Uskonto ja moraali-mitään yhteyttä?

"Mistä tämä uskonnon moraalisuuden käsite kumpuaa? "

Se kumpuaa uskontojen tarpeesta tehdä itsensä tärkeiksi. Ja myös ihmisten tarpeesta käyttää uskontoa hyväkseen omien tarkoitusperiensä ajamiseksi. Onhan hienompaa väittää ajatuksineen edustavansa jotain parempaa moraalisuutta joka on peräisin ihan joltain jumalalta.
Uskonnon ja moraalin yhdistäminen on myös yksi tapa vierittää vastuuta omista päätöksistään jollekin toiselle.

Länsimainen oikeuskäsitys perustuu pääosin Raamattuun, paitsi että
heikompiosaisten auttaminen ei taida olla niin suuressa arvossa,
kuin ainakin Uudessa Testamentissa on. Jos Vapahtaja Jeesuksen Kristuksen
oppeja noudatettaisiin, niin sen lähemmäksi paratiisia ei ihminen
maanpäällisessä elämässä voisi päästäkkään.Itse en tämän parempaa
moraalia usko edes olevan, ainakaan täällä maanpäällisessä elämässä.

länsimainen oikeuskäsitys perustuu roomalaiseen oikeuteen, ei raamattuun

moraalista puhuvat ovat itse määrittelemässä moraalia oman käsityksensä pohjalta-ei yleisellä tasolla

ja vielä-uskonnolla ja moraalilla ei ole tekemistä keskenään

Mistä tämä uskonnon moraalisuuden käsite kumpuaa?

Yksi asia ei ole vielä tullut keskustelussa esiin. Uskontojen moraalin rakentuminen ei toimi ihan samoin kaikissa uskonnoissa. Mutta jos otetaan tuo juutalais-kristillinen perinne tutuimpana, missä moraali on korostetussa asemassa niin....

Ihminen on poikkeuksellinen eläinkunnassa siitä, että sillä on sekä moraalikäsitys että erikoistunut kyky hahmottaa toiminnan motiiveja. Moraali ei ole pelkästään puhdasta toimintaa, vaan moraalia arvotetaan myös motiivin perusteella (em.tappaminen sodassa).

Juutalais-kristillisessä perinteessä moraali perustuu ihmiskäsitykselle, jossa ihminen on pohjimmiltaan paha tai pahuuteen taipuvainen. Malliesimerkki tästä on perisynnin käsite. Ihmisen kaiken toiminnan katsotaan perustuvan itsekkäälle nautinto-kipu -motiiville. Eli ihmisen katsotaan luonnostaan pyrkivän itsekkääseen nautintoon, ja ainoa varteenotettava vaihtoehto tälle käytökselle on rangaistuksella uhkaaminen tai lupaus viivästytetystä nautinnosta (taivas).

Tästä tosin seuraa muutamia ongelmia. Ensinnäkin, jos ihmisen toiminta perustuu tuollaiselle kivun ja nautinnon motiiville, on tarpeetonta keskustella ihmisen käyttäytymistä moraalisessa mielessä. Käyttäytyminen, joka johtuu muuttumattomasta motiivista tai ihmisluonnon perimmäisestä piirteestä, on aina ennakkoon määräytyvä. Se on sitä, yritettiin siihen vaikuttaa millä tahansa keinolla. Ei ole olemassa mitään moraalista valintaa, ilman että ihmisellä on mahdollisuus ainakin jossain määrin vapaasti valita käyttäytymisensä tai motiivinsa.

Ja tässä esimerkiksi uskonnollinen moralisti tekee virheen. Jos hän haluaa jonkun toisen muuttavan elämäänsä, on tuon toisen oltava jo pohjimmiltaan vapaa - muutoin kaikella syyttelyllä, vetoamisella ja uhkaamisella ei ole mitään merkitystä. Toisaalta, ihminen joka toimii tietyllä tavalla uhkauksen aiheuttamasta pelosta tai tulevaisuudessa tapahtuvan palkinnon toivossa, ei ole myöskään vapaa toimimaan. Siis...
Jos ihminen ei ole vapaa motiivin suhteen, uhkaukset ja lupaukset voivat muuttaa hänen käytöstään, mutta eivät hänen perusolemustaan. Tämä johtaa tekopyhään käytökseen, jossa mitään todellista muutosta ei tapahdu. Jos hän taas on vapaa, uhkaukset ja lupaukset eivät salli hänen käyttää tätä vapauttaan. Tämä taas johtaa mekaaniseen sääntöjen seuraamisen, jossa ei myöskään tapahdu todellista muutosta.

Ehkä tässä ristiriidassa on yksi syy, miksi näissä uskonnoissa moraalilla on niin ylisuuri merkitys?