Olen 36 v. nainen, takana pitkä parisuhde, joka loppui pääasiassa haluttomuuteni vuoksi.
En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut seksistä, ainakaan jatkuvasti niinkuin parisuhteessa pitäisi enimmäkseen olla. Mies olisi sitten ollut kiinnostunut koska tahansa ja missä tahansa, joten kyllähän sen arvaa mitä siitä tulee. Toisaalta hän sitten oli sitä tyyppiä, jolle huonokin suhde on parempi kuin ei mitään, joten ei hänestä lähtijäksikään ollut. Siinä sitten kärsi molemmat, toinen puutteesta ja toinen toisen kärsimisen näkemisestä.
Muuten olimmekin sitten parhaat kaverit, mikä osaltaan viivytti ratkaisun tekemistä. Lopulta kuitenkin tajusin, että minä en muutu eikä mieskään ja vaikka ero tuntuukin pahalta, niin kerranhan se vaan kirpaisee ja sen jälkeen kumpikin on vapaa järjestämään elämänsä uudelleen. Varsinkin kun ei ole lapsia mutkistamassa tilannetta.
Nyt olen ollut sinkkuna kuutisen vuotta ja enimmäkseen se on OK, mutta aina välillä sitä kaipaisi toista vierelleen. Siinä vaiheessa muistuu kuitenkin mieleen, miten aiemmin kävi. Seksikin kiinnostaisi silloin tällöin (hyvin harvoin), mutta koska yhden yön jutut ei kiinnosta eikä myöskään vaatimukset säännöllisestä seksistä, niin sinkkuus ja selibaatti jatkuu.
Kaipa tässä on vain tyydyttävä hyväksymään tilanne ja opittava elämään sen kanssa, niinkuin monen muunkin ongelman, joita elämä tuo vastaan, niin masentavaa kuin se onkin.
Olisi kivaa olla "normaali", mutta toisaalta olen koko ikäni ollut erilainen enkä ole sopeutunut mihinkään muottiin, joten eiköhän tämänkin kestä, vaikka selvästi huomaa, että jotkut ihmettelee miten en "kelpaa" kenellekään. Selitä siinä sitten, että kyllähän mullekin mies kelpaisi, kun löytyisi sellainen hellä ja huomaavainen, joka ei kuitenkaan haluaisi seksiä.
En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut seksistä, ainakaan jatkuvasti niinkuin parisuhteessa pitäisi enimmäkseen olla. Mies olisi sitten ollut kiinnostunut koska tahansa ja missä tahansa, joten kyllähän sen arvaa mitä siitä tulee. Toisaalta hän sitten oli sitä tyyppiä, jolle huonokin suhde on parempi kuin ei mitään, joten ei hänestä lähtijäksikään ollut. Siinä sitten kärsi molemmat, toinen puutteesta ja toinen toisen kärsimisen näkemisestä.
Muuten olimmekin sitten parhaat kaverit, mikä osaltaan viivytti ratkaisun tekemistä. Lopulta kuitenkin tajusin, että minä en muutu eikä mieskään ja vaikka ero tuntuukin pahalta, niin kerranhan se vaan kirpaisee ja sen jälkeen kumpikin on vapaa järjestämään elämänsä uudelleen. Varsinkin kun ei ole lapsia mutkistamassa tilannetta.
Nyt olen ollut sinkkuna kuutisen vuotta ja enimmäkseen se on OK, mutta aina välillä sitä kaipaisi toista vierelleen. Siinä vaiheessa muistuu kuitenkin mieleen, miten aiemmin kävi. Seksikin kiinnostaisi silloin tällöin (hyvin harvoin), mutta koska yhden yön jutut ei kiinnosta eikä myöskään vaatimukset säännöllisestä seksistä, niin sinkkuus ja selibaatti jatkuu.
Kaipa tässä on vain tyydyttävä hyväksymään tilanne ja opittava elämään sen kanssa, niinkuin monen muunkin ongelman, joita elämä tuo vastaan, niin masentavaa kuin se onkin.
