Oon tajunnu, että tunnen ihan valtavaa syyllisyyttä oikeestaan ihan kaikesta mun elämässä.
Tunnen syyllisyyttä siitä, millainen olin kahta edellistä kumppania kohtaan - en ottanut heitä riittävästi huomioon, olin etäinen ja välinpitämätönkin.
Tunnen syyllisyyttä, että petin exää toisen tytön kanssa (ei menty suutelua pidemmälle mutta silti) ja että aloin heti eron jälkeen seurustella toisen kanssa. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen ollut ylimielinen monia ihmisiä (myös vanhempiani) kohtaan ja puhunut pahaa selän takana.
Tunnen syyllisyyttä myös ajatuksista ja tunteista. Jos katselen muita naisia vähänkin sillä silmällä, tunnen pettäneeni tyttöystävää.
Tavallaan tuntuu siltä, että minun pitäisi pyytää anteeksi kaikilta ihmisiltä, mutta en uskalla enää lähteä siihen rumbaan. Vuosia sitten minulla oli hyvin samanlaisia ajatuksia ja silloin lähdin pyytelemään anteeksi vanhemmiltani. Siitä seurasi lisää syyllistämistä ja menin ihan sekaisin siitä.
Joku on joskus sanonut, että Jumalalta voi pyytää anteeksi ja saada rauhan, mutta minä en usko Jumalaan.
Joudun kai sitten kantamaan kaikkia virheitä ja pahoja tekoja elämäni loppuun asti vai onko kenelläkään mitään ajatusta, miten tätä syyllisyyttä ja ahdistusta voisi vähentää?
Tunnen syyllisyyttä siitä, millainen olin kahta edellistä kumppania kohtaan - en ottanut heitä riittävästi huomioon, olin etäinen ja välinpitämätönkin.
Tunnen syyllisyyttä, että petin exää toisen tytön kanssa (ei menty suutelua pidemmälle mutta silti) ja että aloin heti eron jälkeen seurustella toisen kanssa. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen ollut ylimielinen monia ihmisiä (myös vanhempiani) kohtaan ja puhunut pahaa selän takana.
Tunnen syyllisyyttä myös ajatuksista ja tunteista. Jos katselen muita naisia vähänkin sillä silmällä, tunnen pettäneeni tyttöystävää.
Tavallaan tuntuu siltä, että minun pitäisi pyytää anteeksi kaikilta ihmisiltä, mutta en uskalla enää lähteä siihen rumbaan. Vuosia sitten minulla oli hyvin samanlaisia ajatuksia ja silloin lähdin pyytelemään anteeksi vanhemmiltani. Siitä seurasi lisää syyllistämistä ja menin ihan sekaisin siitä.
Joku on joskus sanonut, että Jumalalta voi pyytää anteeksi ja saada rauhan, mutta minä en usko Jumalaan.
Joudun kai sitten kantamaan kaikkia virheitä ja pahoja tekoja elämäni loppuun asti vai onko kenelläkään mitään ajatusta, miten tätä syyllisyyttä ja ahdistusta voisi vähentää?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen itsekin sellainen että tunnen helposti syyllisyyttä, mutta sitten yritän ajatella että virheet ovat inhimmillisiä, ei aina voi olla kiva tai täydellinen. Ja menneet asiat ovat menneitä, voit vaikka nyt yrittää tästä lähtien olla hyvä. Ja jos vanhemmat vaativat täydellisyyttä, siitä voi tulla syyllisyyden tunteita jos ei olekaan tydellinen..
On totta että vain Jumala voi vaputtaa ihmisen syyllisyydestä, koska jokainen meistä on Jumalan edessä syntinen ja tarvitsee anteeksiantoa Jeesuksen sovituksen kautta.
Sinulla on myös saitaaloosita syyllisyyttä ja koet, että anteeksi että ole olemassa. Sinulta puuttuu elämässä perusturvallisuus, että saat olla vain omana itsenäsi ja sinulta ei jakuvasti vaadita täydellisyyttä ja paikkasi lunastamista.
Tässäkin asiassa Jumalan armo voisi eheyttää sinua ja saisit lopulla luottaa että olet Jumalan rakastavalla kämmenellä ja sinulla on paikkasi elämässä.
Vaikka et usko, niin Jumala rakastaa sinuakin valtavasti. Voisit saada apua myös meilenterveyden ammattilaiselta. Kyllä asialle voi jotain tehdä.