Miten 26-v fuksiin suhtaudutaan?

No tuskin on ongelma, ikä saattaa kyllä tuoda tiettyä "kunnioitusta", siis varsinkin jos osaat käyttäytyä ikäsi mukaisesti. Eli voit huoletta osallistua opiskelijaelämään, mutta typerimmät itsensä nolaamisjutut voi jo jättää väliin esim. joiden ainejärjestöjen kastajaisissa pitää uida suihkulähteessä ja imeä dildoa. Yli 25-vuotiaan on ehkä luontevinta jättää moiset ryhmäpainetyperyydet väliin.

Kirjoittauduin syksyllä sisään yliopistoon ja muistan miettineeni samaa, kunnes huomasin ajatuksen turhuuden. Parikymppiset näyttävät olevan vähemmistössä, jos ruokalassa katsoo ympärilleen. Opiskelen humanistisessa, meillä ei ole edes ulkonäköpaineita - kauppiksen opiskelijat erottuvat paitsi ikänsä, myös habituksensa puolesta tästä risuparta-villapaitajoukosta :))

Minun pääaineessani olisit nuorimpia - ikäjakauma on 19 - 64 vuotta, itse 35-vuotiaana olen keski-ikää nuorempi tässä porukassa. Ei kukaan ainakaan meillä ikää katsonut - paitsi ehkä ne -95 syntyneet - , kaikki ovat samalla viivalla ja yhtä uusia, uuden edessä. Välillä huvittaa se ihan nuorten hiljainen kunniotus, kuten joku jo totesikin, mutta hyvin ne ovat päässeet tsiitä yli - enkä silti ole joutunut äitihahmoksi vasta pesästä lentäneille, kuten pelkäsin. Hyvin tutustuu muissakin ympyröissä kuin bileissä, itseäni eivät enää haalaritouhut kiinnosta ja kavereita riittää silti.

Itse aloitin yo-opinnot aikoinaan 24-vuotiaana (ennen vuosituhannen vaihdetta). Olin sitä ennen bilettänyt jo ihan tarpeeksi lukioaikana ja suorittanut myös amk-tutkinnon. Yliopistossa keskityin ja panostin täysillä opiskeluun ja jätin haalaritouhut muille. En käynyt edes fuksiaisissa. Kavereita ja tuttuja sain silti ihan kivasti.

Ajat ovat tosin hieman muuttuneet. Tutor-ryhmän ohella muihin tutustui esim. kurssi-ilmoittautumisen yhteydessä lovasto. SIlloin näet piti vielä ihan fyysisesti jonottaa ja käydä pistämässä puumerkkinsä kurssi-ilmoittautumislomakkeeseen lukukauden alussa. Siinä jonossa sitten tuli tietty jutskattua muiden kanssa.

Ja voihan tässä tietysti olla tiedekuntakohtaisia eroja, ja joissain paikoissa ryhmäpaine voi olla kovempi. Itse opiskelin rennosti humanistisessa.

Itse aloitin opiskelun 26-vuotiaana ja minulla on pelkästään hyviä kokemuksia.

Opiskelut voi aloittaa hyvin esim. 28-vuotiaana, kuten allekirjoittanut.

Ihan hyvin sinne joukkoon mahtuu ja nykyään aika usea aloittaa opintonsa hieman vanhempana. En ollut tosiaan edes vanhimmasta päästä. Mukana oli kolmikymppisiä ja muutama vanhempi. Minusta oli ihan hauskaa fuksisyksynä tehdä muuten kaikki se sama typerä, mitä nuoremmatkin, kun olin sitä ennen lukion jälkeen ollut vaan työelämässä.

Toki opiskelijatoiminnan olen jättänyt keskimäärin hieman vähemmälle, mutta osallistuin kyllä fuksiaisiin, isoimpiin bileisiin, vapun viettoon ja muihin vastaaviin tapahtumiin avoin mielin.

Työnnä punatulkuille viivotin perseeseen ja pyydä pierasee, osta mitta.
Syvyys korkeus ja tietysti kummallekkin sivuille,, Teknologiakin tietaa Jumala on

Voi helposti osallistua, täällä 32 vuotias fuksi. Paljon on minuakin vanhempia yliopistolla.

Samoja mietiskelen, tosin eri alaa ja ehdin täyttää jo 30 jos syksyllä pääsisi opiskelemaan!
Ja tottakai miettii, että vaikka kuinka innokkaasti suorittaisi niin sitä on sitten jo 35-37 kun valmistuu... mutta sitten taas vasta 35, siinähän ehtii vielä vaihtaa alaa vaikka kolmannen kerran sitten viisikymppisenä.
Ja sitten kyllä elämänkokemuskin jotain painaa, osaa ehkä sitten priorisoida niitä opintojakin sen pohjalta, mitkä on oikeasti tärkeitä ja missä riittää että vaan pääsee läpi.

Nuorena kun ei vaan löytynyt mitään motivaatiota opiskella lukion jälkeen vaikka huippuarvosanat sieltä saikin. Sitä vaan jotenkin jämähti töihin alalle, joka ei oikeastaan kyllä kiinnosta yhtään,

Mua jännittää ehkä eniten, miten jaksaa tai osaa opiskella niin pitkän tauon jälkeen?

