En ole koskaan kirjoittanut tällä sivulla.
Ajattelin nyt kysyä ikäluokkalaisiltani hieman mielipiteitä.
Oletteko olleet koskaan epävarmoja siitä haluatteko enemmän elää kuin kuolla.
Minulla pyörii usein mielessä, kuten nytkin.
Vain harva asia tuntuu enää pitävän kiinni tässä maailmassa, moni taas haluaa irroittaa.
Joskus tuntuu, että en jaksa ja joskus taas, että taidan taas jaksaa vähän matkaa.
Melkein kaikki näkyy vain mustana.
En silti haluaisi kuolla vaikka se olisi jonkinlainen helpotus monelle.
Ajattelin nyt kysyä ikäluokkalaisiltani hieman mielipiteitä.
Oletteko olleet koskaan epävarmoja siitä haluatteko enemmän elää kuin kuolla.
Minulla pyörii usein mielessä, kuten nytkin.
Vain harva asia tuntuu enää pitävän kiinni tässä maailmassa, moni taas haluaa irroittaa.
Joskus tuntuu, että en jaksa ja joskus taas, että taidan taas jaksaa vähän matkaa.
Melkein kaikki näkyy vain mustana.
En silti haluaisi kuolla vaikka se olisi jonkinlainen helpotus monelle.
Vastaukset 180
Vanhimmat
Joka hetki on kuolema kannnoillani, yritän olla ajattelematta sitä, mutta se vainoaa minua.
Adolf Ehrnrooth:
Vaikka elämässä tulisi kuinka suuria vaikeuksia
periksi ei saa antaa.
Elämä on siihen liian arvokas.
Mikä olisi malli seuraavalle sukupolvelle.
Kuhan nyt oppis hyväksymään sen et vanhuus tulee ja varaututis sen tuomiin koettelemuksiin.
Ei kai lähestyväs kuolemas muuta kurjaa ole kuin se vauhtoehto et on toisten armoilla ja kivut piinaa.
Kannatan eutanasiaa omien silmin nähtyjen kokemusten perusteella, en kumminkaan itsemurhaa jos yksikin sun läheisistä joutuu sen jälkeen teostasi kärsimään.
En osaa hienosti selittää elämää ja sen tarkotusta mut jonkinlainen oppimatka tää on
ja itsemurha on tunnilta pinnaamista.
Sen aika vois olla sit kun ei oo muuta kun loputonta kestämätöntä kipua ,kipu ei jalosta vaan murjoo ja muokkaa ihmisen luonteest ruman ja katkeran.
Minusta tuntuu kammotavalta että joku ottaisi oikeudekseen päättää jonkun henkilön elämä, olis itten syy mikä hyvänsä. Elämä kuitenkin on ainutkertainen lahja joka meille on annettu ( ja en ole uskovainen sillain kun monesti se ajatellaan). Saattohoidossa on vielä kehittämistä Suomessa, paljonkin.
Itseäni en myösään uskaltaisi tappaa siitä yksinkertaisesta syystä kun en tiedä mitä siellä tuonpuoleisesa on vastassa, joten antaa luonnon hoitaa homma ja elämän loppua silloin kun aika on.
Ota selvää, mitä eutanasia tarkoittaa. Kirjoitit jostain ihan muusta.
=DW=
=DW=
Kopsasin nopeesti wikipediasta:
"armokuolema tai armomurha on tarkoituksellinen suoritettu toisen ihmisen surmaaminen tai kuoleman salliminen, jonka tarkoituksena on kyseisen henkilön sietämättömän kärsimyksen lopettaminen [3]."
Minä kirjoitin siitä, milta MINUSTA tuntuu ja mitä minä AJATTELEN asiasta.
Eli siis toistan: en koskaa missään olosuhteissa kykenisi ottamaan henkeä toiselta ihmiseltä. Tai ylipäätään sääskeä suuremmalta. Kuitenkin siihen riittänee halukkaita ja suurin riski eutanasian hyväksymisessä onkin se että aletaan armomurhaamaan ihan vikakriteereillä ja oikeutuksilla. Kuten tuolla vanhustyön palstoilla on nähty kirjoitettavan, kohta muutamat hiovat jo peitsiään avuttomien vanhusten elämän suhteen.
Tunsin henkilökohtaisesti yhden armokuoleman valinneen. Hän oli vakavasti sairas.
Ymmärrän sen että jos ei ole toivoa paranemisesta tai paremmasta ja elämä on tuskaa ja sitä ei millään keinoa saada lievitettyä, joku valitsee armokuoleman. Minulle henkilökohtaisesti siinä kulkee kuitekin raja että en siihen toimintaan koskaan osallistuis. Etiikkani ei vain salli sitä. Ja että tarkkaan sitten valittaisiin tahot ja henkilöt joilla olisi oikeus päättää armokuolemasta kunkin kohdalla. Ja myös tarkat kriteerit, milä perusteella armukuolemia hyväksyttäisiin ja että se lähtisi jokaisen henkilön omasta tahdosta, ei toisten.
Ei kukaan ulkopuolinen päätä armokuolemasta. Sinä itse päätät ja useamman ammattilaisen lausunnon jälkeen ja tarkassa valvonnassa.
Juu tiedän mutta jos luet muiltakin palstoilta näitä käsitteleviä kommentteja niin siellä ollaan jo puolustuskyvyttömiä vanhuksia kuolettamassa armokuoleman verukkeella. Eli heitä löytyy jotla ovat omasta mielestään parempia mittaamaan vanhuksen elämänlaadun kuin vanhukset tai heidän omaisensa. Kohta puhutaan sitten vammaisista ja muista tiettyyn muotiin sopimattomista.
"Sinä itse".
Entä jos mieli muuttuu, muttei enää kykene sitä ilmaisemaan?
Kuka alkaa "kuolemanenkeliksi"? Mahtaa olla suuripalkkainen virka.
Et ole ymmärtänyt asiaa.
Eutanasiaa kahta sorttia, passiivista ja aktiivista.
Passiivinen tarkoittaa sitä, että vaikkapa lopetetaan nesteytys ja joudutetaan näin kuolemaa. Suomessa ihan yleinen käytäntö ja minun mielestäni lähinnä murha, koska siinä ei potilaan mielipidettä oteta huomioon.
Aktiivinen tarkoittaa, että kuolemassa avustetaan, potilaan oman tahdon mukaisesti. Tämä on suomessa kielletty.
Mutta suomessa on sallittu Avustettu itsemurha. Se taas tarkoittaa, että lääkäri voi määrätä potilaalle tappavan annoksen myrkkyä, mutta potilaan pystyttävä itse nauttimaan se.
Eli tässä euttanasia asiassa kyse nimenomaan kaikista sairaimmista ihmisistä, joita voidaan kiduttaa vaikka kuinka kauan, jos ei itse pysty tekemään itsemurhaa. Tästä tässä on kysymys.
=DW=
Hyvin yksinkertaista. Hän ei saa armokuolemaa.
Lääkäri tekee työnsä, mitä tekemistä satuolennoilla asian kanssa lienee, en käsitä, nyt kyse lainsäädännöstä. Ja siihen pitää saada muutos.
=DW=
Ja millähän sen tuo ilmi, jos ei enää pysty puhumaan? Yksinkertaista, jos ei ajattele.
Helpottaako, jos puhuu satuolennoista?
=DW=
Ymmärrän paremmin kuin luuletkaan.
Nesteytyksen lopettaminen kuolemansairaalta lyhentää hänen elämänsä korkeintaan muutamalla vuorokaudella ja sitä paitsi sisäelinten tominnan hiipuminen aiheuttaa sen että tiputuksena annettu nesteytys kertyy ihmisen elimistöön ja täten vaikeuttaa olemista ja vointia. Tämä näkyy sitten turvotuksina ja hengenahdistuksena.Siis tässä tapauksessa nesteytys huonontaa ihmisen vointia.
Avustettu itsemrha lienee Suomessa aika harvinaista. Vaatii pitkäaikaisen potilas-lääkär suhteen mikä tämän päivän julkisessa terveydenhuollossa ainkin on erinomaisen harvinaista kun lääkärit vaihtuvat tuhkatiheään. Ja uskon että harva lääkäri edes alkaisi siihen.
Ymmärrän sen että jos ei ole toivoa paranemisesta tai paremmasta ja elämä on tuskaa ja sitä ei millään keinoa saada lievitettyä, joku valitsee armokuoleman. Minulle henkilökohtaisesti siinä kulkee kuitekin raja että en siihen toimintaan koskaan osallistuis. Etiikkani ei vain salli sitä. Ja että tarkkaan sitten valittaisiin tahot ja henkilöt joilla olisi oikeus päättää armokuolemasta kunkin kohdalla. Ja myös tarkat kriteerit, milä perusteella armukuolemia hyväksyttäisiin ja että se lähtisi jokaisen henkilön omasta tahdosta, ei toisten.
Jos luet muiltakin palstoilta näitä käsitteleviä kommentteja niin siellä ollaan jo puolustuskyvyttömiä vanhuksia kuolettamassa armokuoleman verukkeella. Eli heitä löytyy jotla ovat omasta mielestään parempia mittaamaan vanhuksen elämänlaadun kuin vanhukset tai heidän omaisensa. Kohta puhutaan sitten vammaisista ja muista tiettyyn muotiin sopimattomista. Tai vaikka "uskiksista" ja "loispummeista" ;)
Onkohan minulla varaa elää ihmisarvoista elämää sitten, kun en ilman apua pärjää?
Se hiukan mietityttää, kun katsoo nykyvanhusten elämää laitoshoidossa.
Mutta niinhän se on, että "ei oikeutta maassa saa,
ken itse sit’ ei hanki." kuten Kaarlo Kramsu runoili.
Meidän itse ""Tarttis tehdä jotain", nykyisten vanhojen elämän elämisen arvoiseksi tekemiseksi ja samalla tekisimme oman tulevaisuutemme valoisammaksi myös.
Onko se sitten armokuolemaa vai mitä,
kun aikuisilta lapsilta useaan kertaan puhelimessa tivataan keskussairaalassa elvytyskieltoa, vaikka teho-osastolle joutunut äiti on ihan järjissään ja kykenevä itse kertomaan heräillessään siellä, haluaako elvytyskiellon vai ei.
Näin tapahtui minulle soittaessani keskussairaalaan kyselläkseni äitini vointia. Eikä vain yhden kerran vaan kaksi kertaa ja puhelimeen vastannut hoitaja oikein suutahti, kun en elvytyskieltoa antanut. Kerroin hoitajalle, että meitä on kolme sisarusta joten en senkään vuoksi ota asiaan kantaa. Hoitaja sanoi, että yhdenkin meistä halu elvytyskieltoon riittää.
Kallistahan se kunnalle on, kun vanha ihminen on teho-osastolla.
Mikä taho on näiden vanhusten lapsille tehtävien elvytyskieltotivailujen takana? Ei ne kaksi eri hoitajaa omasta päästään keksimeet tivailla puhelimessa omaiselta elvytyskieltoa.
Mikähän arvo on elää ilman muiden auttamista.
Tuskin kukaan on arvostellut Stephen Hawkingin elämänarvoa.
Kramsu usein mainitaan maamme synkimpänä runoilijana.
@elämäkö arvotonta?:
Lue uudestaan kirjoittamani.
En ottanut kantaa elämän arvokkuuteen tai arvottomuuteen.
Ihmisarvoisesta elämästä kirjoitin.
Muilta riittävän avun saaminen ei ole ollenkaan itsestäänselvyys sitten vanhuuden heikkona. Jos ei ole rikas, jolla on vara maksaa.
