Devoit tässä ketjussa:
” Ymmärrän näkökantasi kun vl-uskon orja olet polle, vapaus häikäisee sinua. Paavali kuitenkin varoittaa siitä ettei vapautemme olisi heikoille loukkaukseksi. Eli en halua loukata kristityn vapaudellani sinua. Kukaan ei sano ettei tarvitse kilvoitella, mutta kenenkään ihmisen orja ei tarvitse olla.”
Raamattu käsittelee orjan käsitettä ainakin neljässä eri yhteydessä:
- maallisen isännän orjan/vapaan ihmisen asema Jumalan kutsuessa
- Kristus itse otti orjan muodon ja tuli maan päälle ihmiseksi ihmisten keskelle elämään, opettamaan ja vaikuttamaan
- synnin ja turmeluksen orjuus
- Kristuksen orja on lähimmäisen palvelija uskossa, opissa ja kärsimisessä
Kun Paavali opettaa (1. Kor. 8. luku), että kristityn vapauden ei tulisi olla heikomman loukkaukseksi, hän lähinnä puhuu syömisestä, esim. uhrilihan syömisestä. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että vapauden ei pitäisi olla yllykkeenä lihan tekoihin (esim. vääränlainen ylpeydentunto, toisen väheksyminen) myöskään itsensä vahvaksi tuntevalle kristitylle itselleenkään, sillä Paavali huomauttaa (Gal. 5:13) ”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.” Ylpeys nimittäin paisuttaa eikä ole lähtöisin Kristuksesta.
Ja Pietari liittää tämän vapauden hyviin tekoihin ihmisten parissa, jotka ovat Jumalan tekoa ja ihmisten kiitostekoja Jumalalle
1. Piet. 2:16 Ja näin tehkää vapaiden tavoin -- älkää niin kuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niin kuin Jumalan orjat
Laajemmin ajateltuna näemme, että ei siis puhuta vain syömisestä vaan että kristityn elämä on paitsi Jumalan ja Jumalan sanan eli Jeesuksen Kristuksen kokosydämistä rakastamista omakohtaisen uskon kautta ja tämä kaikki on sidoksissa yhteiseen uskoon lähimmäisen palvelutyössä yhdessä uskossa, opissa, rakkaudessa ja kärsimisessä. Paavalin kommentti uskovaisen vapaudesta ei ole vertaus uskovaisen ihmisen paremmuudesta jumalattomaan tai toiseen uskovaiseen nähden. Se on vertaus palvelutehtävästä. Maailman antama vapaus on synnin orjuutta. Evankeliumin antama vapaus on Kristuksen orjuutta.
1. Kor 3:5 Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut.
Matt. 10:26-27
---Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisen palvelija ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja.
Voimme huomata, että puhutaan joukosta, yhteisöllisyydestä. Puhutaan myös palvelemisesta, joka on sidoksissa oman itsen ulkopuolella oleviin. Uskossaan vahvan vahvuuden tulee näet olla Kristuksen kasvua ja oman itsen pienemistä.
Näin on minutkin Jumalan armovalinnan mukaan johdettu elävään uskoon evankeliumin saarnan kautta ja uudestisynnyin Jeesuksen Kristuksen lapseksi, edelleen muita evankeliumin sanalla ja Jumalalta saamillani työkaluilla palvelemaan.
Tuolla puhuttiin myös jalkojen pesusta. Jalkojen pesu ei ole vain ihmisten välistä toimintaa, erillään Kristuksen veren vaikuttamasta sydämen pesusta. Jeesus oli esikuva ja esimerkki, hän tuli palvelemaan. Sellaisia kun Jeesus oli, mekin tahdomme olla tässä ajassa (1. Joh. 4:17). Kristityn kilvoittelu on omakohtaista, mutta tapahtuu palvelutehtävänä muiden ihmisten parissa.
” Ymmärrän näkökantasi kun vl-uskon orja olet polle, vapaus häikäisee sinua. Paavali kuitenkin varoittaa siitä ettei vapautemme olisi heikoille loukkaukseksi. Eli en halua loukata kristityn vapaudellani sinua. Kukaan ei sano ettei tarvitse kilvoitella, mutta kenenkään ihmisen orja ei tarvitse olla.”
