Kurjin ja hauskin renukokemus

renun heittelehtivää, ailahtelevaa laatua, kaikkihan me valveutuneet yksilöt tiedämme mitä on työskennellä, jos ei ole kunnossa tai on ns. alimiehitys. Voisi todellakin ajatella, että aivot eivät ole joka kerta yhteisymmärryksessä käsien kanssa tai mukana varsinkaan suunittelussa renutehtaalla, koska niin uskomattomia ratkaisuja päätyy itse lopputuotteeseen. Kun sitten renua korjataan, huolletaan saa härski purra holkkia kunnolla, jotta antaa myötä ja saa renurievun tallista ulos. Se pikkuvika on monen mutkan takana, jotta pääsee korjaamaan ja ahdasta on ruuvata, haastavaa.

PS. huomioikaa hienostunut potenttiaalimuoto "selittänee"

Tämä "selittänee" kirjoitti:

renun heittelehtivää, ailahtelevaa laatua, kaikkihan me valveutuneet yksilöt tiedämme mitä on työskennellä, jos ei ole kunnossa tai on ns. alimiehitys. Voisi todellakin ajatella, että aivot eivät ole joka kerta yhteisymmärryksessä käsien kanssa tai mukana varsinkaan suunittelussa renutehtaalla, koska niin uskomattomia ratkaisuja päätyy itse lopputuotteeseen. Kun sitten renua korjataan, huolletaan saa härski purra holkkia kunnolla, jotta antaa myötä ja saa renurievun tallista ulos. Se pikkuvika on monen mutkan takana, jotta pääsee korjaamaan ja ahdasta on ruuvata, haastavaa.

PS. huomioikaa hienostunut potenttiaalimuoto "selittänee"

Lue lisää

renuporukalla, kun ei mitään hyvää kokemusta tule, ei edes huumori kuki, taitaa siellä renumailla olla synkkää ja kurjaa, miinukset vain pyörii päässä ja negatiivinen asenne, oisko jo korkea-aika muuttaa elämänsuuntaa avarampaan katsomukseen? Ei se asvaltin tuijotus ja perävalojen katsominen niin hauskaa taidakkaan olla, kunnon perheriidasta, suhde-erosta puhumattakaan. Hymy pyllyyn ohjelmassa nämä renunegatiiviset varmasti saisi satasen, tosin jos pelkkiä miinusnaamoja vain, niin ei ohjelma enää hauska.

Ja sitten oma hauska renuamis muistelo. Pääsin kerran renulla melkein perille, hauskaa tässä oli se, että määränpää oli jo niinkin lähellä kuin 2,3 km päässä, eikä vettä satanut, tosin se kyllä maistui perillä, ainoastaan pikkuvika oli kysymyksessä ja laakerit kesti hyvin, tästä isoplussa renulle.

Huonosti menee kirjoitti:

renuporukalla, kun ei mitään hyvää kokemusta tule, ei edes huumori kuki, taitaa siellä renumailla olla synkkää ja kurjaa, miinukset vain pyörii päässä ja negatiivinen asenne, oisko jo korkea-aika muuttaa elämänsuuntaa avarampaan katsomukseen? Ei se asvaltin tuijotus ja perävalojen katsominen niin hauskaa taidakkaan olla, kunnon perheriidasta, suhde-erosta puhumattakaan. Hymy pyllyyn ohjelmassa nämä renunegatiiviset varmasti saisi satasen, tosin jos pelkkiä miinusnaamoja vain, niin ei ohjelma enää hauska.

Ja sitten oma hauska renuamis muistelo. Pääsin kerran renulla melkein perille, hauskaa tässä oli se, että määränpää oli jo niinkin lähellä kuin 2,3 km päässä, eikä vettä satanut, tosin se kyllä maistui perillä, ainoastaan pikkuvika oli kysymyksessä ja laakerit kesti hyvin, tästä isoplussa renulle.

Lue lisää

Hei otan osaa. Itse olen päässyt rönööllä yli 10 km päähän joka päivä, ettei sitä nyt ihan silmille kannata tulla hyppimään, ollaan mualimaa nähty, naapuripitäjät jopa, eikä nurkkakuntaisuudesta kannata syytellä, kyllä jämpti on niin. Ikäviä renumuistoja ei ole, ne muistot on elämän suola, suolaista kuin itkun maku suussa renun työntäessä öljyt pihalle pakkasaamuna.

Kuulostaa ihan suomalaiselta perusteollisuuden työntekijältä, erona vaan, että viini vaihtuu mäyräkoiraan tai kossupulloon.
Sekin ero ranskalaiseen työmoraaliin on, että ranskalainen sentään yrittää miehistönvajauksessakin kasata parhaansa mukaan sen Rellun. Suomessahan vastaavassa tilanteessa mennään itkemään ammattiliitoille ja työt jätetään sikseen. Tai kostetaan tekemällä sutta.