Moni yhdistää uskonnon ja moraalin keskenän muttei uskonnollisia ihmisiä ole havaittu sen moraalisemmiksi-tai eettisemmiksi-kuin muitakaan.
Esimerkkeinä katoliset papit, pakkokäännyttäjät,j amuut uskonnoliseen vallankäytöön vetoavat tahot.
Tai entinen neuvostoliitto (RIP) joka oli virallisesti ateistinen mutta kansalaiset varsin moraalisia.
Mistä tämä uskonnon moraalisuuden käsite kumpuaa?
Esimerkkeinä katoliset papit, pakkokäännyttäjät,j amuut uskonnoliseen vallankäytöön vetoavat tahot.
Tai entinen neuvostoliitto (RIP) joka oli virallisesti ateistinen mutta kansalaiset varsin moraalisia.
Mistä tämä uskonnon moraalisuuden käsite kumpuaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Mistä tämä uskonnon moraalisuuden käsite kumpuaa? "
Se kumpuaa uskontojen tarpeesta tehdä itsensä tärkeiksi. Ja myös ihmisten tarpeesta käyttää uskontoa hyväkseen omien tarkoitusperiensä ajamiseksi. Onhan hienompaa väittää ajatuksineen edustavansa jotain parempaa moraalisuutta joka on peräisin ihan joltain jumalalta.
Uskonnon ja moraalin yhdistäminen on myös yksi tapa vierittää vastuuta omista päätöksistään jollekin toiselle.
Länsimainen oikeuskäsitys perustuu pääosin Raamattuun, paitsi että
heikompiosaisten auttaminen ei taida olla niin suuressa arvossa,
kuin ainakin Uudessa Testamentissa on. Jos Vapahtaja Jeesuksen Kristuksen
oppeja noudatettaisiin, niin sen lähemmäksi paratiisia ei ihminen
maanpäällisessä elämässä voisi päästäkkään.Itse en tämän parempaa
moraalia usko edes olevan, ainakaan täällä maanpäällisessä elämässä.
> Länsimainen oikeuskäsitys perustuu pääosin Raamattuun
Onneksi ei. Pikemminkin roomalaiseen oikeuteen ja kreikkalaiseen filosofiaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Roomalainen_oikeus
"Jos Vapahtaja Jeesuksen Kristuksen
oppeja noudatettaisiin, niin sen lähemmäksi paratiisia ei ihminen
maanpäällisessä elämässä voisi päästäkkään.Itse en tämän parempaa
moraalia usko edes olevan, ainakaan täällä maanpäällisessä elämässä"
Jos oikeasti tunnet Raamatun, et varmaankaan halua että luettelen useitakin Raamatun kohtia joiden määräykset tuntuvat nykyihmisestä suorastaan moraalittomilta ja barbaarisen julmilta?
Jeesuksen Kristuksen Sovitustyön ansiosta saimme uuden liiton Jumalan
kanssa, Jeesuksen Kristuksen opissa korostui lähimmäisenrakkaus,
anteeksiantaminen ja väkivallan välttäminen, nämä ovat Kristinuskon
kulmakiviä.Mutta syntien anteeksisaaminen edellyttää Jeesuksen Kristuksen
hyväksymistä Herraksi ja Vapahtajaksi.
"Jeesuksen Kristuksen opissa korostui lähimmäisenrakkaus,
anteeksiantaminen ja väkivallan välttäminen, nämä ovat Kristinuskon
kulmakiviä"
Sitä kummallisempaa onkin että Raamattu on täynnä kauheaa julmuutta, kohtuuttomia rangaistuksia ja viattomien surmaamisia. Oletkohan ihan varma että se kirja on tosiaan tuon kuvailemasi Jumalan kirjoittama?
länsimainen oikeuskäsitys perustuu roomalaiseen oikeuteen, ei raamattuun
moraalista puhuvat ovat itse määrittelemässä moraalia oman käsityksensä pohjalta-ei yleisellä tasolla
ja vielä-uskonnolla ja moraalilla ei ole tekemistä keskenään
"vielä-uskonnolla ja moraalilla ei ole tekemistä keskenään "
Parhaitenhan sen huomaa siitä että ihmisellä on aina myös oma moraalinen arvotus vaikka hän kuinka perustaisikin näennäisesti moraalinsa johonkin uskontoon. Tämän voi testata jokainen uskovainenkin helposti. Otetaan vaikkapa Raamatusta kaksi erilaista moraalista ohjetta/määräystä. Esimerkiksi Ramatusta kuuluisat lauseet "tee toisille kuten toivoisit itsellesi tehtävän" ja vähemmän tunnettu "'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman". Jos moraali tulisi suoraan uskonnosta, noiden kohtien pitäisi olla uskovalle ihan saman arvoisia ja yhtä hyviä. Kuitenkin jokainen järkevä ihminen pitää ensimmäistä huomattavasti moraalisempana ja parempana ohjeena ja jälkimmäistä kirjaimellisesti ymmärrettynä täysin kohtuuttomana ja jopa moraalittomana.