Etenkin, kun hakukohteena on valtiotieteellinen, ei iästä kannata tehdä mitään peikkoa itselleen. Tulet huomaamaan jo pääsykokeessa aika monta sinua huomattavasti vanhempaa yrittäjää ja itse opinnoissa iän tuoma elämänkokemus ja monipuoliset näkökulmat asioihin tuovat ihan huiman etumatkan opinnoissa verrattuna moneen juuri ja juuri parikymppiseen. Itse olin hakiessani 20-vuotias ja taisinpa olla toiseksi nuorin sisään päässeistä, eli ihan kakara :) Nyt olen vielä jatkamassa opintoja toisen pääaineen merkeissä, täytän tänä keväänä 25, enkä ole kyllä hetkeäkään omistanut sen asian murehtimiselle, että olisin nyt liian vanha. Tsemppiä hakuun!

hei 26 on vielä nuori ! Eniten ällöttää ne nelikymppiset siellä yliopistolla..

Mikä sinua ällöttää nelikymppisissä? Kuulostat ihan kuin joltain 12 vuotiaalta: "äiti äiti, mua ällöttää toi ruoka"

Sanotaan, että ei koskaan ole liian myöhäistä lähteä opiskelemaan. Jos työ on tylsää massasuorittamista, voi olla hyvä sauma miettiä jatkokouluttautumista. Olen kuullut, että eräässä yliopistossa eläkkeellä oleva henkilö tekee väitöskirjaa. Et siten ole ollenkaan liian vanha aloittaaksesi yliopisto-opiskelun. Jos sinulla ei ole aikaisempaa kokemusta yliopisto-opiskelusta, antaisin pari neuvoa, jotka olen itse joutunut oppimaan käytännössä kantapään kautta. Ensiksikin olet vain ja ainostaan itse vastuussa omasta opiskelustasi, kukaan ei tule herättämään sinua aamuluennoille, jos uni maittaa, vaikka pitäisi lähteä liikkeelle. Toiseksi tee heti alkuun oma opintosuunnitelma, jota sitten toteutat orjallisen itsepäisesti, vaikka muut yrittäisivätkin epäsuorasti vaikuttaa valintoihisi. Pidä siis oma pääsi asiassa kuin asiassa, olet oman onnesi seppä. Kolmanneksi uskalla olla oma itsesi, opettele tuomaan julki oma mielipiteesi. Uskalla möläyttää asioita ironiseen (ja ehkä sarkastiseenkiin) tyyliin massaluennoilla, mutta kuitenkin asiallisesti. Opettele perustelemaan omat näkökantasi. Ennen kuin huomaatkaan, olet saavuttanut arvostusta muiden opiskelijoiden ja opetushenkilökunnan puolelta. Muista myös, että professorit eivät ole enää ylijumalia, vaan tavallisia kaduntallaajia, joiden kanssa pitää aina silloin tällöin olla diplomaattisen tiukka. Neljänneksi muista pitää mielessä, että yliopisto-opiskelu ei ole pelkkää puurtamista eikä se missään nimessä ole kuolemanvakavaa. Jos homma alkaa tuntua liian vakavalta, syvällinen itseanalyysi on paikallaan. Apua voi ja kannattaa hakea YTHS:ltä. Säännöllinen rentoutuminen "aivot narikkaan" -meiningillä on monesti koettu hyväksi ratkaisuksi. Viidenneksi ja viimeiseksi, älä välitä muista. Älä ainakaan lukionsa päättäneistä märkäkorvista. He eivät nimittäin omaa elämänkokemusta opiskelusta.

Tsemppiä opiskeluihin toivoo

40 -ikäinen DI, ins. , joka on jälleen koulun penkillä., tähtäimenään toinen DI-tutkinto, joka todellisuudessa on pelkkää utopiaa

Kiitos rohkaisevista vastauksista! Ehkä tämä projekti voisi todellakin onnistua... Toki ensin pitää voittaa muutama vanhempi sekä nuorempi kanssakilpailija pääsykokeissakin.

Samalle linjalle hakemassa, ja olen 95, lähen hakee hyvillä toisenasteenpapereilla sisään., toivottavasti pärjäät ja pääset sisään.

Oikiksessa: naureskellaan 26-vuotiaalla fuksille seläntakana ja ihmetellään, millainen luuseri ei tule suoraan lukiosta tai parin välivuoden jälkeen oikikseen.

Pyh, 88-syntynyt on ihan yhtä normi fuksi kuin 95-syntynyt tai 81-syntynyt. Ite alotin suoraan lukion jälkeen yliopistossa, ei ois kannattanu, koska ala olikin aivan väärä. Nyt oon hakemassa toiseen paikkaan, toivon vaan ett en olis alottanu sillon pari vuottta sitten väärällä alalla, kun en nyt pääse nauttimaan suuremmasta opintotuesta ://

Valmistuin 47-vuotiaana. Pistäkää paremmaksi. Tosin välillä tunsin itseni vanhaksi, mutta onneksi näytän tosi nuorelta.

Vanhana opiskeleminen nuorentaa.

No ilmankos.

