Joskus typeränä teininä tuli kerran lähetettyä poikaystävälle tuhmia kuvia sähköpostitse ollessamme kumpikin alaikäisiä. (TIEDÄN, todella typerää ja samaa virhettä en toistaisi IKINÄ.)
Kuukausia myöhemmin luettuamme artikkelin sähköpostien joutumisesta hakkerien kynsiin muistimme kuvat siellä ja poistimme ne pikimmiten.
Tietääksemme kummankaan meistä sähköposteja ei ole hakkeroitu ainakaan näkyvästi, mutta kuinka suuri todennäköisyys on että kuvat ovat joutuneet hakkerien kynsiin?
Kuukausia myöhemmin luettuamme artikkelin sähköpostien joutumisesta hakkerien kynsiin muistimme kuvat siellä ja poistimme ne pikimmiten.
Tietääksemme kummankaan meistä sähköposteja ei ole hakkeroitu ainakaan näkyvästi, mutta kuinka suuri todennäköisyys on että kuvat ovat joutuneet hakkerien kynsiin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pieni jos sähköpostien salasanat ovat olleet vahvat ja hankalat.
Kiitos vastauksesta! Eipä kummankaan salasanoja pitäisi voida tuosta vaan arvata. Kummankaan salasana ei käytännössä ollut edes mikään sana mitä muut tietäisivät. Mutta onko joku todennäköisesti voinut päästä kuviin käsiksi matkalla sähköpoststani hänen omaansa vai meneekö tämä ajattelu jo foliohattuiluksi?
Tosin kaipa ne olisi jo vastaan näiden vuosien aikana tullut jos olisi tullakseen.
Teoriassa on mahdollista mutta käytännössä ei. Koneen tietoturva sekä sähköpostin salasana on ne suurimmat näihin vaikuttavat hommat.
Kiitos todella, todella paljon vastauksista! Nyt voi vaan tämänkin asian unohtaa.
Ellette ole siis antaneet sähköpostiosoitetta ja salasanaa johonkin nettipalveluun. Jos ei niin en näe riskiä tässä.
Ei tietenkään, niin tyhmiä ei sentään tuolloin ollut. :D Edelleen, kiitos paljon! Helpotti taakka kummasti.
Salaamattomaan sähköpostiin ja sen turvallisuuteen pitää suhtautua kuin postikortin vastaavaan. Lähettäisitkö itsestäsi otettuja tuhmia kuvia postikortteina?
En tietenkään, mutta kuten sanottua olin nuori ja typerä enkä tuolloin ilmeisesti ymmärtänyt riskejä mutta nyt asialle ei voi mitään. Osaan sanoa vain 100% varmaksi että kuvat on meidän kummankin puolelta hävitetty eikä kumpikaan meistä näyttänyt niitä ylimääräisille silmille. Siksi nyt mietinkin näitä mahdollisuuksia.
On mahdollista, että melkein kaikki, mitä tehdään tietokoneila tai älykännyköillä menee NSA:n tietoon. Heillä tosin on niin paljon kaikenlaista sälää, että tuskin eitä kiinnostaa jotkin tuhmat kuvat. Niitäkin heillä on miljoonittain. Ainoastaan, jos CIA haluaa kiristää jotakuta, niin tällaisia kuva voidaan käyttää. Mutta miksi CIA tai mikään muukaan porukka vaivaituisi jonkun tavallisen ihmisen kiristämiseen? Suomalaiset ovat niin harmiton pieni kansa, että tuskin NSA meitä edes kauhean tarkasti seuraa.
Korkeintaan USAn viisumia haettaessa voi epäilyttävästä aineksesta olla haittaa. Mutta siinäkin tapauksessa kiinnostaa ainoastaan poliittinen toiminta ja yhteydet terroristeiksi epäiltyihin. Näin ollen todennäköisyys tuhmien kuvien aiheuttamasta harmista on olemattoman pieni.
Eli käytännössä kuvien leviäminen myöhemmin on melko mahdotonta ilman että toinen meistä olisi levittänyt niitä olettaen, ettei kummankaan spostia tuolloin hakkeroitu.