Onko teillä 50 vielä unelmia ja haaveita jotka haluatte toteuttaa vai onko kaikki jo saavutettu ?
Unelmat ja haaveet
astra54
33681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kyllä unelmia on ja pitäähän niitä olla, että mielekkyys elämään säilyy.
Päällimmäisenä haaveena on, että pääsisi papan virkaa hoitamaan, mutta tiedä sitä toteutuuko haave.
..kunhan saan tämän tönön myytyä niin siirryn uskollisen ystäväni kanssa pyörille. Sitten tutustutaan kotomaahan niin pitkään kun rahat ja terveys riittää.
Ehdottomasti, vaikka en ole saavuttanut vielä 50 vuoden rajaa. Perässä tullaan..
Jos aloittaisin sillä, että tavoittelen mahdollisuuksien rajoissa mahdollisimman hyvää terveyttä. Lenkkeily ja ruokailu ovat kohdillaan, mutta venytteyjä ja käsilihasten kehittämistä pitäisi saada mukaan. Nukun kyllä riittävästi.
Ikuisuusprojekti kodin yksinkertaistaminen on saavuttamassa loppusuoran. Eli jatkossa ei kodinhoitoon mene yhtä paljon aikaa. Tämän projektin yhteydessä on myös tullut tehtyä vähemmän heräteostoksia.
Osallistuin vapaaehtoistempaukseen ja se oli sen verran antoisa kokemus, että voisin vapaa-aikaani käyttää tämänkaltaisiin juttuihin.
Talouden aion pitää mahdollisuuksien rajoissa hyvässä kunnossa. Teen hankintoja jatkossakin laittamatta itseäni liian tiukoille. Säästän myös pahan päivän varalle ja teen sijoituksia mahdollisuuksien mukaan.
Pidän työstäni ja aion kehittyä siinä edelleen. Täysillä eläkeikään asti :), jos ei tapahdu muutoksia työllisyystilanteessa. No, toisaalta ajattelin opiskella toisen ammatin varmuuden vuoksi. Sellaisen, jossa voin toimia yksityisyrittäjänä.
Haluan kehittyä koiranomistajana. Huolehtia tuosta pienestä koirasta mahdollisimman hyvin ja olla hyvä laumanjohtaja. Niin paljon tuon pienen koiran olemassaolo tuo hyvää elämääni.
No, mitä näillä tavoittelen? Hyvää seesteistä elämää, jossa voin nauttia hyvistä päivistä ja jaksan huonojen päivien läpi. Sitä, että energiani riittää asioihin, joita arvostan.
Haaveet ja unelmat voivat olla ihmisenkokoisia ja siten saavutettavissa.
Minä unelmoin talosta jossain päin Italian maaseutua, pikku kylässä. Kirjoitan lapsille satukirjoja. Minulla olisi samaisessa kylässä myös pieni kahvila jossa olisin osan päivää töissä. En tiedä miten tämä kaikki on mahdollista, rahallisesti, mutta uskon että jonakin päivänä tämä kaikki toteutuu. Luotan siihen.
Näin nyt juuri 67 vuotiaana paljon mutta miljoonat puuttuvat.
Med vänlig hälsning.
Tänään tuli eläkkeet ja sivutulot 7200eu/netto.
Kuitenkin liian vähän---tottumus.
Unelmoin paremmasta huomisesta,rakkaudesta......vieläkö elämällä olisi jotain annettavaa...
Vanhempana naisena oli suhde suhde nuoreen pokaan, oikein sellainen sänky suhde. Sai mut tuntemaan halutulta kun jakso pitää (hyvänään). Nyt haluisin uuden nuoren sänkyyni, mistähän niitä löytäis ?
Hmmm...onko kaikki jo saavutettu? Luulisin, että tähän ikään mennessä on ymmärtänyt, ettei kaikki unelmat toteudu koskaan, eikä mielestäni ole ihmiselle hyväksikään, että saa kaiken haluamansa ;) Itselläni on unelmia, mutta uskon olevani sen verran realisti, että eivät ne välttämättä toteudu, mutta voin silti olla tyytyväinen, vaikka eivät toteutuisi. On kuitenkin aivan ne tärkeimmät unelmat toteutuneet (joista nuorena unelmoi). Ja vastoinkäymisiäkin riittänyt omiksi tarpeiksi.