Olisi kivaa olla "normaali", mutta toisaalta olen koko ikäni ollut erilainen enkä ole sopeutunut mihinkään muottiin, joten eiköhän tämänkin kestä, vaikka selvästi huomaa, että jotkut ihmettelee miten en "kelpaa" kenellekään. Selitä siinä sitten, että kyllähän mullekin mies kelpaisi, kun löytyisi sellainen hellä ja huomaavainen, joka ei kuitenkaan haluaisi seksiä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Itsekään en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut seksistä. Tämä aiheutti ongelmia myös minun suhteessani joka sitten päättyikin 8 yhteisen vuoden jälkeen, nimenomaan haluttomuuteeni.
Nyt muutaman sinkkuvuoden jälkeen olen valmis hyväksymään kohtaloni, yksin tulen aina olemaan. Kaipaisin niin toista ihmistä, hellyyttä ja kumppanuutta mutta ei sellaista miestä taida ollakaan joka ilman rakastelua kanssani eläisi. En nyt ihan selibaattia tarkoita, mutta kerta kuussa alkaa olla jo "usein".
Vaikea sanoa, mikä on normaalia, mikä epänormaalia. Minusta seksi on pelkkää luutalentoa vaikka voihan se haluttomuus johtua masennuksesta. Mutta en minäkään seksin vuoksi lähtisi kyöpelinvuorelle lentämään vaikka siihen mahdollisuus tarjoutuisi.
Luin kirjoituksen ja kauhistuin. Ajattelin, etta ei voi olla totta, mutta luullakseni kirjoittaja kirjoitti itselleenkin vaikeasta aiheesta.
Kirjoittaja kaipasi parisuhdetta, siis laheisyytta ja kumppanuutta miehen kanssa. Enpa usko, etta sellaista miesta loytyy, joka tyytyy vain kumppanuuteen ja pitamaan kadesta kiinni, mutta onhan olemassa miehiakin, joilla samanlaiset tuntemukset, eli seksi ei kiinnosta.
Kirjoittaja kirjoitti nauttivansa laheisyydesta jne, mutta eiko rakastelu oman rakkaan kanssa ole laheisyytta parhaimmillaan ?? Ehka kirjoittaja ei ole kohdannut sita oikeaa ???
Miten ihmisista tulee kosketukselle kylmia ??
Minun mieheni on ainakin rakas minulle kaikintavoin, eli nautin rakastelusta hanen kanssaan, koska tunnen itseni haluttavaksi ja oloni on turvallinen. Han myos hellii minua muutenkin, eli hieroo, pitaa aina kadesta kiinni jos olemme ulkona, halaa sangyssa ennen kuin nukahdan jne .. Tunnen hanen kanssaan aarimmaista laheisyyden ja turvallisuuden tunnetta, mita en ed. suhteessani, mika oli kuitenkin vuosia kestava, en tuntenut.
Minusta on ihanaa kun oma mies suukottaa ... ja hellii sanoin ... Miksi te naiset olette valinneet taman yksinaisyyden elamantehtavaksenne ?? Kaikki te kaipailitte miesta, ystavaa rinnallenne, mutta etteko voi sita vertaa myontya omista haluistanne, etta saisitte taman miehen jaamaan ja olemaan onnellinen kanssanne ? Onko muutama rakastelu kerta kuukaudessa mahdottomuus ?
Ja onhan meille naisille myos muodostunut tama perheenlisays vietti, eiko teilla ole sellaisia tunteita lainkaan ??
-Olen todella hammastynyt, etta ihminen voi olla taysin haluton, mutta ei kai sille mitaan voi. Itse en usko taydelliseen haluttomuuteen. Luulen etta se aiheutuu jostakin, mita ko. ihmiset eivat edes tiedosta. Seksologit hoitavat tallaisia ongelmia, silla ongelmahan se on, jos kuitenkin kaipaa partneria rinnalleen, mutta tietaa, ettei sellaista loydy, koska itse ei kykene elamaan normaalia elamaa.
