vain hiusväri. Muuten mä olen yks ja sama ihminen.
Oon kärsiny näiden asioiden takia jo ihan tarpeeksi, liikaa. Haluan vihdoin rauhallisen ja vapaan elämän! onnellisen elämän. Onko minulla koskaan oikeutta siihen sen takia että olin lapsuudessa HIEMAN typerä poikien kanssa ja ehkä ystävyydessäkin?
Pelkään usein luoda uusia ihmissuhteita ja elää vapaasti, koska pelkään että menneisyyteni tulee ilmi ja alkaa taas vainota elämääni. Eikä asiaa helpota yhtään se etten saa porukoilta tukea.
Mitä teen????
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kuulostaa itseansaitulta. Lasten ei tule leikkiä seksileikkejä. Ei toistensakaan kanssa.
Varoittava esimerkki kaikille muille pikkuhuorille ja lutkille.
Ai että ansaitsin kiusaamiseni!? :D
Entäpä jos en harrastanut edes seksiä... ja muuten, olen ihan aikuinen nyt kyllä. ;) eikä seksi tietääkseni mikään synti ole. Vaan täysin normaalia omien tarpeiden tyydyttämistä ja eiköhän sitä aikuisena ihmisenä saa tehdä kenen kanssa haluaa ja niin paljon kun haluaa, kun se ei vaan satuta ketään, ilman mitään typeriä huoran maineita tai huoritteluja.
:)
Mikä ihmeen varoittava esimerkki? todella järkevää sanoa yipäätään lapsesta noin.. ja muutenkin jos on ollut epätasapainoinen lapsuus.
Sellainen toiminta levittää tauteja, joten ei ole viaton asia, ja raamattukin tuomitsee sen.
Niin mikä toiminta? jos ei sillon edes seksiä harrastanut ja jos nyt harrastaa aikuisena ihmisenä kenen kanssa haluaa ja niin paljon kun haluaa, niin ehkäsykin on keksitty?
Seksi on nautinto siinä missä suklaakin.
Palkkaa psykopaatti,joka hieman kouluttaa niitä.Tietynlaisiin tyyppeihin ei auta kuin raaka voima.
No en taida ihan tälläseen enää vaivautua. Oikeastaan minun tekisi enemmän mieli hakata minun äitiä ja ylipäätään vanhempia, minkälaisen elämän ne on mulle järjestäny. Kun kotona ei ollut ja ole vieläkään tasapainosta, eikä minusta välitetty tarpeeksi niin olen hakenut huomiota sitten muualta ja aivan väärällä tavalla..
Miten ikinä voi antaa tälläistä anteeksi? kun synkimpinä aikoina tuntuu ettei minulle jää muuta vaihtoehtoa kun vetää ranteet auki ja pyörii mielessä haluja tappaa omat vanhempani kun ne vaan riitelee ja huutaa toisilleen.
Voiko elämästä tulla vielä hyvää näillä kaikilla eväillä mitä minulle on sattunut?
Jos elää moraalittomasti niin ei sitä tarvitse hyväksyä, mutta oppia ikä kaikki. Ihminen voi muuttua ja ottaa opiksi menneisyyden möhläyksistään. Minä sinuna kyllä eläisin niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Värjää ihmeessä hiukset, jos mieleis tekee. Jos hyväksyt itsesi niin ei toisten sanomiset sinua horjuta. Älä myöskää kyyristele ja arkaile. Ei kannata ärsyttää tahallaan ja olla ylimielinen. Sellainen saa toiset ärsyyntymään mutta jos teet vain aidosti itseäsi ilahduttaen, sen vaistoaa.
Kiitos tästä viestistä. Minäkö olen muka sinusta elänyt sitten moraalittomasti? jos olen seksiviestejä vähän suhinut sinne sun tänne jo nuorella iällä ja muutenkin omannut seksikkään ulkonäön ja joskus teini-iän alussa sotkeutunut varattuihin poikiin. Mutta seksiä en sillon koskaan harrastanut ja harvemmin pussasinkaan, vaikka puheet oli aivan toisenlaiset.