Raamattu käsittelee orjan käsitettä ainakin neljässä eri yhteydessä:
- maallisen isännän orjan/vapaan ihmisen asema Jumalan kutsuessa
- Kristus itse otti orjan muodon ja tuli maan päälle ihmiseksi ihmisten keskelle elämään, opettamaan ja vaikuttamaan
- synnin ja turmeluksen orjuus
- Kristuksen orja on lähimmäisen palvelija uskossa, opissa ja kärsimisessä
Kun Paavali opettaa (1. Kor. 8. luku), että kristityn vapauden ei tulisi olla heikomman loukkaukseksi, hän lähinnä puhuu syömisestä, esim. uhrilihan syömisestä. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että vapauden ei pitäisi olla yllykkeenä lihan tekoihin (esim. vääränlainen ylpeydentunto, toisen väheksyminen) myöskään itsensä vahvaksi tuntevalle kristitylle itselleenkään, sillä Paavali huomauttaa (Gal. 5:13) ”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.” Ylpeys nimittäin paisuttaa eikä ole lähtöisin Kristuksesta.
Ja Pietari liittää tämän vapauden hyviin tekoihin ihmisten parissa, jotka ovat Jumalan tekoa ja ihmisten kiitostekoja Jumalalle
1. Piet. 2:16 Ja näin tehkää vapaiden tavoin -- älkää niin kuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niin kuin Jumalan orjat
Laajemmin ajateltuna näemme, että ei siis puhuta vain syömisestä vaan että kristityn elämä on paitsi Jumalan ja Jumalan sanan eli Jeesuksen Kristuksen kokosydämistä rakastamista omakohtaisen uskon kautta ja tämä kaikki on sidoksissa yhteiseen uskoon lähimmäisen palvelutyössä yhdessä uskossa, opissa, rakkaudessa ja kärsimisessä. Paavalin kommentti uskovaisen vapaudesta ei ole vertaus uskovaisen ihmisen paremmuudesta jumalattomaan tai toiseen uskovaiseen nähden. Se on vertaus palvelutehtävästä. Maailman antama vapaus on synnin orjuutta. Evankeliumin antama vapaus on Kristuksen orjuutta.
1. Kor 3:5 Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut.
Matt. 10:26-27
---Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisen palvelija ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja.
Voimme huomata, että puhutaan joukosta, yhteisöllisyydestä. Puhutaan myös palvelemisesta, joka on sidoksissa oman itsen ulkopuolella oleviin. Uskossaan vahvan vahvuuden tulee näet olla Kristuksen kasvua ja oman itsen pienemistä.
Näin on minutkin Jumalan armovalinnan mukaan johdettu elävään uskoon evankeliumin saarnan kautta ja uudestisynnyin Jeesuksen Kristuksen lapseksi, edelleen muita evankeliumin sanalla ja Jumalalta saamillani työkaluilla palvelemaan.
Tuolla puhuttiin myös jalkojen pesusta. Jalkojen pesu ei ole vain ihmisten välistä toimintaa, erillään Kristuksen veren vaikuttamasta sydämen pesusta. Jeesus oli esikuva ja esimerkki, hän tuli palvelemaan. Sellaisia kun Jeesus oli, mekin tahdomme olla tässä ajassa (1. Joh. 4:17). Kristityn kilvoittelu on omakohtaista, mutta tapahtuu palvelutehtävänä muiden ihmisten parissa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
jatkuu:
Kun täällä paljon puhutaan vl-opetuksen korskeudesta ja vl-uskovaisen ylimielisyydestä, mieleeni tulee tämä asia: kommunikaatiossa on aina lähetin ja vastaanotin. Molemmat täytyy virittää. Kun vl-uskovainen tuo evankeliumia, hän puhuu silloin palvelijan roolissa. Kun vastaanottaja torjuu tämän sanan syystä tai toisesta, usein syystä jossa nähdään vain kisaa kahden keskustelijan lihallisesta paremmuudesta, eikö hänen korvansa ole silloin huonosti viritetyt? Aivan, kuten Devoit yllä, moni on täällä tullut tavalla tai toisella uskoon, mutta tuo usko ei sidokaan uskoja yhteen, ei ainakaan palvelutehtävässä. Tapahtuu projektio, jossa oma vastaanottamattomuus siirretäänkin kanssakeskustelijan ylpeilyksi. Vastassa on asenne ”en tarvitse mitään enkä ketään”. Korvien ja sydämen virittämättömyys on kenelle tahansa ansa, jossa ylpeys voi tulla lankeemukseksi. Uskovaisen tulee kuitenkin elää päivittäisessä parannuksessa, onhan myös sellaista syntiä, jota ihminen ei itse näe tai koe. Jos ei tarvitse mitään enää pyytää lähimmältään anteeksi eikä tunne tarvetta uskon vahvistukseen toisen uskovaisen kanssa rukouksessa ja yhdessä hengessä, voidaan kysyä, mihin uskoon tällainen ihminen onkaan tullut?
