Onko tänne eksynyt yksinäiseksi itsensä tuntevia perheellisiä ihmisiä? Siis ihmisiä joilla on lapsi/lapsia? Minä lukeudun niihin ihmisiin. Yleisesti luullaan, että yksinäisyys koskettaa vain yksin asuvia parisuhteettomia ihmisiä, mutta ei se ole niin. Olisi kiva tietää onko muitakin!
YKSINÄISIÄ PERHEELLISIÄ?
rajalla1
241214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mitä sitten jos olisikin. Ei se sua hyödytä mitään.
Tunnen myös itseni yksinäiseksi, vaikka olenkin perheellinen. Kaikilla muilla on omat kaverinsa ja menonsa. Minusta tuntuu, että jos hankkisin omia menoja yhtä paljon, niin kuka pyörittäisi kotia ja näkisimmekö edes toisiamme. Koen olevani ikuinen kakkonen. Millaisin keinoin olet koittanut lievittää yksinäisyyttäsi?
"Onko tänne eksynyt yksinäiseksi itsensä tuntevia perheellisiä ihmisiä? Siis ihmisiä joilla on lapsi/lapsia?"
Lapsi ei ole perheellisyyden edellytys. Myös lapseton avo- tai aviopari muodostaa perheen. Kumpia siis etsit, perheellisiä vai "lapsellisia" yksinäisiä?
Eikös tuossa aloittajan viestissä selvällä suomen kielellä kysellä perheellisten, siis sellaisten joilla on lapsi/lapsia, perään? Mitä epäselvyyttä asiassa näet kun asia on ilmaistu täysin selkästi??
Epäselvyys on tietysti siinä, että jo otsikossa huhuillaan perheellisten perään (joihin myös lapsettomat kuuluu) ja myös varsinaisen tekstin ensimmäisessä virkkeessä puhutaan perheellisistä yleisesti. Sen jälkeen sanotaan, että kyse on niistä joilla on lapsi/lapsia. Perheelliset mainitaan siis kahdesti, "lapselliset" vain kerran. Miksi pitäisi olettaa, ettei kirjoittaja ymmärrä varsin yleisen sanan merkitystä tai käyttää sitä vahingossa kahdesti väärin? Eikö ole todennäköisempää, että kirjoittaja on ilmaissut ajatuksiaan virheellisesti vain yhden kerran, puhuessaan niistä joilla on lapsia?
Niin ja sittenhän siinä lopussa puhutaan parisuhteettomista ikään kuin perheellisten vastakohtana. Perheellinen voi silti olla, vaikkei olisi koskaan ollut parisuhteessa (esim. yh-äiti, jonka lapsen isä on joku puskaraiskaaja).
Ihme kun kukaan ei ole vielä tullut sanomaan, ettei perheellinen voi olla yksinäinen.
Olen parisuhteeton mutta lapsia kyllä löytyy. Lapsista huolimatta tunnen itseni yksinäiseksi. Olisi kiva välillä jutella aikuisten kanssa.
no mä oon yksin vaikka on lapsia....piiiiitkä juttu :)
Miulla on avopuoliso ja lapsi. Siihen se sitten jääkin.
Ei muita kavereita.
Vähän mieltä pusertaa "yksinäisyys", mutta kun jaksettava on, niin eteenpäin vaan sen kummempia valittamatta.
No, nyt kummminkin valitan, mutta vain täällä, kun ei ole ketään muita kelle valittas :) Olen huomannut ettei seurani paljon ketään kiinnosta, olen varmaan tylsä tyyppi tai jotain...Olen epäsosiaallinen ja omissa oloissa viihtyvä, mutta silti toisinaan sitä kaipaa ystäviä elämään.
Avopuolison kanssa arki sujuu liianki tavallisesti. Elämä on sitä samaa rataa ilman mitään elämyksiä. Tuntuu joskus että hukkuisin tylsyyteen. Avopuolisollani on kyllä kavereita, heidän kanssa käy ottamassa kuppia tai messuilla ym..Minua ei tietenkään haluta mukaan pilaamaan tunnelmaa.
Työ ja kotiaskareet ja lapsi antavat minulle voimaa. Joskus tunnen itseni kotiorjaksikin, kun teen töiden lisäksi kaiken kotityönkin.
Avopuoliso kotona oloajan kattelee vaan töllötintä ja on koneella.
kakka-akka:
jos haluat, niin kirjoitellaan..vaikka ihan tavallisista asioista!!
