Jossain aiemmassa keskustelussa pyöritettiin makumuistoja. Niitäkin on mutta liekö ikääntyminen tehnyt tepposensa ja makujen lisäksi mukaan ovat tulleet tuoksut, jotka vievät hetkessä aikojen taa. Puusaunan sauhu kesäillassa, syksyinen metsä lehtimattoineen, talven kirpeä pakkanen ja vitalis, kevätauringossa kuivuva pyykki, lauantai-illan pullantuoksu, aamuisen pystyuunin ja lieden lämmityksestä tuleva henkäys... ja onhan noita. Vanhan kansakoulun aapisen avaaminen vie ihan ensimmäiseen koulupäivään ja sen jännitykseen, vaikka tuokin on tapahtunut jo kultaisella 60-luvulla. Tuoksumuistot ovat voimakkaita ja voimaannuttaviakin.
Tuoksuja menneestä
selja2
711443
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Muistan nuo kyllä.
Vaan kannattaako niistä vanhoista enää jaaritella.
Kerro mieluummin mitä uusia hajuja olet kokenut.
H.
Miehän jaarittelen mistä lystään...hyppäse yli jos kykenet;).
Lapsuuden vaniljajäätelössä oli ihan oma tuoksunsa, kuin myös makunsa.
Nykyisessä ei ole kumpaakaan, vaikken olekaan tupakan saastuttama aisteineni.
Luonnon erilaiset tuoksut saa mun nenävärkkini nousemaan siilimäisesti pystyyn ja joka nuuhkaisulla mielihyvä senkun paranee.
Kaikki nuo tuoksut, jotka mainitsit, niin kyllähän ne mun nenääni kelpaa.
En kuitenkaan saa ajatuksia minnekään kauas menneisyyteen. Ehkä en silloin pahemmin nuuhkinut mitään.:)
Kaikkinaiset nuuhkimiset aistin vain sillä hetkellä, kun tuoksu rekisteröityy mun aivoihin.
Tuoksusta nyt kun on puhe, niin sain viime perjantaina yhdeltä oppilaalta ylläripaketin. Se oli Ystävänpäivälahja. Kaunis pieni paketti, johon oli tällätty muutama kaunis tarrakin:) Minä sitä sitten hämmästyneenä pyörittelin kourassa ja oppilas pyysi malttamattomasti, että avaisin sen heti.
Avasin ja siellä oli oikein pikkuruinen kankainen rahakukkaro. "Se on kolikkokukkaro", sanoi lapsi. "Tälläistä olen Aina toivonut", sanoin.
Sitten paketista paljastui pyöreä littanainen Saippua. Ihanan läpikuultavan sininen, jonka sisällä oli valkea kukka. "Se on Tuoksusaippua".
Nuuhkaisin sitä ja herttileijaa, että siitä tulikin voimakas tuoksu.
Ongelma on vain se, että monet hajuvedet, tuoksukynttilät (joita saan myös paljon oppilailta jouluina) ja hajusaippuat laukaisevat migreenin päähäni.
En tietenkään sitä sanonut, mutta joudun antamaan tuon saippuan jollekin tuoksusaippuoista pitävälle.
Mitään hajua en lapsuudestani muista. Paitsi kansakoulun ruokalan tuoksut.
Tavattoman äklöjä tuoksumuistoja.
Jännää. kuinkahan pahoja hajumuistoja afrikkalaisilla lapsilla on kouluruokalasta, jos oli ruokaakaan.
Voi jessus sunkin kysymystä.
Mitä sä oikein funtsailet noitten tokasujen tekemisen aikana,toinen kertoo ajatuksiaan ja sä tryykäät syylistämään.
Olisik afrikkalaisten mukulien maha täyttyny siit et heikunkeikku olis kulkenu pyykkipoika nokas koulus.
Tuli nyt mieleen pakkasessa pyykkinarulle jäätyneet pyykit. Eritoten isän raidallinen flanellipaita. Tositosi kovalla pakkasella kuun valossa tähtitaivaan alla käveleminen. Huopatossujenkin alla lumi narisi. Silti pelotti.
Unohtui. Se paita tuoksui isän päällä tosi raikkaalta pesun jälkeen. Niin ja pakkaslunta oli pakko kävellessä imeskellä lumipaakuista lapasista. Sitä pakkasyön tuoksua ei voi kuvata.
Markan kolikon näköinen toffeekarkki. Sitä tuoksua en unohda. Ei edes Viron lehmäkarkit pääse lähellekään.
muistot tuovat
Minä olen säästänyt Chanet 5 vielä ja sitä kun suihkaisee, niin nuoruus tulee mieleeni, siis ne ihanat hetket.