Hei-

Minä olen 55 vuotias ja opiskelin vuoden hallintotieteen- julkisen johtamisen 25 op perusopinnot nuorten kanssa päivärytmiin kiinnitettynä.

25 opintopistettä keskiarvo minulla oli minulla neljä (4) = kiitettävä asteikolla 1-5.

Kolmen vuoden aikana on kasassa nyt 51 opintopistettä.
Sain heikoimman arvosanan juuri mitä koskaan, se on vain ykklönen ja tohtoritäti sanoi ettei hallintotieteissä tarvitse ykköstä hävetä että paljon reputetaan tenteissä. Perus- ja aine opinnot on oltava kuitenkin keskiarvoltaan min 2,8 ollakseen suoritettu hyväksytyllä tutkintovaatimuksien mukaisesti.
Nyt sitten kirjoitan uusiksi tenttiin liittyvän essee- osuuden niin kolmekymppnen tohtoritäti lupasi siitä lisää sen verran minulle että nousee kurssiarvosana kakkoseen (2) asteiukolla 1-5.

Olen tosin avoimen yliopiston puolella jota mahdollisuutta Sinäkin voit ajatella-
jos ei muu onnistu siis jos ei ensimmäinen vaihtoehto onnistu.

Käy katsomassa sivuani;
http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/akateemisesta_ymparistosta

Täällä opiskelijan kukkarolle sopivaa menu;
http://jarinhotelli.blogspot.com/2013/02/kevyen-lompakon-reseptipankki.html

>>>>>>>>>>> Sinä olet vasta parasta ikääsi lähestymässä opintojen merkityksessä. Elämä on loppujen lopuksi lyhyt mutta nuorempana aika tuntuu kulkevan hitaammin. On siksi tärkeätä että tajuaisi elää viisaasti kaikessa.

Minulle opinnot on pakko ottaa harrastuksen kannalta. En tavoittele tutkintoa- mutta kuka tietää vaikka joskus olisi tutkintokin. Mutta joudun vaihtamaan alaa välillä.

Mutta kuule- eräs nainen jäi omaishoitajaksi puolisolleen. Hän jätti korkean ja arvostetun työpaikkansa. Puoliso kuoli.
Nainen itsekin lähestyi eläkeikää. Yhdessä vuodessa hän luki 100 (sata) opintopistettä ja suoritti ekonomin tutkinnon hakeakseen tilitoimistosta työpaikkaa muutamalle jälkellä olevalle työvuodelleen ennen eläkeikää.

Ystävällisin terveisin
Jari

Tarkoitus oli, että olen kielikurssilla enkä missään mummolassa ja että useimiten täällä kotona asiat sujuvat... Ennen tätä. Tänne ei mahdu kuin viisi ihmistä.

Eikö opiskelemaan mennä oppimaan. Koko "biletys" on pääsääntöisesti luuserien hommaa. Ehkä kannattaa kuitenkin vaihtaa sitä opiskelusuuntaa, valtiotiede käsittääkseni työllistää huonosti. Mieti sitä. No, jos tiedät sen omaksi alaksi, niin kai sitä pitää opiskella. Työllistyminen voi olla vaikeaa.

kyllä varmaan "piireihin" pääsee, riippuu sinusta mihin haluat.

Toivottavasti toisit sinne kypsyyttä ja muutakin kuin hurjaa opsikelijaelämää.. iän tuomaa kypsyyttä.

Usein vanhemmat opiskelijat valmistuvat nopeammin..

Olipa vanha aloitus nostettu etusivulle.

Kuka varttuneempi edes haluaa parikymppisten "piireihin"? No okei, ehkä vielä joku 26 v., mutta yliopistoissa opiskelee kaikenikäisiä ihmisiä ja itse etsisin seuraa mieluummin sillä perusteella, kellä on näkemystä alasta ja menestyy opinnoissaan, niin voisi vaihtaa ajatuksia siitä tärkeimmästä.

Saman ikäisenä itsekkin aloitin opiskelemaan. Ei kaikkia peruskoulun ja lukion jälkeen kiinnosta istua heti kirjojen ääreen.

Jos olet tuon näköinen kun kuvassa niin nuoret pojat suorastaan tappelevat Sinusta

Liian vanha koulunpenkkiin? No et totisesti, onhan noita eläkeläisiäkin opiskelemassa ja opiskellut eivätkä totisesti ole liian vanhoja, päin vastoin hattua nostan, että viitsivät ja innostuvat vaikka työelämä on taakse jäänyttä elämää.

No ytimekkäästi tilanne on vähän sama kuin intissä:

a) Ei tee tosiaan mitenkään iästään ja jonkin moisesta mielestään elämänkokemuksesta mitään "minä tiedän" -numeroa.

b) Ei ole liian lapsellinen touhuissaan, mutta kuitenkin on sitten valmis ottamaan huomioon tarpeen vaatiessa ikäeron (Joka oikeastaan tässä tilanteessa aika minimaalinen..)

c) Ns. on kuten kaikki muutkin

Jos tuolla paletilla ei vähintäänkin sulaudu joukkoon sujuvasti, vika on jo jossain muualla sitten..

Kukaan ei huomaa että olet vanhempi jos et itse te siitä numeroa. Meillä oli joku varmaan just -88 jätkä samaan aikaan fuksina (itse olen -93) ja ei sitä huomannut kuin parran pituudesta, että vähän vanhempi oli.