Jos orjan käsitteen näkee vain ihmisten välisestä valta-asetelmasta käsin, niin että yksi alistaa toista, mikä on tämän termin varsin suppea merkityskenttä, ei ole ihme, että Devoit ja moni muukin tällä palstalla kirjoittaa niin kuin kirjoittaa.
Rakas lukija, Rakas Devoit, oletko sinä Kristuksen orjana palvelutehtävässä muille ihmisille vai oletko ylhäisessä yksinäisyydessäsi tullut jo niin hyväksi kristityksi, ettet ketään etkä mitään enää tarvitse?
Asiapitoinen ja mielenkiintoinen teksti, suvereeni asian hallinta, uskon asia ja rauhan rakentaminen etualalla. Olet kirkkaasti palstan paras kirjoittaja, vaikka en haluaisi ihmistä korottaa. Kovin vähän keskustelua tästä avauksesta. Sen sijaan porukalla riittää virtaa kommentoida kaiken näköistä jonnin joutavaa...
" Kun vl-uskovainen tuo evankeliumia, hän puhuu silloin palvelijan roolissa."
Kun vl-henkilö tuo "evankeliumia", niin hän tuo Oulussa VÄÄRISTELTYÄ evankeliumia. Hän tuo VAIN ME -oppia ynnä muuta Raamatun vastaista VALHETTA.
"Kun vastaanottaja torjuu tämän sanan syystä tai toisesta, usein syystä jossa nähdään vain kisaa kahden keskustelijan lihallisesta paremmuudesta, eikö hänen korvansa ole silloin huonosti viritetyt?"
Kun vastaaottaja torjuu tämän Oulun VALHEELLE maistuvan ja haisevan opetuksen, niin hänen korvansa ovat hyvin viritetyt taivastaajuudelle sekä ovat herkkiä kuulemaan ja sisäistämään OIKEAN EVANKELIUMIN:
USKO JEESUKSEEN antaa synnit anteeksi ja tuottaa sielun pelastuksen.
Eikä mikään vl-henkilön edessä kykkiminen tai jonkun VALHELAHKON jäsenyys.
Jumalan lapsi on vapaa synnin ja sielunvihollisen orjuudesta!
Mutta eipä kirjoituksesi vetänyt vertoja pääkaupungin vl-miehen rauhalliselle ja asialliselle kirjoitukselle. Vastauksesi hyökkäävyys, asiattomuus ja väitteiden perustelemattomuus todistaa juuri siitä, mistä pääkaupungin vl-mies kirjoitti: korvasi ovat tukossa.
Sitä paitsi, pääkaupungin vl-mies ei hyökännyt sinua vastaan millään tavalla. Mutta hänen tuomansa Raamatun sanat taisivat sitten kuitenkin sattua sinuun. Jumalanpalveluksesi on täysin turha, kun et pysty hillitsemään kieltäsi. Se on sanottu Raamatussa suorin sanoin Melperi-kulta.
Pääkaupungin vl-mies ei myöskään tuonut mitään "Oulun valheita" niinkuin nakkelit (nakkelu ja letkauttelu ovat myös syntiä, tiesitkö sen?). Hän toi puhdasta ja todellista evankeliumia. Pääkaupungin vl-mies ei myöskään pyytänyt saati vaatinut "kykkimään" eikä "pokkuroimaan" edessänsä eikä minkään valhelahkon edessä. Olivatko Melperi-kulta korvasi noin tukossa todellakin?