Kuka ja millä mittaa ihmisarvoisen elämän?
Minusta niitä on yhtä monta ja erilaista kuin on ihmistäkin.
Suomessa hoito on vielä hyvää verrattuna moniin muihin maihin. Toki laadssa on parantamista toisissa paikoissa enemmän, toisissa vähemmän.Lisäksi laitoshoitoa ollaan purkamassa ja avohoitoa lisäämässä. Saamme nähdä mitä se uuditus tuo tullessaan.
Omaiset eivät yksin päätä elvytetänkö vaiko ei elvytetä,lääkärillä on oikeus tehdä päätös elvyttämättä jättämisestä lääketieteellisiin syihin vedoten. Kuitenkin potilaslaissa sanotaan että potilasta hoidetaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan tai jos hän itse ei siihen kykene tilansa vuoksi, yhteisymmärryksessä omaisten kanssa, siis tähän pyritään.Usein omaiset keskustelevat sitten keskenään ja ilmoittavat yhteisen kantansa hoitavalle henkilökunnalle.
Olihan äitinne kuitenkin otettu teho-osastolle ja häntä hoidettiin siellä. Elvytyskielto koskee vain elvytystä, ei muuta hoitoa.Tosin kauanhan on jo lehdissä kirjoitettu säästöistä, ketä hoidetaan ja keä jätetään hoitamatta kun rahat ei kaikille riitä
@elämäkö arvotonta?:
Pyöriskelet väärinkäsittäen ja kielteisin silmälasein kirjoittamaani paheksuen ja tuomiten.
Et ollenkaan vaivautunut ottamaan kantaa tuohon sairaanhoitajien elvytyskieltotivailuun minulta yhdeltä lapseltaan puhelimessa kaksi kertaa, kun äitini ihan järjissään oli siellä teho-osastolla. Onko sinulle tapahtunut tuollaista? Tiedän, että sairaalassa eräänkin miehen vaimolta ja lapsilta pyydettiin elvytyskieltoa miehen saatua sydänkohtauksen. Eivät suostuneet antamaan, koska tiesivät, että mies on elämänhaluinen. Mies toipui ja eli vielä 10 hyvää vuotta.
Monet sairaaloiden hoitopäätökset yritetään syöttää potilaalle ja hänen omaisilleen taka-ajatuksena terveydenhuollon säästöt. Raha, raha, raha.
Kertomastasi asiasta olen täysin samaa mieltä, kuin sinäkin.
Omat vanhempani kuolivat niin nuorina ja nopeasti, ettei heidän lähtönsä yhteydessä tuosta asiasta ollut kysettä.
Elämää itsekin kunnioitan, ja yritän jaksaa kaikesta huolimatta.
Niin kauan kuin ihminen ei elämää pysty keinotekoisesti aikaansaamaan, en sen poisottamistakaan kannata.
Onko sinulla paljonkin kokemusta aiheesta?
@lusiina:
"Omaiset eivät yksin päätä elvytetänkö vaiko ei elvytetä,lääkärillä on oikeus tehdä päätös elvyttämättä jättämisestä lääketieteellisiin syihin vedoten."
Hoitaja tivasi minulta yhdeltä lapselta elvytyskieltoa sitenkin perustellen, että aina ei ole sellaista lääkäriä paikalla, joka osaa päättää elvyttämisestä luopumisesta lääketieteellisin perustein.
Siis minäkö osaan :O kysyin.
Yhden lapsista suostumuksen elvyttyskieltoon sanoi riittävän.
Äitini kykeni itse kertomaan kantansa asiaan siellä teho-osastollakin.
Elvytettiinkö hänet?
Noku asian ydin on, että potilas itse valitsee, ei kukaan hänen puolestaan.
Toi nesteytyksen lopettaminen on ihan sama kuin murha ja niin kaksinaismoralistista, kuin olla ja voi. Puhutaan inhimillisyydestä, moraalista, ties mistä, mutta tuo on kyllä niin sairas järjestelmä, kuin olla ja voi.
Onhan niitä hoitotestamentteja ja elintenluovutustestamentteja, joita tehdään järjissä ollessaan ja niitä noudatetaan. Mutta eutanasia vaan väkisellä halutaan kieltää. Ihan sairasta.
Mä siis todellakin mietin asiaa aikanaan hyvin tarkkaan. Oli mahdollisuus erittäin w-mäiseen diagnoosiin, joka tappaa varmasti. Ei ole rahaa mennä jonnekin sveitsiin eutanasian takia, Päätin, jos diagnoosi olisi positiivinen, hankin dynamiittiä. En aio kitua.
=DW=
@lusiina:
"Omaiset eivät yksin päätä elvytetänkö vaiko ei elvytetä,lääkärillä on oikeus tehdä päätös elvyttämättä jättämisestä lääketieteellisiin syihin vedoten"
Minulta hoitajat kaksi kertaa tivasivat elvytyskieltoa perustellen sitenkin, ettei aina ole saatavissa lääkäriä, joka kykenee päättämään elvyttämättä jättämisestä lääketieteellisin perustein.
Minäkö kykenen :O ihmettelin.
Minun yhden kolmesta lapsesta suostumus elvytyskieltoon sanoi hoitaja riittävän.
Äitini oli täysin kykenevä siellä teho-osastollakin kertomaan oman kantansa elvyttämiseen. Mutta häneltä ei edes kysytty.
"aina ei ole sellaista lääkäriä paikalla, joka osaa päättää elvyttämisestä luopumisesta lääketieteellisin perustein."
Kuulostaa kyllä hieman erikoiselta. Ei hoitolinjausten tekemiseen tarvita jatkuvaa lääkärin paikallaoloa vaan asiasta päättää hoitava lääkäri jolla on hoitosuhde potilaaseen. Siis esimerkiksi siinä tilanteessa kun on vaikka lääkärinkierto tai muutoin lääkäri katsoo potilaan tilannetta. Samalla kun mietitään hoitoja ja hoitomuotoja etenkin iäkkään monisairaan ihmisen kyseessä ollen mietitään mihin hoitoihin on enää mielekästä lähteä. Ja jos on mahdollista että potilas menee elvytykseen. tätä tilannetta ennakoiden tehdään linjaukset myös elvytyksen suhteen. Siis jos sydän pysähtyy, onko omaisten ja potilaan toive että elvytetään. Kaikki muu hoito annetaan, evyttämättäjättäminen ei sulje pois muita hoitoja.
Jäi ensimmäinen kommenttini johonkin bittiavaruuteen seikkailemaan ja sitten päätti kuitenkin rantautua tänne, kun olin toiseen kertaan kirjoittanut saman, Sori.
Siis lääketieteellisin perustein tehtävään elvyttämättäjättämiskiellon tekemiseen riittä lääkärin pätevyyden omaava henkilö.
@lusiina:
"Elvytettiinkö hänet?"
Oli veljeni vaimon isä. Ja sillä sinänsä ei ole merkitystä elvytettiinkö vai ei. Vaan sillä, että sairaala aktiivisesti esitti tuossa tilanteessa elvytyskieltoa.
=DW=
Mielenkiinnosta kysyn, mitä tuolla "nesteytyksellä" saavutetaan mielestäsi jos ihminen on käytännössä jo saattohoidossa?
Jokainen kohdallaan tekee omat ratkaisunsa. Minä olen sen verran elämässä kiinni aina kuitenkin että en tapa itseäni enkä soisi sitä toistenkaan tekevän. Otan vastaan mitä tulee ja toivon että silloin ympärilläni on viisaita hoitavia ja muuoitin vain läheisiä.
@lusiina:
"Kuulostaa kyllä hieman erikoiselta"
"Siis lääketieteellisin perustein tehtävään elvyttämättäjättämiskiellon tekemiseen riittä lääkärin pätevyyden omaava henkilö."
Kuulosti erikoiselta minusta silloin ja vieläkin olen asiasta tuohtunut. Enkä usko olevani ainut, jolle on tuollaista esitetty.
Noin minulta pyydettyä elvytyskieltoa perusteli hoitaja, kun kysyin, että eikö heillä siellä ammatti-ihmisinä ole parempi osaaminen tästä päättämiseen kuin minulla aivan eri alan ihmisellä.
Sanoi, ettei öisin ole lääkäreitä aina paikalla päättämässä.
"..."
Edellisissä aikaisemmissa aiheen jankutuksissa kerroin, ja kerron taas uudestaan:
Minulta kysyttiin:
Elämän-tahto vai rankka lääkitys taas?
Kysyin, onko äiti tajuissaan?
Koska ei ollut sanoin, antakaa luonnon hoitaa.
Ja niin lähti äiti toisiin maisemiin.
Minä tiesin että onnellisena.
Häntä sviduddi vanhuuden tuoma ruumiillinen kyvyttömyys.
Koska hänen päänsä toimi, kuin minun parta-veitseni.
Miksi kysyin tajuntansa tasosta?
Siksi, että tiedän, kuinka tuskallista kuoleman-pelko on.
Silloinkin kun kuolemaansa toivoo.
Tarina on tosi, ja siksi sille saavat aloituksen tavoitteen mukaisesti vanhukset
itkeä ja vollottaa.
Odottaen uutta lässy-aloitusta aiheesta.
H.
"Nainen ihanainen"
Elyvystkielto tarkoittaa ainoastaan ja vain sitä että jos sydän pysähtyy, elvytetäänkö ja on ihan tavanomaista että potilaalta itseltään jä läheisiltä kysytään mielipidettä. Siis se ei ole sinällään kielto vaan lääkäreiden, potilaan ja omaisten yhtesymmärryksessä tehty päätös asiasta. Eikö se ole hyvä että teitä kuullaan ja halutaan kuulla?Kyse on kuitenkin erittäin merkittävästä asiasta.
Niin ja vielä. Sillä että asiasta keskusteltiin myös teidän potilaanne kanssa ei ollut tässä tapauksessa mitään merkitystä lopputuloksen kassa. Mahdolliseen elvytykseen vaan varauduttiin näin.Hyvä kun ei tarvinnut siihen mennä, sillä elvytyksen onnistumisproisentit ovat potilaan lähtötillateesta riipuen melkoisen huonot.
No jos siellä odotettiin sitä elvytystä ja sitten kun se tuli alettiin soittamaan omaislta lupia :))
Hohhoijaa. Eiköhän noihin asioihon yeensä varauduta kuitenkin jo pikkasen aiemmin. Ja jos ei ole päätöstä kun elvytys tulee niin sitten elvytetään.
Ja toistan vielä, omainen ei voi "antaa elvytyskieltoa" vaan häntä kuullaan asiassa ja häneltä vodaan kysyä potilaan aiemmin antamaa tahdonilmaisua asista.Päätökset tehdään siinä vaiheessa kun hoitoa suunnitellaan ja myös elvytykseen varaudutaan ja se yleensä tapahtuu mieluiten päiväsaikaan jos mahdollista.
@lusiina:
Potilaalta ei kysytty kummassakaan tapauksessa mitään elvyttämisestä tai elvyttämättä jättämisestä.
Se, että omaisilta halutaan elvyttämiskielto taitaa olla vain sairaalan varautumiskeino siihen, että jos ei elvytetä, niin eivät omaiset voi haastaa sairaalaa/lääkäriä oikeuteen elvyttämättä jättämisestä.
Vai kuinka?
@lusiina:
Hoh-hoijaa vaan itsellesi!
Teoriassa noin kuin kerrot.
Vaan käytännössä meni noin kuin minä kerroin.
