Neurolepteistä

Minä syön mieluummin neuroleptini kuin roikun elämän ja kuoleman rajamailla toivoen ja rukoillen joka päivä kuolemaa.

5+17 kirjoitti:

Minä syön mieluummin neuroleptini kuin roikun elämän ja kuoleman rajamailla toivoen ja rukoillen joka päivä kuolemaa.

tapan itseni paljon mieluummin, kuin olen neuroleptikoomassa odottamassa pelastusta siihen, eli kuolemaa.

Jotkut saavat avun lääkkeistä eikä välttämättä saa pahoja sivuvaikutuksia mutta totuus on se että ne eivät paranna itse sairautta, vaan piilottavat sen. Joku voi käyttää neuroleptejä ja todeta että ne auttavat häntä, mutta hyvin useat saavat pahoja haittavaikutuksia. Ne estää harhat kyllä mutta ei sitä pipiä siellä mielessä.

lamaaja kirjoitti:

Jotkut saavat avun lääkkeistä eikä välttämättä saa pahoja sivuvaikutuksia mutta totuus on se että ne eivät paranna itse sairautta, vaan piilottavat sen. Joku voi käyttää neuroleptejä ja todeta että ne auttavat häntä, mutta hyvin useat saavat pahoja haittavaikutuksia. Ne estää harhat kyllä mutta ei sitä pipiä siellä mielessä.

Öh... No ei se neurolepti mikään antibiootti ole. Ei kolesterolia ja diabetestäkään jätetä lääkitsemättä siksi että ne ei parane lääkityksellä tai nitroja jätetä ottamatta siksi että sydän ei parane.

5+5 kirjoitti:

Öh... No ei se neurolepti mikään antibiootti ole. Ei kolesterolia ja diabetestäkään jätetä lääkitsemättä siksi että ne ei parane lääkityksellä tai nitroja jätetä ottamatta siksi että sydän ei parane.

Tottahan tuo,että niitä ei jätetä ottamatta,kun eivät paranna. Mutta neurolepteillä onkin lisäksi vielä sellainen vaikutus,että ne estävät paranemista. Kun on neuroleptien vaikutuksessa, ei pysty käsittelemään tunteitaan,että paraneminen lähtisi käyntiin,vaan ongelmat pakataan sisälle pakkopaitaan.

YwQ kirjoitti:

Tottahan tuo,että niitä ei jätetä ottamatta,kun eivät paranna. Mutta neurolepteillä onkin lisäksi vielä sellainen vaikutus,että ne estävät paranemista. Kun on neuroleptien vaikutuksessa, ei pysty käsittelemään tunteitaan,että paraneminen lähtisi käyntiin,vaan ongelmat pakataan sisälle pakkopaitaan.

Kyllä mulla on ainakin tunteita vaikka syön neurolepteja. Ennen minulla oli vain kolme tunnetta. Pakokauhu, syyllisyys ja ahdistus. Nyt voin olla iloinen, surullinen. Innostunut, pitkästynyt jne... Voin jopa käsitellä asioita sellaisena kuin ne on. Mikä parasta ei tarvitse enää surra ilman syytä. Pahinta masennuksessani oli se että mitään syytä sille ei ollut. En tiennyt miksi haluan kuolla. Päässä vaan oli tauottomasti ajatus itsensä tappamisesta. 24 vuotta kuuntelin sitä ääntä ja tunnetta kunnes tuli pilleri joka armahti minut.