Lapseni halusi aina isänsä yö asusteen nuuhkittavaksi, kun iskä oli matkoilla.
Itselleni jopa telkkarin jotkut kuvat tuovat mieleeni lapsuuden maisemat, joka tosin ärsyttääkin, kun se saa ikävän...sinne johonkin?
Isän hiusvoide Suave ja äidin Tokalon- voide.
Muutoin lapsuuden tuoksut samankaltaisia kuin muilla. Lauantaisen siivouksen raikkaus, tuoreen leivän ja pullantuoksu, mäntysuovan tuoksu, ulkona kuivuneen pyykin raikkaus.
Näistä samoista tuoksuista itsekin nautin, pyykit kuivaa ulkona ja matot pestään mäntysuovalla. Suavea ja Tokalonia vain ei ole, liekö olemassakaan enää.
Muistan tuon Tokalon-voiteen, sitä käytti isosiskoni. Äitini käytti Tosca-voidetta, vihreässä tuubissa.
Tässä eräänä päivänä lapsenlapseni oli kylässä. Laitoin hänen kuiviin kätösiinsä Bellavita-voidetta. Illalla tytär soitti, että pääsivät hyvin kotiin ja "lapsi tuoksuu äiti sulle". Ai mille, no sille rasvalle mitä oot käyttänyt iätajat. Voi kun lämmitti tuo tyttären tuoksumuisto :)
Joskus on tuskallista kun ei ole tarpeeksi vanha.
Jopa tulee lapsuus mieleen.
Onneksi olen iässä, jossa voin nautttia uuden bensan tuoksusta,
Kaikenlaista Chiliä, dödöö ja Luomu-Kaasuja.
Minulla on uuden-tuoksuinen Fiskarsin kirves.
Sillä voin edelleenkin palata nuoruuteni tuoksu-maailmaan.
Tervas ei koskaan petä.
Otan osaa tässä aloituksen ajatus-maailmaan.
Miltä vanha haisee.
H.
Olin täysin unohtanut miltä juuri maasta vedetyt porkkanat tuoksuivat, kun syyskesästä kävin kasvimaallani jossa kasvoi rivi porkkanoita ja vedin muutaman ylös. Tuli mieleen auringossa kylpevä mamman kasvimaa kotitalon kivijalan juuressa jossa porkkanat ja sipulit ja lantut ja punajuuret kasvoivat sievissä riveissä, tomaatit kiipeilivät tikuissa tuettuna senää vastaan ja kurkut kimurtelivat suurten lehtiensä katveessa. Lapsuus, kesä ja maalaielämän yksinkertaiset, konstailemattomat muistot.
Oh juventud divino tesoro....
Ensimmäinen tietoisesti oppimani ja siten tunnistamani 'tuoksu' taitaa olla luteen haju. Olin taapertamassa kohti 'sireenimajaa' jossa aikuiset olivat. Määrätietoisesti väistin kädet syliinotto ojossa olevan tätini, olin matkalla isän syliin.
Täti sanoi nauraen, että älä pelkää, ei hän oikeastaan tuollaista marjaluteen hajuista ipanaa huolikaan syliinsä. Sitten isäkin totesi että tuntuupa vahvana, katsotaanpas missä se on.
Minun hiuksissanihan se oli, vihreä lude. Hajun olin jo monen monta kertaa aiemminkin tuntenut, mutta sinä päivänä opin todella kiinnostavan uuden asian, se on MARJALUTEEN IKIOMA HAJU.
Vasta paljon paljon myöhemmin opin, ettei se kyllä nimenomaan marjalude tainnut olla, mutta oppimani hajun tunnistan vuosikymmenienkin jälkeen hyvin herkästi, ja ennen kaikkea, mukava aurinkoisen päivän muisto se on.
Muistoja tuovat tuoksut, vaaleanpunaiset ruusut sain synnytysosastolle, se tuoksu on aina vahvasti mielessäni.
Silloin kun taas haluan palata sinne aikaan kun olin mies parhaas iässä ja askelkin kopisi komeesti.
Mä meen autotalliin ja avaan muovikääreen jossa on tervanarua,se kapelkaarnin tuoksu on taivaan mannaa vanhuksen nenälle.
Niin elävästi muistuu poosun sapi ja sen maalien,tinnerin ja köysien haju mieleen,
Onko tervenaru samaa kuin pikilanka?
Tervanarua siis tarkoitin.
Pikilanka oli suutarien kenkiin käyttämää ,seilinaru kuuluu purjeisiin ja erilaisten koilien suojapressujen ompeluun ,seilihanskaa liittyy siihen ompeluun.
