Sain kerran epikriisin Terveysasemalta,ja siihen oli kirjoitettu,että potilaalla on se ja se psyykkinen sairaus. Tieto on varmaan annettu joko sairaalasta tai Psyk.polilta. Miten tuollaisia huuhaa diagnooseja merkitään Terveysasemalla potilastietoihin? Yhtä hyvin sinne olisi voinut kirjoittaa,että potilas on ollut hyvin surullinen.
Mt diagnoosi potilastiedoissa
30+10
251618
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Psykiatri on diagnosoinut sinulla hulluuden.
Sitä kun en ole ihan 100 % varmuudella.
Ja miksi olet käynyt psyk. Polilla jos et ole sairas?
Elämäntilanteeni takia,joka aiheutti kärsimystä. Tilanne on kuitenkin ohi.,ja nyt siellä on elinikäinen diagnoosi. Eikä tällaisten asioiden pitäisi kuulua yleisterveydenhoidon piiriin,eikä heillä kuuluisi olla mitään tietoakaan,jos potilaalla on ollut elämässä ongelmia. Tällaiset asiat eivät ole sairauksia.
Ja mikähän sun dg on?
No en halua sanoa sitä tässä. Mutta eiköhän kirjoittamastani tekstistäkin näe,etten ole sekopää. Siinä vaan näkee,miten päteviä psykiatrien diagnoosit ovat. Tällainen diagnoosi voi haitata koko elämää. Jos joudun sairaalaan muista syistä ja olen heikossa kunnossa,minulle saatetaan alkaa syöttämään lääkkeitä,joita en enää syö enkä tarvitse.
Psykiatrille: Ei kuulosta kovin ammattimaiselta nimitellä ihmisiä hulluiksi. Siitäkin voi päätellä,että et ole psykiatri.
Jos hyväksytään ,että psykiatri nimittelee elämän ongelmista kärsiviä ihmisiä hulluiksi,niin siitä näkee,minkälaista "tiedettä" psykiatria on. Pseudotiedettä.
Jos se on skitsofrenia niin tarvitset kyllä lääkityksen koko elämäsi ajan.
En sano,mikä on,mutta höpöhöpö. Minulle tehtiin diagnoosi jo 70-luvun lopulla,enkä syönyt lääkkeitä ollenkaan lähes tähän päivään asti,ja pärjäsin mainiosti,ja olin terve kuin kuka tahansa muukin. Kunnes viime aikoina elämässä tapahtui asioita,jotka johtivat kriisiin. Siis elämän tapahtumista on ollut kyse,ei aivosairaudesta. Siitä annan myrkytetyn pääni pantiksi. Tiedän omasta tilanteestani enemmän kuin yksikään psykiatri,ja tiedän myöskin,että olen oikeassa.
Taitaa lähinnä olla hyvä että terveysaseman papereissa on diagnoosi olemassa, kun menet sinne sekavana, tietävät että tarvitset oikeasti hoitoa.
diagnoosien pelkääminen / välttely on yksi mielenterveyden häiriön merkeistä.
En ole sekava.Olen täysissä järjissäni.Diagnoosi,joka minusta on tehty,ei ole totta.Kyllähän tuollaisella diagnoosilla on suuri merkitys.Kun menee Terveysasemalle hakemaan muuta hoitoa,niin suhtaudutaan täysijärkiseen ihmiseen kuin hulluun. Pelottaa sekin,että kun vanhenee,ja jos joutuu johonkin laitokseen,että aletaan diagnoosin takia syöttää hullun lääkkeitä.Muutenhan se on ihan yhdentekevää,mitä siellä lukee.Mutta hoidon täytyy olla oikeaa,eikä huuhaahan perustuvaa arvailua,mitä psykiatria on.
Kenties harhaluuloisuushäiriö papereissa. Psykoottisuutta? Ainakin kirjoituksen perusteella. Et hahmota omaa tilaasi ja suhtaudut vihamielisesti auttavaan tahoon. Et ole ollut niin sanottu älykäs potilas joka hahmottaa tilansa. Sellainen jolle voi antaa vastuun omasta lääkityksestään ja hoidostaan. Terapiakin on kohdallasi turhaa koska olet irti omasta todellisuudestasi ja tulkitset maailmaa väärin. Menikö edes sinnepäin?
