vanhoja viestejä. Ei pitäisi palata ajassa niin kauas eikä katsoa enää taakseen, mutta kylläpä tuli surkea olo ja paha mieli. Miksi en älynnyt enkä ymmärtänyt? Mitenpä olisin voinutkaan. No, nyt on liian myöhäistä surra menneitä aikoja ja menetettyjä hetkiä. Kuuntelin kaikkia biisejä noilta ajoilta, Pariisin Kevätyö, Jos menet pois, Hetken tie jne., huh.
Onneksi on nykyisin lämmin syli, johon käpertyä. Tuskakin väistyy vähitellen.
Onneksi on nykyisin lämmin syli, johon käpertyä. Tuskakin väistyy vähitellen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
teet jos toisen syliin käperryt?
Ikävä. Joskus.
vielä ihmettelet miksei se tyyppi tee mitään? Hitto te olette hulluja. Tack och ädjö.
En ihmettele.
:(
Jokaisella on joskus niitä hetkiä että menneet tulee mieleen. Ajattelen minäkin sitä mitä menetin, häntä jota en saanut mutta olen oikeastaan iloinen että hän saa käpertyä syliin, vaikkakin toisen, että hänen hyvä olisi olla. Oli ehkä liian hyvä ihminen minulle...
Joskus mietin mitä oltaisiinkaan koettu, yhdessä kuljettu vaikka meren rannalla, metsässä, hiihtoladulla..... missä vaan.
Kai noihin asioisin pystyt vieläkin hänen kanssaan? Vai onko tapahtunut jotain peruutamatonta?
Kun kaiken menettää, ymmärtääettei ole menettänyt vielä mitään.
surullista lukea täällä viestejä ja samalla miettiä, että mitähän se joku siellä toisen sylissä mahtaa ajatella
Ei tässä ole mitään epäselvää enää. Olen valintani tehnyt ja elän sen mukaan, hänelläkin nykyisin toinen syli, jossa lämmitellä. Tämä on aivan hyvä näin, enkä ole muutosta etsimässä.
Voihan sitä silti surra menettämäänsä ihmistä? Ainoaa, johon on rakastunut ensi silmäyksellä. Tai jos ei voikaan, suren kuitenkin.
Kohtaa se ihminen, silloin ymmärrät. Kun kohtaat hänet oikeassa tilanteessa sillon kun aika on sopiva niin saat itsellesi rauhan. Ihan varmasti. Näin minä olen ajatellut että kokisin kun hänet kohtaan. Minulla tilanne sama kuin sinullakin, pysyn valinnassani mutta olisi hienoa joskus jutella hänen kanssa. Tiedän että silloin molemmilla olisi parempi mieli.
Menen nyt siihen syliin, johon kuulun. Haaveillessa tulee herkästi laiminlyöneeksi sitä, jolle rakkaus pitäisi täysimääräisesti antaa.
:(
"Johon kuulun" toiveajattelua.. itsensä huijausta noi sanat.
Selvähän tuo on, haaveilet siitä toisesta ja yrität olla sen kanssa jonka valitsit. Taisi sinullakin olla niin että olisit sen saanut mitä halusit mutta jokin meni pieleen. Annas kun arvaan: Menit puihin, leikit vaikeesti tavoiteltavaa, pelkäsit, olit kylmä. Joku noista vai peräti kaikki??
No, eihän sitä itselleen mitään voi mutta hyvä että edes ymmärtää.
Mitä menneitä suremaan jos on uusi syli. Panosta vaan siihen tämän hetkiseen syliin ja jätä tuollaiset haikailut pois. Se vie vain pois sitä rakkautta nykyiseltä.
Eikun lisää pökköä pesään vaan! Mikäs sen mukavampaa ku pelailla kahden miehen kanssa! :)
samoin sanoin, ajatuksin ja tuntein kuin sinä. Vaikka olisi hyvä olla, on lupa tuntea surua, ikävääkin ja myös kertoa siitä. Hän, jota itse ajattelen on edelleen rakas ja tärkeä. Elämä vain on näin.
kyllä olisi suhteessa tyypin kanssa joka kaipailee palstalla toista, mutta tuskin tietää.
haluaisi olla sellaisen ihmisen läheinen, joka arvostelee toisten valintoja ja asettuu itse tällä tavoin muiden yläpuolelle. Ei siinä mitään, se onkin helpompaa kuin omien valintojen arvioiminen.
Toivottavasti ei ole välit menneet huonoksi.