Ennakollinen lastensuojeluilmoitus, Mitä pitää sisällään?

Vaihda neuvolaa ja älä puhu siellä omista asioista yhtään mitään, ja tee valitus siitä hoitajasta jos tulee ongelmia: perustele asiaton käytös ja mielivaltainen omahyväinen epäasiaton uhkailu ja liioittelu.
Vanhat ovat vanhoja juttuja sitä tikulla silmään joka olemattomia kaivelee.
Mene eteenpäin sinusta tulee Äiti.
Jotenkin tuo hoitajan käytös kuulostaa kiristykseltä ja ym.
Ainakin Lakimieheen yhteys hän neuvoo sinua.

Terveyskeskuksesta saa lomakkeen jolla voit vaihtaa terveyskeskusta ja lata rasti muu syy. Laita sulkuihin hoitaja on epäasiaton käytökseltään.
KYSY YLLÄ MAINITTUA LOMAKKETTA SANO ETTÄ HALUAT VAIHTAA TERVEYSKESKUSTAA.
EI TARVITSE OLLA HUOLISSAAN.

Itselleni terkkari sanoi että uuden lastensuojelulain mukaan hänen kuuluisi tehdä minusta ennakollinen lastensuojeluilmoitus, mutta ett hän ei näe syytä siihen ksoka minulla oli hoitosihde olemassa.

Nämä kaikki asiat, lastensuojeluilmoitukset, perhetyöntekijä jne, kuulostavat pahoilta mutta ei niiden tarkoitus ole olla mitään mörköjä.
Tuosta ennakollisesta lastensuojeluilmoituksesta tuskin seuraa mitään muuta, kuin se että perhetyöntekijä tulee juttelemaan, käyte läpi voimavarojasi ja tukiverkkoasi, ja jos sattuisikin niin että masennut uudestaan synnytyksen jälkeen, sinulla on jo voimassa oleva asiakkuus lastensuojeluun, ja saatapua paljon helpommalla (esim perhetyöntekijä joka voi tulla kerran, pari viikossa auttamaan sinua):

Onpi kyllä omituinen terkkari! Minäki olen raskaana ja olen sairastanu monta vuotta masennusta ja välillä parantunutkin, edelleen taipumusta siihen, mutta oma terveydenhoitaja kannustaa koko ajan ja pystynkin puhumaan hänelle jos masentaa. Käyn myös oman koulun terveydenhoitajalla juttelemassa, kun siltä tuntuu. Itse pyysin sosiaalitoimistosta työntekijää auttamaan ja vaikken alle 20-vuotias olekaan, niin aion ottaa vastaan perhetyöntekijän avun (ainakin meidän paikkakunnalla tarkoitettu siis alle 20-vuotiaille äideille) Sano terveydenhoitajalle, että haluat vaihtaa!

Neuvolahenkilökunnalla on erittäin tiukat kriteerit mm: audit testin suhteen. 9 pistettä on raja, jonka jälkeen on syytä epäillä että on päihdeongelmia (lievää jos ei muuta) (isoissa kaupungeissa tämä tarkoittaa siirtoa/kontaktia päihdeneuvolaan) jos tälläistä vaihtoehtoa ei ole, niin terveydenhoitaja tekee itse päätöksen jatkon suhteen. Hän ei kuitenkaan tee ennakollista lastensuojeluilmoitusta sinusta vielä, vaan jos hän kokee sen tarpeelliseksi niin vasta joskus huomattavasti pidemmällä raskautta. Hän ei todennäköisesti osannut ilmaista itseään oikein tai teille tuli joku muu informaatiokatkos. Myöskin masennukset (ei lievät, vaan kunnon kontakteja tarvinneet) itsemurhayritykset yms ovat syitä miksi terveydenhoitajalla pitää herätä huoli, koska synnytyksen jälkeisen masennuksen riski on näissä tilanteissa huomattavasti korkeampi. Masennuksista kärsineelle yleensä suositellaankin joitakin kontakteja psykologin kanssa vaikka sillähetkellä masennusta ei olisikaan