Parisuhde ei oikein enää tunnu kiinnostavan ihmisiä. Tää on ymmärrettävää, kun tulee kokemusta näistä parisuhdeongelmista. Monet pitävätkin parempana elää vapaana ja sitoutumattomana sinkkuna. Silloin ei joudu tyytymään kiusallisiin kompromisseihin. Seksikin on yleensä parempaa, kun tarjolla huomattavasti enemmän mahdollisuuksia.
Kirjoitukseni antoi ehkä liiankin negatiivisen kuvan tilanteesta. Periaatteessahan kysymys on vain normaalista "kaikkea ei voi saada" -tilanteesta, kuten elämässä muutenkin.
En pidä itseäni mitenkään kylmänä ihmisenä, vaikka pakko on myöntää, että ns. "suuret tunteet" eivät koskaan ole olleet minulle luontaisia. Avoliittonikin oli enemmän järkiperäinen kuin tunteisiin perustuva, mikä tietysti osaltaan selittänee haluttomuuttani. Mutta noin yleensä ottaen olen ihan ystävällinen ja empaattinen ihminen sellaisella hiljaisella ja rauhallisella tavalla.
Seksiin suostuminen vain toisen tyytyväisenä pitämiseksi ei ole kovin hyvä ajatus. Sitä tuli tehtyä joskus parikymppisenä painostuksen edessä eikä se tee hyvää omanarvontunnolle. Itsemääräämisoikeus on ihmisellä oltava edes (tai etenkin) tällä elämänalueella, joten kyllä sen haluamisen on tultava itsestä, jos on tullakseen.
Mitä taas ns. lisääntymisviettiin tulee, sellaista en ole koskaan huomannut. Ajatukset tästä aiheesta vaihtelevat aiemmista vastahakoisista "ehkä sitten joskus, kun kerran kaikki muutkin" -ajatuksista nykyisiin "onneksi ei ole edes miestä, niin säästyy uteluilta" -ajatuksiin. Tietysti joskus tulee ohimennen mieleen, että entä jos olisi toisin, mutta tämä kuuluu niihin asioihin, joiden suhteen on parempi katua tekemättä jättämistä, koska lapsia ei voi palauttaa, jos huomaa, että tuli tehtyä virhe.
Ja kuten kirjoituksestani toivon mukaan kävi ilmi, en minä täysin haluton ole, vaan niiden haluamisten välillä on niin pitkiä taukoja, ettei sitä normaalitarpeilla varustettu mies kestä. Ja yksi puoli asiaa on se, että seksin kiinnostaa minua enemmän "teoriassa" (fantasiat eivät tuota ongelmia), "käytännön toteutus" on sitten se ongelma.
Yleensa nuo fantasiat helpottavat "kaytannon toteutusta", mutta ehka sina tyydytytkin jo pelkasta teoriasta?
..löytyyhän paljonkin seksihaluttomia miehiä, mutta ikäluokassa 55 . (ja jopa allekin)
Tuossa iässä todella monella on jo pahoja erektiohäiriöitä, joten pelkkä läheisyys ja kädestä pitäminen riittää..
Tälläisen naisen, kuin minun kanssani ko.ongelmaisella miehellä ei kestä pää eli itsetuno!
Minä taas en jaksa enää leikkiä lerpalla (turhaan), enkä halua myöskään pitää vain kädestä ketään. Siispä olen vaihtanut reilusti nuorempaan rakastajaan.
Eikö sulla sit koskaan himo herää rakastellessa kun sen kerran aloittaa, eli siis jos antasit "armosta" niin saattas se ruveta tuntuu ihan hyvältä. Näin oon ainakin huomannut, monesti se on vaan se alkuun pääsy. Ja sit jos sitä alottamistakin pitää huonona ajatuksena niin ei kai se siitä mikskään muutu.