Se kapelkaarni oli paksumpaa tervalla ja jollain töhnällä kyllästettyy lankaa ,sil suojattiin vaijerien pleissauksii ja muit joitten ei haluttu ruostuvan.
Kiitos valaisevasta vastauksesta.
Olen käynyt muutaman kerran saaressa, jossa koko saari tuoksui ihanalta tervalta.
Kun hain mummulle erittäin vanhova särkypulvereita, koko apteekki tuoksui hajujen sekamelskalta. Ihann syvä kaikkien mahdollisten lääkeaineiden yhdistelmä.
Ei tuoksu tämän päivän apteekit yhtään miltään.
Tulee harvase kevät vene tervattua ja hiukset pesen tervasamppoolla.
Venettä ei oo mut sen lapsuuren nuotion ja joka talvisen suksien tervauksen muistan elävästi.
Myös sen miten huonosti juuri tervatut sukset luisti.
Juuri tervatut sukset luisti tosi hyvin suojakelillä, muistaakseni.
kokeiles pakkasilmalla.
Kynttilällä niitä tervasuksien pohjia hinkattiin, että luisti paremmin.
Ensimmäinen tuoksumuisto mikä nyt mieleeni tulee....kookos saippua...eikä yhtään miellyttävänä..olin leirillä jotain siinä seitsemän ikäisenä...siellä mentiin rantaan pesulle aamulla ...saippua ja hammasharja mukana...koti ikävä oli aivan hirveä....ja aloin inhota sitä kookos saippuaa...vieläkään en pidä mistään ...missä mainitaan sana kookos. Kyllä tuoksumuistikin on ihmeellinen...
Jaa mulla on iho ongelmia, olen kokeilu mielessä käyttänyt kookosöljyä parikuukautta edullista ja mukavan tuntuista, kuulemma auttaa.
Olen kuullut että moni tykkää kookosöljyvoiteista ...sekä öljystä ihonhoidossa....sain Afrikan tuliaisena voidepurkin... kookosta...heti tunnistin tuoksun...Arvaa onko sitä käytetty...
Käytän neitsyt kookosöljyä, tarkoitettu neitsyeille
Minulle tulee kookosöljyn tuoksusta mieleen aurinkoöljyt, loma ja lämpö. Suloinen tuoksu :)
Toinen mielleyhtymä on kookossaippua jolla pesin vauvojeni vaatteita käsipyykissä. Mikään muu saippua tai pesuaine ei ollut hellävaraisempaa heidän iholleen. Tuo mieleen vauvan vaaleanpunaisen masun.
Juuri näin ristiriitaisia tuntemuksia joku tuoksu herättää...eksoottisia ja aurinkoisia ovatkin...mutta kun se tunne ..
Vauvan tuoksu on ihana tuoksu...niitä nuuhkisi vaikka kuinka kauan...
Muistoja tulee mieleen kuoritun puun tuoksusta. Koulusta kotiin palatessani keväällä oli miehet kuorimassa puita. Aina siihen pysähdyin juttelemaan.
Vieläkin siitä ohi kulkiessani tulee puupinojen ja miesten kuvat mieleen.
Muistan, kuinka sain joltain tutulta puuterirasian, äidillä ei sellaisia ylellisyyksiä ollut.
Rasia oli lähes tyhjä, mutta aah kuinka ihanalta se tuoksui. Ja jo rasiana se oli kyllä minun rakkain aarteeni.
Ei tarvinnut kuin hiukan nuuhkaista rasiaa, ja samalla ihailla omia silmiään kannen pikkuisesta peilistä.
Ei varmasti Englannin kuningattaren jalokiviaarteet voineet olla minun puuterirasiaani arvokkaammat.
Lapsuuden tuoksuja ovan jäätelökioskin tervatut rappuset, ja junaraiteiden tervatut pölkyt.
Uiton kaplailla ongella ollessa tuoksu märät pöllit.
Syksyisin kun lahattiin vasikka niin kirpeessä ilmassa haisi lämmin veri jota vispattiin...yäk....
Ja kun menttiin rasvamatkoille ,pieni auto tungettiin täyteen muksuja ja sit voita ostaan...ja kaupassa tuoksui ruottin maa..............
Ja aina ostettiin pelikortit.
Miltä Ruotsi tuoksui?
Rasvaltako?
Paloma
Ei rasvalta, ko jotenki semmonen makia ,hyvä haju.
Pumpulileipä ja vaan semmonen ..niin en ossaa sanoa, hyvä jokatapauksessa..
sanottiin vaan et täällä haisee ruotti...