Enkä minä enää tuommoista tekisi. En möhli tunne-elämäni kanssa: millon rakastan nikoa, millon se onkin viikon päästä jesse, eikun sittenkin jani vai olikohan se valtteri, kokeillaampa seurustelusuhdetta nyt sen valtsun kans mikä kanssa sitten kestää taas viikon.
Arvaa miksi? koska minä en ehkä siinä teini-iän alussa tiennyt helvettiäkään mitä oikea rakkaus on! mun tunne-elämä oli vielä niin epäkypsä ja pienen rusinan kokoinen, että minä nyt sähläilin sitä sinne sun tänne vaan ja pahoitin ehkä monenkin pojan ja muun ihmisen tunteita, sotkeutumalla varattuihin ihmisiin lapsellisuudestani.
Mutta kun tuntuu että nämä ihmiset eivät kyenneet/kykene käsittämään sitä että olin iällisesti lapsi minäkin ja tunne-elämä lapsen tasolla. Kaikki ei toimi samoin tavoin, mutta se ei tarkoita etteikö joku voisi toimia. Tuntuu että nämä ihmiset pitävät minua vaan saatanana, itse paholaisen luomana hirviönä . Vaikka tuolla on breivikin kaltaisiakin tappajia, tuntuu että minuun kohdistui pienoismallisena samanlainen joukkoviha...
Olen koittanut olla kyyristelemättä ja arkailematta, joskus minulla on vaan niin paha mieli ja itsetuntoni ajettiin tuolla kiusaamisella ja haukkumisella niin nollaan, että en voi sille mitään että se välillä näkyy vieläkin pahana mielenä ja arkuutena! eikö se ole sitten normaalia? eikö minulla ole oikeutta niihinkin tunteisiin?
Mitä meinaat tuolla että ei kannata ärsyttää tahallaan ja olla ylimielinen? joskus tekee kyllä mieli näyttää närhenmunat ja näyttää mistä se kana pissii, mitä te teitte mulle kun maalasitte musta piruja seinille ja puhuitte juttuja että se ja se tunkee 13v tytön limaseen pilluun munaa ja minkälaisia jälkiä se jumalauta jättää! nousta sen kaiken yläpuolelle ja joskus tuntuu että olen onnistunutkin, kun olen nähnyt joitain kiusaajia on tuntunut että niitä selkeästi hävettää ja ovat kulkeneet pää maassa mun ohitse.
Ja oletko tosissaan tuota mieltä että jos on iloinen ja tekee asioita itseään ilahduttaen, sen vaistoaa? :)
Leikilläni heitin sen psykopaattiläpän.Toivottovasti sinulla on yksi tai useampi oikea ystävä,kenen kanssa voit puhua asioista.Ja jotka tietää millainen sinä oikeasti olet.Jos yksikseen joutuu kelailemaan tuollaisia asioita niin helposti alkaa mielenterveys rakoilla.
Eipä ole ketään enää ollut moneen vuoteen, siinäpä se vika onkin... ei edes perhettä, joka tukisi... Kaikki rupes vähitellen hajoilemaan jo kun se kiusaaminen alko, ilmeisesti mä oon aika herkkä ja sitä kautta sitten mulla on myös heikko psyyke. No meni pari vuotta, sairastuin ihan kunnolla ja sit se psyyke hajosikin lopullisesti ja nyt 3 vuotta yritän, yritän ja yritän nostaa itteeni ylös tästä. Pelkään etten koskaan onnistu, että minun elämä on lopullisesti pilalla.
Mä vaan mietin et miten mulla pysty olee paikkakuntani pahin huoran maine ja olin niin vihattu, vaikka mun mielestä ne asiat mitä tein niiden jätkien kanssa ja muillekin ihmisille oli kuitenkin hyvin pieniä, joita varmasti muutkin on tehny. Et kun ei ollu edes seksiä tai harvemmin muutenkaan fyysistä kontaktia niihin ihmisiin.
