Välillä tuntuu, että arkiset askareet vie vähän liikaakin voimia. Asun yksin, eikä mulla ole sellasia tuttuja/ystäviä, joilta saisin apua arjen pyörittämiseen. Käyn töissä ja sitten täytyykin hoitaa kaikki kotiaskareet (kaupassakäynnit,imuroinnit,siivoukset,laskujen maksut, pyykkäys yms). Rajaa ylimääräsiin kustannuksiin (esim. siivousapu) ei juuri ole.
Kyllä jää kohtuullisesti vapaa-aikaakin, mutta yleensä sitä on sen verran väsynyt, että ihan turha mistään harrastuksista alkaa haaveilemaan. Hyvä kun jaksaa jotain pientä kotosalla tehdä.
Kyllä tämä kaikki siis pääsääntöisesti sujuu ihan ok, mutta välillä tuntuu turhan raskaalta.
Miten te muut selviätte arjesta? Entä olisko jollain vaikka jotain vinkkejä, millä tilannetta vois helpottaa?
Kyllä jää kohtuullisesti vapaa-aikaakin, mutta yleensä sitä on sen verran väsynyt, että ihan turha mistään harrastuksista alkaa haaveilemaan. Hyvä kun jaksaa jotain pientä kotosalla tehdä.
Kyllä tämä kaikki siis pääsääntöisesti sujuu ihan ok, mutta välillä tuntuu turhan raskaalta.
Miten te muut selviätte arjesta? Entä olisko jollain vaikka jotain vinkkejä, millä tilannetta vois helpottaa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
No voi herran jestas miten vaikeeta. Älä sotke, niin ei oo hirveitä siivouksia.
Hmm..siivoa kerran viikossa. Elä siististi ja pese astiat heti ruokailun jälkeen. Kuuma vesihuuhtelu vaan niin avot ei tuu tiskii. Pyykkäys kanssa..kerran viikossa. Yhtenä päivänä tekee vaikka erilaisia ruokia pakkaseen. Ei tartte joka päivä kokkailla,siivota,pestä astioita tai pyykkiä. Jaksaa ehkä jopa harrastaa.
Minulla työ vie voimia ja jos jostain tingin, niin ne ovat siivous ja kotityöt. onneksi sain tänään jonkin verran raikattua tavaroita, vein rojua roskiin ja kierrätykseen. Lakasin, pyykkäsin, ym. Ei viitsisi, mutta pakkohan se on.
Olen aina inhonnut kotitöitä. Kumma että vieraan huushollissa kyllä teen tätä kaikkea (hoidan vanhuksia kodeissa), mutta omassa loukussa ei enää puhtia piisaa.
Minä en käy töissä enää, jäin eläkkeelle masennuksen vuoksi. Olen aina yksin enkä silti jaksa tehdä mitään. Siivoan vain pinnallisesti ja ehkä kerran vuodessa paremmin. Ikää karttuu ja jaksaminen vähenee kaiken aikaa.
Masennus ja yksinäisyys on paha yhdistelmä. En tiedä miksi tänne on pitänyt syntyä vain kärsimään.
Yksi vaihtoehto on jospa sattuisit löytämään toisen samanlailla ajattelevan/tuntevan.Voisitte vuoroviikoin käydä toistenne luona siivoamassa,laittamassa ruokaa,pyykkiä pesten,viikaten,silittäen.En ymmärrä muutenkaan tätä suomalaista kyläilykulttuuria.Tullaan vaan istumaan toisen luo ja juodaan kahvia ja syödään nisusta.Toki sekin on kivaa mutta voisi sitä ennen tehdä yhdessä tai toiselle jotain hyödyllistä ja vaikkei aina niin hyodyllistäkään mutta onpahan yhdessä puuhailua,ei tartte aina mennä lenkille tai shoppaileen.Siinä on lenkkiä tarpeeks kun vie toisen matot ulos ja hakkaa kunnolla.
En ole TurhaElämä, mutta nuo sosiaaliset kontaktit masennuksen alla on TODELLA vaikeetta ja jopa suorastaan rasittava, sun kirjoituksessa näkyy selkeästi et ole (ainakaan kovin) masentunut, juuri suurin vika kun neuvoja antaa ettää.. "näin helpoa se vaan on ja keksiä jotain", ainostaan yksi tapa ymmärrtä meitä on ja itse kokea monen vuoden masennusta ja yksinäisyytä... siis, syvästi masentunut ihmisen silmien kautta vaikutat suorastan hihhulilta (en tarkoita mitään paha), mutta näin harma MEIDÄN maailma ikävä kyllä on.