Kun ylitti rajan Ruotsin puolelle, alkoi näkyä hoidettuja pihoja, kauniita kukkapenkkejä, nättejä taloja ja aitoja.
Takaisin kun tuli Suomeen, maanteiden varsilla oli nurkat lahonneita vinkkuraisia latoja, ja hoitamattomia kartanoita.
Nyt on onneksi jo uudet ajat.
Ei sitä lapsena ehkä osannu katella puutarhoja, mulla ei oo mitää mielikuvaa sellaisesta, eikä pelikorteista....voita. appelsiinimehua,vehnäjauhoja, si sit me lapset saatiin suklaapötkyt...oli mukava maykata takas ja mussuttaa suklaata...
Ei niitä rasvamatkoja usein tehty...ehkä 3-4 kertaa vuodessa...en oo aivan varmaa siitäkään kun oli viel peni silloin..........
@otsatukka: tulin eka kertaa elämässäni Ruotsiin v. 87 siis hieman alle nelikymppisenä ja ensi näkymä oli puiden latvat Arlandan lentokentän lähettyvillä.Oli kevättalvi ja meillä ei ollut edes talvivaatteita mutta meitä oli kaverit vastassa takit ja tumput mukana.
Olemme joskus kommentoineet saaristomerien erilaisuudesta: Ruotsin puolella hienoja öhyhuviloita, Suomen puolella karuja kalliorantoja. Metsää.
Tuoksuissa en ole havainnut eroa.
Rasvaretkille pääsin naapurien kanssa, kun heidän autoonsa mahtui omien lisäksi naapurin kakarakin.
Muistaakseni lapsi oli puoli aikuisesta, eli tarvikkeita ostettiin pääluvun mukaan.
Minä kyllä osasin jo alle kouluikäisenä ihailla kauniita pihapiirejä. Jotenkin on jäänyt mieleen kuin Astrid Lindgrenin kirjojen kuvitus.
Mitä ne rasvaretket oikein oli? Oliko se jotain sodan jälkeistä aikaa kun voi oli kortilla, vai?
Minä olen syntynyt 50-luvulla.
Kai Ruotsissa oli olevineen parempaa/halvempaa/erilaista.
Eikä muistaakseni ostettu voita, vaan margariinia.
Myös kahvia ostettiin peltipurkeissa, varmaan kilon painoisissa.
Ruotsissa oli kai suurempi valikoima, pääsi samalla käymään "ulkomailla"?
Huviretki päivässä.
Kaikki lapset kerättiin matkaan kun sai ostaa joka henkilöä kohtaan voit.
Mulla on mielikuva ett se oli voita.
Muistan peltiset kahvipurkit.
Varmaan kuka osti mitäkin.
Minä taas muistan Vår-margariinin, joka oli erilaista, kuin maamme paperiin käärityt vastaavat.
Se oli kuin nykyiset pöytämargariinit, komeaan punavalkoiseen pöytärasiaan pakattua.
Maku, lie ollut suolaista, maistui suuhun hyvältä.
Ensimmäisen poikakaverin nahkatakin tuoksu :).
:)) Minä luulin ekaani maatalon pojaksi, kun haisi ihan lehmältä. Mutta se olikin hänen nahkatakkinsa.
Minusta nahkatakin tuoksu yhdistettynä mietoon partaveteen...wau. Vai kultaako aika muistot.
Mun ekalla oli maihari ja ariel-prätkä. Muistan sen hiekkatteiden pölyn tuoksun kun olin painanut poskeni maiharin selkään ja kädet ympärille. Pelloille oli levitetty lantaa.
Maalaismaisemaa ei saata unohtaa
Vähän on ehkä outo minun tuoksumuistoni lapsuuden ajoilta :sinkkiämpäri yleisessä saunassa!!! Siinä oli jotain ihmeellistä ,pistävää,se ei tuoksunut varsinaisesti,mutta jotain siinä kuitenkin oli. Sanoisin,että muistan sen ämpärin hajun ,kun piti laittaa pää alaspäin siihen astialle, että äiti sai hiukseni pestyä. Tämä muisto on hyvin säilynyt mielessäni.
Mutta sinkkiämpäriä parempana tuoksuna muistan minäkin äitini Tokalon-voiteen.
Maku muisto tulee isän siskolta joka toivottavasti täyttää 94 vuotta tänä vuonna.
Leipä ruis on maku ja siinä tämä hiivan alku kai 1800 luvulta.
Haju jota en halua muistella. 50-luvulla kansakoulun pihalla, ruokatuntia edeltävällä välitunnilla pihalla leijuva pohjaanpalaneen makaronivellin haju!