Ennakollinen lastensuojeluilmoitus ei ole sama asia kuin lastensuojeluilmoitus. Ennakollisessa ilmoitusessa on tarkoitus tuoda esille sinun elämäntilanteesi ja se että saatat tarvita apua, se ei ole mikään mörkö ja sinua ei olla viemässä samantien ensikotiin tai lastasi ei olla huostaanottamassa. Lähinnä käydään läpitte sinun voimavarasi (oletko yksin, avo/avioliitossa, sukulaissuhteet yms) mitenkä sinun taloudellinen tilanne jaksaa lapsen, masunnus ja se että onko se todellakin voitettu, nykyinen alkon käyttö ja mitä ajattelet siitä myöhemmin. Ennakollinen ls-ilmoitus kuulostaa kauhealta, mutta ei se sitä ole. Enemmänkin aiheutat suurempaa huolta siinä vaiheessa jos alat vaihtamaan terveydenhoitajaa, koska kaikilla kunnasta/paikasta riippumatta on samat kirjalliset ohjeet, jotkut vain noudattaa niitä tietysti vähän paremmin kuin toiset.

Lyhykäisyydessään kuitenkin, ennakollinen lastensuojeluilmoitus on sinun ja lapsesi parhaaksi, se ei ole ole sama asia kuin lastensuojeluilmoitus. Sinun kannattaa ottaa apu vastaan jota sinulle tarjotaan.

Menneisyydellesi et mitään voi, eikä sinua todennäköisesti ole sen takia tuomittukkaan. Joskus vain meidän menneisyydessä tekemämme asiat seuraavat meitä hyvinkin pitkään tulevaisuuteen ja niistä on kannettava vastuunsa. En nää huonona asiana sitä että kriteerit on laitettu nykyään näin pieniksi, mutta pääasia että olet ollut rehellinen. Keskustelu ensi kerralla uudestaan neuvolahenkilön kanssa ja vaadi vastauksia sinua askarruttaviin kysymyksiin.

Mutta ennenkaikkea, älä stressaa. Ole iloinen ja nauti raskaudestasi! Vaikeaahan se varmasti on jos tuollaisia asioita joutuu miettimään, mutta yritä ainakin :)

Kiitos kaikille asiallisista vastauksista! Kuulen toki mielelläni aiheesta lisääkin..

Mutta tosiaan tästä AUDIT-testistä pisteeni olivat huimat 4. Juon erittäin harvoin, oikeastaan en juuri koskaan. Enkä yleensä edes känniin asti.

Selvästi hän antoi ymmärtää että tämän ilmoituksen ensitilassa... että yhteydenottoa saisi odottaa sossun suunnalta melko piankin.

Muutenkin hän onnistui jotenkin suurentelemaan asioita, eikä ottanut ymmärtääkseen että mikään niistä huonoista tavoista mitä joskus oli ei kuulu enää elämääni.

Se että olen aikapäiviä sitten kannabista polttanut joitain kertoja nousi myös äärettömän isoksi ongelmaksi. Hän epäili että joku on piikittänyt minuun koviakin huumeita enkä itse tätä tiedä koska olen ollut niin sekaisin??? :O Ei mitenkään mahdollista.. Lisäksi kyseenalaisti tatuointini, nekin on voitu tehdä likaisilla neuloilla joten melko varmasti minulla on se C-hepatiitti(?).

Tämä nyt sitten tutkitaan verikokeissa. Kannabis on tosiaan ainoa huume mitä olen eläissäni kokeillut ja jokainen tatuointi on tehty ihan varmasti puhtaissa olosuhteissa ja puhtailla koneilla/neuloilla. Nyt kun tätä kirjoitan niin kuulostaa entistä oudommalta koko kuvio, mutta siis täyttä totta. :D

Lisäksi hän epäili että kaverini ovat huonoa seuraa minulle, suurinosa itsekin jo äitejä siis tai amk-opiskelijoita. Aivan hyvää seuraa väittäisin..