Ei todellakaan mennyt.Tarvitsin OHIMENEVÄSTI apua kriisitilanteeseen,mutta aivoissani ei ole mitään elinikäistä mielisairautta.Eikä sitä ole edes todistettu,että sellainen olisi.Ei ole otettu aivokuvia eikä muitakaan kokeita.Hahmotan tilanteeni varsin selvästi. Diagnoosi,mikä minusta on tehty,on väärä. Ja sehän on yhdentekevää,mikä diagnoosi minusta on tehty,kunhan se pysyy sairaalan ja Psyk.polin sisällä,eikä sitä levitellä muihin hoitopaikkoihin.
http://www.valvira.fi/ohjaus_ja_valvonta/terveydenhuolto/toimintayksikoiden_valvonta
Pyydä asiaan oikaisua. Jos et saa, saat apua valviralta mahdollisesti.
Erittäin ikävä tilanne.
En osaa neuvoa, mitä pitäisi tehdä saadaksesi asian korjattua. Olisiko potilasasiamiehellä jotakin neuvoa.
Oli diagnoosisi mikä tahana, jos se tuntuu sinusta väärältä, on loukkaavaa, että se kulkee papereissasi. Voi olla, ettei siitä ole sinulle koskaan mitään haittaa, mutta ymmärrään, että se suututtaa ja harmittaa. Sairauskertomuksen pitäisi olla kertomus meistä..tuntua siltä, että se on itsestä kirjoitettu ja pitäisi voida luottaa siihen, että siinä olevat tiedot (myös, että ne olisivat tietoja!) ovat omaksi eduksi.
Joskus oli telkkarissa juttua kuinka nainen oli joskus 90-luvulla ollut masennuksen takia hoidossa. Nainen oli parantunut masennuksesta eikä ollut yli kymmeneen vuoteen ollut missään kontakteissa psyk.poliin. Edelleen oli terveyskeskuksen tiedoissa merkintä masennuksesta ja tämä merkintä vaikutti hoitoon.
Tästä väistämättä tulee mieleen, että uskovatko terveydenhoidon ammattilaiset edes itse masennuksen hoitoon, jos merkintää ei voida ottaa tietyn ajankaan jälkeen pois.
Jostain kumman syystä kivuista ja vaivoista valittavan ongelmat kovin helposti asiantuntijoiden tarkastelussa kääntyvät vihjailuiksi sinne psyyken tutkimisen puolelle?
Osaako joku kertoa syytä miksi potilaan psyyken kiinnostavuus on niin suuri?
Psyykettä ronkkimalla saa myös vallantunnetta. Pahimmillaan käy niin, että todellakin ihmistä käytetään hänen heikkoutensa takia hyväksi, myös ammattilaisten toimesta.
Toiseksi. Psyyken kautta löytyy helpoin tie terveydellisten ongelmien ratkaisuun, kun todetaan, että päässä on vikaa, voidaan muut asiat sivuuttaa, henkilö menettää tällöin konkreettisesti osan mm. persoonallisuoikeuksistaan ja oikeudesta arvokkaaseen henkilökohtaiseen elämään.
"Jos käytössäsi on työkaluna pelkkä vasara, kaikki alkavat vähitellen näyttämään nauloilta."
Käytännön esimerkki: kävin terapiassa masennukseni ja narsistisesti häiriintyneen läheiseni takia.
Systeemi on per seestä. Ihan oikeassa olet että diagnoosit ovat leimaavia ja joskus et itse pysty puoliasi pitämään niin kyllä mielivaltaa psyyke diagnoosit antavat hoitohenkilökunnalle. Hoitohenkilökunnassa on myös todella kipeitä ihmisiä.
Ainoa asia mikä tuli mieleeni on että voisit yrittää poistattaa diagnoosit siinä paikassa missä ne on sinulle annettu. Siinäkin täytyy olla tosi varovainen että asian pyytäminen ei käänny sinua itseäsi vastaan. Hyvin nöyrästi pitäisi osata perustella miksi diagnoosit eivät ole enää paikkaansa pitäviä ja varoa astumasta psykiatrin varpaille. Jos psykiatri kokee arvovaltansa uhatuksi niin diagnoosit voivat jopa lisääntyä...