No jos potilas oli asiallinen ja hnen voitiin katsoa ottavan asiallisesti osaa itseään koskevaan hoitoon tuntuu hieman erikoiselta että häntä itseään ei asista kuultu. Yleensä potilaan oma toive on se ensisijainen. Mutta tuntematta tapausta tarkemmin vaikea ottaa kantaa miksi äin meneteltiin hänen kohdalaan.
Edelleenkin: omaiet eivät anna elvyttämättäjättämiskieltoa. Heidän mielipidetttän vain kuukllaan asiasta ja sen pohjalta tehdään päätös. Jos on toiveita potilaan ennusteesta tiki päätetään elvytyksestä, mutta ekäänhän ei ole te potilaan selvytymisestö tai mikä hänen elonsa laatu tulee olemaan elvytyksen jälkeen.
Kuten eiemmin jo täällä tuli ilmi, asiasta kysymällä pyritään lainmukaisuteen eri yhteisymmärrykseen potilaan ja läheisten kanssa. Joskus kyllä käy niinkin että päätös tehdään omaisten toiveisen vastaisesti, jolloin asiaa voidaan selvitellä oikeudessakin. Tämän vuoksi lääkäriltä tulee olla vankat perusteet päätöksensä tueksi ja tämä on myös lääkäreisen tiedossa.
@lusiina:
SINÄPÄ SEN SANOIT
""Tämän vuoksi lääkäriltä tulee olla vankat perusteet päätöksensä tueksi ja tämä on myös lääkäreisen tiedossa."
Heh, pakko toistaa edellä kirjoittamaani:
Se, että omaisilta halutaan elvyttämiskielto taitaa olla vain sairaalan varautumiskeino siihen, että jos ei elvytetä, niin eivät omaiset voi haastaa sairaalaa/lääkäriä oikeuteen elvyttämättä jättämisestä.
Jankuta, mitä jankutat.
Äitini oli asiallinen. Mutta häneltä ei kysytty mitään elvyttämisestä.
Minultakaan ei kysytty, tiedänkö äitini mielipidettä elvyttämisestä, vaan että minä antaisin luvan elvyttämättä jättämiseen.
Nesteytyksellä jatketaan keinotekoisesti elämää.
Se on kidutusta, vaikkei potilas kai ole useinkaan enää tolkuissaan. Mutta nesteytyksen lopettaminen, se on murha. Kumpikin asia ihan perceestä. Tässä nyt ongelmana just lääketieteen kaksinaismoralismi yleensäkin. Elinikää kasvatetaan keinotekoisesti, kitumisvaihe pitenee. Hyvin typerää touhua.
Ja kun päässyt jo niin kehnoon kuntoon, että on nesteytyksessä, ei ole enää itse vaikuttamaan kuolintapaansa. Että jos eutanasia olisi sallittua ja siitä tiedotettaisiin asianmukaisesti, sitä käytettäisiinkin ja se säästäisi inhimillisiltä kärsimyksiltä, sekä selvää rahaa veronmaksajilta.
Jotenkin tuli mieleen Shumi. Tämä entinen autoilija. Kundi vetää polttimo edellä mäkeälaskiessaan kiveen ja polttimo halki. Nyt se on maannut muutaman viikon koomassa ja pirun kalliissa hoidossa. Ennustaminen aina mahdotonta, mutta oletettavasti se joko kuolee, tai herää perässä vedettävänä vihanneksena. Ei kerrassaan mitään järkeä. Se ei voi enää itse päättää asioistaan, tuskin toivoi itselleen noin laadukkaita eläkepäiviä.
=DW=
eikö ketjun voi antaa mennä omalla painollaan,varsinkaan kun et tunne aloittajaa.
Tulet itkemään lässyttämään,ei täällä muutkaan irvaile.
Se on jollakin kova tarve saada se 6000 kommenttia täyteen.
Ei niistä höpinöistä kannata välittää.
Ehkä se joskus tajuaa, että ei se maailmankaikkeus pyörikään oman navan ympärillä.
Parempi olla kokonaan huomioimatta tätä hobbittia.
On kokemusta. Omalta ja äitini kohdalta.
Lusiina@
Kirjoitat: Suomessa hoito on vielä hyvää verrattuna moniin muihin maihin.
Siis mihin muihin maihin Suomen vertaat
Vai oliko lauseesi pelkkä alkuklisee?
Esim.pohjois koreaan tai...
Näinhän se usein nähdään että kun jonkun mielipidet perusteluineen poikkeaa omasta, se luokitellaan jankkaamiseksi. Mutta antaa olla. Parempaa menstysä seuraaville hoitokerroile.
Kuten sanoin:
"Mutta tuntematta tapausta tarkemmin vaikea ottaa kantaa miksin äin meneteltiin hänen kohdalaan."
Teeppäs kuule aiheesta vaikka ihan oma uusi aloitus.
@lusiina:
Menestystä on ollut hoitokerroilla.
Perustelusi puuttuivat kertomastani elvytyskieltotivailuista lähiomaiselta. Se on törkeää. En rupea antamaan lupaa äitini kuolemaan, koska minulle äitini on rakas ja viimeisetkin päivänsä heikkona ja keskustelut hänen kanssaan tärkeitä. Hoitajatkin tiesivät äitini henkisen virkeyden, kertoivat äitini vitsikkyydestä ja oli kysellyt ajankohtaisista poliittisista tapahtumistakin heti herättyään.
Hoitohenkilökunta hoitakoon lääketieteellisin perustein ja valansa vaatimalla tavalla. Siitähän hoitohenkilökunnalle maksetaan ja siihen he ovat koulutuksen saaneet.
Mainittakoon, että kertomani tapaukset omaisilta halutuista elvytyskielloista olivat kahdessa eri sairaalassa: toinen keskussairaala ja toinen yliopistollinen keskussairaala.
Sydänkohtauksia saanut mies asui lähellä yliopistollista keskussairaalaa ja onnistuttiin elvyttämään kuoleman porteilta muutaman kerran, kun läheiset eivät suostuneet kuolemaansa aikaistamaan elvytyskiellolla. Mies sai palata kotiinsa vaimonsa ja lastensa ja lastenlastensa iloksi samanlaisena jörönä mörisijänä, mitä oli koko ikänsä ollut. Mutta läheisilleen niin rakkaana.
Lusiina, puhut asiaa.
EVVK, mutta et vastannut kysymykseeni mitkä maat olivat vertailusi kohteina?
Aiivaan. Mä en nyt kuule nyt voi sulle vertailuxi muuttua ja toisaalta evvk.
"lusiina"
Minä kirjoitan täällä ekaa kertaa, ihan satunnaisesti vain poikkesin.
Klikkasin ihan vahingossa jossain.
Mutta minuakin ovat aina kiinnostaneet nuo muut maat.
Niihin kun aina viitataan ja aina kuin tyhjään ilmaan.
Voisitko vastata ainakin minulle.
Minä kun olen uusi ja niin ujo?
H.
Woi ihana. Teil on Korppiksen kanssa jotain pientä ja ihanaa ja yhteistä, kiinnostus vanhustenhoitoon myös Suomen rajojen ulokpuolella. Toisaalta mitä jäbä duunaa kun yhtäkkiä lässynlää jankutijankuti onkin kiitoisaa? Aloittajaa kunnioitten tehkää yhtinen aloitus korppis-hunksz aiheesta suomalainen vanhustenhoito verrattuna muuhun maailmaan. Näin en rajoita näkökataanne vaan saatte innovatiivisesti tutustua ja pohtia aihetta ihan ommiin nimmiin :).
Luulen et sie olet se joka et koskaan ole ollut takarivin taavi vai olenko väärässä?
"lusiina"
Kyllähän korppiksella on rakkautensa.
Ja onhan minullakin.
Tosin taidamme olla jo niin vanhoja, että kaikki on vain unelmaa.
Korppis naisena kirjoittaa enemmän.
Kyllä minullekin joskus taka-rivi koittaa.
Ehkäpä silloin on viimeinen hetki rukoilla rakkautta.
Minä kyllä silloinkin tiedän ketä vältellä.
H.
Voi hyvänen aika. Rakkautta on niin kauan kuin on elämää.Unelmakaan ei koskaan ole "vain".
"Minä kyllä silloinkin tiedän ketä vältellä"
Juu, minä vasta opettelen sitä. Opettelen siis olematta menemään päin. Mut voi olla et sekään ei auta.
Anteeksi mutta en ymmärrä tätä lausettasi?
"Perustelusi puuttuivat kertomastani elvytyskieltotivailuista lähiomaiselta."
@lusiina:
En ymmärrä, miksi selittelet noin kauheasti keskussairaalan toimia.
Iso yksikkö, keskussairaala, on kuin tehdas - yli 8-kymppinen on vain yksi random yli 8-kymppinen "mitä väliä, miten asiat hoidetaan, kunhan kierto nopeutuu ja rahaa säästyy."
Tuolla alempana ketjussa tällainen sinua oksettaa mutta minulle selittelet.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12067886#comment-66303044-view
Oman paikkakunnan terveyskeskuksen vuodeosastolla ei ollut ongelmia. Äitini tunnettiin ja tutut hoitajat kohtelivat häntä ihmisenä. Turhia hoitotoimenpiteitä ei enää hauraalle äidille tehty. Kipuihin annettiin lähes riittävästi lääkitystä. Sai rauhallisesta iltaunesta jatkaa ikiuneen.
Otan kantaa kirjoituksiisi ( kuten monen muunkin) täällä julkisella palstalla. En selittele, kerron oman näkemykseni omien kokemusteni pohjalta.
Vältät vastaukset hyökkäämällä koska et pysty vastaamaan sinulle heitettyyn kysymykseen. Mutta oikeesti kysyin huvikseni kun tiesin, että sinulta ei löydy vastausta kysymykseeni.
No Se saa olla sinun näkemyksesi asiasta.
@lusiina:
En minä kysynyt, mitä elvytys on. Aliarvioit muiden tietämisiä.
Eikös elvyttämättä jättäminen ole armokuolema?
Sen armokuoleman antamiseen yli 80-vuotiaan kohdalla riittää vaikkapa yhden lapsistaan puhelimessa antama elvytyskielto.
Ylempänä kirjoitat:
"Kuten eiemmin jo täällä tuli ilmi, asiasta kysymällä pyritään lainmukaisuteen eri yhteisymmärrykseen potilaan ja läheisten kanssa. Joskus kyllä käy niinkin että päätös tehdään omaisten toiveisen vastaisesti, jolloin asiaa voidaan selvitellä oikeudessakin. Tämän vuoksi lääkäriltä tulee olla vankat perusteet päätöksensä tueksi ja tämä on myös lääkäreisen tiedossa."
Eikös ne nyt aina pidä olla vankat perusteet armokuolemaan?
Kovin ristiriitaisesti kirjoitat @lusiina:
Kun ylempänä näin:
"Ja myös tarkat kriteerit, milä perusteella armukuolemia hyväksyttäisiin ja että se lähtisi jokaisen henkilön omasta tahdosta, ei toisten."
Minulla ei ole minkäänlaista kokemusta armokuolemasta ja sitä paitsi koen epämiellyttävänä kirjoitustyylisi hyökkäävyyden. Omasta mielestäni en aliarvioi toisten tietämystä koska jokaisella on oma totuutensa. Meidän totuutemme ja kokemuksemme eivät kohtaa, joten tämä jää viimeiseksi kommentikseni sinulle. Hyvää päivänjatkoa.
Ok. Osaan mä olla hankala, kun pohjanmaalaisena tykkään että asioista puhutaan suoraan ja niiden oikeilla nimillä.