En tiedä mitä ajatella, tietenkin typerät valinnat ja menneisyys kulkevat mukanani, mutta jotain rajaa kuitenkin. Enkä edes kadu menneisyyttäni, ainakin olen siitä jotain oppinut eikä elämäni siihen pisteeseen enää ikinä tule menemään. Vielä kun saisin terveydenhoitajan/sossut uskomaan asian. En koe mitään tarvetta mihinkään päihteisiin nykyää, en käytä edes särkylääkettä mutta silti minua kohdellaan kuin narkkaria. Ei sekään oikein ole.

Olen onnellinen raskaudestani, se ei ole itsestäänselvyys minulle. Kolme keskenmenoa kokeneena olen muutenkin vielä varpaillani asian suhteen viikkoja kuitenkin vasta 11. En antaisi minkään tätä minulta viedä, enkä todellakaan itse tätä onneani tuhoaisi.

Terveydenhoitaja kuulostaa hysteeriseltä, mutta odots rauhassa ja katso miten käy. Et ole ainut tatuoitu ja kannabista kokeillut äiti (vaikka suurin osa taitaa jättää kannabiksensa mainitsematta neuvolassa juuri tästä syystä), joten tuskin sosiaaliviranomaiset jaksavat sinua kauaa kauhistella. He todennäköisesti ovat saaneet kyseiseltä terveydenhoitajalta niin monta ilmoitusta, etteivät enää ota niitä tosissaankaan. Kuvittelen siis sinun saavan rutiinisoiton ja voitte sitten yhdessä naureskella terveydenhoitajan huolelle.

Kun kerran huoli on syy tehdä lastensuojeluilmoitus, niin minun ehkä pitäisi tehdä ilmoitus terveydenhoitajasi kaltaisista ihmisistä. Mitenköhän hän pystyy kasvattamaan lapsistaan tasapainoisia, kun itsekin on noin epätasapainoinen ja kuvittelee, että hänen oma tapansa olla ja elää on se ainut mahdollinen.

kaduttaa kyllä kamalasti että olin rehellinen sielä..
Häiritsee, että äitiyskortissa lukee huumeiden käyttö ennen raskautta: kyllä X

En mielestäni ole huumeiden käyttäjä jos olen kannabista muutamia kertoja poltellut joskus. Tämä ärsyttää senkin takia että että saan varmaan vielä vauvaa pihalle ponnistaessa huumevalistusta ja haukkuja. Hyväksyn sen asian että terveydenhoitajan piti isolla kirjoittaa siihen korttiin: masennustaustaa, vaikka eipä sekään kivalta tunnu kun on pitkän aikaa ollut ihan terve.

Voinko sanoa terveydenhoitajalle suoraan, että todellakaan ala kantamaan mukanani korttia missä väitetään mua suurinpiirtein narkkariksi? Vai tekeeköhän sekin musta sitten jotenkin huonon ihmisen, joka kenties kieltää "huumeongelmansa"? :D

Toivon todella että se joku puhelu sossujen kanssa riittäisi. Olo on kuitenkin jotenkin raiskattu tuon ilmoituksen takia. Tietenkin apu on tervetullutta aina, mutta pyydän sitä kyllä sitten ihan itse jos koen tarpeelliseksi. Tuollainen väkisin elämään tunkeminen tuntuu pahalta.

Ymmärrän tietenkin, että terveydenhoitoalalla työskentelevän velvollisuus on tehdä ilmoitus jos jotkut kriteerit täyttyy tms. Mutta järkeäkin voisi käyttää.

No oma vika kun ei osaa valehdella kun suoraan kysytään...

Jäi kyllä muuten vanhempieni sairaudetkin kertomatta kun en suunvuoroa oikein enää haukuilta saanut. Pitäisikö sinne nyt sitten vielä soittaa ja ne sanoa... Ellei sekin tee musta valmiiksi huonoa äitiä että suvussani on sairauksia...

Ainiin, vielä kun sitä kysyttiin niin tämä terveydenhoitaja ei edes ole kovin vanha.
Ehkä pikemminkin melko nuori. Turhan virkaintoinen ehkä sitten sen takia että ei liene tehnyt noita töitä kauaa...