Samalla tavalla osallistu kaikkiin tyhmyyksiin ja juttuihin mihin mekin ja oli puhelias ja muutenkin sosiaalinen mies niin ei kukaan kattonu kieroon.

Ongelma on yleensä täysin päinvastainen ja vanhemmat opiskelijat ovat ylimielisiä nuoria kohtaan - tosin täysin syyttä. Ehkä se on alemmuudentuntoa, jota paikkaillaan kehuilla, mitä kaikkea he ovat ehtineetkään elämässään jo opiskella ja tehdä. :(

Kannattaa vakavasti harkita jos olet yli 35 vuotia että kannattaako kouluttautau enää koska olet koulusi jälkeen liian vanha työmarkkinoille! Ihannetapaus olisi,,ikä 25v. työkokemus 30v.,,sitten pääsisit töihin! Kannattaa hakeutua ulkomaille töihin paremmille ansioille,Suomessa ei työntekijöitä arvosteta!

Olen itse ensimmäistä vuotta Tampereen ammattikoulussa. Olen 19-vuotias ja syntynyt loppuvuodesta eli olen ehkä nuorin koko porukasta. Meidän luokallamme vanhin oppilas on miltei 40-vuotias. Ja muutama yli 30-vuotias. Suurin osa on mielestäni 22-vuotiaita. Mutta kaikkia kohdellaan ihan samalla tavalla. Ei kannata huolehtia. :D Tuntuu iha siltä, että olisimme kaikki saman ikäisiä, vaikka tämä vanhin opiskelija voisi periaatteessa olla äitini. :)

Amiksessakin saattaa olla vielä 30 vuotiaita opiskelemassa, eli ei ole ongelma...
Sitä paitsi onhan nuo -95 syntyneet kumminkin täysi ikäisiä, ja ainakin mitä minä olen ymmärtänyt niin yliopistoissa ja amkeissa pyörii aika paljon sun ikäistä porukkaa.

Itsekin olen parikymppinen jätkä ja opiskelen tällähetkellä ammattikoulussa. En tiedä edes tietääkö kukaan mun luokan ulkopuolelta, että olen yli kaksikymppinen, kun ulkonäön puolesta voisin vielä mennä 16-18vuotiaasta, tai ainakin niin mulle aina väitetään :D

Minä 48v ja nuorimmat opiskelijat 16-18v ja ei mitään ongelmaa olla samalla pulpetilla vierekkäin. Koulu kyllä oli ulkomailla ja opiskeltiin englantia. Myös koulun ulkopuolella viihdyttiin yhdessä. siis juteltiin ja käyskenneltiin kaupungilla.

Nyt toinen koulu (Vuoden koulutus) jossa ikähaitari 19-60v ei haittaa siinä missä nuoret osaa jotakin hyvin, elämänkokemus auttaa vanhempia. Tosin meillä on kyllä tosi hyvä ryhmä. Kaikki ollaan kamuja ja voi mihin tahansa aktiviteettiin kysyä ketä tahansa.

Tuo mainitsemasi muutaman vuoden ikäero tuntuu kyllä naurettavalta huolelta :D

Itsestäsihän se on kiinni kuinka sinuun suhtaudutaan. Olettaisin että ikäsi on vain etu elämänkokemuksen kautta ja olet itsenäisempi kuin ehkä äidinhelmoissa vielä asustavat nuoret. Olet todennäköisesti pyydetty kaveri kaikenlaisiin menoihin koska sinulta voi löytyä auto joka nuorilta vielä puuttuu.

Et ole liian vanha.
mutta PITÄÄ OLLA SELKEÄ REALISTINEN TAVOITE KUN VANHANA ALKAA OPISKELLA, miksi lukisi esim. kreikkaa kun espanja on maailmankieli
jota ei oppinut kun pakkoruotsia piti lukea jne.
Motivaatio on tärkein. Tähtää ensin johonkin taitoon tai työhön.

Halosen vieressä seisonut gubbe Araljärvi

väitteli eläkeiässä ja sai heti professuurin
ilman tohtorina tehtyä yliopistouraa
vaikka oli seissyt asennossa muumiona kymmenen vuotta
Halosen viersessä edustamassa

Eli esimerkki toimintatavasta

liity halos-tms. korruptiojoukkoon
opiskele jotain esim. pitsin nypläystä vaikka olisit 60
ilmoita että haluat professuurin tms.
aihe voisi olla vaikka pitsinnypläys muuttuvassa globalisaatiossa
ja köyhien rooli pitsinnypläyksessä
tutkimustulos jolla väittelet: köyhillä on vähemmän mahdollisuuksia
nyplätä koska niillä on nälkä

pätevyysvaatimus virkaan: halosen kaveri paremmassa maailmanssa tai vastaavat tiedot

lopuksi muista ottaa professuuri vastaan, tämä on tärkeää

jos kiinnostaa muu niin hae SAK:n päälliköksi kuten Matti Ahneen
lastenhoitajavaimo

Tai Hesariin päälliköksi kuten Stubbin muija
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/politiikka/suzanne-innes-stubb-sanoma-groupin-johtajaksi/

Siitä vaan rohkeasti opiskelemaan, eikä kannata mitenkään murehtia omaa ikää. Eihän tuollainen 7 vuoden ikäero ole nyt mitään. Varsinkin jos laitat siihen 70 vuotta lisää. Kun toiset ovat 90 v. ja sinä 97 v., niin etteköhän te tule toimeen varsin hyvin. Tuossa vaiheessa ikäero ei ainakaan tunnu sitten yhtään miltään.