Niin se on, että
Passiivinen eutanasia eli armokuolema on sairaaloissamme yleinen käytäntö
- lainailenpa yli kymmenen vuoden takaista:
"- Eutanasiasta ja nimenomaan passiivisesta eutanasiasta pitäisi käydä ihan kunnollista avointa keskustelua, koska käytännössä passiivista eutanasiaa toteutetaan sairaaloissamme jatkuvasti. Siitä vaan ei pidetä meteliä tai keskustella julkisuudessa."
"Myllykankaasta tilanteen tekee vaikeaksi, ettei ole yhtenäisiä ohjeita, joten tilanteet ja potilaan asema ovat hyvin erilaisia riippuen sairaaloista ja lääkäreistä."
"Myllykankaasta on selvää, että kun väestö vanhenee ja lääketieteellinen teknologia samanaikaisesti antaa mahdollisuuden pitää hengissä entistä pitempään, elämän ja kuoleman rajaan liittyvät ongelmat jatkossa kärjistyvät entisestään."
"Siinä on aika selvästi sanottu, että kustannusvaikuttavuutta on pidettävä yhtenä selkeänä hoidon priorisointikriteerinä."
linkki
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/passiivinen-eutanasia-on-sairaaloissamme-yleinen-kaytanto-ss-122003/1073752
Koetatko tässä väittää, että lääkäri ja hoitajat, alan ammattilaiset, eivät näe, tiedä eivätkä osaa kartoittaa sairaan ihmisen tilaa ja sitä, mitä, minkälainen hänen lopustaan on tuleva?
Priorisointi on päivän sana ja se on välttämätöntä ja ihan viisastakin silloin, kun potilaalla ei ole enää mitään tulevaisuutta täällä maan päällä. - Oletko koskaan miettinyt, miksi sinä haluat pitkittää läheisesi lopun sekä fyysisiä että henkisiä kipuja ja tuskaa?
Sanotaanko että ollut aikoja kun olen miettinyt elämää siltä kantilta, että onneksi se loppuu joskus.
Toisille ihmisille sinun kuolemasi ei ole koskaan helpotus. Ihan turhaan mietitkin asioita siltä kannalta. Kun joku kuolee lähipiirissä, se on aina yhtä suuri järkytys, ja jonkinlainen matka omaan napaan.
Maailmassa ja elämässä on hyviä ja huonoja asioita, yritä pitää kiinni niistä hyvistä ja kauniista. Hae ne hakemalla jos ei muuta. Hemmottele itseäsi, torju kaikki ajatukset siitä että olisit riippakivi joillekin. Riippakivikin opettaa ja vahvistaa, kuule! Ei sekään turha ole, vaikkei aina toivottukaan.
Mutta koskaan, et koskaan, voi tietää mitä ihanaa ja kaunista odottaa kulman takana.
Nykysuomessa tosiaan ihmiset järkyttyvät kuolemasta.
Aivan käsittämätöntä elämästä ja luonnosta vieraantumista. Paljon ihmisiä, jotka eivät ole kuollutta ihmistä ikinä nähneetkään. Luulevat kai, että lihaa kasvatetaan mäkkärillä pihveiksi ja makkarat kasvavat k-kaupassa.
Tämä on se perusongelma. Elämä nyt on jana. Alkaa siitä kun syntyy, loppuu siihen kun kuolee. Välissä nyt tapahtuu kaikenlaista. Ei luonnonkansoilla, eikä monissa muissa kulttuureissa ole tällaista kuolemanpelkoa, joka piilotetaan ja sitä ruokitaan kaheleitten toimesta. Kakarat ei näe edes sairaita, koska ne laitoksissa. Koko asia mystifioitu.
Mun nuoruudessa mummeli kuoli kotiin, pestiin, laitettiin näytille, kun jotkut sukulaiset halusivat kalman nähdä. Sitten se roudattiin raatovainiolle, peijaiset, se siitä mummelista. Ihan hyvä muisto jäi. Nykyisin ihmiset vaan lakkaa olemasta.
Pakko mainita. Kirjoitin taannoin, kun Köpiksessä nousi valtava meteli, kun kirahvi piti tappaa ja se paloitetltiin yleisön nähden, koska se syötettiin kissaelukoille. Asianmukaiset tiedotteet ja kyltit oli. Ja hirvee meteli siitä, kun lapsukaiset joutuneet katsomaan elukan paloittelua. Mistä hitosta lapsukaiset kuvittelevat luiden tulevan, joita leijonat järsii häkeissään? Älytöntä meininkiä.
=DW=
Kuolema lähempänä!
Kiitos mielipiteistä!
Tilanne ei juuri ole valoisampi, mutta on se ihan pikkuisen.
Itsemurha tai toisen on ne kaksi pahinta vaihtoehtoa.
Toivon ettei järkeni valo niin pimene koskaan.
On paljon että avaudut, ei muuta kuin ihmisten ilmoille ja uusia ajatuksia.
Samaa mieltä tuon Eeron kanssa. Siitä on hyvä aloittaa kun on vakka joku jolle toivottaa hyvät huomenet. Uskon että et ole ajatuksinesi yksin.
En mista tuollain ajatelleeni et haluanko jokpaa kumpaa vaihtoehtoa enemmän, mutta sellaista kyllä että entäs jos kuolisin nyt.
.siis tämä "Turhalle ihmiselle" Liään vielä että kukaan ihminen ei ole turha.
Onkohan se elämän päättäminen tai jatkaminen ihan "oma asia" ? Vierastan vähän sellaista ajattelua ja pidän mielelläni syntymän ja kuoleman asioina, joihin ihmisen ei tulisi itse kajota kuin äärimmäisten tapausten kohdalla.
Jos ihminen on elänyt pitkään, useimmilla on varmasti ollut vaiheita, jolloin kuolema houkuttaa enemmän kuin elämä.
Näköalattomuuden tila on kuitenkin yleensä ohimenevä, ellei sitä käy itse ruokkimaan. Tuohon tilaan liittyy uskomus, että olisi "monelle" helpotus, jos täältä lähtisi.
En oikein usko tuota, pidän sitä näköalattomuuden luomana harhakäsityksenä. Kaikilla meillä on ihmisiä, joille olemme ainakin joskus olleet tärkeitä, vapaaehtoinen lähtö on ikävä viesti ja ratkaisumalli heille, joka vie myös heitä alaspäin.
Me olemme kuitenkin sidoksissa toisiimme monin säikein, osa elämän kudosta ja jos katkaiset yhden säikeen, kudos ei ole eheä ja vie aikaa
korjata vaurio.
Pitääkö elämästä "pitää kiinni" ? Otteen voi irrottaa, kyllä se kantaa silti, ainakin tahdon niin vakuuttaa... Parempia, valoisampia päiviä sinulle aloittaja.
Kyllä se siitä.
"Demeter"
"pidän mielelläni syntymän ja kuoleman asioina, joihin ihmisen ei tulisi itse kajota kuin äärimmäisten tapausten kohdalla. "
Tekisi mieleni sanoa ja sanonkin että "kopioit minua" :).
Eli ei toivotut tervetuloa?
Heh, lusiina. Jospa me kopioidaan kaikki - sieltä "ihmiskunnan kollektiivisesta tajunnasta" ..))
Anteeksi mitä? Nyt tipahdin kärryltä? Mun puolesta tervetuloa kaikki??????????
Juu, voipi se olla pitkälti niinhi :)
Kirjoitit
"pidän mielelläni SYNTYMÄN ja kuoleman asioina, joihin ihmisen ei tulisi itse kajota kuin äärimmäisten tapausten kohdalla."
En tiedä kummaltako kysyit, mutta vastaan kun osuin hollille. Eli mikä sitten olisi sellainen "äärimmäinen tapaus", jolloin ihminen voisi puuttua syntymään ?
Mieleeni ei kyllä tule kuin FAS-lapset, siis äidin raskaudenaikaisen alkoholinkäytön vammauttamat, joiden elämä pahimmillaan on kärsimystä alusta saakka...
Äiti tuskin kykenee heitä hoitamaan, eikä kukaan tahdo heitä adoptoida...
Tai no, enhän voi tietää...
No tuon kyllä alunpitäen kirjoitti demeter mutta minä sitä komppasin. Kiinnostaa tietää mitä mieltä sinä tse asiasta olet?
Vastaan minäkin, vaikka en kyllä lukenut noita toisten kommentteja. Kiinnitin huomiota nimimerkkiin, turha ihminen. Mikä tuon tunteen taustalla sitten on: koetko että et voi antaa yhteiskunnalle tai läheisillesi toivomaasi panosta, onko niin että lapset ovat lentäneet pesästä ja eivät enää tarvitse sinua, onko sattunut ero, työttömyys, työkyvyttömyys, oelko jäänyt eläkkeelle.
Monella meidän ikäisillä nuo kysymykset ovat ajankohtaisia. Kutenkin se että saamme olla täällä ja elää on ainutkertainen lahja ja mahdollisuus. Kun on tehnyt töitä ja pelvellut muita, niin aika on myös omaan lepoon ja saa nauttia vapaista vuosista ja elämästään ihan hyvällä omallatunnolla. Ei tarvitse ansaita elämäänsä.
Jos työelämä on jäänyt taakse ja perhe ei enää paljoa tarvitse, niin voi alkaa harrastamaan ja tekemään jotain vapaaehtoistyötä.
Itse toivon ja odotan, että pääsisin jo kokonaan työelämästä. En pelkää kuolemaa, mutta kieltämättä yhä useammin ajattelen, että aika alkaa käymään vähiin. En kyllä mitenkään haluasi vielä kuolla. On täällä vielä niin paljon kivaa ja mielenkiintoista koettavaa.
aika tärväänty kun tuollaisia miettii, oma mottoni on että kyllä se laskun aika tulee sitten kun sen aika on.
Eli vähän niin ku Irwin laulaa Tää on vaan elämää tai tuo
http://www.youtube.com/watch?v=TGcNxNoo36Y
Tehkää hoitotestamentti, minulla on ollut jo vuosia tuossa kaapissa - ei lasten tarvitse miettiä-ei hoitohenkilökunnan, kun tilanne on siinä pisteessä.
Minulla on 2.kokemusta loppuvaiheen hoidosta, äidin tila huononi viikkoa ennen kuolemaa ja isältä kysyttiin letkuista - hän kielsi - lapsilta ei kysytty toki kerrottiin lopun olevan lähellä.
Toinen oli tässä jonkin aikaa sitten veljeni kuolema, jonka kipukohtauksia näimme muutaman, hän ehti olla sairaalassa muutaman viikon.
Tuosta hoidon tasosta voisi sanoa, että hyvällä mallilla on. Tehohoidossa olen myös entisen mieheni mukana kulkenut pohjoisesta Töölöön ja hän toipui kolmen sairaalan kautta takaisin työelämään. - alkutilanne oli todella dramaattinen.
Uskon, että omaisten hätä monasti vaikuttaa miten he kuulevat hoitohenkilökunnan tilannearviot, jos ovat väsyneitä ym.
Täytyy muistaa, että lääkärit ja hoitajat tekevät työtään ja tietävät myös juridisen vastuun, jos esim. on uskonnollisista syistä hoitokielto.
Kannatan eutanasiaa tietyin varauksin, - perustan mielipiteeni kokemukseen nähdyn perusteella. .
Varauksia pitääkin olla.