Oletettavasti hän on kuitenkin aina elänyt mallikelpoista elämää kun hän voi tuollalailla toista arvostella. (Tuskin)

Kiitos taas kaikille kamalasti vastauksista. Kaikki vastaukset on ollut niin ihanan asiallisia ja kannustavia:)

Ilmeisesti asia on niin että netin keskustelupalstoilta saa asiallisempaa ja ymmärtäväisempää kohtelua kun neuvolassa..

Shopiskelijatar, aika törkeästi suakin on kyllä kohdeltu... :o
Ajattelin vielä ainakin sen kerran käydä tuolla terveydenhoitajalla ja koittaa vähän puhua tästä tilanteesta ja siitä mikä mua jäi ekalla kerralla harmittamaan eli melkein kaikki... Jos vieläkin kohtelu on samanlaista kuin ekalla kerralla niin vaihdan koko neuvolaa..

Niinpä:D Kiitos paljon:)

Joo tulen tänne kirjoittelemaan sitten miten tilanne eteni -tai että etenikö se...
Siihen sitten toisin saattaa mennä aikaa kun seuraavaan neuvolaankin on yli kuukausi aikaa, eikä nyt sitten ilmeisesti sieltä sossustakaan yhteydenottoa tarvitse pitkään aikaan vielä odottaa.

Mutta kerron miten meni jahka sinne asti päästään.. :D
Itse vihaan sellaisia keskusteluja missä kysellään mutta lopputulos ei koskaan selviä..
Ehkäpä tästä keskustelusta on joskus tulevaisuudessa hyötyä jollekkin muullekkin virkaintoisen terveydenhoitajan uhrille.. :D

Vähän päivitystä tähän tilanteeseeni:

Koska terveydenhoitajan käytös on vaivannut päivittäin ja painanut mieltä niin soitin tänään neuvolaan ja pyysin päästä aikaisemmin käymään. Sanoin että minulla olisi sen verran kysyttävää että tulisin mieluusti ihan paikanpäälle.

Keskiviikkona nyt pääsen käymään sitten neuvolassa ja toivon todella että uskallan sanoa suoraan mikä vaivaa ja vaatia perusteluja hänen käytökselleen/toiminnalleen.

Katsotaan kuinka se käynti sujuu...

Noniin, kävin neuvolassa.
Sain sanottua oikeastaan kaiken mikä jäi häiritsemään.
Ihme kyllä, koska se kaikki turhautuminen ja tämä stressi purkautui itkuna
joka sitten jatkui koko käynnin. Vähän suoraansanoen hävettää.

Terveydenhoitaja on tehnyt jo ilmoituksen sossuun, kun tarkemmin kysyin syytä nii se oli se, että elämäni on joskus ollut melko vauhdikasta. Omien sanojensa mukaan hän kyllä oli kertonut että kaikki päihteet olen jättänyt ja että nyt menee hyvin. Masennustaustani oli vaikutanut myös melko paljon tähän.

Ilmoitin kyllä että en aio kantaa äitiyskorttiani mukanani, koska siinä on niin paljon väärää tietoa. Nyt sitten terveydenhoitaja puhuu vielä jonkun ylemmän ihmisen kanssa käykö se, että osa näistä tiedoista on vain koneella eikä ollenkaan siinä kortissa.

Kun ajatellaan nykyistä matalan kynnyksen puuttumisen suuntausta, niin kyllähän masennus- ja päihdekokeilutausta varmasti antaa terveydenhoitajalle sääntöjen mukaisen perusteen tehdä tuollainen ilmoitus. Ei siinä mitään henkilökohtaista ole. Ja jos asenteellisuutta onkin, niin asioiden ollessa hyvin sinulla ei ole mitään hätää, kun tilanteesi tutkitaan.