Mulla on ihan päätön haave! Haluaisin sanoa itseni irti vakituisesta työpaikasta ja alkaa elättämään itseni satunnaistöillä. Haluaisin downshiftata tosi rankasti, ostaa yksiön jossa on halpa vastike. Olen matkustanut aika paljon joten voisin luopua siitä. Vapaa-aikanani voisin opiskella lisää, kävellä, matkustaa bussilla lähikunnissa ja vaeltaa lähiympäristön luonto-kohteissa.
Satunnaistöiden löytäminen on varmasti vaikeaa tämän ikäiselle, 50 v. Vapaaehtoistyöt eivät elätä.
On ahdistavaa huomata miten itse ja suurinpiirtein kaikki omanikäiset ovat niin stressaantuneita ja tyytymättömiä työhönsä. Työelämän vaatimukset ovat liian kovat ikääntyville. Meillä on laskettu palkkaa ja alettu vaatia "uhrautumista" firman elossa pysymisen takaamiseksi.
Ja vielä pitäisi jaksaa painaa ainakin 13 v ja pitempäänkin koska eläkeikää takuulla nostetaan.
Palkkatyöstä irrottautuminen tapahtui asteettain 53v > 57v välillä.
Päivärahalaskuri oli kerran nollattava. Pienellä palkalla, vieraalla paikkakunnalla, reilusti oman työnhakualueen ulkopuolella.
Minä täytän pian 60, ja työelämästä irrottautuminen on tarkoitus hoidella seuraavan kolmen vuoden aikana. Työaikaa aloitan vähentämään jo ensi syksynä. Seuravana syksynä osa-aikaeläkkeelle - jos viitsin niin pitkään työelämässä olla. Alkuviikolla aamuisin on motivaatio hakusessa. Toimeentulon suhteen kun voisin jäädä vapaalle vaikka heti.
Kyllä olisi unelma. Löytää oma rakas loppuelämäksi. Sellainen, joka hyväksyy minut itsenäni. Kahta olen kokeillut ja yksin jäänyt.
Minun unelmani olisi tuoda koko perheeni, lapset, miniät ja lapsenlapset, kaikki suomeen viettämään aito Suomalainen kesä. Vuokraisin kesämökin jostain järven tai meren rannalta koko porukalle. Sieltä käsin kävisimme sitten eripuolella Suomea etsimässä juuriamme. Veisin heidät ikimetsään vaeltamaan, ahoille metsämansikoita syömään, kansallismuseoon tutustumaan kampakeraamisesta ajasta nykypäivään jotta he oppisivat paremmin suomalaisia geneejään ymmärtämään.
Lottoan joka viikko rivin, ehkä joskus käy tuuri ja voin toteuttaa tämän unelman.
Terveydestä, että pystyy liikkumaan jaloillaan loppuun asti. En ole vammautunut, en sairasta mitään ja haaveena onkin kestää näin kunnes tulee jokin akuutti joka vie. En haluaisi lähdön pitkittyvän.
Muutoin olen niin tyytyväinen kuin vain olla voi.
Hiljan huomasin jostain aforismin suurinpiirtein näin: jos sinulla ei ole haaveita eikä unelmia, olet kenties olemassa, mutta et elossa.
Minulla on juuri näin.
Kaikki haaveet ja unelmat on karisseet jo kauan sittenpois. Loput vei ulosotto tekaistuista laskuista. En saanut edes mitään oikeudenkäyntiä, vaikka perustuslaissa on korulause taatusta oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Poliisi ei tutki asiaa, perusteluna 4 sivua suomenkielisiä sanoja, joitten sisältö on arvoitus.
Etsipä sitten joku, joka avaa arvoituksen. Muuten pollaria voi syyttää virkavirheestä.