Kyllä aika erikoinen kundi pitää löytää jos meinaat pitkää suhdetta mut seksi ei maistu eikä edes toisen ilahduttaminen sillä käy.
Olin ennen suhteessa jossa mies ajatteli vain itseänsä rakastelussa. Ei auttanut puheet. Sitten ajan myötä hän ei enään hoitanut hygieniaansa jne. Siihen loppui sänkyhommat neljäksi vuodeksi.
Kaikki halut häipyi, melkein oksennus tuli kun ajattelikin seksiä. Luulin vain olevani poikkeava.
Sitten erottiin ja elämääni tuli MIES. En olisi koskaan voinut kuvitellakaan millaista on kun todella haluaa toista, kun toinen ottaa toisen huomioon jne. On teissä miehissä niin eroa kuin varmaan meissä naisissakin. Tätä suhdetta on kestänyt nyt viisi vuotta ja edelleen meillä on arjessakin tosi hyvä olla yhdessä.
Voin vakuuttaa sinulle, että itsekin nauttisin läheisyydestä, hellimisestä, kauniista sanoista jne., olisin jopa valmis "uhrautumaan" seksiin muutaman kerran kuukaudessa. Mutta, mutta.... olen avioliitossa ollut ilman seksiä kohta 8 vuotta!!! En ole ruma, todellakaan, huolehdin itsestäni, pukeudun kauniisti. Mutta en vain tunnu kelpaavan. Että eipä se syy aina naisessa ole!!
Hei ! Luin kirjoituksesi, ja haluankin vastata, etten toki tarkoittanut, etta nainen olisi syyllinen, jos parisuhteessa ei ole seksia. Ja yleensakin kirjoitin nimimerkille -N36-
Sitahan ei voi tietaa, miksi jonkun pariskunnan suhteessa ei ole seksielamaa. Joten sinun parisuhteeseesi en voi tai halua ottaa kantaa. Mutta jos kertoisit tarkemmin, miten asiat ovat muuttuneet vuosien saatossa, ja onko miehesi ollut aikaisemmin halukkaampi kuin nyt jne jne .. Onko parisuhteessanne eletty tragedioita ??
Kijoitit, etta olet kaunis ja siisti, eli pukeudut hyvin, eli ulkonaisesti olet viehattava, mutta se ei riita miehellesi. No itse olen parisuhteessa, ja mieheni on kaikinpuolin ok nakoinen ja pukeutuu hyvin, mutta ei ne asiat minua seksuaalisesti sytyta, kylla miehessa taytyy olla muutakin kuin hyvat raamit. Ja nyt, kun oikein ajattelen meidan parisuhdetta, niin parasta seksia on aina silloin, kun herataan, eli ollaan vahemman edustuskunnossa, tai sitten kun ollaan ihan muuten vaan vapaalla. Eli ihmisessa taytyy olla sita jotakin, sanotaanko, etta kemioiden pitaa kayda yhteen. Me olemme seurustelleet avomieheni kanssa yli kolme vuotta ja viela ei ole tullut eteen, etta jompi kumpi olisi haluton.
Edellisessa parisuhteessani olin 8 vuotta, ja siina suhteessa, ei kemiat menneet yhteen. Eli oli seksia, mutta mina en nauttinut siita. Monesti juteltiin silloisen mieheni kanssa, ja han ilmoitti, se on tata samaa kaikkien kanssa, eli ei seksi parane partneria vaihtamalla. Itse en seksin takia partneria vaihtanutkaan, vaan eroon vaikuttivat muut tekijat, mutta nyt voin sanoa, etta seksisuhde vaatii oikeanlaisen parin. Molempien halut pitaa kohdata toisensa ja tyydytyskin olisi saatava.
...vai puhutko totta? No joka tapauksessa, miesta joka EI haluaisi seksia on kylla aika vaikea loytaa...