Itse lasteni kanssa lastensuojelun asiakkaana masennuksen takia olleena neuvoisin suhtautumaan tulevaan lastensuojelun yhteydenottoon rakentavasti ja avoimesti. Jos asiasi todella ovat hyvässä tasapainossa, hekin sen näkevät, ja sitä edesauttaa, kun itse olet avoin ja teet positiivista yhteistyötä heidän kanssaan. Lastensuojelun nykyresursseilla ja työmäärällä heillä ei ole aikaa keskittää voimavarojaan ihmisiin, joiden tilanne ei herätä huolta. Poikkiteloin lastensuojelun työntekijöiden kanssa asettuminen ja negatiivinen asenne sen sijaan saattaa olla juuri se heidän näkökulmastaan huolta aiheuttava asia, jolloin he voivat tulkita tilanteen niin, että ihminen haluaa peitellä ongelmiaan. Olemalla itse avoin ja yhteistyöhaluinen pystyy välttämään turhat epäilyt.

Oma kokemukseni lastensuojelusta kahdessa eri kaupungissa useita sosiaalityöntekijöitä tavanneena on, että heidän tehtävänsä oikeasti on tukea perhettä, eikä osoittaa vikoja ja pyrkiä ottamaan lapsia huostaan. Tällainen kuva helposti tulee julkisuuteen päätyvistä ikävistä tapauksista. Minua ei leimattu huonoksi äidiksi, vaikka avoimesti ja rehellisesti puhuin vaikeistakin asioista, vaan se auttoi heitä löytämään sopivat tavat auttaa.

Varsinkin, jos on jo masennustaustaa, niin lapsen syntymä on erityinen riskitilanne masennuksen uusiutumiselle. Perheen parhaaksi on, että näin käydessä väylä tuen saamiseen on auki. Lapsen parhaasta on kysymys, ja ainakin itselläni se halu olla vaikeuksista huolimatta mahdollisimman hyvä äiti lapsilleni on auttanut tekemään rakentavaa yhteistyötä lastensuojelun kanssa, ja ottamaan heidän tarjoamaan apua vastaan.

Ennakoivan lastensuojeluilmoituksen kohteena raskausaikana en ole ollut, joten siitä en tarkemmin tiedä, mutta uskoisin, että tilanteesi vain kartoitetaan ja selvitetään mahdollisia tukitoimenpiteitä ja kontakteja, jos tuen tarvetta ilmenee lapsen syntymän jälkeen.

Ymmärrän, että tieto ilmoituksen tekemisestä on järkyttänyt mieltäsi, eivätkä kaikki työntekijätkään aina osaa asioita hoitaa tahdikkaasti. Koita silti olla murehtimatta liikaa ja keskittyä omaan ja tulevan lapsesi hyvinvointiin. Lastensuojelun puuttumisen tarkoitus loppujen lopuksi on tukea sitä teidän hyvinvointianne. Siten siihen kannattaa yrittää suhtautua.

Onnea raskauteen ja toivottavasti kaikki menee hyvin!

Kiitos taas vastauksistanne.
Pikkuhiljaa alan täällä taas ehkä rauhoittumaan.

Melko avoimesti tuohon ilmoitukseen pyrinkin suhtautumaan, vaikka se hyvin hätiköidyltä tuntuukin. Isoin harmi siinä nyt oli ainakin tässä vaiheessa se, että vihdoinkin olen näinkin "pitkällä" raskaana ja sitten tuli tunne että heti epäillään pärjäämistäni ja kykyä huolehtia omasta lapsestani. Ei oikeastaan tämän loukkaantuneempi olo voisi olla.

Terveydenhoitaja nyt yritti kuitenkin siinä rauhoitella ja sanoi raskauden olevan niin ihanaa aikaa yms. Siihen kyllä sanoin takaisin että mielestäni tässä ei ole mitään ihanaa, voisin mennä vaikka suoraan siihen synnytykseen jos se olisi mahdollista.

Hän ei meinannut millään ymmärtää sitä että usean keskenmenon jälkeen raskaus lähinnä stressaa ja ahdistaa, naama kukkii, yöllä saa käydä kolme kertaa vessassa eikä se ilmoitus sossuunkaan tästä mitenkään ihanampaa aikaa minulle tee. Odotan vain että tämä olisi ohi ja saisin terveen lapsen syliini... Luulisi terveydenhoitajan tajuavan ettei kaikki vain pidä raskausaikaa niin mahtavana ja ihanana.