Sit mä oon hyvin, hyvin, hyvin vihainen tollasten pikkuapinoiden laittamista ääliö kommenteista että tää mun kiusaaminen ois ITSEAIHEUTETTUA ja ETTÄ MINUN PITÄS RATSASTAA OMAN ELÄMÄNI VAIKEUKSILLA JA OLLA JOILLEKIN MUKA JOKU VAROTTAVA ESIMERKKI!
Anteeks nyt vaan, mutta näiden saatanan apinoiden nimet ja paikkakunnat kyllä sais julkaista ihan tälläkin palstalla.
Ensinnäkin kun päästään tohon itseaiheutettuun kiusaamiseen, niin todellako siirrätte sen vastuun siitä KIUSAAMISESTA minun harteille ja että nämä kiusaajat pääsee ihan kun koira veräjästä????
Että heidän ei tarvii ottaa mitään vastuuta OMISTA teoistaan eli siitä KIUSAAMISESTA. Minä tuskin heitä laitoin kiusaamaan mua kuitenkaan, tuhoomaan mun omaa elämää ja mielenterveyttä, vaikka teinkin typeriä asioita ja saatoin osaksi vaikuttaa siihen kiusaamisen alkamiseen kun tein niitä typeriä asioita, mutta kyllä minusta on kuitenkin vastuu heillä siitä ALKAVATKO kiusaamaan jotain toista ihmistä vai ei.
Ei sitä vastuuta omista teoistaan voi siirtää muiden hartioille, enhän minäkään niin enää tee? se mitä meinaan tolla enää, että joskus peruskoululaisena penskana olin ehkä niin sokea näissä asioissa etten kyennyt itsekin katsomaan peiliin mut nyt mä oon katsonu ja nähny ne virheet, mut silti koen ettei ne teot mitä siltä puolelta sain takasin päin vastaa enää määrältään sitä mitä tein. Se oli paljon kovempaa mitä sain sieltä takasin päin.
Minä en ole koskaan ensinnäkään kiusannut heitä tai hajottanut heidän psyykettään ja varmasti ansaitsin typeristä teoistani jonkun rangaistuksen, mutta olisiko se rangaistus esim voinut olla se että minulle kerran sanotaan niistä asioista, ehkä haukutaankin ja jätetään sitten vaikka yksin, sen kyseisen porukan ulkopuolelle. Mut se et aletaan JÄRJESTELMÄLLISESTI kiusaamaan toista ihmistä, lasta, joka päivä, käytetään sitä kohtaan raakaa henkistä väkivaltaa (en keksi tapaa jota ei ois mun kiusaamisessa hyväks käytetty..) ja fyysistäkin väkivaltaa olen saanut kokea ja sitten se että pilataan ihan tarkotuksellisesti toisen ihmisen maine ettei kukaan halua enää sen kanssa olla... ei seurustella, jos tämä tyttö isompana vaikka aidosti rakastus ja ois edelleen neitsyt. Ei olla ystävä, koska häpeä.
Niin vittu miettikää apinat! vai pitääkö jonkun tulla teitä vetämään plättyyn?
Ja muutenkin tuosta itse aiheuttamisesta. Eikö läski ole itseaiheuttanut sitten kiusaamistaan? entä se jolla on erikoinen tyyli? entä se joka on kunnon hikuri koulussa? entä se joka on muuten vaan outo ja käyttäytyy muiden mielestä vähän hassusti?
Kyllä nämä kaikki ovat myös mun mielestä aiheuttaneet itse kiusaamisensa, jos ruvetaan katsomaan tuolta kantilta ja nussimaan pilkkua tarkasti. Mutta on se jännä, että sitä lihavaa tyyppiä monesti esim puolustetaan mielestäni ja lohdutetaan. Mutta sitten jos jotain kiusataan esim huoraksi, niin kukaan ei puolustakkaan ja toimi enää samoin?