Itseäni harmittaa että yritin hakea apua tosi kipeään lapsuuden traumaan joka oli ollut unohduksissa noin 30 vuotta. Kaikki kääntyi minua vastaan, ainoa "apu" oli se että minä en ymmärrä miten sairas minä olen... Oli aikuiselämäni mieleen jäävin kokemus että asioin ihan sairaan ihmisen kanssa joka projisoi oman todellisuutensa minuun ja vääntää kaikki sanomani sairaskertomukseen että näyttäisin ihan häiriintyneeltä. Hullut on hulluja hoitamassa. Pelko jäi että jos joskus joudun laitoshoitoon niin nämä psyk. polin paperit kulkevat mukana. Ei mikään pieni pelko ollenkaan eli ymmärsin hyvin tilanteesi ja pystyin samastumaan. Todella inhottava fiilis vaikka näistä minun tapahtumista on jo 7 vuotta. Jos kokeilet ehdottamaani keinoa ole todella varovainen!
"Hyvin nöyrästi pitäisi osata perustella miksi diagnoosit eivät ole enää paikkaansa pitäviä ja varoa astumasta psykiatrin varpaille. Jos psykiatri kokee arvovaltansa uhatuksi niin diagnoosit voivat jopa lisääntyä..."
Totta. Psykiatrien egoa ei kannata mennä sörkkimään. Psykiatreilla on tapana suuttua ja hyökätä potilasta vastaan, jos he saavat kuvan, että potilas ei ole samaa mieltä tai vastustaa pakkoa. Pahinta mitä voit tehdä on kertoa, että hänen harjoittamansa biopsykiatria on todellisuudessa pseudotiedettä ja, että lääketieteen puolella oikeat lääkärit nauravat heille. Itse suosittelenkin käsittelemään psykiatreja kuin pikkulapsia, joilla on se punainen nappi, josta ydinohjus lähtee matkaan. Kuvittelet tällaisen tilanteen vastaanottokäynnilläsi niin osannet miellyttää. Hierot heidän egoaa, kerrot miten hyviä ovat työssään ja upeasti ovat lääketieteeseen kuuluva vakavastiotettava tieteenhaara ja, että ovat psykiatrit oikeita lääkäreitä siinä missä kardiologi, endokrinologi tai neurologikin. Muista, että tärkeintä psykiatrin vastaanotolla on, että psykiatri saa onnistumisen elämyksen, ei sinun ongelmasi.
Potilaalla on oikeus tehdä potilastietojen luovutuskielto. Sen voi laittaa psy- polille, sairaalaan ja kaikkiin niihin paikkoihin joissa arvelee psy-tietoja olevan. Ilmoituksen luovutuskiellosta voi lähettää vapaamuotoisena tai esim sairaanhoitopiirien sivuilta löytyvillä valmiilla kaavakkeilla. Muista allekirjoittaa ilmoitus.
HUS:n potilasrekisterin tietosuojaohjeessa on yksityiskohtaista tietoa:
http://www.hus.fi/tutkijalle/lomakkeet/Tutkimustoimintaa koskevat lomakkeet/Potilasrekisterin tietosuojaohje 2011.pdf
Onko mahdollista pyytää poistamaan myös tiedot,joita ehkä on annettu Terveysasemalle tai muihin terveydenhoidon laitoksiin Psykiatrisesta sairaalasta?
Tai jos on annettu tietoja myös Psykiatrian Poliklinikalta.
Tässä Terveystalon rekisteriseloste. Katso kohdat yhteisrekisteri sivu 3 ja tiedon korjaaminen sivu 5. Huomaa myös yksittäisen käynnin tietojen salausmahdollisuus.
http://www.terveystalo.com/Documents/Yhtiö/Rekisteriseloste_2013.pdf
Vanhaa diagnoosia ei helpolla muuteta sillä psykiatriassa ei useinkaan virheitä myönnetä. Tiedon leviämistä voi kuitenkin estää. Sairaala ja psy-poli ovat varmaankin yhteisessä rekisterissä joten luovutuskiellon asettaminen niihin molempiin estää tietojen leviämistä hyvin. Terveyskeskuksesta voisi kenties pyytää potilasasiakirjat ja tarkistaa onko niissä psy- tietoja vai ei. Terveysaseman tietoja ei kannata sulkea kovin herkästi koska siellä on niin paljon muutakin tärkeää omasta terveydestä.
Täältä löytyy lakipykälät joka ohjaa asiakas- ja potilastietojen käsittelyä:
http://www.stm.fi/sosiaali_ja_terveyspalvelut/tietohallinto/lainsaadanto