No onneksi saan nyt kuitenkin sen uuden neuvolakortin mihin ei ihan kaikkia asioita ole kissankokoisilla kirjaimilla kirjoiteltu. Lohduttaa oikeasti tosi paljon ja mieli on jo parempi taas.

Mutta enköhän niistä sossuista selviä, eipä niillä mitään syytä pitäisi ainakaan puuttua meidän asioihin tämän nykytilanteen pohjalta. Toki ymmärrän että terveydenhoitajalla on velvollisuutensa tehdä noita ilmoituksia ja sossuilla taas niitä tarkastella. Toivon kuitenkin että yksi juttelukerta riittäisi, haluaisin ihan normaalin alun meidän tulevalle perheelle ihan kolmen kesken.

Mihin voisi tehdä ilmoituksen perheestä jolla ollut melkein vuoden täitä.Tartuntoja useita ja käyvät koulua mutta kouluterveydenhoitaja ei ole järjestänyt seurantaa.Eivät hoida millään tavalla ongelmaa mytta käyvät kylässä ja täit jää aina jälkeensä.Perhe tarvitsisi jotain tukea mutta mistä.

Luulenpa että tämä perustuu siihen, että synnytyksen jälkeinen masennus on yleistä. ja jos sinullaon aiemmin ollut masennusta niin voidaan olettaa suurenmalla todennäköisyydellä että sitä ilmaantuu synnytyksen jälkeen. Se että sossut käy teillä kerran viikossa kyselemässä kuulumisia ei ole huono juttu. he haluavat auttaa sinua ja antaa lapsellesi parasta.

Kerran viikossa?

Mies38, kiitos! :)

En varsinaisesti masennustaustaani häpeä, se oli kuitenkin kaikessa kauheudessaa hyvin silmiä avaava ja kasvattava sairaus. Tosin en voi sietää sitä että ihmiset eivät tajua sen olevan mennyttä aikaa, eivätkä tiedä mikä kaikki siihen johti.

Missään ei voi asioida ilman leimautumista mielenterveyspotilaaksi, ja joka ainoassa tälläisessä terveydenhoito paikassa kysellään asioista kuin lapselta. Yleensä yritetään ehdottaa terapiaa vaikka ei tiedetä nykyhetkestä mitään. :o Kun sanon että ei ole tarvetta, mulla menee hyvin niin ei meinata uskoa vaan jatketaan "mutta jos nyt kuitenkin..." Oikeasti, jos mulla joskus oli vaikea elämänvaihe, niin se ei välttämättä ole sitä nyt enää.

Ja joo, synnytyksen jälkeen ilmeisesti masennusriski on melko korkea.. mutta haen apua ihan itse jos tarvitsen. Niinkuin ekallakin kerralla.

Enkä voi uskoa edes sitä että vihdoin ja viimein kun raskaus onnistuisi niin masentuisin, päinvastoin..

Onneksi jo uskaltaa hieman huokaista helpotuksesta, nt-ultra ohi ja kaikki kunnossa. Rv 14 meneillään ja uusi asunto löytyi jo. :)

Moi Aloittaja 86!

Minulla oli nyt aika kanssa mt toimistoon lääkärille. Siellä taas kohtas tuon sinun kertoman. Alusta saa kertoo kun lapselle. Miksi eivät ees pikkusen lukis papereita. Tietysti päivän tilanne parasta tietoa. Takana kun on koulukuisausta yms niin ei jaksas aina kertoo uudestaa. Nyt oli taas uusi lääkäri noin 30v nainen. Kyllä pakko sanoo et vanhempi on parempi ja ymmärtää ihmistä empi.

Itse olen niin hyvässä kunnossa ja pystyn hoitamaan kaikki. Et tuntuu tosi väärältä välillä kun näkee ihmisiä joilla on asiat todella huonosti.

Hieno lukea kun nyt odotus menee hyvin ja olet löytänyt uuden kodin!

Onnea odotukseen:!