Niin missä vitussa on logiikka!
Sitten myös se että on aika törkeää yhdistää ylipäätään ala-ikäiseen lapseen joku huora tai lutka sana.
Niin kun onko teidän mielestä just ala-asteelta päässyt ja ylä-asteen 7.luokan aloittanut ja peruskoulussa oleva 13-vuotias tosiaan huora tai lutka????????
Vaikka tekis mitä. Ei minun mielestä!
Voi olla vaan typerä lapsi. Joten on musta tosi törkeetä, tosi, tosi, tosi törkeetä että sen ikäisen mielenterveys, maine ja elämä lähdetään pilaamaan järjestelmällisesti.
Vai mitä mieltä olette?
Niin voitteko vittu jumalauta vähän muuttaa käytöstänne!
13-vuotiaasta ei mitenkään saa muodostettua aikuista, vaikka ois kuinka ulkonäöltään sitä ja yrittäs käyttäytyä muka kuin aikuinen, mut koskaan kukaan ala-ikäinen ei varsinkaan sitä ole tai etenkään peruskoulussa oleva kakara. Että jos tekee ala-ikäisenä tuollasiakin virheitä niin tuskin se kauhea synti on ja kertoo jotain omasta ajatusmailmasta ja ehkä iästäkin, jos se on niin suppea että ajattelee vaan että " empä minä tuollaista sillon tehnyt. " niin ET SINÄ, mutta ei se tarkoita etteikö joku TOINEN VOISI. Ja ei se ole sen enemmän väärin kun ne sinunkaan teot. Ihan tiedoks vaan.
Ja sitten tosta vaistoomisesta. Kun sitä mä just pelkäänkin. Kun mä en oo varma mitä mä haluun. Ja jotenkin tästä vaaleesta olemuksesta on tullu mulle joku turva kuori. Liekkö se johtuu et vaalee on mun oma värikin vai mistä...
Ja joskus kun värjäsin hiukset ylä-asteella tummaks. Tein sen aivan väärällä asenteella. Halusin alkaa esittämään jotain kovista, vaikka en oikeesti oo sellanen. Mun pukeutumistyylikin yms. oli osittain vähän sellanen.
Niin nyt mä pelkään et ne näkee mut tasan tarkkaan sellasena entisenä ihtenäni jos tahtosin nyt värjätä esim hiukset mustiks mut kyllä ihan muista syistä ja eri asenteella. Nyt ajattelen vaan että se ois minusta kiva väri, vaihtelua, no tois jotain kovuuttakin ja näyttävyyttä ulkonäköön mut en esitä mitään kovista.. ajattelen vaan et voisin olla siinä ehkä seksikkäämmän näkönen ja se ois semmonen eksoottinen väri... :) rakastan ja tykkään kaikesta eksotiikasta mitä esim. lämpimissä maissa on, vaikka jossain thaimaassa, siellähän moni on musta tukkainen jne.
Mut sit pelkään kun jos törmään niihin tyyppeihin entisestä elämästä jotka kiusas joskus mua, niin ne alkaa ajattelemaan pakostikkin että joo nyt se on ottanu sen entisen ittensä takasin? ja se rupee vaan lietsoo vihaa niissä mua kohtaan. Ja sit vaikka yrittäsin ajatella toisella tavalla ja välittää toisenlaista energiaa, et mie en oo enää semmonen esittäjä vaan tahdon olla oma itteni, vapaa, kokeilla kaikkia erityylejä jne. unohtaa ja jättää ne ihmiset taakse elämässäni. Koska eihän näin voi elää? olla koko loppuelämänsä kiinni siinä mitä peruskoulussa tapahtu jne... sehän on naurettavaa ja tosi lapsellista. Jossain vaiheessa on pakko päästä yli ja jatkaa elämää niin kuin sitä ei ois ikinä tapahtunukkaan ja ettei enää välitä niiden ihmisten mielipiteistä tai kuvittele et nää hallihtee enää sun elämää. Niin kun ne tulee mua vastaan niin pelkään et en pystykkään sit ihan täysin olee sellanen etteikö ne näkis musta tätä mitä ajattelen...
