En tiedä mikä minussa on vikana. Olen 25 vuotias kaveri ja elämän mukana on tullut kainaloon monta naista pitkillä suhteilla. Parisuhteet ovat kuitenkin katkenneet aina samalla tavalla. He huomaavat salaisuuteni, että en rakasta heitä. Pidän siis kyllä NAISISTA, heidän kropastaan yms eli olen kyllä HETERO.
Onko kellään samaa ongelmaa? Pitäisiko lähteä kallonkutistajalle vai sydämmensuurentajalle?
Onko kellään samaa ongelmaa? Pitäisiko lähteä kallonkutistajalle vai sydämmensuurentajalle?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei sussa mitään vikaa oo,ne on vaan niin pinnallisia ja sä tarviit jotain enemmän syvällistä...tuo on se syy.
Mitä sinun mielestä rakkaus on? Itsekin olin samassa jamassa, olin niin kylmä etten uskaltanut rakastaa, pelkäsin petetyksi tulemista. Mutta eise anna jos ei otakkaan. Riskejä kannattaa ottaa.. Tsemppiä sulle elämään.
aika huono mietelause
Hyviä naisia on todella harvassa, joten kandee haeskella. Tosin hyviinkin tuppaa kyllästymään aika nopeasti.
Hyviin miehiin ei kyllästy,niitä on niiiiiiin
harvassa!
Kuinka niin hyvät miehet ovat harvassa?
"Makuja" on niin monta erilaista, kuin on ihmistäkin, että jokaiselle luulisi löytyvän mieleinen jostain- korostus sanalle luulisi.
Joten kysyn nyt -sinun-mielipidettäsi, siitä millainen luonne on "hyvällä miehellä"?
Ja noin yleisesti millaiset elämäntavat?
Ja millainen persoona hän(ellä)on?
lukemassa mun setti tuosta aiempaa lähes samalla otsikolla kuin tää sun juttu.
Naispuolinen ihminen ja saman ongelman, kykenemättömyyden rakastamiseen, kanssa painin vuosia, pompin suhteesta toiseen ja päädyin aina samaan tuntemukseen siitä, että tässä on "ihan hyvä" olla, mut se jokin uupuu...
Tänä päivänä rakastan. Tapasin oikean miehen! Henkilökohtainen mielipiteeni onkin se, ettet ole vielä tavannut Sitä Oikeaa (tosin jokaiselle löytynee useitakin Oikeita).
Samaa mieltä minäkin olen, väkisin ei voi itseään pakottaa ketään rakastamaan, välittämään ehkä, mutta voimat loppuvat pian jos itseään yrittää pakottaa. Kun sitten kerran rakastut, kyllä todellakin huomaat sen: et voi olla hetkeäkään ajattelematta ja kaipaamatta ja olet surullinen jos ette pitkään aikaan näé ja hänen tapaamisensa on jotain, mitä odotat ja haluat enemmän kuin mitään muuta! Jos rakkaus "loppuu" (jommankumman puolelta ei onnistu, tai jos molemmat eivät tunne samalla tavalla), sinulta kestää vuosia päästä surun yli. Sitä mielestäni on rakkaus. Itse en ole tätä ihanaa/ kamalaa tunnetta kokenut vuosiin, mutta silti suren niitä kenet olen menettänyt ja vieläkin monta kertaa itken kun muistot tulee mieleen :´(. Ja koitan elää tällä hetkellä tommoisessa "ihan hyvä olla"- suhteessa :/