Tätä eutanasiapolemiikkia, mikä meneillään haittaa hyvin paljon se, nyt kyse periaatteesta ja lainsäädännöstä. Vastustus on äänekästä ja voimakasta. Perusteita ei ei ole paljoakaan. Uskonto lähinnä. Lekurit eivät paljoa kantaa ole ottaneet, asia kun ei varsinaisesti edes tässä vaiheessa kuulu heille ja joka tapauksessa jo nytkin tekevät näitä hoitamattajättämis päätöksia ja tekevät päätöksiä ihmisen eliniöstä muutenkin. Että Hippograteenvala sinällään ei ole koskaan edes toteutunut. Lekuri joutunut aina priorisoimaan potilaitaan.
Kun myönteinen periaate päätös tehty, sitten vain täytyy laatia säännöt eutanasian käytännön toteuttamiselle. En ole lekuri, mutta kaitpa fyysisen terveyden voi hyvinkin tarkasti määritellä, samaten aivotoiminnan. Homma siis perustuu potilaan aiemmin ilmaisemaan tahtoon, tosiasioihin ja vastuulliseen toimeenpanijaan.
Pitää muistaa, kaikki muut kituvat eläimet lopetetaan, eläinrääkkäys vakava rikos. Kaikki muut siis, paitsi ihminen, sen pitäisi kitua mahdollisimman pitkään.
=DW=
Mikä ero mielestäsi on läimella ja ihmisellä?
Läimi?
Ihmisrotu on vain yksi eläinrotu, faunaa, you know.
=DW=
Eläimellä, jos satut ymmärtämään ;).Kysin eroavuuksia, en yhtäläisyyksiä.
Eli ihmisenkin voi viedä saunan taa ja lopettaa ja teurastaa kuin sian?
"Saunan taa ja lopettaa"
Sitähän tapahtuu massiivisesti joka päivä. Ihmisen itsensä toimesta. On niitä reviiritaisteluita monilla muillakin eläinlajeilla jatkuvasti. Siis taisteluita asuinalueista. Kaikki eläimet eivät siihen kykene.
Noin vertauksena. Esim. leijonilla laumansa, ne taistelevat keskenään metsästysalueistaan. Ihminen ei enää ole metsästäjä, ihminen taistelee muista syistä.
Historiaan voisi mennä kauksikin. Mutta mieti edes vähän. Mitä oli takana ekassa maailmansodassa, entäs toisessa maailmansodassa, entäs Vietnaminsodassa, Persianlahdendodassa? Mitä tapahtunut Neuvostoliitossa, entäs Romaniassa, entäs mitäpä mieltä olet Quantamon vankileireistä? Nyt hirvittävä meininki menossa Kiovassa...
Ihminen on laisensa eläin. Onhan ihminen kehittyt tavallaan älykkäämmäksi, kuin moni muu eläinlaji. Mutta mitä älyä on tuhota maapallo, eli oma reviirinsä omilla toimillaan? Ihminen vallanhaluinen ja riitaisa eläinlaji. Ihminen pyrkinyt laajentamaan reviiriään avaruuteen jo pitkään, koska ihminen on kuin heinäsirkka, tuhoaa kaiken eteensä tulevan. Maapallo on pian mennyttä, ihminen pyrkii avaruuteen. Jenkeillä vehkeitä mars-planeetalla, kiinalaiset laittoivat äsken kuuauton kuuhun, avaruus maapallon lähellä täynnä satelliitteja ja muuta avaruusromua. Ihminen laajentaa reviiriään.
Mutta kuinka kauan?
Ei ihminen eroa muista eläimistä oikein mitään. Paitsi yksi ero on, ihminen on typerämpi, se ei elä luonnon ehdoilla. Maapallolle mahtuisi ihan hyvin muutamia miljoonia ihmisiä. Nyt määrä on yli 7 miljardia ja kasvaa koko ajan. Joku idiootti keksinyt sanonnankin "Menkää ja täyttäkää maa". Niin, siis maa, ei mitään mainintaa avaruuden täyttämisestä.
Ihmiskunta tekee itsemurhaa.
=DW=
Nyt olikin kyse siitä mitä =DW= on mieltä ja missä hänen käsityksensä ihmisarvosta on. Ajatteleeko hän että ihminen on kuin eläin, jota voi teurastaa.
Jokainen voisi aloittaa tämän säilyttämisen itsestään ja ihan vaan omasta ympäristöstään. Kaiki puolin. Esimerkiksi kehittämällä suvaitsevaisuuttaan mm esim uskiksia ja loispummeja kohtaan. Ei tartte heti lähteä maailmaasyleilevimpiin kannanottoihin.
No löytyyhän niiitä arvovaltaisia kannanottajia aiheesta:
Arkkiatri Risto Pelkonen
http://vanha.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/15.joulukuu/euta5000.htm
Terhokodin johtaja Juha Hänninen
http://blogit.iltalehti.fi/christer-sundqvist/2012/08/29/eutanasia-hyva-kuolema/
"Kannanottoja"
Kandee hokata, toinen vanhanliiton ukkeli, uskiskin. Toinen tekee pisnestä ihmisten kuolemalla.
Arvovalta eri asia kuin valta. Nyt kyseessä oli vain mielipiteitä.
=DW=
Kandee hokata että kommenttini koskikin tätä väitettä:
Lekurit eivät paljoa kantaa ole ottaneet
Kandee hokata, pari kahelia nousi barrigaadeille, kun asiaa puitu julkisuudessa ja viranomaistahoilla jo pitkään. Ja tosiaankin, asia ei kuulu lekureille mitenkään. Lekurit toimeenpaneva elin, ei lainsäädäntöön vaikuttava, muuten kuin mielipiteillään.
Kuten sanottu, ekalla mielessä mitä lienee, toisella omat pisneksensä. Tää jälkimmäinen kiintoisa muuten. Terhokoti on toki tunnettu toimija kuolevien rahastuksessa. Eutanasian salliminen mahdollistaa kierron nopeutumisen. Suurempi asiakasmäärä tuo enemmän rahaa. Suotta makuuttaa viikkokausia täysihoidossa, helpommalla tulee fyrkkaa, kun ottaa sisään, lyö syanidia suoneen ja kirjoittaa laskun, ja lasku tuskin on kovin pieni, yhdestä piikistä. Suunit vähenee, liikevoitto kasvaa. Ei pidä olla sinisilmäinen.
=DW=
Kiitos noista linkeistä lusiina. Sen verran huonosti olen asiaa seurannut, etten edes tiennyt Juha Hännisen takinkäännöstä.
Kun näin on, puheet saattohoidon kehittämisestä ovat pelkkää silmänlumetta. Siihenhän juuri kerättiin varojakin. Jos tehokkuusyhteiskunnassa on tarjolla kaksi vaihtoehtoa: nopea ja hidas, ei tarvitse edes miettiä kumman se valitsee. Markkintalouden arvot ovat jo hoitolaitoksissa valmiina, ei sinne tarvitse viedä edes uutta hoitokulttuuria.
Ja kun nykyinen arvomaailma ei edes tunnista sellaisia käsitteitä kuin "elämän kunnioitus", "ihmisarvo" niin mitä väliä, miten asiat hoidetaan, kunhan kierto nopeutuu ja rahaa säästyy.
"ei kuulu lekureille mitenkään."
Mitenniin ei kuulu. Eikö se ole mitä suuremmassa määrin "kuulumissta" jos joutuu toimeenpanijaksi?
Oletkos noissa väitteissäs aiva tosissasi?Eiköhän Terho-kodin toimintaakin kuitenkin säätele lait ja asetukset ja etiikka ja moraali?
"Ja kun nykyinen arvomaailma ei edes tunnista sellaisia käsitteitä kuin "elämän kunnioitus", "ihmisarvo" niin mitä väliä, miten asiat hoidetaan, kunhan kierto nopeutuu ja rahaa säästyy. "
Hyi eikö oksetakki? Mihin tämä maailma on menossa?
Lekurit ei säädä lakeja.
Viimeisessä lauseessa tajusit viimein asian. Terhokodin pomo alkanut kannattamaan eutanasiaa. Ja se vaatii lakimuutoksen. Tyypin omat pisnekset alkavat menemään entistä paremmmin sen jälkeen. Selitin jo kerran asian.
=DW=
En haluaisi uskoa et kukaan vois olla sellainen hirviö.
Mietin tuota Hännisen suunnanmuutosta. Saattaahan olla, että hän on joutunut puun ja kuoren väliin. Kunnat - ainakin oma kotikuntani - on vähentänyt ostopalvelujaan Terhokodista ja minusta kiinteistökin alkaa jo olla peruskorjauksen tarpeessa. Hänninen alkaa itse olla eläkeiässä, eikä arvostettu johtaja tietenkään halua jättää jälkeensä konkurssikypsää taloa.
Ja kun vielä "yleinen mielipide" kääntyy eutanasian suuntaan, miksi taistella tutkainta vastaan ? Ehkä hän tuolla saattohoitokoulutuksella - johon Yhteisvastuukeräyskin luovuttaa varoja - tahtoo pelastaa sen, mitä pelastettavissa on.
Mutta kuten sanottu, jos laki hyväksytään sillä voi olla arvaamaattomat seuraukset. Mutta antaahan se mahdollisuuden päästä meistä "loispummeistakin" eroon nopeasti ja halvalla.
Siinä sitten nähdään, mitä "hyvinvointi" on tehnyt ihmisyydelle: tuottamattomat je epäkelvot arkkuun tai uurnaan - jos sinnekään...
En ole kuullut, että Risto Pelkosella olisi kristillistä vakaumusta. Ja kun häntä eivät enää sido mitkään taloudelliset vastuut hänellä on varaa ajatella humaanisti ja viisaasti. Kuunneltaisiin häntä.
No oksettaa, lusiina. Mutta kun ihminen on alennettu pelkästään tuotannon välineeksi, niin tässä sitä ollaan...
Olen saanut joskus olla kuulemassa Pelkosta, viivaa mies ja hänellä on elämäntuomaa näkemystä.
Itse pitäisin armomurhan edelleen murhana, niin paljon sille näen väärinkäytön mahdollisuuksia. Masentunutta ihmistä on helppo manipuloida kun suvulla on kiire jakamaan perintöä. yhteiskunta tietysti intoilee koska saa taas pari hoidokkia ihan laillisesti pois päiviltä.
Jos on kiire pois täältä, tehköön itsemurhan. Sellaisen olisin itsekin voinut pikaistuksissani joskus nuoruudessa tehdä. Nyt olen täysin valmistautunut nauttimaan joka minuutista joka vastaan tulee.
Terveen ,itselleen elävän ylimielisen ihmisen kommentti, oli hänellä.
Oikeestaan kiinostais tietää moniko kirjoittaja on omakohtaisesti ollut rakkaan ihmisen kuolinkamppailua seuraamassa,kamppailua joka on saattanut jatkua kuukausikaupalla.
k/k, viestisi aiheutti suunnattoman halun laittaa käden sun olalle. Olkoon nyt täten laitettu. Lämpimällä kädellä.
Näin se on (soonnäin). Tuollaisen kokemuksen (k/k) jälkeen kaikki periaatteellinen keskustelu aiheesta tuntuu kovin kevyeltä.
"yö-huuhkaja"
Ajatuksesi harhailee latujen suuntaan, kuitenkin vähän siinä sivussa.
Kun minä annoin luvan lääkärille äidistäni toiseen vaihto-ehtoon kahdesta.
Minä tiesin mitä minä teen, koska tunsin äitini niin hyvin.
Loppuuni saakka ja siitä eteen-päin, joudun väittelemään Jessen kanssa asiasta.
Hän aina joskus kysyy: Oletko nyt Samarialainen, vai oletko murhaaja.