Pääkaupungin vl-mies toi Raamatun sanaa. Sitä et tainnut sietää?
Ihmisiä on monenlaisia. Jotkut ovat itsekeskeisiä, ei-sosiaalisia. Heillä ei ehkä ole tarvetta tehdä kuten sinä ehdotat: "pyytää lähimmältään anteeksi" sekä "uskon vahvistukseen toisen uskovaisen kanssa". Silti he voivat olla oikeita vl-uskovaisia, kunhan tekevät parannusta "oikeista" synneistä, sellaisista joista he tuntevat vaivaa. Vai onko niin että kuvaamistani ihmisistä voi sanoa "usko ei ole joka miehen"?
Lähinnä avauksessa oli kyse uskon ilmentymistä vl-uskovaisen ja toisin uskovaisen välillä. Etkö huomannut?
ja mikähän tuossa kirjoituksessa on se vl uskovan uskon ilmentymä? teksti on hyvä ja valaiseva mutta en tunnista tuntemiani vl uskovia tuosta.
Justeeraa silmät ja korvat. Siitähän tuossa aloituksessa just on. Valmistaudu tarkistamaan omaa kurssiasi. Haluatko edes nähdä vl-lähimmäisissäsi hyvää?
Pääkaupungin vl-mies kirjoittaa hyvin! Asiallinen kirjoitus ja heijastaa myös yleiskristillistä näkemystä. Ainoastaan jää epäselväksi, että koskeeko tuo uskovaisen ihmisen kuvaus myös kaikkia niitä muita uskovaisia, jotka eivät ole vanhoillisia vai edustaako tuo yhteisöllisyys ainoastaan vanhoillislestadiolaista seurakuntaa.
Kiitos pääkaupungin vl-mies - lämmin ja avartava kirjoitus. Nyt toivon, että tietämättäsi teit tuon puolestani myös, haluan sen niin nöyrästi ajatella "taistelussa" noita kolmea itämaan tietäjää vastaan.
Itse olen omassa kotisiionissani tunnettu tällaisena kuin olen, iloinen ja humoristi. Täällä mun kirjoitukset ovat välillä olleet todella suorasanaisia ja piikitteleviäkin, mutta niinkuin olen sanonut, ilman minkäälaista vihaa.
Inhimillinen puoli puskee läpi koska vl-ihmisiä niin paljon ja eniten parjataan.
En lähde vastaamaan erikseen Melperille, Devoitille enkä Kesitakselle. Lukekaa tämän ketjun avaajan kirjoitus. Tunnen että vastaamiseni on aivan turhaa vaikka olisikin lisukkeeksi Raamatusta otteita.
Vastatkaa te ensin mulle.
Eilen olin seuroissa, oli uusi nuori puhuja palvelustehtävässä. Tuntui että häntä ois kuunnellut vaikka viis tuntia, hänellä oli niin huikee ulostuonti - erilainen. Häneltä olisi tännekin terveisiä, mutta antaa olla..ainakin vielä.
Ja kun olen täällä nyt viikon verran kurkkinut ja härkkinyt, huomaan että toki kimpussani ovat jäävuoren huiput.
Jumala tietää, millaiseksi itse kunkin meistä on luonut. Persoonia ja temperamentteja on erilaisia, uudestisyntyminen ei syö ihmisen persoonaa pois. Päinvastoin, Jumala saa kutsunsa kautta työhönsä ne ihmisessä olevat hyvät ominaisuudet, jotka Hän jo luomistyössään on omaan kuvaansa muovannut. Tämä on Jumalan armoa ihmisille, sillä hyvä Jumala, maan ja taivaan Luoja, antaa auringon nousta ja sateen langeta niin hyville kuin pahoille. Mutta joka on Herran oma, tai Herran tahtoa etsii, näkee asiat oikein.
Sen sijaan sielunvihollisen työ orjuuttaa ihmisen vähitellen niin, että Jumalan kuva, ihmisen persoonallisuus menee rikki. Tilalle tulee vääristynyt kuva ja vääristynyt toimintatapa. Sielunvihollisen eksyttämä ei myöskään näe itseään eikä toimintaansa oikein.
