Jos lähtökohtana on moderni yksirunkovene (silitysrauta, tuplaperäsin jne.) eikä luokkasääntöjä tai jälleenmyyntivaikeuksia tarvitse pohtia, millainen riki olisi loppujen lopuksi optimi monipuoliseen pitkän matkan taittamiseen maailman merillä?
Itse pitäisin ehkä kovempiin keleihin Ljungström-rikin moderneilla materiaaleilla, leppoisemmilla tuulilla vetoleija saattaisi olla mukava vaihtoehto. Ljungström-riki yksinkertaisuutensa vuoksi, vetoleija tehon puolesta.
Voisikohan Ljungström-rikiä jotenkin vielä optimoida kryssimiseen esim, irrotettavalla keulastaagilla johon voisi halutessaan laittaa fokan?
Itse pitäisin ehkä kovempiin keleihin Ljungström-rikin moderneilla materiaaleilla, leppoisemmilla tuulilla vetoleija saattaisi olla mukava vaihtoehto. Ljungström-riki yksinkertaisuutensa vuoksi, vetoleija tehon puolesta.
Voisikohan Ljungström-rikiä jotenkin vielä optimoida kryssimiseen esim, irrotettavalla keulastaagilla johon voisi halutessaan laittaa fokan?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Herra Ljungströmin poika sai puomin päähänsä ja menehtyi. Siksi isä kehitti sen rikin. Onhan sillä rikillä puolensa silläkin, mutta onko täysin vapaastikantava riki nyt oikea vaihtoehto isoille vesille, enpä sanoisi. Eikä pitkän matkan taittamiseen ole järkevää valita muutenkaan erityisesti koviin keleihin painotettua rikiä. Eikä leijapurje ole sekään mikään allround purje.
Tuolla filosofialla kannattaisi ehkä katsella Freedom veneiden takiloita. Näyttää kahdelta isolta surffipurjeelta ilman vantteja ja staageja,
Mutta lähtökota " optimi riki pitkän matkan taittamiseen" merkitsee eri ihmisille eri asioita Optimi ajelehtimiseen mahdollisimman vähällä vaivalla vai optimi tekokkaaseen matkan taittamiseen vaivoja kaihtamatta?, Takilat olisivat kovin erilaiset-
Kiinnosta aihe mutta oleellinen lähtötieto puuttuu. Veneen koko ja pääasiallinen merialue jolla purjehditaan ?
Mitä kovemmat kelit sitä vähemmän radikaaleja ratkaisuja, ainakin minun mielestäni. Kun vallitseva aallonkorkeus alkaa olla 5 m luokkaa kaipaa eniten luotettavuutta ja helppoutta :)
Määrittely voisi olla toki tarkempi, kyseessä voisi olla jack of all trades - master of none.
Kokona voisi olla n.35-40 jalan modernin matkaveneen tilat omaava vene.
http://princessofstyle.net/pdf/KITANOwebview.pdf
voisi olla ehkä esikuvana siltä, miltä leijapurjeoptimoitu vene voisi näyttää. Koviin keleihin pitäisi olla traditionaalisempi riki ja kääntököli. Ljungströmin lisäksi vaikkapa siipipurje tai vaikkapa dzonkkiriki voisivat olla vaihtoehtoja. Masto voisi olla taittuva ilmanvastuksen vähentämiseksi.
http://www.omerwingsail.com esimerkkinä siipupurjekonseptista. Tuossa näkyy olevan melko lailla mekaniikkaa mikä ei viehätä. Toki pelkkä siipipurjekin ilman leijavirityksiä olisi eittämättä pähee.
Vapaastikantavilla rikeillä on tehty sinänsä matkaa ankarissa olosuhteissa iät ja ajat.
12 9 oli siis aloittaja.
Seppomartti mainitsi Freedom -rikin. Veistämö teki myös veneitä joissa oli osatakilakeulapurje,mutta masto oli silti vapaastiseisova. Joistain veneistä oli niin cat ketch kuin sluuppiversiot. Kyse lienee markkinoinnin lisäksi ollut kryssin parantamisesta?
Veneiden suunnittelija Hoyt väitti, että Freedomeilla hän pesisi minkä tahansa sen ajan sarjatuotantoveneen, kun sallittaisiin vain oliko yhden vai kahden hengen miehistö. Eli myös kryssiominaisuuksien piti olla kunnossa.
Mitenkäs se leijapurje reivattaisiin?. Tuulen yltyessä vaihdettaisiin pienempään ja heiketessä suurempaan leijaan vai onko jokin muu keino? Jos vaihtaessa leija osuisi veteen niin troolatessa ainakin leija hajoaisi ja varmaan muutakin äkkipysäyksessä.
