Eli tällasta ongelmaa.
Nää mun ongelmat alkaa kyl jo ihan syntymästä ja oikeesti nyt toivon etten olis koskaan syntynytkään.
Äiti huusi mulle illalla. Eikä se siis ollu mitenkään kauheeta, mut sit ku se sano, että lisäsairauksia (on diabetes enkä hoida kovin hyvin) tulee sit joskus kymmenen vuoden päästä, niin tajusin etten ikinä tuu elämään niin kauaa. DX
Kenellekään en osaa mitään tulevasta itsarista puhua, koska en luota muihin. Näitä itsetuho-ajatuksia on ollu jo 6. luokalta asti enkä koskaan oo puhunu. Mun luonne on muutenkin sellainen, että vetäydyn aina syrjään enkä koskaan puhu.
Oon siis 16 ja lukion ekalla. Itsarin oon suunnitellu siihen, kun oon 18, jos maailma silloin on vielä yhtä paskaa...
Nää mun ongelmat alkaa kyl jo ihan syntymästä ja oikeesti nyt toivon etten olis koskaan syntynytkään.
Äiti huusi mulle illalla. Eikä se siis ollu mitenkään kauheeta, mut sit ku se sano, että lisäsairauksia (on diabetes enkä hoida kovin hyvin) tulee sit joskus kymmenen vuoden päästä, niin tajusin etten ikinä tuu elämään niin kauaa. DX
Kenellekään en osaa mitään tulevasta itsarista puhua, koska en luota muihin. Näitä itsetuho-ajatuksia on ollu jo 6. luokalta asti enkä koskaan oo puhunu. Mun luonne on muutenkin sellainen, että vetäydyn aina syrjään enkä koskaan puhu.
Oon siis 16 ja lukion ekalla. Itsarin oon suunnitellu siihen, kun oon 18, jos maailma silloin on vielä yhtä paskaa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siis mitä tahansa neuvoo. Mistä apuu tai vaikka itsariohjeita.
Sulla on elämä edes. Oon ite koulukiusattu tyttö ja kiusataa vielki. Oon koht 14.. ja oon käyny samat läpi.. onks sulla jotakin hyvää kaverii jolle voit avautuu? Jos ei oo nii voit avautuu mulle :) olis kiva tutustuu :)
Hei, mulla sama juttu. Musta tuntuu et ei oo enää mitään syytä elää. Kuolenhan mää muutenkin. Ja musta tuntuu myös siltä et kukaan ei ees välittäis jos kuolisin. Kavereita ei ole paljon, vanhemmat koko ajan huutaa mulle ja mun veljeä se tuskin haittais. Oon siis 13 v. ja tiedän et on elämä edessä, mutta mua ei kiinnosta.
Mutta toivottavasti sinä saat syyn elää ja olla toivomatta kuolemaa:)
Just näin. Miks pitäis elää, kun kuitenkin kuolee joskus? Parempi se on heti kuolla. Eikä tosta tulevaisuudesta nyt niin hienoa oo tulossa, kun ei näillä numeroilla pääse enää minnekään opiskelemaan tän jälkeen. Olis tietty kiva, jos jonkun syyn löytäis jatkaa elämää...
Tää on nyt vika kerta, kun kirjoitan suomi24:ään. Paitsi sitten 2 vuoden päästä, jos siihen itsariin nyt päädytään, niin ilmoittelen sitten täällä...
En oikein ymmärrä näitä juttuja.. Tavallaa tulee simmoi fiilis et "ei jestas mitä huomiohakusii lapsukaisii" mut toisaalt sitä on vähä huolissaan..
Itse olen ollut kiusattu ja on ollut muutenkin välillä vaikeaa, myös noita viiltely/masennus/itsemurhaajatus juttui on ollut. Nyt kuitenkin olen löytänyt elämääni asioita jotka tekevät minut onnelliseksi, vaikka tietysti yhä on vaikeuksiakin kun opiskelut stressaa jne. Muistan kun itse suunnittelin itsemurhaa, kukaan ei tiennyt siitä mutta kuulin eräänä päivänä äitini puhuvan siskolleni siitä miten itsekästä itsemurha on. Haet "helpotusta" ja pakoreittiä, välittämättä muista ihmisistä ympärilläsi. Jos asiat eivät suju kotona oletko miettinyt vanhempiesi näkökulmaa. Tuolloin rupesin miettimään sitä itse. No mutta sitähän sanotaan että pohjimmiltaan ihminen on itsekäs.
Ei sun tarvi ongelmistas kaikille puhua mut jos löytäisit edes sen yhden ihmisen jolle voisit kertoa asioita, se olisi jo helpotus. En nyt sano että "mee puhuu terkalle ja opettajille" se ihminen voi olla kuka tahansa. Itse pillahdin itkuun kesken erään oppitunnin ja siitä lähti asiat liikkeelle. Kävin psykologilla mutten tuntenut pystyväni puhumaan hänelle tai opettajille, jollain tasolla ajattelin että he kuuntelivat vain koska saivat siitä palkkaa (myöhemmin tajusin ettei asia ole välttämättä niinkään.. jos kuuntelee päivästä toiseen masentuneita nuoria niin pitää siinä jotain muitakin kannusteita olla.) Toki onhan terkka/ope/psykologi ihan hyvä kohde juttuseuraa etsiessä, mutta tuossa tilanteessa melkein kelpaisi kuka vain LUOTETTAVAksi kokemasi ihminen.
ite oon 17v poika mulla ei oo oikeesti ketään kelle voisin puhuu mun masennuksesta ja joka päivä on vaan paskempaa
:( toivottavasti pärjäät kuitenki. Käy puhuu vaik terkkarille, sit voit viel päästä koulun kautta psykologille juttelee tai jollekki.
17 v poika...en usko et sul ei olis ketää kenelle jutella.
Aina voi mennä juttelee esim terkkarille tai iha vaa opettajalle, tai sit iha vaa jolleki randomille. Voi jutella vaikka mulle [email protected] :)