Luulenpa vaan, että nykyajan Suomalaisilla naisilla on liian paljon ajatuksia ja vaateita harteillaan, joiden takia nykyinen eroamisprosentti on lähtenyt jyrkkään kasvuun. Odotukset miesten älyllisyyteen ja puheliaisuuteen ovat kasvaneet sen verran suuriksi, että miesten täytyy nostaa kädet pystyyn. Suomalaisen nykynaisen Suomalaismiesversio:
-BODY= Kreikkalainen
-SILMÄT=Italialaiset
-AIVOT=ajankohtaisohjelmat, jotka juontaa naiset YLE1 kanavalla.
-KOULUTUS=lue ANNA-lehden erikoisnumerot "EROSIN ONNELLISESTI" jne.
Ei kaikkien vaatimukset niin mahdottomia ole. Itsellänikin oli sellainen tavallisen näköinen, pyöreähkö mies, joka oli kaikin puolin mukava ja fiksu, vaikkei jaksanutkaan opiskella tutkintoa valmiiksi asti.
Jos suhteemme olisi toiminut seksin osalta, olisimme varmasti vieläkin yhdessä, mutta nyt kävi näin. Parempi, että edes toinen on onnellinen (miehellä on uusi tyttöystävä ja toivon mukaan vähemmän ongelmia).
tietää voisiko olla niin, että haluttomuuteesi perussyy olisi kotona, lähinnä äidiltäsi opituissa asenteissa seksiin yleensäkin, eli seksi olisi jotenkin likaista eikä se sopisi kuin lapsien alullelaittoon ja mahdollisen isäehdokkaan pehmittämiseen sitä varten.
Ajatus tuli mieleeni, kun luin kaikki viesti aloittamassasi keskustelussa, sillä minusta vaikuttaisi siltä, kuin sinulla olisi alitajuinen käsijarru päällä, joka estäisi sinua nauttimasta seksistä käytännössä, koska mielikuvissa sinulla kuitenkin haluja näyttäisi olevan.
Muutenkin minulle on tullut kuva, että naisten haluttomuus johtuu alitajuisista asioista korvien välissä ja selitystäetsitään yleensä oman itesnsä ulkopuolelta, kun ei päästä omaan alitajuiseen ajatteluun ja sen päällä pitämiin estoihin ja jarruihin.
Olisi siis todellakin mielenkiintoista saada tietää, millainen kuva sinulla on oman äitisi suhtautumisesta seksiin ja olisiko mahdollista sen ohjaavan alitajuisesti sinun seksuaalista käytöstäsi.
Tuossa voi olla vinha perä. Harmi miten moni hyvä parisuhde loppuu, kun toinen kärsii haluttomuudesta. Uskokaa pois, ei kukaan tee sitä tahallaan, ja haluton kärsii yhtä lailla. Mistä apu ongelmaan?
johtuu kasvatuksen aikaansaamasta alitajuisesta jarrusta, kuten viestin aloittajan haluttomuuden ounastelin johtuvan, niin syyn tiedostaminen on ensimmäinen askel.
Syynä äidin tälläiseen "oppiin" on usein äidin pelko tyttären mahdollisesta raskaudesta liian nuorena, mikä on tietysti täysin ymmärrettävää, mutta ongelmaksi se tulee silloin, kun tytär aikuistuu ja raskauden pelosta tyttärelle kerrottu käsitys seksin likaisuudesta ja tuomittavuudesta jää alitajuntaan jarruttamaan luonnollista halua seksiin ja sen tuomaan maximaaliseen läheisyyden tunteeseen, joka voi syntyä vain molemminpuolisesta halusta.
Osa naisista tajuaa itsekin purkaa nämä jarrut, ymmärrettyään niiden tarkoituksen hillitä seksuaalisia haluja murrosiässä ja varhaisessa aikuisuudessa, ettei vahingon seurauksena tarvitsisi aloittaa äitiyttä liian varhain.