Tässä video laivaluokan leijapurjeesta:
http://m.youtube.com/watch?v=pYv6k5A-kHg
SkySails
tässä Omegasailsin veneluokan leijasta:
http://m.youtube.com/watch?v=Z6pPYwmu32w
http://www.omegasails.com
Leijapurjeet ja siipipurjeet tullevat aluksi kisakäyttöön, sitten superjhteihin ja lopuksi massatuotantoon.
Beneteaulla on koevene siipipurjeella. Testi löytyy viimeisessä die Yachtissa.
Äkkiä ranskalaisviitettä vilkaistuna 43ft moottorikatamaraani liikkui leijalla 5 solmua 18-30 notsin tuulessa. Omegan leija ei vetänyt moottorivenettä sen kummemmin vaan pikemminkin lelun tasoa. Ja kun sillä ei voi luovia niin tuskin on tulevaisuutta purjeveneessä lukuunottamatta spinnun korvikkeena. Jos avaaminen, poiskorjaaminen ja hallinta olisivat helppoja niin isolla leijalla voisi olla spinnuun nähden etu esim nostavan komponen vuoksi. Spinnulla keula pytkii hautautumaan aaltoon. Liiankin tylppäkeulaisen veneeni tuore ennätys on keulan hautautuminen mastolle asti. Leuja voisi nostaa keulaa ja edistää plaanaamista.
Tehoa löytyy kun leijaa kasvatetaan. Äkkiseltään katsottuna leijapurjeita tehtiin 2003-2004 kovaa vauhtia kunnes ne kiellettiin kisoissa. Tällä hetkellä vauhdikkain viritys on San Fransiscossa oleva kiteboat - projekti
http://project.kiteboat.com
Tuosta löytyy hyvä kuvallinen selvitys leijan eduista verrattuna perinteisiin purjeisiin.
Leija voisikin olla nimenomaisesti myötatuulipurjeena, siksi pohdinkin myös muun kelin takilaa.
Nämä linkit puhuvat puolestaan mikä matkaveneen riki on koetuin ja yksinkertaisin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Junk_rig
http://www.yachtteleport.com
http://www.youtube.com/watch?v=gZMIKf-Vnz0&list=PLB49F1DFFB41FF951
http://www.youtube.com/watch?v=ED9Hxe6qZo8
http://www.youtube.com/watch?v=YZUQTjvkknA
Dzonkkitakila moderneilla materiaaleilla voisi kyllä olla mielenkiintoinen, ja siihen voi liittää halutessaan fokan kryssimistä varten.
Enpä usko, että fokka on tarpeellinen. Aika hyvää vauhtia näytti ainakin kanadalainen 34 ft teräsvene Lorcha pitävän, kun se oli toisella kierroksellaan maapallon ympäri. Veljekset pitivät etuna sitä, että dzonkkiriki ei vaadi kuin yhden ainoan purjeen. Koska purje ei lepata täyspitkien "lattojensa" ansiosta, kangaskin kestää paremmin kuin tavanomaisessa bermudarikissä. Reivaus on kuulemma yksinkertaista kaikilla halsseilla.
Dzonkkirikin soveltamista nykyajan veneisiin pohditaan näissä artikkeleissa, joissa esitetään ko takilatyypin edut ja haitat.
http://www.faymarine.com/Pauls Information Site/Junk_Rig.htm
http://www.kastenmarine.com/junk_rig.htm
Jälkimmäisessä artikkelissa käsitellään “blue-water” purjehdusta ja esitellään modernit dzonkkirikiset 48-jalkainen kuunari Jasmine sekä 50-jalkainen moottoripursi Renegade.
Ljungströmin riki voisi olla käypä leveärunkoiseen veneeseen, kun purjeet ei myötäisellä pauku yhtä paljon kuin kapeammassa veneessä. Sitä on vissiin käytetty nykyisin joissain katamaraaneissa.
Freedom-riki voisi tosiaan olla katsomisen arvoinen. Freedom-veneet alkavat olla suhteellisen iäkkäitä, mutta ne eivät ole kauhean kalliita. Kokoluokka 35-40 jalkaa. Katsot vain googlella Freedom yachts.
Erilaisia siipirikejä on kehitetty paljonkin, mutta kuka niistä kaikista selvän ottaa.
Ljungströmin pinta-ala on aivan liian pieni myötätuuleen, vain 2x genoa. Assy spinnu max 4x. Leijan pitäisi olla iso, että vene liikkuisi mutta kokoa ei rajoita mikään jos on käsiteltävissä. Siitä vaan leijamiehet kokeilemaan soutuveneen keulaan leijakiinnitys ja nerätuhdolle naruja nykimään..
Ljungströmissä isopurje on isompi, koska siinä ei ole fokkaa. Näin ollen purjepinta-ala myötätuuleen on 2xkoko purjepinta-ala, ei 2x genoa.
Totta on lipsahdukseni. 2x genoa olisikin yleensä isompi kuin 2x isopurje.
KAVERIN UUSI VENE ON HETI RIKKI!!!