Tässä karkea jako. En käy tätä laajemmin käsittelemään.
Totean vain, että minulle on täysin selvä asia, miksi nämä muut hengellisyydet ja kristityiksi itseään kutsuvat toimivat niin kuin toimivat. Aivan selvää myös on, miksi niin moni heistä ei voi toimia Raamatun sanan ja Jumalan mielen mukaan oikein.
Jrrt, ole rauhassa ja vapaa
Hieman tietoa siitä, mitä orja merkitsi Jeesuksen ajan Israelissa.
Ja mihin se lopulta uudestisyntyneellä päättyy.
On ehkä helpoin käsitellä sitä Johanneksen lauseella (Mark.1;7) pohjalta.
Hän (Johannes) julisti: "Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes kumartumaan ja avaamaan hänen kenkiensä nauhoja.
Markus kuvasi tässä kengän nauhojen sitomisessa orjajärjestystä.
Kullakin orjalla oli oma asema ja tehtävä, ja toiseksi alhaisimman orjan tehtävä oli avata kengännauhat.
Tämän jälkeen alhaisemman orjan tehtävä oli pestä kengistä otetut jalat.
Tämä taustaksi ja kontekstiksi siihen, miksi Johannes merkitsi itsensä kaikkein alhaisimmaksi ihmiseksi, alhaisimmaksi orjaksi.
Matteus sanoo asian myös omalla tyylillään 3; 11 "Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
Hän todella vertaa alhaisimpaan orjaan, joka ei voi riisua edes kenkiä.
Mutta usealta jää konteksi avoimiksi, miksi näin. Siksi, koska ihmiset tarvitsevat jotain väkevämpää, joka on kaikkivaltias Messias.
Se ei vaan löydy pelkkiä kenkiä riisuessa, on katsottava ylemmäksi, kohti Jeesuksen kirkkautta.
Toinen orja, josta UT mainitsee, on Pave, joka kirjoittaa Korinttiin 7;22 (lyhennettynä) Samoin se, joka on kutsuttu vapaana, on Kristuksen orja.
Tämä kuitenkin muuttuu perilliseksi, josta Pave kirjoittaa Galatiaan, 4;7 Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.
Perillinen ei ole orja, vaan saa perinnön, joka on iankaikkinen elämä Kristuksessa.
Kukaan ei ole toistaan parempi, siksi;
Gal. 3:28
Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi
Kes.
Kysyttiinkö helluntailaiselta kattorakenteiden mulkoilijalta jotain?
Miksi vl-lastenraiskaaja häiriköit keskusteluja?
Ansiokkaasti kokoavaan kirjoitukseesi totean, että asetat nyt perillisen ja orjan vastakkain tavalla, joka on minulle selvä. Emme ole lain orjia vaan Kristuksen ansiosta laista vapaiksi lunastettuja lapsia.
Aloituksen pointti olikin siinä, että kun sijoitamme Jeesuksen esimerkin (tai vaikkapa tuhlaajapojan esimerkin) kukin omaan elämäämme, niin
- olen omassa elämässäni Jumalan lupauksen ja Jeesuksen hankkiman armon tähden taivaan perillinen, mutta samaan aikaan olen lähimmäiseni elämässä hänen palvelijansa
- kukin lähimmäinen on omassa elämässään Jumalan lupauksen ja Jeesuksen hankkiman armon mukaan taivaan perillinen, mutta samaan aikaan lähimmäisensä elämässä (esim. minun) palvelija
Nyt ei voi muuta sanoa, kun lue todella tarkemmin.
Perillinen perii Jumalan kirkkauden Pojassaan, uudestisyntyneenä ja jatkaa Uuteen Jerusalemiin.
Oletko muuten uudestisyntynyt ja hakeutunut Jeesuksen ohjeen mukaan kasteelle?
Kes.
Mentäskös vaikeaan kohtaan pääkaupunkiseudun vl mies.
Jaak. 2:17
Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.
18
Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani.
Jaak. 2:20
Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?
Jaak. 2:26
Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.
Minä mietin tätä useinkin, kun mietin pitäsikö minun olla jotakin muuta kuin vl. Luterilaiseen pyhittymisen käsitteeseen liittyy kaksi erilaista näkökulmaa mielestäni jo luterilaisuuden sisälläkin ja sitten on ortodoksinen (katolinen) käsitys pyhittymisestä.
