Huomenta

koton niinku aina

Asemalla vieläkin, toisella asemalla nyt, kylmä ja Autio paikka tämäkin on tähän aikaan. Ei uskoisi, kun on olevinaan niin keskustaa. Muutama ohikulkija, mä seison seinää vasten, yritän tukea rakennusta takanani, eipähän kaadu päälle.


En tiedä milloin pääsen töihin. En osaa linkittää musiikkia, mutta olen kuunnellut ( löysin sattumalta ja rakastuin, tätä biisiin, mies joka laulaa on niin hellyttävän tohkeissaan. Hän on Gene Pitney, italia 1966, musiikifestivaali. Laulun nimi on jotakin Nessuno mi oo dicare ( ei kirjoitettu sinnepäinkään. Linkitätkö mulle tämän, tästä tulee vain niin hyvä mieli, vaikka en ymmärrä sanaakaan.

Mäkin oon niin tohkeissa, siksi kirjoitus virheitä. Pääsin bussin lämpöön, joten nyt poistun. Hyvää työpäivää ja viikon alkua kaikille.

Noh, nyt.. On Se totta, tätä en kehtaa kerta kenellekään :) . Sekopää on aina sekopää, syntymälahja nääs. Akkukin loppuu - olen yksin maailmassa. Nökötän tässä, ehkä käyn sitten jossain ostoksilla.

Kiitos sulle kun kerroit, nytpä tiedät, että tämmösiikin on olemassa.

Hei kiitti. Tulin kotiin :) Sitä tuo sekojuttu vähän tarkoitti, että olin myös yksin bussissa, siltä tuntu, että olen ainoa ihminen maailmassa.

Täytyneen " puolustukseksi" sanoa, että olin pari päivää kuumeessa, noh, eihän se kuitenkaan niin mene, että on työpäivä heti kun kuume laskee, kuten jotkut luulee.

En vieläkään tajua, että noin pitkälle pötkin tajuamatta mitään. Jos et olisi sanonut mitään, niin olisin varmaan kiljunut ääneni käheäksi työpaikan ovea hakatessa, säästyin julkiselta häpeältä.

Lämmitän aamulla keittämäni kahvin mikrossa ja tungen bullapalan suuhun, voiko ihminen olla onnellisempi vielä yhdestä vapaapäivästä. :)

:)

Mulle myös, mutta olin tajunnut viimeistään pysäkillä, tämä oli jo ennen näkemätöntä. Ja hyvää viikonloppua sinulle myös.