Vapautuminen on vaikeaa jos ympäristö koko ajan tuomitsee sen. Ei ole helppoa "olla oma itsensä" ja elää sen mukaan.
Ja kiusaajat ovat AINA väärässä. Ja usein kiusaamisen syynä on kiusaajan huono itsetunto ja halu tuntea valtaa.
Sun on oikeastaan pakko alkaa tehdä päätöksi jotka pohjautuu sun omiin haluihisi ja toiveisiin. Koska mikä tuhoaa ihmisen, on se että elää vain muiden toiveiden mukaan eikä pidä huolta itsestään. Itsensä kanssa sitä joutuu aina elämään ja jos kohtelee itseään kaltoin, niin käy elämä kurjaksi. Välillä pitää olla itsekäskin ja ajatella omaa etuaan. Siinä ei ole mitään pahaa.
Jokaisella meistä on menneisyytemme. Se mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä enemmän sitä on. Kaikilla on menneisyydessä asioita joista ei ole ylpeä ja jotka haluaisi vaan unohtaa. Mutta pitää muistaa se että menneisyyden ei täydy määrätä tulevaisuutta. Elämä voi oikeasti muuttua parempaankin päin. Ja etkä ole velvollinen selittelemään menneisyyttäsi. Ei sun ole pakko alkaa kertoa kellekään omaelämäkertaasi.
Ja tiedän itse jonkin verran mistä puhun, olen itsekin ollut kiusattu ja halunnut vapautta. Ja olen saavuttanut sitä. Olen huomannut että jos vain ottaa rohkeasti askelia kohti itselle oikeaa suuntaa, niin asiat menee kyllä hyvin. Toki voi tulla joskus takapakkiakin ja ongelmia, mutta useimmin olen päässyt eteenpäin.
Joten, kuuntele itseäsi ja mene eteenpäin!
Tuntuu vaan et "huoran" menneisyys on sellanen mikä ei kelpaa kellekään...
Ja sit aikasemmin peruskoulun päätyttyä mä koin mieletöntä vapautta ja hyvää oloo alkaa vihdoin tekee mitä mä oikeesti ite haluan.
Mut se kaatu sit siihen kun yks entinen ystävä jota olin pitäny oikeena ystävänäni otti muhun yhteyttä ja kerroin mm. hänelle et olen saanut yhdeltä paikkakunnalta opiskelupaikan vihdoin ja viimein ja muutan sinne. Niin hän oli menny siitä juoruu jo näille henkilöille jotka mua kiusas ja nyt tietää kaikki.
Tuntuu et siinä katos se vapauden ja turvallisuuden tunne ja pelko palas takasin elämään!
Ennen tuota tuntu vapaammin et pystyn tekee mitä vaan, värjäämään vaikka ne hiukset, koska ei ne pysty enää pilaa mun elämää kun ei tiiä ees missä nykysin meen ja mitä teen jne. Elämäni on vihdoin mun. !
Mut nyt kun se tieto palas heidän elämään. Mun vapaus loppu aika lyhyeen. Joudun kyttäämään ja vahtimaan jokaista liikettäni etten tekis enää mitään väärää ja antais aihetta heidän alkaa kiusaamaan mua tai tuhoomaan mun elämää uudestaan...
Vaikka kiusaamisesta on jo useempi vuosi, silti me kaikki ollaan vielä tosi nuoria! melkeen lapsia. Niin helvetti voi odottaa ihan mitä tahansa melkeen niiltä.
Tulee välillä pakostikkin tunne, et mie enää pysty tätä elämää elämään koskaan niin kun oisin halunnu ja käteni ovat ikuisesti enemmän tai vähemmän pelkoon sidotut. ;(
up.