Jokainen oikeasti tietää, että muiden kuin kristittyjen keskuudessakin on ihmisiä, jotka ovat olleet kykeneviä tekemään hyvää sekä niitä jotka ovat uhranneet oman elämänsä jotta oma perhe, yhteisö tai isänmaa saisi elää.
Ortodoksinen usko sekä katolinenkin näkee että ihminen on säilyttänyt lankeemuksessa vielä kyvyn hyvään. Myös tekemään valintoja.
Jaak. 2 käsittelee uskon elämistä todeksi siis vähän eri asiaa kuin tämä ihmisen hyvät kyvyt.
"Ortodoksinen kirkko ei kuitenkaan opeta, että ihminen olisi lankeemuksessa "turmeltunut täydellisesti". Jumalan kuva ihmisessä tosin hämärtyi, mutta se ei kokonaan hävinnyt. Lankeemuksen jälkeenkin ihminen kykenee uhrautumaan ja osoittamaan rakkautta ja sääliä. Tästä ovat osoituksena monet Vanhan testamentin pyhät miehet ja naiset. Lankeemus sai kuitenkin aikaan syvän kuilun ihmisen ja Jumalan välille. Tuota kuilua ihminen ei voi omin voimin ylittää." lähde
http://www.tsasouna.net/index.php/ortodoksinen-usko/8-ortodoksinen-usko/12-syntiinlankeemus-ja-sen-seuraamukset
Ero luterilaiseen ihmiskuvaan on suuri näin lukemalla, mutta mihin sitten luterilainen kohdistaa sen, että ihminen ei kykene hyvään. Kirjoitan siitä sitten toisen vastauksen, mutta katsotaan mitä tulee pääkaupunkiseudun vl miehen mieleen, tuleeko samaa kuin minulle, tätä asiaa kaivellessani olen muistiin kirjottanut.
http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/nain-saat-aneen-piispa-antoi-ohjeet/
Katolista kirkkoa en kovin korkealle arvosta. Aneita oli kaupan Suomen piispa Siponkin toimesta.
Näin saat aneen – Piispa antoi ohjeet
kat_kirkko_suomessa. Teemu Sippo on antanut ohjeet uskon vuoden aneen saamiseksi. Keinoja ovat esimerkiksi lukea Raamattua perheen kanssa 15 minuuttia tai osallistua tiettyihin messuihin.
Piispa Sippo kirjoittaa: ”Uskon vuoden aikana, joka alkoi 11.10.2012 ja päättyy 24.11.2013, kaikki uskovat voivat Jumalan armeliaisuuden avulla saada täydellisen aneen itselleen tai kuolleiden uskovien sielujen hyväksi kaikista synnin ajallisista rangaistuksista.”
Kanonisessa laissa (Codex Iuris Canonici) ja Katolisen kirkon katekismuksessa ane määritellään seuraavasti: ”Ane on syyllisyyden puolesta jo poispyyhittyjen syntien ajallisesta rangaistuksesta Jumalan edessä saatu vapautus, jonka oikein asennoitunut kristitty saa määrätyillä ehdoilla kirkon avulla, joka lunastuksen palvelijattarena on valtuutettu hoitamaan ja jakamaan Kristuksen ja pyhien hyvitystöiden aarretta.”
– Aneessa on kyse siitä ajallisesta rangaistuksesta joka jää synnin anteeksisaamisen jälkeen jäljelle. Tämä liittyy myös oppiin kiirastulesta, kertoo katolisen tiedotuskeskuksen johtaja Marko Tervaportti.
Huhuu Devoit! Mauno Koivisto ja Ahti Karjalainen ovat kyllä maallisessa mielessä kiinnostavia henkilöitä. Mutta vielä kiintoisampaa ja otollisempaa on aina keskustella hengellisestä, koska siinä on siemen sielujen autuudeksi.
Kirjoitit neljä päivää sitten aika kapeasti käsitteestä "orja". Tässä ketjussa sinulle vl-opetusta siitä, mitä Raamatun mukaisessa uskossa tuo käsite tarkoittaa.