Minä sallisin armo-murhan, jos siihen eivät sekaantuisi Psykiatrit tms. sossut.
Melkeinpä tahtoisin Poliisin esi-tutkinnan, jossa mennään laajemmalle kuin lähi-sukulaisiin.
Kuten vihjasitkin, lähi-suvunkin liha on rahalle heikko.
H.
Kuulehan nyt, jos siun sukulaisesi on kuollut mielestäsi ennen aikojaan ja kivuliaati, en ryhdy tässä itseäni solidaarisuudesta siulle tappamaam. Samalla tavalla ennen aikojaan jakivuliaasti on tässä kuollut läheisiä muiltakin. Ainakaan mie en ole noista kokemuksista pelästynyt, vaan olen täysin valmis kokemaan saman.
Olen nähnyt monta kuolemaa läheltä ellei ihan vierestä, tiedän kyllä mistä puhun, marttyyri...
En tiedä siun vanhemmistasi, miun vanhempani kuolivat käytännössä nälkään kun sisikalut tuhoutuivat taudin viemänä. Kumpikin halusi elää niin kauan kun taju oli tallella, se on miunkin tavoitteeni.
Hunksille
Joku toinenkin pitkän illan istuja keskustelee jessensä kanssa.
teemana on se että koska pitää päästää irti, kuinka kauan voi vaatia toista elämään .luopuminenkin voi olla suurinta rakkautta ja välittämistä.
Nämä on asioita joita tekevät joutuvat ns ahtaan eteen.
Leijona näytti kyntensä, eikä siinä ollut tippaakaan empatiaa. Sivalsi vaan, kaivoi toisen haavaa.
En nähnyt että k/k:n viestissä olisi ollut tippaakaan marttyyriutta, vaan syvä suru.
Nämä ovat näitä viestejä joita toivoo ettei olisi lukenut. Olen pitänyt Yöhuuhkajaa terävänä kirjoittajana, mutta tässä oli liikaa viiltoa..... Liekö sulla huono päivä tai jotain.. kahvi loppunut?
Ihan miten vaan haluut,ensimmäinen kommenttis johon vastasin asetti sinut omalle paikalleen .
"k/k"
En oikein ymmärrä että kirjoitat rekkautumattomana.
On jotenkin epä-varma olo.
Kommentiisi ei ole minulla mitään sanomista.
Se on aikuisen ihmisen pohdiskelua.
Sanoisinko, fiksun ja viisaan.
H.
"yo-huuhkaja"
Ihmisen kuolemasta kertominen riippuu ihmisen iästä.
60 -ihmiselle tosi-vanhuus on usein uskomatonta.
H.
Hunksil
Hyvä syy tos rekkautumattomuures,kone takkuaa ja pitää laittaa poikki ja sit pitäs taas kirjautuu,ylen hankalaa.
"koti-kiusattu"
Noh seli seli...
Varsikin jos elää lähellä isoa kaupunkia.
Lapsesikin olisi varmaan nauranut isälleen.
Kuitenkin, selitys hyväksytty.
Ehkäpä kuitenkin lasken pisteitäsi fiksuudesta :)
Kasvakoon ruohosi.
Kutsukoon lumi-kenttäsi.
Kaikukoon asukkaiden vaeltava kaipuu, kuten Krokodiilien Serengetissä.
Noh, menipä melkein runoiluksi.
H.
Ja siut omalle paikallesi kun kerjäät täällä toistuvasti säälipinnoja omaistesi kohtalolla. Olen jo aiemmin todennut ettei siulla ja tuolla H:lla ole mitään eroa, sama asia mielessä molemmilla ja sama kuvitelma omasta äärettömästä henkisestä ylemmyydestään. H. tosin juopottelee joten selvästikin taistelee todellisuuden kanssa, sie oot kuin Auervaara, vastuu on aina muiden...
niin eihän hän kirjoittanut muuta kun ylimielisen ihmisen kommentti
oon molempien puolella ja molempia vastaan
jokainen meistä käsittelee surunsa omalla tavalla
ja varmaan jo tällä iällä olemme joutuneet luopumaan
ja kokemaan läheisten kuolemia
olemaan vierellä ja vähän kauempana
mutta tää on elämää...
Voithan sä omissa harhoissas haukkua rätkyttää ja monesta asiasta voit ihan aiheesta syyttää.
On kumminkin yks asia mihin sun ei kannattais puuttua se on vastuu,se on sellanen asia et se sarka on loppuun asti kuokittu.
Mistään muusta en elämässäni oo ylpeä mut se vastuu minkä isänä kannoin kunnialla siitä olen ylpeä että jaksoin .
Sitä iloa ei himmennä sun katkeruutes ja syytökset ,sanon viel kerran et olin kova luu.
Olen ollut pitkään sinut kuolemani kanssa, pari vuotta vanhempi kuin äiti kuollessaan enkä juurikaan nuorempi kuin isä samassa tilanteessa.
Tosin pumpulissa olen kasvanut. Miun isääni ei puukotettu hengiltä silmieni edessä (kuten äitini isä), miun veljeni ei kuollut syliini kranaatin halkaisemana (kuten äitini veli äidin syliin), miun lapseni ei kuollut syntymänsä jälkeen syliini (kuten nuorempi veljeni äitinsä syliin), mie en joutunut kahdesti muuttamaan sodan alta vihamielisen länsisuomeen piikomaan (kuten äitini heti kansakoulun jälkeen), mie en jäänyt kahdesti työssäni autojen alle saati invalidisoitunut kokonaan (kuten äitini) enkä ehkä joudu saattamaan kaikkia sukulaisianikaan hautaan, saati puolisoa puolitoista viikkoa ennen omaa kuolemaa (kuten äitini).
Joten jotakin varmaan miekin kestän ryyppäämättä, jeesustelematta ja ilman eutanasiaa, jos en, häpeän itseni kuoliaaksi muutenkin. Tuosta elämästä huolimatta äiti aina jaksoi olla iloinen ja odottaa elämältä parempaa....
en paljoo lukenu mutta tosta elvytyksen kieltämisestä
tuli mieleeni tuttuni tapaus
tämä henkilö sairastui parantumattomaan alssiin
ja teki paperit elvytyskiellosta
jossain vaiheessa sairautta hän sai jonkinlaisen kohtauksen
en tiedä minkä
mutta kun ambulanssi henkilökunta tuli paikalle
puoliso ei kertonut mitään tästä elvytyskiellosta
hänet elvytettiin
tämän jälkeen hän kuihtui pois neljässä vuodessa
saihan puoliso lisä aikaa
mutta oliko tämä lisäaika sairaalle tarpeen
äitini syöpä kun meni siihen tilanteeseen
ettei enää tehty muuta kun lievitettiin kipuja
aamulla neljältä hän sopi lääkärin kanssa
että kaikki muu lääkitys lopetetaan
samana päivänä klo 12.30 hän nukkui pois
niin pienestä se joskus voi olla kiinni...
Jepjep.
Maininnutkin, joitamian vuosia sitten aloin sairastelemaan. ALS oli yksi mahdollisuus. Noh, diagnoosi lopulta paljonkin vaarattomampi. Mutta silloin tutkimusten aikana, laskeskelin, ei varaa lähteä sveitsiin eutanasiaklinikalle. Päätin, ostan dynamiittia, jos kerran loppuelo alkaa olemaan kitumista.
Eläinrääkkäystä koko eutanasian kieltäminen, jos koiralle tekisi saman, joutuisi linnaan..
=DW=
hyvä ettei ollut alssi
siitä ei nimittäin oo paluuta
oon tuttavapiirissä törmänny viiteen tapaukseen
toiset menny nopeemmin toiset hitaammin
ja yksi oli luiskahtanut rantakiveltä veteen
oon sitä mieltä että eutanasia pitäisi hyväksyä myös suomessa
silloin vältyttäs näiltä luiskahtamisiltakin.
Elämäni on ollut suurin osa yhtä kärsimystä itselle ja toisille.
Sen olen saanut kuulla jo niin nuoresta kuin muistan, kuinka olen pilannut kaikkien elämää.
Vihaa ja kuoleman uhkaa olen kokenut hyvin paljon niiltäkin joihin olisi lapsen pitänyt voida turvautua.
Elämäni on jatkunut samanlaisena, mutta henkisellä puolella. Teinpä mitä hyvänsä ja vaikka kuin hyvää tarkoittaen, niin kuulen kuinka teen vain pahaa.
Joskus tuntuu etten jaksa enää metriäkään.
En osaa selittää, mutta usein tulee hyvin synkkiä ajatuksia mieleen.
Kuoleman kanssa olen hyvinkin tuttava, olen "alalla" puoli ammattilainen.
Itsetuntosi tuntuu olevan kovasti toisen ihmisten mielipiteiden varassa.Haet hyväksyntää kentie vääristä piireistä, Hankkiudu sellaisten ihmiten seuraan joita arvostat ja jotla ovat positiivisia ja myönteisiä.
vanhuus ja sairaus painaa liikaa,
tuli sepelvaltimo tauti ohitus- leikkauksineen , elämän halu katosi samalla , leikkuupöydälle jäi,
olin tosi pettyny ku heräsin enkä ollukkaa kuollu,
jatkuvasti ajattelen kuinka voisi kuolla,
olen kipeä, jokapaikkaa kolottaa,
väsymys on kokoaikaista,
elämä ei kiinosta,
kauhulla katson vahainkoteja, siellä vanhat naiset apaattisena tuijottavat toisiaan, eikä puheen sorinaa kuulu,
miehet on jo kuolleet, niitä ei paljookaan näy vanhaikodeissa,
tahtoisin sen armopiikin, saisi nukkua kotona omaan sänkyynsä,
eskimoillahan on olemassa jonkinlainen tapa kuolla kun ihminen tulee vanhaksi ja tarpeettomaksi, ne menevät jäänreunalle istumaan kunnes jääkarhu löytää ja syö heidät,
tuli mieleen,
kuinka elämä luistaisi jos kaksi kuolemaa ajattelevaa väsynyttä ihmistä löytäisivät toisensa,
olisko heistä lohtua toisilleen,
Uskon, että olisi lohtua. *Jaettu suru, on puoli surua, jaettu ilo, on kaksinkertainen ilo.*
Viimeiset vuodet ovat olleet masentavia, jokainen aamu kun herään, on haikea pettymys.
Aikamoinen mielipidemylly, ihan hyvä kun voimme kirjoittaa............
Tässä puhutaan Terhokodista, joka on saattohoidon uranuurtaja Suomessa. Mielestäni se toimii normaalilla yrityspohjalla, jossa ilmeisesti on myös julkisen piolen mahdollista ostaa saattohoitoa, mutta yleensä sinne menevät maksavat itse hoidosta. Vaikea uskoa väitteitä huonosta etiikasta ja toiminnan moraalista.
Saattohoitoa tarvitseville tehdään kivuliaita hoito-operaatioita tai hoitoja, jotka ovat tuloksettomia ja kalliita - turhaan, kun oikeita paikkoja ei oikein ole asialliseen hoitoon. Koulutus on avainasemassa ja joka paikassa pitäisi olla joku tila rauhoitettu saattohoitopotilaita varten.
Tästä on kyse julkisessa keskustelussa.............
Eutanasia on sitten meillä vielä eettisen pohdinnan vaiheessa. Pj. siinä oli Jorma Palo, mutta hän ehti kuolla jokin aika sitten. Ihan eri asia, tosin liittyy yhteen joissakin tapauksissa.
Minä en usko, etttä kukaan meistä syntyy turhaan.