Osalle naisista ei kasvatuksessa tälläisiä jarruja ole edes asetettukaan vanhempien osalta tai muutenkaan, joten heillä haluttomuutta esiintynee varmaankin huomattavasti harvemmin, joskin heille, näitä "vahinkojakin" esiitynee vastaavasti useammin.
Uskoisin alitajuisia haluja hillitseviä "käskyjä", jotka ovat luonteeltaan suggestiivisiä, vähän niinkuin hypnoosissa, olevan aika suurella osalla naisista.
Niitä ei kuitenkaan saa yhtä helposti pois alitajunnasta kuin hypnoosissa, vaan se vie oman aikansa, selittää itselleen, "olen jo aikuinen ja voin päättää omasta elämästäni itse, enkä tarvitse enää vanhempien asettamia rajoituksia seksin suhteen".
Joitain sattaa ammattiauttajat saamaan lyösäämään jarruja, myös sopiva kummpani voi poistaa em. jarrut, joillekin se valkenee itsestään ja valitettavasti osalle se jää pysyväksi ja he jäävät osasta elämään kuuluvasta suuresta nautinnosta paitsi, jos he tietäisivät mistä jäävät osattomiksi he tekisivät mitä tahansa korjatakseen tilannetta, onneksi tietämättömyys siitä, tekee elämisen heille edes jotenkin siedettäväksi.
Toivottavasti valaisi hieman asiaa?
Ihan mielenkiintoinen teoria ja voi pitää paikkansakin. Minun kohdalla ei kyllä voi syyttää kotikasvatusta, kun olen kasvanut aika lailla "itseohjautuvasti" eli olen ollut lapsesta lähtien luotettava ja järkevä, joten en muista, että olisi kauheasti kielletty tai peloteltu millään.
Jotain etukäteisvinkkiä olisi ehkä voinut saada siitä, että kiinnostuin pojista varsin myöhään, taisin olla jo lähes 18-vuotias siinä vaiheessa.
On tietysti mahdollista, että jonkinlainen "jarru" on olemassa siinä mielessä, että yksi minua kuvaavista sanoista voisi olla "kontrollifriikki". Joten ehkä en vain osaa ottaa riittävän rennosti.
Tuohon kontrollitarpeeseen vaikuttavat tekijät ovat aika selviä. Ensinnäkin olen äärimmäisen järjestelmällinen luonne, teini-ikäisenä olisi ehkä voinut puhua pakkoneuroosista, mutta en silloin tajunnut, että käytökseni oli hieman omituista. Toiseksi olin koulukiusattu, mikä opetti olemaan näyttämättä tunteita, kun ainut tapa taistella vastaan oli teeskennellä, ettei välitä ilkeistä kommenteista.
Joten ehkä kysymys on vain siitä, että pitäisi oppia rentoutumaan ja päästämään irti, mutta sekin todennäköisesti vain parantaisi niitä kertoja, kun seksi kiinnostaa siihen käytännön toteutukseen asti. Nimittäin silloin harvoin kun seksi on ollut "ihan OK", se ei ole mitenkään lisännyt innostusta enempiin kokeiluihin, vaan tauot on pysyneet aina pitkinä.
olla kuten sanoit, ainakin mitä kerroit vanhempien asettamista jarruista, sillä vanhempasi varmaankin huomasivat, ettet ollut kiinnostunut pojista siinä iässä missä näitä jarruja yleensä asetetaan, joten he eivät nähneet niitä tarpeellisiksi.
Koska normaalisti vastakkainen sukupuoli alkaa kiinnostamaan jo vähän ennen murrosikää varsinkin tytöillä, niin sinun kiinnostuksesi herääminen vasta 18 tietämissä, tuntuu aika myöhäiseltä, joten mahdollisesti joku ikävä kokemus poikien tai miesten taholta on saattanut aiheuttaa viivästymisen, ehkä olet jo unohtanut sen, mutta alitajuntasi voi pitää edelleen sitä jarruna voimassa.
