Olen 20-vuotias opiskelija, joka ei ole koskaan seurustellut. Kavereita minulla on paljon (kumpaakin sukupuolta) ja osa seurustelee sekä hehkuttaa kokoajan heidän poika/tyttöihastuksistaan. Ja mua ei voisi vähempää kiinnostaa! Missä vika?
Minulla on ollut ihastuksia, mutta aika vähän. Muutama poika ja muutama tyttö ihastus koko elämäni aikana, ei muuta. Tällä hetkellä pidän yhdestä naisesta tosi paljon, mutta musta tuntuu, että se on enemmänkin ihailua kuin ihastumista..
Yleisesti ottaen, mitä enemmän tutustun johonkin ihmiseen niin mua alkaa raivostuttaa sen olemus. Tuo nainen, josta pidän valtavasti tällä hetkellä nii on ainoa ihminen, johon en ole vielä(kään) kyllästynyt tämän 4 vuoden aikana. Eikä sekään nähtävästi muhun, ollaan siis vaan hyviä frendejä.
Ehkä olen ainainen sinkku, jolle ei tule ikinä selväksi seksuaalinen suuntautuminen: pidänkö tytöistä, pojista vai kummastakin. Tai sitten tulee, joskus. En tiedä. Raivostuttavaa.
Miten teille on tullut ilmi teidän seksuaalinen suuntautuminen tai minkä ikäisenä?
Minulla on ollut ihastuksia, mutta aika vähän. Muutama poika ja muutama tyttö ihastus koko elämäni aikana, ei muuta. Tällä hetkellä pidän yhdestä naisesta tosi paljon, mutta musta tuntuu, että se on enemmänkin ihailua kuin ihastumista..
Yleisesti ottaen, mitä enemmän tutustun johonkin ihmiseen niin mua alkaa raivostuttaa sen olemus. Tuo nainen, josta pidän valtavasti tällä hetkellä nii on ainoa ihminen, johon en ole vielä(kään) kyllästynyt tämän 4 vuoden aikana. Eikä sekään nähtävästi muhun, ollaan siis vaan hyviä frendejä.
Ehkä olen ainainen sinkku, jolle ei tule ikinä selväksi seksuaalinen suuntautuminen: pidänkö tytöistä, pojista vai kummastakin. Tai sitten tulee, joskus. En tiedä. Raivostuttavaa.
Miten teille on tullut ilmi teidän seksuaalinen suuntautuminen tai minkä ikäisenä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eläpä huoli, et ole yksin :) Itsellä ihan samanlaisia ajatuksia ja olen myös 20-vuotias opiskelijatyttö. Välillä ahdistaa, kun ei tiedä mitä haluaa ja silti haluaa jotain. Välillä etsimällä etsin itelle poikaystävää, kunnes se ahdistaa mut ihan maantasalle. Sitten välillä ihastun täysin sokeasti tyttöön. Olen yhden kerran seurustellut parin vuoden ajan pojan kanssa, mutta siitäkin jo vuosia.
Nyt on taas hetki, kun koen, että on ihanaa olla just minä! Kaverit menee kihloihin, tutut saa lapsia, mutta tällä hetkellä en oo pätkääkään katkera. Välillä sitten taas mietin, että mikä itsessä on vikana, kun tuntuu, että mikään ei kiinnosta eikä todellakaan huvita löytää seurustelukumppania.
Itsellä sama vika tuossa asiassa, että kun tutustun ihmisiin, niin jokainen alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään. Miehet varsinkin enemmän kuin naiset. Vanhat hyvät ystävät (tyttöjä kaikki) ovat kyllä pysyneet ja niitä jaksan katsella. Uusiin ihmisiin tutustuminen on aika työlästä, kun löydän kaikista jotain vikaa.
Mutta elä oikeasti huoli. Nuoriahan tässä ollaan ja itsensä lokeroiminen on täysin turhaa. Helppoahan se kyllä olisi biseksuaalina päättää, että etsin nyt vain sen miehen ja that's it, mutta se ei oikeasti kannata. Nautitaan elämästä kun vielä voidaan! :)
Ihanaa, että en ole ainut, jolla on tällaisia tuntemuksia. Tässähän ollaan viel nuoria, täytyy muistaa :) Ehkä mä tapaan vielä joku päivä sen mun unelmien rakkauden! Toivossa on ainakin hyvä elää, eks nii ;)
Tuo on kyllä jännää, että ensiksi pitää joistakin ihmisistä ja sitten yht'kkiä ei vaan kestä enää niitä. Täytyy löytää uusia kavereita. Muutama " vanha" ystävä mulla on, jotka kestävät mua (ihmekyllä).