Korostetaanko kasvutuksen merkitystä liikaa?

No kylläpä on taas varsinainen tyhjennys. Kasvatus sanana on erittäin huono kuvaamaan sitä toimintaa, mikä vanhemmille kuuluu. Ohjaus on paljon paree ja kertoo aiheesta enemmän.

Sinun kohdallasi aiheen on vesittänyt se ankaruus, jolla ei ole mitään tekemistä oikean ohjaamisen kanssa,niin kuin aikaisemmat sukupolvet ovat valitettavasti kuvitelleet. Eikä myöskään köyhyydellä / rikkaudella / asuinalueella ... Kurjia geenejäkään ei voi syyttää siitä, että lapsi oppii opettamattakin aikuisen näyttämän mallin ja ajatukset elämästä.

Vanhempien tehtävänä on myös opettaa lapselle empatiaa, opettaa mika on oikein ja väärin, opettaa käytöstapoja jne. Vanhempien kuuluu asettaa lapselle rajat, että mitä saa tehdä ja mitä ei. Vanhempien kuuluu huolehtia lapsen turvallisuudesta, tarjota rakkautta, hoivaa ja välittämistä. Kyse ei siis todellakaan ole pelkästään tiukasta rajojen vahtimisesta. Jos lapsi kokee, että hänen tarpeita ei huomioida ja että hän ei voi saa kunnioitusta ja arvostusta omana itsenään, hänelle voi syntyä kapina, jolloin hän asettuu uhmaamaan tiukkoja rajoja kovasti.

Jos lapsella on hyvä itsetunto ja hän on oppinut vanhempiensa kautta arvoja ja asenteita esim. päihteitä vastaan, niin nuori kykenee vastustamaan paremmin kiusauksia sortua huumeisiin jne.

Välittävä vanhempi antaa nuorelle vapautta ja vastuuta, mutta hän seuraa, että keiden kavereiden kanssa hän liikkuu, haiseeko tupakalta, tuleeko sovittuna aikana kotiin jne.

Totta kai voi käydä niin, että nuori lipsahtaa huonoille teille. On kuitenkin todennäköisempää, että pahoille teille joutuu nimenomaan niiden vanhempien lapset, joilla itselläänkin on ongelmia elämänhallinnan kanssa (esim. alkoholismi, parisuhdeongelmia, voimattomuutta kasvattaa lapsia).

Murrosikäisetkin tarvitsee vanhempiaan. Murkkujen kanssa saa ja pitää keskustella ja viettää heidän kanssaan aikaa.