Kiitos!


Tänään sain tiedon, että sossuntädit ovat itsensä kutsuneet nyt meidän kotiimme kylään jo ensi kuun alussa. Ajatus ei viehätä, koska koen sen että vieraat ihmiset ikäänkuin tunkeutuvat kotiini arvostelemaan mutta ei auta kai kun kestää.

Raskaus ei ole vielä edes silloin puolessa välissä, enkä edes itse osaa kaikkien keskenmenojen jälkeen sisäistää kunnolla nyt olen oikeasti ja edelleen raskaana...
Tuntuu vielä oudommalle tuollainen vierailu siis. Lapussa lukivat että haluavat tukea jo raskausaikaa ja sitten myöhemmin elämäämme pienen vauvan kanssa. Parhaiten tukisivat kuin antaisivat minun hoitaa ihan itse oman lapseni... Noh, katsotaan miten se käynti sujuu. Toivottavasti tajuavat että pärjään ihan kahdestaan mieheni kanssa..

Onnea teille molemmille perheille:)!!

Toivottavasti meilläkin menee se keskustelu niin hyvin että he tajuavat etten kaipaa apua ja osaan hakea sitä sitten ihan itse jos tilanne muuttuu.
Kuitenkin samaa mieltä olen, että juuri se että on/on ollut asiakkuus sielä mt-toimistossa kertoo enemmänkin siitä että välittää itsestään ja terveydestään.

Ikävä kyllä, nämä ihmiset näkevät asian yleensä täysin päinvastaisena. Ei ymmärretä sitä että osataan hakea apua silloin kun sitä tarvitaan.

Mietityttää jo kovasti millaisia ne sossutädit nyt sitten on, mitä ne kyselee jne.
Tuntuu jotenkin että koko mun yksityisyys on mennyt kun vieraat ihmiset noin vain voi kävellä mun kotiini kyseenalaistamaan. Sitten ne vielä odottaa varmaan että kerron niille mun henkilökohtaisista asioista.... Tuntuu että millään en pääse eroon tästä raiskatusta olosta.

Sossut kävivät ja tajusivat onneksi itsekin että meillä ei ole mitään ongelmaa.
Tulevat vielä ainakin sen kerran käymään ennen laskettua aikaa.

Ei jäänyt mitenkään paha maku suuhun tuosta vierailusta, olivat nämä sossut kuitenkin huomattavasti järkevämpiä kuin esim. tämä terveydenhoitajani neuvolassa.

Enpä usko että näemme siis enää kuin kerran, korkeintaan kaksi ihan vain juttelun merkeissä.

Ystävästäni tehtiin ennakollinen ilmoitus, koska hänellä mielenterveysongelmia. Sosiaalityöntekijä otti ystäääni sitten yhteyttä ja jonkunlainen palaveri heillä oli ja sen jälkeen odotusaikana siis lisäksi muutamia palavereja päälle. Lisäksi tehtiin lähete pikkulapsipsykiatrian polille. Lapsen synnyttyä oli heillä yhä lastensuojelu mukana. Minusta tuntuu väärältä, että ihmisiä rangaistaan menneistä ja lisäksi se, että vaikka olisi yhä raskausaikana ongelmia niin se ei tarkoita, että siihen tarvitaan lastensuojelua jos odottavalla äidillä on kuitenkin lääkitys ja hoitosuhde jo valmiina ja vointi on hyvä. Toisesta ystävästäni tehtiin myös, mutta heillä oli odotusaikana vain 2 tapaamista ja ei katsottu lastensuojelulle tarvetta. Näitä juttuja on yleisesti paljon tiedossa kun seuraa ihmisiä, dokumentteja ja keskustelupalstoja. Tohon ilmoituksen tekemiseen vaikuttaa paljon minkälainen neuvolatäti ja lastensuojelun asiakkuuden alkamiseen vaikuttaa ihan sosiaalityöntekijä.

Oot syynnissä lapses kanssa aina ja jos kukaan kommentoi käytöstäsi sinua voidaan pitää epävakaana

Iso juttu syyni