Se nyt on sama onko syntynyt -88 vai/ tai -95.

Kummallakin voi jo olla perheetkin kontollaan tai ainakin ELATUSVELVOLLISUUSkin.

Tuskimpa yliopisto opiskelijat Bilettävät kuin jotkut TEINIT, Hmmmm , JOS vanhemmat ei sitten ole MAKSAJIEN PAIKALLA / Bonsorien paikalla kokonaisuudessaan.

onko tämäkin joku feikki juttu? sillä 26v on AIVAN kaikki mahdollista. Itse aloitin vielä armeijan jälkeen oppikoulun iltalinjan työn ohessa ja aika nopiasti.
kaikki muut opintoni,joita en viitsi luetella,olen opiskellut työn ohessa ja työnantajan ajalla ja rahalla. mm. konemestaritutkinnon viimeisen tentin suorition samana päivänä kun täytin 50v. sen jälkeenkin olen opiskellut ja tenttinytkin aina historiasta venäjänkieleen.

joten sinulla on paljon hauskaa edessäsi,rakas aloittaja

Itse olin 35 kun aloitin luonnontieteen opinnot. Kyllä ihan samalla tavalla pääsin mukaan nuorempien kanssa kuin juuri kirjoittaneetkin opintojen aloittajat. Tosin, en itse ollut enää niin innokas bilettäjä kuin nuoremmat, mutta silloin tällöin kävin ja hyvin aina kaikki seurusteli siellä minun kanssa aivan kuten toistenkin kanssa. Samoin en koskaan joutunut tuntemaan itseäni yksinäiseksi päivisin luennoilla ja harjoituksissa. Joten älä suotta stressaa ikääsi.

Muiden suhtautuminen on kiinni ihan itsestäsi! Muutama ikävuosi yliopistomaailmassa ei meinaa mitään, ei edes vuosikymmen. Reipas ja mutkaton asenne vaan, mukaan rientoihin ja hauskanpitoon. Yliopisto-opiskelu ei saa olla tiukkapipoista puurtamista.

Miksi aina tämä sama kysymys nostetaan esille..?

Sinä opiskelet vaikka 100-vuotiaana sitä mikä sinua kiinnostaa.

Tämä on jotenkin tarkoitushakuista, kun aina nostetaan ikä-kysymys esiin. Naurettavaa!!!!!!!!

Harkitsisin vakavasti, mitä alaa lähtisin lukemaan yliopistoon. Ikuisuusopiskelijat eivät ole ikuisuusopiskelijoita vain siksi, että olisivat laiskoja tai saamattomia, vaan siksi että ymmärtävät jossain vaiheessa koulutusta vastaavan työpaikan saamisen omalta alalta erittäin epätodennäköiseksi ja motivaatio opiskella romahtaa kun ymmärtää ettei se todennäköisesti johda muualle kuin Siwan kassalle. Historiaa opiskelevat ovat tästä klassikkoesimerkki. Jos sinulla on selvä näkemys ja tavoite siitä, miten hyödynnät valtiotieteiden maisterin tutkinnon ja mihin pyrit työllistymään, niin ei se huono vaihtoehto ole, mutta jos opiskelet siksi että se oli niitä harvoja akateemiseen tutkintoon päätyviä koulutussuuntia mihin voisit edes päästä, niin kannattaa harkita vielä toisen kerran.

Opiskelun aloittaminen ei ole ongelma vaikka ikää olisi kolmekymmentä ja vaikka valmistuisi vasta alle nelikymppisenä, mutta sen ikäisenä työpaikan saaminen noilta aloilta edellyttää lahjakkuutta ja kykyä osoittaa se, tai sitten sen pitää olla looginen jatkuko siihen mitä ennen opiskelua teit (so. olit samantyyppisissä tehtävissä, mutta sinulla ei ollut enää mahdollisuutta edetä aiemmalla koulutustaustallasi)

Itse aloitin , tosin jo kauan sitten yliopisto-opinnot 35v. Olin siis 15 vuotta tavisopiskelijaa nuorempi. Olihan siinä aluksi totuttelemista, mutta lopulta ikäero oli pienin erottava tekijä.
Tsemppiä.

En usko, että iällä on mitään väliä. Se on eri juttu haluatko olla noin nuorien piireissä. Niitten jutut voi tuntua aika kakruilta, vaikka periaatteessa yliopistossa ollaan jo aikuisia. Plus ikäjakauma voi yliopistossa olla vähän isompi, koska monet joutuu hakemaan useempaan kertaan kun nykyään on niin vaikee päästä sisälle. Joten don't worry, be happy ja opiskele valtiotieteitä.

Pysy vaan siellä töissä tai muuten olet joku päivä iki työtön. Mitä ikääsi tulee niin taidat vain ylpeillä. Pidät itseäsi vanhempana kuin oletkaan.