Tietysti myös koulukiusaaminen on lisännyt epäluuloa luottaa toisiin ihmisiin, estäen sinua vapautumasta fyysisesti toisen seurassa.
Voisitko kertoa kiusaamisesta hieman enemmän, jos se ei enää ole niin kipeä asia, lähinnä kiinnostaisi ketkä kiusasivat (tytöt/pojat) ja minkä takia.
Vaikutat kuitenkin kiinnostavalta persoonalta ja tuntisin mielenkiintoa keskustella kanssasi enemmänkin, muustakin kuin haluihin liittyvistä asioista, mikäli sinulla on joku nimimerkillinen s-postilokero ja tunnet myöskin halua keskustella enemmän, niin voisimme jatkaa keskustelua kahden kesken?
Voisitko kertoa miehenä, mikä "jarru" miehellä on päällä jos seksi ei kiinnosta. Onko se sitten huono isä-suhde!?????
miehillä ole samanlaisia jarruja kuin monilla naisilla, koska kotikasvatuksessa poikia ei ole peloteltu raskauden pelosta eikä ole jankattu seksin "likaisuudesta" kuten tytöille. Päin vastoin varsikin isät mieluumin kehoittavat hakemaan seksin alalta paljon kokemuksia.
Huono isäsuhde pojilla vaikuttaa varmaankin heidän elämäänsä parisuhteessa sekä isänäkin, mutta tuskin seksuaaliseen halukkuuteen sillä on suurempaa vaikutusta.
Miehillä kun tunteet ja järki ovat aika erillään jos naisiin vertaa. Voisi jopa sanoa, että tunteet ja seksuaaliset halutkin ovat usein varsin erillään, jolloin mies voi nauttia seksistä vaikka nainen ei tunnepuolella merkitsisikään hänelle mitään.
Lukaisin tuossa ylempänä, sinun olleen seksiä vailla jo kahdeksan vuotta, omiesi sanojen mukaan pääosin omien seksihalujen puutteen takia.
Omassa liitossani on samankaltainen tilanne, mikä herätti uteliaisuuttani vastaamaan myös alkuperäisviestin laittajalle, mutta hän ei enää vastannut lisätiedusteluihin hänen tilanteesta.
Mikäli sinua kiinnostaisi keskustella aiheesta lähemmin, niin voisimme ehkä auttaa toisiamme, tai ainakin paremmin ymmärtämään tilannetta.
Tekisin sen mieluummin kuitenkin kahden kesken, vaikka s-postilokeron kautta, täällä palstalla se tuntuu liian henkilökohtaiselta, vaikka nimimerkin suojassa ollaankin.
Minulle on kuitenkin muodostunut jonkinlainen käsitys omasta tilanteestamme, joten olisi mielenkiintoista, keskustella jonkun naisnäkökulman omaavan kanssa, jolla on samanlainen tilanne parisuhteessa, kun siihen ei oman kumppanin kanssa kunnon keskustelua saanut aikaiseksi.
Kerro kiinnostaisiko sinua avoin keskustelu asiasta?
tere!
MITÄ tossa nyt ihmeellistä,
eihän suomalaiset NAISET anna kuin
itse hyötyvät siitä jotain.
itse viellä (pari-suhteessa),
HUVITTAVAA;pari-suhde!
tänne vaan suomalaisten naisten pillu kuluu,
PUHKI jos siihen koskee.
Meillä on takana pitkä liitto, joka alkoi teini-ikäisinä. Nyt liki 4kymppisinä olemme eläneet useitä vuosia lähes seksittä. Olen koettanut puhua asiasta miehelleni, mutta hän vain sanoo, että täytyy koettaa saada asia kuntoon, mutta mitään ei tapahdu. Olen jatkuvassa puutteessa ja rakkauden nälässä. Rakastan miestäni, hän on paras ystäväni. Ehkä ongelma on juuri se ja lykkään vain väistämätöntä eli eroa. Mutta jos voisin, antaisin mieheni sinulle :)