Ei kaupassa käynti, laskujen maksu, siivous, ruuan laitto ole mitenkään raskasta. En kyllä käy töissä itse nyt mutta tää yksinäisyys on raskaampaa kun mikään muu yhteensä. Aina on hiljaista, ei ole juttukaveria moniin kuukausiin monesti joten väkisin tässä tulee epäsosiaaliseksi.
Yksinäisen Raskaus Testi
Ettei kyseessä olisi masennus? Yhden ihmisen taloudessa ei yleensä pitäisi olla ylivoimaisia tehtäviä. Tylsiä monet niistä toki on, eikä aina huvittaisi etenkään siivoaminen (tai laskujen maksu), mutta kyllä voimia pitäisi silti riittää muuhunkin.
Jos toimintakykysi on selvästi laskenut niin kannattaa vaikka ihan yleislääkärin luona käydä juttelemassa, hän haluaa varmaan teettää myös kilpirauhastestin.
Sitä se on yksinäisen elämä, eipä sille mitään muuta mahda, itse olen ainakin välillä sanonut kun ylitöihin on kysytty että en kerta kaikkiaan jaksa tällä kertaa, vaikka toisinaan ylityössä on ihan mukavaakin olla kun homma kulkee eikä töki, ei homma siis ole yhtä jatkuvaa täydellä kiukulla tekemistä ja hillitöntä rehaamista.
Neuvona ei paljoa muuta todeta jos sitä nyt sitten niin kaipaa, kun alkaa hakea sitä kumppania, joka on askareissa mukana, jos se ylitsepääsemättömäksi käy.
Tosin huono mäihä kun tuon kumppanin suhteen käy imee se sinusta viimeisetkin voimasi, ja vie vielä osan siitä mitä olet hankkinut tekemättä mitään muuta kun passauttamalla itseään kaiken sen muun tekemisen päälle, ole siis tarkkana siinä mihin ryhdyt jos ryhdyt.
Se on näin, sorry kauheesti nyt vaan, - että kun rupeet miettimään, että "elo on hauskaa ja minä itte voin sen vielä hauskemmaksi tehdä", niin siitä se alkaa!
Päätä, että meikkä sitä on nyt sitten myönteinen ja fiksaa kaikki mukavasti ja siitä se sitten lähtee!
Mitä minä saan mielikuvaa sinusta, niin sinä olet tosi hyvä tyyppi. - No joskus tää nykyinen kielteisyys saa vallan, mutta etköhän sinä itse keksi siihen ratkaisun?
Tänä ehtoona voisit esim miettiä, että mitä kaikkea hauskaa voisit keksiä ja ottaa rennosti. Paistele vaikka itsellesi lettuja ja kirjoittele runoja tai mitä hyvänsä!
Meikkä ite selviää arjesta siten, että keksii kaikkee kivaa ajateltavaa ja ottaa huumorin kannalta paljolti, ja ei oo niin nöpönuuka.
Voi ihan hyvin ostaa jotain kivaa itelleen ja vaikkapa lähteä esim kylpylään tai leffaan, taputtaa itseään ja sanoa että "kylläpä oot fiksu" ihan totta, itselleen voi antaa kannustusta!
Hyvää viikonloppua sinulle ja tsemppiä!
Sopii ehkä ketjun aloittajalle mutta mä olen kyllä selvinnyt jo yli 40 vuotta meikkiä vaikka meikkejä onkin nykyisin miehillekin en kyllä ala sellaisilla pelleilleen ihan tosissaan haah hah.
Kyllä sitä itelle tulee ostettua varmaan aika tarpeeksi, kylpylä on toinen paikka minne en ihan tosissani lähde myöskään pelleilleen, hyväks tyypiks en viiti alkaa kehuun itteäni koska tiedän 100% varmasti että sitä en ole, uuden kummelin vois kyllä lefassa höröttääs läpi.
Vai näinkö :D http://www.youtube.com/watch?v=yeP-YMJicXw
Eihän yksinelämisellä ole mitään tekemistä jaksamiseen , jos on väsytyyppi on myös parisuhtees väsy .
Kiitos kaikille, jotka ovat osallistuneet keskusteluun! Tässä taas sain huomata että, vaikka itselläni ei juuri ystäviä ole, niin maailmassa on silti paljon ihania ihmisiä! =)
Teidän kommenteista oli paljon apua, siitäkin huolimatta että osa mielipiteistä tuntui olevan keskenään ristiriidassa. Suurimmassa osassa viesteistä oli ainakin yksi jos ei useampi arvokas viisauden/tiedonmuru tai sitten sain niistä muuten vain tarvitsemaani tukea.
Toivotan teille mukavia hetkiä ja valon pisaroita arkisen aherruksen välissä =)