Kenen rahoilla?
Oulun pollari ilmoitti, etät he eivät saa mitään sanktioita pienistä virkavelvollisuuksien laiminlyönneistä. Kyseessä oli silloin 120 000 euron omaisuuden omavaltaisesta omistamisesta... Dokumentti on hyvässä tallessa.
Oman asuinkuntasi Oikeusaputoimisto? Jos niillä ei ole sellaista, ostaako kuntasi sen palvelun jostain?
Jokaisessa kunnassa on kuitenkin sosiaalipuolella henkilö, jonka velvollisuus on neuvoa kysyvää joten kipin kapin kyselemään sieltä.
Kokeiltu on. Kysyivät paljonko on verotettava tulo. Sitten sanoivat, että mene yksityiselle juristille. Ei minunkaan rahani sellaiselle riitä!
Minä haaveilen ammatinvaihdosta lyhytterapeutiksi, mutta en niin vaan pääsekään koska ei ole hoitoalan peruskoulutusta ( markkinoinnin ja myynnin puolelta kyllä löytyy ). Terapiainstituutissa kaksivuotinen koulutus onnistuisi, mutta pitäisi jostain löytyä melkein 5000e. Taitaa jäädä vaan haaveeksi .... :(
Lue tämä info tarkkaan. SE antaa kokeneemmille työelämässä olleille ansaintamahdollsiuudet opiskeluaikana aiempine palkkatulojen mukaan. Kelan opintorahallahan ei selviä.
http://www.koulutusrahasto.fi/fi/etusivu/
Hei! Kiitos sinulle "Alter ego" linkistä. Ehkä unelmani sittenkin toteutuu :)
Viimeksi 5-vuotiaana on ollut unelmia ja haaveita, mutta ei sen jälkeen enää. Kaikki unelmat ja haaveet on murskattu.
Eiköhän nämäkin http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288662758254.html ole sitä haaveilua puhtaimmillaan?
Toki ei aivan mahdotonta, että joku helmikin olisi joukossa, mutta ei pidä kuuseen kurkottaa, on maailma opettanut. Karulla kädellä...
Liiasta unelmoinnista ja haaveilusta voi tulla myös rasite! Haave elämästä, jota ei jostain syystä voi koskaan toteuttaa on hukkaan heitettyä elämää ja samalla se rasittaa turhaan haaveilijan lähipiiriä jonninjoutavilla höpinöillä, jotka eivät johda mihinkään ja haaveilijalla katkeruus toteutumattomista haaveista vaan lisääntyy.
Muoalima on sangen kurja ja varsin mätä paikka, jos ajattelu- ja asenne-elämä on noinkin vikateille lähtenyttä, kuin "Huh huh" esittää. Kuka käskee höpöttää turhia tai katkeroitua siitä, mikä ei toteudu. Eteenpäin menoa ja uusia unelmia ei voi estää kukaan eikä mikään, jos ei ole heittänyt hukkaan mielikuvitustaan.
Minusta kyllä näyttää siltä että puhutte täsmälleen asiasta ja olette samaa mieltä joten ensimmäinen lauseesi on kummallinen - onko se moite vai tapasi laittaa yhtäläisyysmerkit?
Kaksi aivan eri asiaa. Toinen 'kieltää' unelmoimasta, koska se on turhaa puuhaa, joka katkeroittaa. Toisen mielestä ehdottomasti täytyy ylläpitää unelmia, koska unelmia pitää olla, niissä täytyy vain olla realistinen.
Onhan niitä unelmia ja haaveita toteutettu 50 plussana jo liuta, ei siis vain haluttu toteuttaa vaan toteutettu.
Yhden unelman toteutin ja ostin pienen vanhan ok-talon sekä 2 pikkukoiraa. Vielä olisi unelmana löytää mies loppuelämäksi ja rakastaa häntä niin, että varpaat vetää kippuraan ;D
Pikkukoira minunkin haaveeni, epäröin kuitenkin vielä :).