Uskon myös, että jokaisella on mielessään elämänsä aikana monenlaiset mietteet.
Kaikilla meillä on varmasti omat vaikeutemme, eikä niitä voi toisiinsa vertailla.
Hyvä, että jaksat puhua asiasta.
Mitä vanhemmaksi elämme, sitä suuremmalla todennäköisyydellä sairastumme syöpään ja myös menetämme meille tärkeitä ihmisiä. Se miten arvotamme elämäämme ja työtämme, miten toimimme muiden ihmisten kanssa - ovat mitä suuremmassa määrin vuorovaikutuksessa keskenään. Mielekkään elämän perustana jne....
Vaikeudet ovat voittamista varten - elämä kantaa - koska pimeimmän yön hetken jälkeen aina nousee aurinko.....
(ketjun ihmisille joilla on ollut vaikeaa)
narkomaanit kuolee tuostavaan, ottavat liian suuren annoksen lääkettä huomispäivä ei enään aukea,
siinähän olisi meille kaikille se eutanasian avaimet,
annetaisiin vain liian suuri annos lääkettä kipua ei tuntis ja ihminen saisi vain nukkua hiljaa pois,
miksi sitä ei ole jo keksitty ja lailistettu,
Olet masentunut, varaa äkkiä aika lääkärille.
P.s. Olen muuten sitä mieltä, että ihmisen vahvin vietti on hengissä pysymisen vietti, - se näkyy vahvimmillaan siinä tilanteessa kun on kuoleman tuomio on päällä joka päivä, vaikka keskitysleirilla aikoinaan esim. juutalaiset; kuolema ajatauksella on helppo leikkiä huvikseen, - masennus on eri asia, se muuttaa mielen, ihminen ei ole silloin terve arvioimaan itseään eikä mitään.
pirre --
olen eri mieltä, kun olin nuori ja lapset pieniä, elämän halu oli valtava, välillä olin vakavasti sairas, kuoleman pelko iski, kuinka lapset selviytyvät elämmästä jos kuolen,
no,,, en kuoluut,
aloin toimimaan valtavalla energiamäärällä lääkärin ohjeitten mukaan, ja elämä alkoi jakua kunto nousi kohisten,
nyt vanhana
olen yksi,
kaikki " lapseni " keskiikäisiä oman elämänsä herroja, heillä omat lapsetki jo lähes kolmikympisiä, omissa perheissään,
nyt vanhana
koen,
elämä on minun kohdaltani eletty,
olen sairas, en jaks enkä halua enään elää, ellei sitten jokin ihme tapahdu,
jumalalle on kaikki ihmeet mahdollisia, mutta ei minulle, se yliannos huumetta pyörii mielessä, jospa se laki tulee vielä suomeen joskus voimaan ja mahdollistaa kunniallisen poistumisen
tai muuten meistä vanhoista tulee yhteiskunnan riesa, kun omatoimisuus meiltä loppuu lopulta kokonaan,
ja sitä en kohdalleni halua,
Pirre* on oikeassa. Masennusta ei monestikaan miellä itse ongelmakseen mutta kaikki mitä kerrot osoittaa siihen suuntaan. Siihen saa apua sekä lääkkeiden että terapian muodossa. Toivon sinulle pikaista paratumista.
Olen ahoillani, en tiedä mitä sanoisin, en osaa antaa neuvoja, en muuta kuin että eletään päivä kerrallaan ja vaikka vain hetki kerrallaan, yritetään huomioida pienetkin ilon pilkahdukset, sillä niitä kummiskin jokaiselle on kun vain ei vaadita liikoja, - minua ilahduttaa kävely raikkaassa ilmassa, hyvä kahvi aamuisin ja jo pelkästään se että on nähnyt vielä yhden aamun.
Ja onhan Sinulla paljonkin aihetta iloon, jo sekin että lapset ovat omillaan eikä heistä tarvitse kantaa huolta, esim. :)
Höps, en "ahoillani" sentään tähän aikaan illasta..:)
Mutta varaapa se aika tohtorille, joohan :)
Ei ole turhaa ihmistä, eikä turhaa elämää. Jokainen elämä on yhtä arvokas, ensimmäisestä hengenvedosta, viimeiseen asti.
eppu2
olipa lohduttava lauseenpätkä,
minäki yhtä arvokas kuin kaikki muutki, voi ihme sentään,
Kun ei vertaa itseään kehenkään, on ihan hyvä tyyppi, eikö vain :)
Jos joutuu elämän jo varhaislapsuuden kuoleman pelon alla, jossa henkeä uhkaavat omat vanhemmat, niin mitä pieni lapsi voi.
Ei voi vaihtaa vanhempiaan.
Myös sen kuinka on syntymällään pilannut vanhempien elämän.
Kun näitä kuule niin pienestä kuin muistaa, ja eikä vain kuule vaan alle kouluikäisenä saa seistä pitkän puukon edessä, ja odottaa "armoniskua" niin ei ne mene ohi jälkiä jättämättä.
Raju koulukiusattuna oleminen ei ollut herkkua.
Välitunnit kuluivat metsässä piilossa tai karkuun juostessa kiusaajia.
Opettajatkin vain nauroivat ja pilkkasivat millainen raukka olen.
Sitten koko elämä on ollut kuten olen kuullut vain lähinnä muiden elämän tuhoamista ja sitä syötetään hyvin usein niin ei voi muuta mieltä olla kuin, että on Turha ihminen.
Ei aina voi muuttaa ympäristöä ja ihmisiä joiden kanssa on elettävä.
Valonpilkahdukset ovat olleet ja ovat yhä hyvin harvinaisia elämässäni.
Vakavat invalidisoivat sairaudet vielä lisäävät tätä kurjuutta.
Jätän kuitenkin tähän kirjoitteluni ja koetan räpiköidä jotenkin läpi tämän loppuelämäni (tuntematon määrä päiviä).
Kiitos kaikille kirjoittajille.
toivotan teille ja teidän lapsillenne parempaa elämää.
"Turha ihminen"
Aika lohduttomalta kertomasi kuulostaa, ei ihme että mieli on alakuloinen.Lapsuus on tärkeä vaihe ihmisen elämässä, koska silloin rakentuvat niin monet asiat eikä vain turvallisuudentunne ja perusluottamus ole niistä vähäisin.
Kuitenkin mieleen tulee että miten olet saanut koottua ympärillesi vain ihmisä, jotka "antavat" tuhota elämäänsä? Onko ehkä taustasi aiheuttanut sen että tiedostamattasi itse keräät ympärillesi vahingittavia ihmisiä vähän samaan tapaan kuin nainen ottaa aina uudelleen itse alkoholistin miehekseen?Ja toisaalta sitten taas ehkä torjut heitä, jotka haluavat sinulle hyvää? Joillakinhan on niinkin että elämä ei tunnu elämältä jos e jatkuvasti ole joku kriisi menossa siksi, kun se tuntuu niin normaalilta kuviolta elämässä. En väitä että sinulla kuitenkaan olisi näin, kunhan vain heitän ajatuksen.
Aina ei voi muuttaa ympäristöä eikä ihmiiä, mutta niitä voi rikastuttaa voimaannuttavilla ilonpilkahduksilla ja se on paljolti itsestä kiinni. Ne pitää vain huomata. loita siitä että mietit mikä voisi tuoda iloa juuri sinun elämääsi, mitä kaipaisit.
Kukaan meistä ei tiedä päiviensä määrää, onneksi.
"Turha ihminen", elämän alkutaipale vaikuttaa hyvin vahvasti siihen millaiseksi ihminen tulee. Siksi että lapsena ei tiedä mitään maailmasta ja ihmisistä, vaan ottaa kaiken vastaan ja muokkaa maailmankuvansa siitä mitä annetaan. Sun elämä alkoi hyvin huonosti, alistettuna ja maan rakoon painettuna. Ja sellaista ihmistä joka pyytää anteeksi olemassaoloaan (on opetettu siihen) on helppo muidenkin alistajien löytää. Valitettavasti näin se vaan menee. Sellaiset ihmiset jotka nauttivat alistaa muita, löytää aina ne jotka ei muuta osaa kuin olla alistettuja.
Itse olen kokenut kirjoittamisen terapeuttisena. Vaikka tietää että on väärin joutua seisomaan puukon edessä armoa odottamassa (kuulostaa muuten aivan hirveältä!) niin vasta kun sen lausuu tai kirjoittaa, se puhdistaa. Ja se taas vahvistaa. Sinulla on hyvä ilmaisutaito, mikset käytä sitä hyväksesi? Ei ole pakko kirjoittaa nettiin, voi kirjoittaa myös itselleen. Jos kirjoittaa avoimesti monelle, pelkää usein että vetää jonkun mielialaa alas, tai pelkää kohtaavansa sääliä. Silti, jos joukossa löytää jonkun jonka kanssa voi jakaa kokemuksia tasavertaisena, sekin on sekä rauhoittavaa että puhdistavaa.
Käännä selkääsi kaikille jotka eivät tee sulle hyvää. Sulla on siihen oikeus. Vaikka se tarkoittaakin että jää yksin, sekin voi olla helpompaa. Tosin jos voimat ovat hiipumassa, voi olla vaikeaa tarttua toimeen ja löytää ratkaisuja. Kunnilla on myös nykyisin hyviä psykiatrisia palveluja, ei ole mikään häpeä käyttää niitä. Minä olen pari kertaa joutunut käyttämään kun ei enää jaksanut.
Kiitos sulle keskustelusta, ja parempia vointeja.
Soonnäin
"Turha ihminen kirjoitti että ai ainaa voi vaihtaa ympäristöä ja ihmisiä joiden kanssa on elettävä. Me emme tiedä hänestä tämän enempää. Hän kertoo myös invalidisoivista sairauksistaan (tosin ei yksilöiden) mutta kuitenkin. Emme tiedä minkälaisessa ympäristössä hän elää, kuinka riippuvainen on toisten avusta jne. Elämänkohtaloista on niin monenlaisia.Joten tätä taustaa vasten on EHKÄ kevyesti ohjeistettu: "Käännä selkääsi kaikille jotka eivät tee sulle hyvää". Voihan se olla että se ei yksinkertaisesti ole mahdollista.Tai ainakin erinomaisen vaikeaa monestakin syystä.
Työt koputtelee olalle, mutta pakko vastata tähän sulle, lusiina, että aina on vaihtoehtoja. On vaan kyse siitä riittääkö mielikuvitus hakemaan niitä, jaksaako masennuksestaan hakeutua apuun. Se on ihmisyyden yksi kauneimpia puolia, että mitään sellaista kuin "mahdotonta" ei ole. Mahdottoman vaikea on kylläkin olemassa :)
Olin itse kerran todella mustassa tilanteesta josta en nähnyt ulospääsyä. Sitä mustaa mustensi vielä se, että olin liian masentunut näkeemään vaihtoehtoja. Ja näköalattomuus masensi vielä enemmän - ihan kiva ympyrä :) Suuttumus sai mut ottamaan sen ensimmäisen askeleen, miettimättä mikä on lopputulos, ja sillä tiellä ollaan, ympyrä on jätetty :)
Jos olen ymmärtänyt oikein, olet hoitoalla (?) ja sulla on ilmeisesti enemmän kokemusta käytännön asioista kuin minulla. Mutta kai ihminen voi valittaa hoitopalveluista? Vaihtaa henkilökuntaa jos ovat huonoja? Vaihtaa ympäristöä? Kai ihminen voi määritellä minkälaista palvelua ja ennen kaikkea minkä tasoista palvelua saa? Myös silloin jos sukulaiset ovat omaishoitajia. Kai sen saa irtisanoa myös halutessa? Korjaa jos olen väärässä.
turha ihminen,
tiesitkö,,,
äitisi varmasti rakasti ja rakastaa sinua edelleen, oletko ollu yhteydessä ikinä häneen,
ehkä se on jo myöhästä, mutta muista hän varmasti on sinua rakastanu aidosti,
"Soonnäin"
Perustin edellisen vastaukseni siihen, että on aika vaikea antaa yksilöllisiä neuvoja/ehdotuksia tilanteeseen jota emme tarkalleenottaen tiedä ja tunne.