Vanhemmat opiskelijat voivat käyttäytyä rasistisesti nuorempia kohtaan ja sama oli armeijassakin.
Nuoret ovat helposti haavoittuvia, kun elämänkokemusta ei juurikaan ole.

Toisekseen vanhemmilla on yleensä kovempi motivaatio, kun voi olla jo oma perhe ja selkeät tavoitteet.
Nuoremmat alkaa vaan vetämään perseet olalle, kun nuorena sitä juhlitaan. Sitten nuoremmat ryhmätöissä niin ihme pelleilyä, mutta tarpeeksi vanhahtavat eivät kyllä pärjää tietokoneiden kanssa.

Armeijassa taas vanhemmilla oli yleensä huono motivaatio siihen kaikkeen leikkipelleilyyn, kun joku muksumainen aikuinen voi kusta pelkkää hunajaa aikuisten pyssyleikeissä.

Kyllä itsekin mietin tätä asiaa kun olen yhden tutkinnon käynyt ja haen opiskelemaan sitä 'omaa' alaani "vasta" nyt, 27-vuotiaana. Fuksit voi tosiaan olla niitä 10 vuotta nuorempia 18 v tyyppejä, mutta ei se kaiketi haittaa. Itse myös nimenomaan haluaisin kavereita opiskelupiireistä. Olen menossa luovalle alalle ja luulen, ettei ole mitään ongelmaa päästä piireihin. En katso kyllä ketään alaspäin ja osallistun biletykseen aivan hienosti.

Valmistuminen menee sitten päälle kolmenkympin, voin olla jopa 35 kun valmistun, mutta olen alkanut ajatella, että mitä sitten? Tärkeintä että tekee sitä mitä oikeasti haluaa.

Tsemppiä aloittajalle!

meikäläinen alottaa koulunkäynnit ens syksynä, täytin vasta 50 . olhan noita välivuosia n. 32v. tavotteena olis tuossa n.55 vuotiaana valamistuu insinööriks. eläkkeele sitten ehkä 85v. vanhana. 30v. pitäs vielä heiluu hommissa.

No itse olen kyllä huomannut 19-22-vuotiaiden naureskelevan sitä vanhempien railakkaalle opiskelijaelämälle, ei nyt varsinaisesti pahalla, mutta kuitenkin. Itse olin yliopisto-opintoni aloittaessani 22v. eli olin mielestäni siinä rajoilla. Suoraan lukiosta tulleet tuntuivat lapsellisilta, mutta toisaalta kolmekymppiset vaikuttivat olevan liian tosissaan. ...Sun kannattaa etsiä yliopistosta kaikki samanikäiset ja sosialisoida niiden kanssa.

Itse aloitan koulunkäynin ensi syksyllä ikää 58vuotta valmistuminen 61 vuotiaana sitten töitä 90 vuotiaaksi tai vähän yli noin 30 vuotta töitä ja sitten olis loppukin korsi yhteiskunnalle kannettu veroeuroja.Ja työuraa 40 vuotta takana ennen ensi syksyn opintojen alkua.

Et ole liian vanha. Jos se vain onnistuu, eikä esim. ole lapsia jotka jäisivät ruokaa vaille ja jos rahoituspuoli onnistuu, niin lähde ihmeessä. Mieti mitä niistä vaihtoehdoistasi jää käteen esim. 10 vuodessa... Kumpi innostaa sinua? Kumpi mahdollistaa itsesi kehittämisen? Käytitpä vuotesi miten tahansa, aika kuluu joka tapauksessa. Turha miettiä kuinka vanha olisit sitten, koska vanhenet joka tapauksessa.

Itse opiskelen AMK:ssa ja voin sieltä kyllä sanoa, että ryhmässä on kirjaimellisesti kaiken ikäisi ihmisiä: on juuri lukiosta/amiskasta tulleita, ihmisiä joilla on menossa toinen tai kolmas tai jopa neljäs ammatti eli ikähaitari on kyllä ihan mukavan kokoinen. Ja itse vietän aikaani ihan omien ikätovereideni kanssa mutta myös ihan niiden vanhimpienkin.

Ei siihen mitään ihmeellistä taikakonstia tarvita, kunhan menee porukkaan ja tutustuu ihmisiin.

Olen -81 syntynyt alanvaihtaja ja ajattelin hakea yliopistoon tuossa vuonna 2017. Työn ohella tässä mennään tietenkin, yksi korkeakoulututkinto löytyy viime vuosikymmeneltä.

En kyllä itse koe ikinä olevani liian vanha oppimaan uutta! Kamalinta olisi sammaloitua sen vuoksi, että kokee olevansa liian vanha opiskelemaan.

Maailma muuttuu, se ala mistä ennen työllistyi ei välttämättä enää työllistä tänäpäivänä. Tämä tilanne on edessä jossain vaiheessa vähän kaikilla, ja siihen kannattaa asennoitua jo valmiiksi.

Kyllähän nuoret naureskelevat tuollaiselle kolmikymppiselle vanhukselle. Olisit kuin joku jälkeenjäänyt jukolanjussi yrittämässä päntätä Aapista.