3-5v pitää.osata lukea
ei ole ketään kotona
perheellinen yksin
34v äijä,vaimo ja 2 pientä lasta.
Käyn töissä ja tuun kotio puuhaileen mut en juuri nää ketään tuttuja tai kavereitakaan enään nykyisin. Siis 5-10vuotta mennyt jo näin. Vanhat kaverit kaukana ja yhteyden pito jäänyt.
Harrastuksetkin yksilölajeja joten sitäkään kautta ei tutustu kehenkään.
Pelottaa et mitäs sitten kun lapset kasvaa ja alkaa viihtyyn muualla niin sitten vasta onkin yksinäistä.... Akan kanssa kotona luetaan kirjoja ja odotetaan jotain...
Keskustelkaa akan kanssa siitä, että on tylsää ja alkakaa tehdä yhdessä jotakin ilman lapsia. Ihan oikeesti. Mitä teitte yhdessä ennne lapsia? Mikä olisi niin hauskaa, että molemmat viihdytte? Musiikki/ leffat/ matkustelu/ kirpputori/ yhteinen urheiluharrastus/ eräretkeily... muuten tulee ero ja sit on vielä tylsempää.
Oikeastaan meillä ei ole tylsää vaan ongelma on se että meillä ei ole tuttuja tai kavereita.
Ollaan kai aika epäsosiaalisia(ei olla tutustuttu naapureihin työkavereihin jne). Lapsilla käy kavereita kylässä ja muutama sana heidän vanhempien kanssa. Leikkikentällä rupatellaan mut aina kaikki jää siihen.
Hyviä työkavereita molemmilla mutta se juttu ei ulotu työpaikan ulkopuolelle.
Ite harrastan moottoripyöräilyä (luulisi olevan juttuseuraa mut ei ole) Pintapuolista löpinää.
Aikuisiällä on vaikea saada uusia kavereita. Vanhoilla kavereilla omat juttunsa johon minä en enään kuulu, en ole kuulunut moneen vuoteen.....
Mulla ei ole enää edes sitä puolisoa. Olin täysin onnellinen kun vielä oli. Mulle ihan hyvin riitti että oli yksi aikuinen jonka kanssa jakaa ajatuksia ja arjen puuhia sekä välillä jotain ekstraa puuhata. Mies taas koki että ollaan vaan parhaat kaverit ja lähti tavoittelemaan jotain parempaa. Nyt on välillä tosi tylsää kun voi mennä päiviä jopa viikkoja että ainut milloin on aikuista seuraa on töissä. Muuten seurana vaan lapset. Onhan se niidenkin kanssa puuhastelu mukavaa mutta mietityttää jo että mitäs sitten kun ne kasvaa ja eivät enää innostu äidin kanssa touhuamaan. Sitten onkin enää koira kaverina. Tuntuu välillä varsin ankealta ja toivoisi että olisi aikuista seuraa.
Heippa!Sama tilanne tääälläkin..perhessa kaksi lasta ja olisi kiva joskus menna grillamaan tai tehtä jotain kiva yhtessä!!!
Täälläkin yksinäinen perhe Porvoosta,mulle voi kirjoitta kaikki jotka asuvat Uusimaalla tai jossain muuaalta!!!!Olisi kiva tutustua,perhessa kaski lasta ,tyttö 1.1v ja poika 10v
Itse muutin aikanaan maaseudusta cityyn (liki 10vuotta sitten) perhe perustettu ja työpaikka löytyy. "uudella" asuinseudulla ei vaan ole löytynyt kavereita. Puhe tuttuja jokunen tietty mut ei ketään kelle vois soittaa lauantai iltana et lähekkö tunnin parin päästä esim keilaan tai oluelle tms. Hesassa vaiketa tutustua muutakuin pintapuolisesti.
Jos itse asut vantaalla ja lapsuuden tutut asuu kainuussa on näkemiset ensin pari kertaa vuodessa sitten kohta kerran vuodessa ja sit kohta varmaan vaan häissä ja hautajaisissa.
Hei!Rajalla1 missä päin asut?Kirjoittaa jos saat!!!
Laittaisitteko yhteystietoja mihin voi laittaa meiliä.. Täällä on myös yksi yksinäinen perheellinen ihminen.
[email protected]äinen perhe täälläkin