Tuoreempina tulevat lähinnä mieleeni maustebasaarien tuoksusekamelskat.
Muistan heinäladon tuoksun,juuri pelloilta kärrätyt kuivat heinät,toinen oli talon vintti ja kesäkuumalla sahanpurujen tuoksu,järven ja kaislikon tuoksu,tuoreitten kalojen ja juuri leivinuunista otetun marjapuuron tuoksu.
Myöskin tuoreitten parkattujen pöllien tuoksu,pihka ja metsien sammalet.Suopursut.
Ja puuteri,Ancel Face,Tokalon jonka jälkeen tulee vielä Java-moottoripyörän tuoksu kujettajineen...
Kamferitipat, jota muutama tippa laitettiin sokuripalaan. Sydänlääkkeeksi.
Kalman haju kuolemaa tekevästä ihmisestä jäi lapsena koetusta syvästi mieleen, ei ole häipynyt.
"synkkä hetki"
Hienoa!
Aloitushan koskikin vanhusten haisemista.
Sillee trollisti.
H.
Ei minusta ollu lapsena mitenkään hienoa, kummallinen kommentti, hienoa, mitä päässäs liikkuu
Älä välitä trollista
Kyllä on samoja muistoja :)
No siehän aika sälli oot, elä rupee miun kans länkyttää, saatat jäähä toiseks tahi peräti ties monenneks! Mee enstää kuivaan korvantakuses ainakii.
Miusta nää kaikki kirjoitetut tuoksumuistot on aivan ihania. Kiitos niistä kaikille!
Jotkut muistuttavat ilon hetkistä jotkut sitten jostain ei niin mukavasta...muistot on tärkeitä ja ne kantaa meitä eteenpäin.
Ketä tarkoitat märkäkorvalla ?
Yrttinen vuoristoilman tuoksu Andien ylätasangoilta, meiramia, piparminttua, jne sekoittuneena vuoristomännyn tuoksuun....näen jo paikan silmissäni, polku joka johtaa kuumilta lähteiltä vuoren toiselta rinteeltä pikku kylään toisella rinteella: polun vieresä, korkeimmalla kohdalla iso kivenjärkäle ja kun seisot siellä koko upea laakso kiemutelevine jokineen kaukana alhaalla rotkossa avautuu silmiesi alle. Näkymä, linnunlaulu, auringonpaiste ihollasi jossa on aivan hipaisu kuumien lähteiden rikkiä vielä, yrttien huumaava tuoksu ja sitten kimmoisa ylätasangon ruoho jalkasi alla kaikki kutoutuu yhdeksi muistoksi jossa kaikki aistit ovat mukana.
"Paloma", kauniisti kuvattu :)
Terminaalista poistuttaessa vastaan hyökyy voimakas mieleeni jäänyt tuoksu, vai liekö haju! Auringon lämmittämässä ilmassa on meren ja läheisen suistoalueen tuoksu sekoittuneena polttoaineiden (kerosiini tai bensiini) hajuun. Koin sen kerran lapsena ja aikuisena tuoksun muisto herää joka kerta samanlaisena.
Monet kirjoittajien tuoksumuistot ovat myös tuttuja :)
Olisko kykyä hajuaistin kera ja perusteella
erottaa olennaiset asiat epäolennaisista
- olematta silti joku pikkupuudeli tai muuta.
Syksyisin kun on ollut metsässä vaikka marjoja poimimassa
(metsän tuoksua rakastan), kuulee jos metsässä on karhu.
Kun kuulee tietynlaisen vihellyksen, karhu on ottanut "hajun" silloin
ihmisestä ja varoittaa reviiristään.
Eläinten hajuaisti on paljonkin herkempi kuin ihmisten. Siinä missä karhu karjaisee ennenkuin hyökkää, ihminen voi sanoiksi pukea ajatuksensa ja mietteensä -- tosin kaikki ei tee sitäkään, mikä sit ongelmallista kohteelleen.
Mulle jäi mieleen kaupungit joissa puujalostus teollisuutta, oli äreät hajut.
Sama. Junalla kun muinoin matkattiin, tiesi tarkalleen, missä kohtaa taas alkaa haisemaan.
Nyt kai ne onneksi on jo menneisyyttä.
Kevättalvella huussin alusen ajo sontalaatikon reunalla istuen Pollen päästellessä kaasujaan.
Hunajakennojen tuoksu on jäänyt mieleeni yli 50 vuoden takaa. Paappani hoiti mehiläisiä vielä eläkkeellä ollessaan, ja hänellä oli talossaan sisällä näitä mehiläisten vahakennoja, kun hän linkosi hunajaa. Ihana tuoksu...