No etpä ole kovin vanha, jos vasta 88 syntynyt.

Eli hyvin kehtaa mennä . . .

Yliopistossa opiskelee ihan kaiken ikäistä porukkaa, ja 26-vuotiaana et todellakaan tule olemaan porukan vanhin.

Riippuu alueelta ja alalta. Minulla on kokemusta Pohjois-Suomesta opiskeluajoilta, ettei siellä eri-ikäisten kanssa yhteistyö koulussa sujunut. Mutta kuulemma Etelä-Suomessa olen kuullut, että siellä on onnistunut paremmin. En minäkään päässyt opiskelemaan unelmani ammattia, muuten kuin vanhempana.

Tällaiset kysymykset osoittavat sen että meillä on kehittämisenvaraa yhteiskunnassa. Jos sosiaaliset paineet tuottavat kynnyksen opiskelulle niin jossain on jotain todella pahasti vialla.

Miten toiset ihmiset voivat määrätä toisen ihmisen opiskelutahdin? Sen ymmärtää jos pitäisi pystyä suorittamaan opinnot tietyssä määräajassa koska professorien palkkaaminen ei ole halpaa. Mutta jos kyse on professorien palkkaamisesta niin se voitaisiin helposti korjata tarjoamalla online-kursseja niin että professori puhuu kertaalleen videokameran edessä opiskeltavat asiat ja ihmiset katsovat ne kotona tai kuuntelevat ne lenkkipolulla. Tai sitten katsovat ne junassa matkalla töihin. Ei tarvitsisi olla kiinni toisten ihmisten tahdissa kun voi omaan tahtiin opiskella.

Sekin on jännä piirre kuinka kansallissosialismi pohjautui sosialismiin eli yhteiskunnallisiin tai yhteisöllisiin käsitteisiin. Ehkäpä meillä sosialismi jyllää siinä määrin että ihmiset seuraavat toisia ihmisiä jolloin näitä ihmisiä on helppo pallotella ja pitää narrina. No eihän siitä mitään tule jos ihmiset vain seuraavat toisia ihmisiä eivätkä pyri näkemään mitä korjattavaa meillä on yhteiskunnassa. Ensimmäinen asia mikä pitäisi korjata on se etteivät ihmiset seuraisi toisia ihmisiä. Työelämässä kilpailu on kovaa kun jokainen yrittää saada myytyä omaa palveluaan tai tuotettaan eikä siellä pärjää seuraamalla toisia ihmisiä. Pitää olla joku oma hyvä idea miten korjata ihmisten elämään liittyviä ongelmia. Jos ihmiset vain seuraavat toisia ihmisiä, menevät yliopistoon ja ihmettelevät sen jälkeen miksei töitä löydy, pian täällä aletaan pistämään ihmisiä työleireille. Sitten joku tulee sanomaan että työ vapauttaa. Toivottavasti meillä tuo yliopisto sanana ei ole tullut kuitenkaan yli-ihmisiltä.

Onhan Helsingin yliopistossa Kari Peitsamokin, joka on lähes 60-vuotias.

Itsepä olen 55-v kun nyt valmistusn - et ole missään tapauksessa liian "iäkäs" - onnea opiskeluun!

Oho! Ootpa sä tooosi vanha, ehkä sun paikkas onkin jossain museossa.

Ei millää pahal!

Täytän 50 v tänä vuonna.
Minulla on kaksi alakouluikäistä lasta, olen heidän yksinhuoltaja.
Olen menossa soveltuvuuskokeisiin toiveenani aloitta ammattikorkeakoulu-opinnot.
Minulla on kyllä ammattitutkinto hoitoalalle. Aloitin silloin aikoinaan opinnot 26.vuotiaana ja kuvittelin olevani ainoa niin vanha luokallani, ja väärin luulin.

En tee ammattiani vastaavaa työtä. Nykyinen työni on kuolettavan tylsää, rutiinihommaa jossa on pieni palkka.
Yritin, mutta oppisopimuspaikkaa ei järjestynyt.
hermostuin ja hain opiskelemaan. Nyt olen siis valintakokeisiin menossa ja jännitän kovasti , pääsenkö. Ja jos pääsen, en mieti olenko vanha tai vahinin. Mietin, miten selviän ruotista, miten pärjään taloudellisesti.

Jos nyt vaan lukisit itsesi ensin sisälle ja vasta sitten stressaisit opiskelijaelämästä. Aika hyvin vielä solahdat noihin piireihin.

Mä opiskelen Yliopistossa ja olen 53v.
VGoit kokea kaikkea ikärasimin ja nälvimisen kautta.

Joukossa on aina idiootteja... myös opettajien puolella.
Tehtävänä oli ryhmätyö... verkkokeskustelu...
Mut savustettiin pihalle ryhmä keskustelusta - mun kanssa ei vaan keskuteltu. Viesteihin ei vastattu ja lopulta mulle tuli selväksi että toiset ovat lähteneet jopa matkalle.
... Ryhmässä olleet ongelmat vieritettiin mun niskoille... mun ei annettu edes selittää asiaa.
Mä olin kärsivä osapuoli.