Sivulliset näkevät usein ne vaihtoehdot helpommin kuin hän joka niitä vaihtoehtoja tarvitsee. Johtunee ehkä siitä, että alakulossa ei näe/jaksa nähdä eri vaihtoehtoja tai alkaa pyrkiä niiden suuntaisesti.Tai jopa alkaa pitää omaa tilannettaan "normaalina" eli tavallaan sokeutuu siihen tilanteeseensa vaikka siinä on paha olla.Alkaa kuvitella että muita vaihtoehtoja ei ole.
Tuo onkin mielenkiintoinen kysymys, kuinka paljon vakavasti invalidisoitunut voi valittaa hoitopalveluista. En tietenkään tunne aloittajan tapausta, mutta kuvitellaan esimerkiksi liikuntakyvytön hengityshalvauspotilas, millaiset käytännön mahdollisuudet hänellä on vaikuttaa hoitajiensa ja hoitopaikan valintaan vaikka kuinka tuntisi olonsa hunoiksi?Sitten jos täältä heitään kommentti että hakeudu juttelemaan sykiatrille, ei neuvo taida oikein kohdata.Tämä nyt kylläkin oli ääriesimerkki, mutta jos lähdetään liikkeelle siitä, että kohtaloita on monenlaisia.
Tuokin on mielenkiinoinen kysymys, voiko hoidettava hankkoiutua eroon omaishoitajasta, jos haluaa. Eli mitkä on omaishoidettavan oikeudet valita hoitajansa ja onko hän oikeustoimikelpoinen. Ellei sitten tapahdu jotain mihin viranpomaiset puuttuvat.
Eiköhän omaishoitajan vaihdettavuus ole käytännössä lähes mahdottomuus.
Kellä on omaisia valittavaksi hoitajuuteen.
Hyvin harvalla.
Ja harvoin kukaan muu, kuin omainen, on omaishoitaja.
Eivätkä kaikki hoidettavat ole latvastaan lahoja.
Lähen abstraktinen asia.
Aivan. Jos ei sitten omaishoitajaa katsota jostain systä kykenemättömäksi jatkamaan omaishoitajana. Tällöin hoidettavalle pitää miettiä joku muu hoitomuoto/paikka.
Kuka valvoo toimintaa?
En ole tietoinen, että tehtäisiin tutkintakäyntejä.
No esimerkiksi kotihoito tai muu terveydenhuolto- tai sosiaalihenkilöstö.
Eihän heitä kaikki käytä.
MIksi sosiaalihenkilöstö vierailisi ihan noin vain?
Eiku, puhuin yleensä "valvonnasta". Kotihoito heillä joilla se on ja käyhän hoidettava joskus ainakin lääkärissä ja on sairaalassakin jolloin kartoiteaan hoidettavan tilaa. Laillansa valvontaa sekin.
Kuka käy, kuka ei.
No tuppaa oleen nin että he joilla jotain ongekmaa hoidossa käyvät useammin.
Eli jos ei pärjää omillaan, on vaikeaa valita kuka hoitaa ja miten. Sen ymmärrän.
Kuitenkin olisin halunnut tässä tilanteessa valaa vähän uskoa ja toivoa aloittajaan. Vaikka jokin muutos on vaikeaa saada läpi, se ei tarkoita sitä että se olisi mahdotonta.
Mikä se tie sitten on muutokseen. Kun ei tarkemmin edes tiedä missä ongelma piilee... Edelleen kehotan ottamaan yhteyttä kunnan mielenterveystoimistoon (niin tein itse, terveyskeskuksen kautta) ja pyytämään aika saada tulla juttelemaan jaksamisesta. Koska siinä vaiheessa kun voimat ovat noin lopussa kuin aloittajalla, että miettii olevansa turha, ja miten tästä pääsee... siinä vaiheessa apu voi olla tarpeen. Ja sitä saa jos osaa tarttua!
Jo hoitajat mielenterveystoimistolla osaavat selvittää mitkä mahdollisuudet ovat saada paremmanlaatuista elämää. Jos ei, pelkkä puhuminenkin saattaa helpottaa, mutta heidän tehtävä on olla siellä heitä varten jotka tarvitsee apua.
Lusiina puhui omaishoidosta.
Hyviä ovat neuvosi.
Niin, olin kyllä ymmärtävinäni niin myös. Tiedän ainakin yhden tapauksen missä omaishoitajaa on vaihdettu. Silloin muut lähisukulaiset (lapset) tarttuivat toimeen kun isä valitti olojaan.
On se tilanne tietysti hankala. Itse ainakin koen kun joku valittaa jostain toisesta että kun toi on tuollainen, että kummassakohan on se perimmäinen vika. Aina ei erota varmuudella että kummassa on vikaa, tarkoitan. Mutta kyllä se tilanteen todellinen laatu paljastuu enemmin tai myöhemmin.
Niin puhuin, viestissä johon nämä vastaukset nyt tulivat. Soonnäin vastasi aiemmin kirjoittamaani viestiin joka koski seuraavaa viestiä.
lusiina 21.2.2014 12:26
ioonnäin
Ymmärrän että halusit ohjeistaa ja antaa toivoa ketjun aoittajalle ja neuvosi ovat ihan hyviä. Ehkä kuitenkin minä menin ajatuksissani ja vastauksessa vähän pidemmälle. Ajattelin että koska aloittajalla on vakavia invalidisoivia sairauksia on oletettavaa että hän on jo jollain esim psykologilla käynyt juttelemassa. Tämäkin on vain olettamus.
Kuitenkin kun hän selkästi tuo esille, että on tilanteita, jolloin ympärillä olevia ihmisiä ei voi vaihtaa minulle nousi vahvasti tunne siitä, että hänen antamiensa tietojen perusteella ei kannata alkaa ohjeita antamaan. Varsinkin kun hän ei halua tämän enempää tilannettaan valottaa täällä. Pitäsi tietää taustaa vähän enemmän ennen kuin voi alkaa ohjeistamaan. Mutta tämä oli minun ajatukseni, sinulla oli toinen. Ehkä olen oppinut siihen että kun on ongelma, ensin kerätään tietoa asiasta, sen jälkeen suunnitellaan auttamismenetelmät, sen jälkeen toteutetaan ne ja sitten arvioidaan auttoiko vaiko eikö. Ja jos ei auttanut, suunitellaan uudelleen jne,
Ja vielä lisäuystä, muistan tämän aloittajan joltain toiselta palstalta, missä hän sai jo antamiasi neuvoja, joten ilmeisesti neuvo ja tarve eivät ole kohdanneet.
Minä tiedän myös parikin tapausta, joissa omaishoitajaa on vaihdettu. Toinen niistä oli se, että kukaan ei ollut huomannut että omishoitaja oli sairaampi kuin hoidettaava.Toinen littyy omaishoidettavan kaltoinkohteluun.
Jokainen meistä toimii omien kokemusten pohjalta. Omat elämäni kriisit ovat toimineet askeleittain, ensin puhumista, jopa moneen kertaan samasta asiasta, välillä jopa useiden ihmisten kanssa :)) Mun prosessit ovat edenneet harppauksin, muutama askel, ja taas levätään. Neuvot voi mennä ihan pieleen, täysin huti, niin minunkin, mutta jos jossain vaiheessa joku sanoo että et voi muuta kuin alistua kohtaloosi, niin luulen että väsyy entisestään. Voin olla siinäkin väärässä. Saattaahan se olla että joku silloin oikein sisuuntuukin, ajattelee että *kele!
"Soonnäin"
Olen samaa mieltä siitä että jokainen toimii omien kokemustensa pohjalta. Ja itse kunkin henkilökohtaiset kriisit menee juuri noin kuin kuvasit.
On niin pienestä kiini milloin kamelin selkä sitte kuitenkin katkeaa ja mikä loppujen lopuksi saa sitten uuden sysäyksen liikkeelle ja toimintaan vaikka monissa tilanteissa tähän konkreettiseen tomintaan ryhtyminen vaatiikin sitten henkisiäkin voimavaroja. Kun on tottunut johonkin hankalaan tilanteeseen, siihen tottuu ja alistuu ja on pelottavaakin alkaa todella toimia asioiden etenemiseksi.Kun ei teidä hallitseeko muutoksta ja miten sen jälkeen elämä järjestyy.Tuollainen muutos kun kuitenkin koskee usein monia muitakin ihmisiä kuin muutoksen haluajaa.
Toisaalta muutoksen alkuun sysääjäksi ei tarvitse kuin oikea ihminen oikeaan aikaan. Aloittajan tilanteesta oliskin ollut kiintoisaa kuulla hieman enemmän. Vaikkakin vain silleen et hänelle tulisi tunne siitä että joku välittää ja on kiinnostunut siitä, mitä hänelle tarkalleenotteen kuuluu.
ikuista,,,
turha ihminen,,,
ehkä äitisi ei koskaan pystyny sinua suojelemaan pahalta tai pahoilta ihmiseltä, se varmasti on äitisi suurin tuska elämässä,
Monellako meillä ON enää äiti?
Nin ja kyllä se tässä iässä alkaa jo kääntyä niin päin että me joilla on vielä äiti, suojelemaan häntä pahalta ja pahoilta.
Jos todella haluaa apua sitä varten on ammatti auttajat, täällä on pähkäilijöitä, henkilökohtainen kontakti auttajan kanssa on paras.
Ketä ovat ammattiauttajat ja paljonko on tuntitaksa?
Aivan. Kyse taitaakin olla siitä että autettava ja auttaja kohtaavat oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.
.siis tämä nikille mielestäni.
On hyviä ja huonoja lääkäreitä ja yleensä näin kaikessa sairaaloissa.
Kerran taas yhden hoidon (2-3t) jälkeen sanoin naislääkäri minulle haluan puhua kanssasi käytävässä, hän sanoi ei ihmistä voi pitää hengissä kuinka kauan tahansa, en vastannut mitään ajattelin vain että.......
Hän eli yli vuoden minun hoidolla (ruoka jonka tilasin apteekin kautta) hänellä ei ollut kipuja käveli myös vähän ennen kuolemaa alle vuorokauden.
Tosin viimeisellä matkalla ei häntä haluttu ottaa vastaan -porttivahdit-sairaanhoitajat, uhkasin oikeuskäynnillä jo tuli vanha huone.
Ei Suomessa, jossa luulen on hyvä hoito.
Nämä ylipitkät ketjur on hirveitä. Vaikka aihe olisi kiinnostava niin kuka jaksaa satoja kommentteja (yhtä jankkausta suurimmaksi osaksi) käydä läpi?
Sata kommenttia ehdoton yläräja ehdotan minä vakaumuksen syvällä rintaäänellä.
Mene lääkäriin, olet huumeissa!!!!!
Niin muutamalla kommentilla olisi saanut samat sanonnat, sen näkee jos viitsii ketjun lukea ja jos tästä ei apua tullu niin ainahan voi mennä ammatti auttajan pakeille.