En pelkää ikinä mennä juttelemaan uusille ihmisille, esimerkiksi hoitaessani asioita. Minusta ei ole ollenkaan niin paha nolata itsensä jonkun satunnaisen ihmisen kohdalla kuin tutun ihmisen. Eniten pelkään aina sitä, että törmään kadulla johonkin vuosien takaiseen tuttuun. Samoin pelkään ylipäätään kysymyksiä kuulumisistani. En jotenkin osaa vastata sellaisiin mitään, kun en tee vapaa-ajallani mitään eikä elämässäni tapahdu mitään.
En pidä yhteyttä vapaaehtoisesti enää kehenkään, mutta en kärsi esimerkiksi kaupassa käymisestä tai bussilla matkustamisesta juurikaan. Tuijotetuksi päätymistä inhoan kyllä niissäkin.
En halua, että kukaan yrittää millään tavoin lähentyä minua ja silti kärsin yksinäisyydestä. Joskus ajattelin, että haluaisin uusia ystäviä, joiden kanssa voisin aloittaa nollasta. Vielä mitä, sain niitä kyllä töiden kautta, mutta en minä niihinkään ole pitänyt yhteyttä.
Miten ihminen voi hävetä itseään näin paljon?
En pidä yhteyttä vapaaehtoisesti enää kehenkään, mutta en kärsi esimerkiksi kaupassa käymisestä tai bussilla matkustamisesta juurikaan. Tuijotetuksi päätymistä inhoan kyllä niissäkin.
En halua, että kukaan yrittää millään tavoin lähentyä minua ja silti kärsin yksinäisyydestä. Joskus ajattelin, että haluaisin uusia ystäviä, joiden kanssa voisin aloittaa nollasta. Vielä mitä, sain niitä kyllä töiden kautta, mutta en minä niihinkään ole pitänyt yhteyttä.
Miten ihminen voi hävetä itseään näin paljon?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselleni on todella vaikeaa pelkkä kauppaan meneminenkin ja siellä asioiminen. En voi kyllä itsekkään ymmärtää miten sitä voi pelätä muita ihmisiä näin paljon. Tilanne on vuosien myötä päässyt kehittymään todella pahaksi kun en ole pystynyt juurikaan altistamaan itseäni erilaisille sosiaalisille tilanteille.