Mut tuomittiin ilman todisteita, vaikka mä olin ainoa joka yritti tehdä jotain.
Samainen opettaja jatkoi mun syrjimistä toisella kurssilla.
Opettaja esti opiskeluni (poisti ryhmästä) -
Suritin annetut tehtävät ja huomatuitn siinä että opettajan suora ja tahallinen toiminta esti opiskeluni - sain tietty huonon numeron.
...en muuten mene tuon opettajan tunneille enään.
H-a p-a koko naistutkimus....

Viimeksi törmäsin ikärasmiin keväällä.
Oltiin Tukholmassa - mä lähdin mukaan valvojaksi (kun oli ala-ikäsiä).
Ohjelma (jonka aikataulu ei pitänyt kuin latan tulo ja lähtöajan kohdalla) muutokset kerrottiin vaan suppealle piirille. Ei tiedotettu ... ei kuunneltu vaan rällättiin vaan... (hyvä ettei tullut onnettomuuksia).
Sitten kun huomautin (pieleen menneistä) asioista - alettiin nälvimään.
"Mehän ollaan aikuisia kaikki" - kyllä joo
Olihan siellä toinekin valvoja --- ja se oli humalassa koko ajan (jo bussissa)

Omakohtaisena kokemuksena muita vanhempana opiskelemisesta: Opiskelin metsätaloutta yli 5-kymppisenä AMK:ssa. Hakeuduin terveydellisistä syistä opiskelemaan aikaisempaa ammattiani sivuavaa alaa. Pääosa opiskelijoista 3- 4kymppisiä metsämiehiä,(metsästyksen harrastajia) ja motokuskeja jotka muodostivat selkeästi oman keskusteluryhmänsä. Koin omakohtaisesti tämän ihmisen käyttäytymisen raadollisen puolen. Muutama nuorempi kaveri teki kaikkensa saadakseen meikeläisen naurunalaiseksi muiden silmissä. Mm. omat astma ongelmat kuului huohotuksena selän takana, vaikkakaan sitä eivät kaikki huomanneet / tienneet. Tunsin olevani ns. "vapaata riistaa". Oppimistilanteissa mielipiteeni pyrittiin muutaman henkilön toimesta yleensä aina vähintäänkin kyseinalaistamaan. Suuri osa ryhmästä suhtautui kaverillisesti, varsinkin nuoremmat naispuoliset- ja hiljaisemmat kaverit, myöhemmin myös ns. johtohahmot. Valaiseva kokemus kaikenkaikkiaan tämä opiskelu..

Itellä on vähän päinvastainen ongelma. Oon syntynyt vasta -97 ja oon nyt hakemassa jo yliopistoon (alotin koulun vuotta normaalia aiemmin ja suoritin lukion 2 vuodessa). Pääsenkin luultavasti sisään, koska sinne minne oon hakemassa pääsee mun yo-arvosanoilla suoravalinnalla. Täytän vasta joulukuussa 17 eli oon 16 silloin kun aloitan. Pelkään vähän, että siellä syrjäytyy, kun ei pääse sisälle baareihin eikä saa itse edes ostettua alkoholia :D

Itse olen 30v ja menin aikoinaan oppisopimuksella töihin, nyt kuitenkin palasin takaisin kouluun ja jouduin aloittamaan peruskoulusta, koska sekin aikoinaan jäi kesken. Noh nyt on melkein vuosi takana, enää muutama aine korotettavana ja ensi vuonna haen lukioon. Ajattelin hakea aikuislukioon, en tiedä miten "sulaudun joukkoon" , mutta aika samantekevää minulle, ehkä jopa parempi jos saan olla ihan rauhassa.

Opiskelen Helsingin yliopistossa akvaattisia tieteitä. Vuosikurssillani on sekä suoraan lukiosta tulleita että pari kolmikymppistäkin ja kaikkea siltä väliltä. Ikäerot eivät ole ikinä meitä haitanneet, ja kaikille tuli melko suurena yllätyksenä kuulla toistensa iät - näistä puhuttiin siis vasta paljon myöhemmin, osalle asia selvisi vasta toisen opiskeluvuoden jälkeen. Mitä vanhemmaksi tulee, sen vähemmän ikä merkkaa, ja yliopistossa ratkaisevinta mielestäni on se, että porukka on kiinnostunut samasta asiasta ja samanhenkistä. Tällöin kukaan ei syrji ketään iän vuoksi. Ja koska itse harrastan joukkuelajia, jossa nuorimmat harrastajat ovat minua yhdeksän vuotta nuorempia (14-15 -vuotiaita), tuo seitsemän vuotta ei kuulosta paljolta. Varsinkin, kun kaikilla on murrosikä jo ohi, jolloin kaikki tasoittuu ja jutut ovat saman tasoisia 20-25 vuotiaiden välillä, mutta 15-20 vuotiaiden välillä on vielä huomattava ero.

olen 30-vuotias nainen, valmistunut FM. Vuoden olen ollut työttömänä ahkerasta hakemisesta huolimatta. Minulla on paljon työkokemusta ja vuosien työhistoria. Ei ole lapsia. Hain uudelleen kouluun eli yliopistoon ja amkhon. Ikä ei ole este, ei todellakaan. Pakko saada jotenkin töitä.

http://kemikaalivanat.wordpress.com/about