Mutta mistä se ero tulee ihmisen mieleen jos moraali on lähtöisin vain uskonnosta? Eli jokainen huomaa että ihminen arvottaa luonnostaan intuitiivisesti eri asioita paremmaksi ja huonommaksi moraaliksi vaikka moraalin perusta olisikin uskonnossa. Ja tästä voidaan suoraan johtaa se, että myös ilman uskontoa ihminen arvottaa jatkuvasti asioita oman moraalisen intuitionsa mukaan vaikka pohjalla ei olisikaan minkään uskonnon oppeja.
Mistä tämä uskonnon moraalisuuden käsite kumpuaa?
Yksi asia ei ole vielä tullut keskustelussa esiin. Uskontojen moraalin rakentuminen ei toimi ihan samoin kaikissa uskonnoissa. Mutta jos otetaan tuo juutalais-kristillinen perinne tutuimpana, missä moraali on korostetussa asemassa niin....
Ihminen on poikkeuksellinen eläinkunnassa siitä, että sillä on sekä moraalikäsitys että erikoistunut kyky hahmottaa toiminnan motiiveja. Moraali ei ole pelkästään puhdasta toimintaa, vaan moraalia arvotetaan myös motiivin perusteella (em.tappaminen sodassa).
Juutalais-kristillisessä perinteessä moraali perustuu ihmiskäsitykselle, jossa ihminen on pohjimmiltaan paha tai pahuuteen taipuvainen. Malliesimerkki tästä on perisynnin käsite. Ihmisen kaiken toiminnan katsotaan perustuvan itsekkäälle nautinto-kipu -motiiville. Eli ihmisen katsotaan luonnostaan pyrkivän itsekkääseen nautintoon, ja ainoa varteenotettava vaihtoehto tälle käytökselle on rangaistuksella uhkaaminen tai lupaus viivästytetystä nautinnosta (taivas).
Tästä tosin seuraa muutamia ongelmia. Ensinnäkin, jos ihmisen toiminta perustuu tuollaiselle kivun ja nautinnon motiiville, on tarpeetonta keskustella ihmisen käyttäytymistä moraalisessa mielessä. Käyttäytyminen, joka johtuu muuttumattomasta motiivista tai ihmisluonnon perimmäisestä piirteestä, on aina ennakkoon määräytyvä. Se on sitä, yritettiin siihen vaikuttaa millä tahansa keinolla. Ei ole olemassa mitään moraalista valintaa, ilman että ihmisellä on mahdollisuus ainakin jossain määrin vapaasti valita käyttäytymisensä tai motiivinsa.
Ja tässä esimerkiksi uskonnollinen moralisti tekee virheen. Jos hän haluaa jonkun toisen muuttavan elämäänsä, on tuon toisen oltava jo pohjimmiltaan vapaa - muutoin kaikella syyttelyllä, vetoamisella ja uhkaamisella ei ole mitään merkitystä. Toisaalta, ihminen joka toimii tietyllä tavalla uhkauksen aiheuttamasta pelosta tai tulevaisuudessa tapahtuvan palkinnon toivossa, ei ole myöskään vapaa toimimaan. Siis...
Jos ihminen ei ole vapaa motiivin suhteen, uhkaukset ja lupaukset voivat muuttaa hänen käytöstään, mutta eivät hänen perusolemustaan. Tämä johtaa tekopyhään käytökseen, jossa mitään todellista muutosta ei tapahdu. Jos hän taas on vapaa, uhkaukset ja lupaukset eivät salli hänen käyttää tätä vapauttaan. Tämä taas johtaa mekaaniseen sääntöjen seuraamisen, jossa ei myöskään tapahdu todellista muutosta.
Ehkä tässä ristiriidassa on yksi syy, miksi näissä uskonnoissa moraalilla on niin ylisuuri merkitys?