Kysyisin neuvoa rodun valitsemisessa, harkitsen koiran ottamista vuoden sisällä. En voi sanoa olevani ensikertalainen, sillä minulla on kerran ollut koira, mutta jouduin kuitenkin antamaan sen pois yksivuotiaana (oli maalla tottunut vahtikoiraksi eikä sopeutunut yllättävään muuttoon kerrostaloon), eli en ole koskaan ehtinyt koiraa aikuiseksi kasvattaa.
Koiran tulisi olla keskikokoinen, mahdollisimman vähän saalisviettiä, liikunnaksi pitäisi riittää 2-3 tuntia lenkkeilyä päivässä, helposti koulutettavissa/motivoitavissa, kykenevä tulemaan toimeen lasten ja muiden eläinten kanssa, ja haluaisin myös harrastaa koiran kanssa ainakin tokoa, mieluiten vielä päälle vaikka jotain pelastustyötä (mihinkään huipputuloksiin ei tarvitse päästä).
Tällä hetkellä puntaroin saksanpaimenkoiran, labradorin ja lapinkoiran välillä. Labradori, koska niistä on käsittääkseni helppo opettaa kelpo kotikoiria (siihen ainakin taitoni riittäisivät). Lapinkoira, koska kennelliiton rotutesti suositteli sitä minulle, lapinkoira on terve ja koska ainakin oman kokemukseni mukaan lapinkoirat ovat säyseitä ja ihmisystävällisiä. Saksanpaimenkoira, koska kennelliiton sivuilla sanottiin sen olevan sopiva rotu aloittelijallekin juuri helpon koulutettavuutensa vuoksi. Mahdollisesti voisin ottaa myös sekarotuisen, jossa on näitä rotuja.
Mielipiteitä? Ja nyt kiitos jotain järjellistä eikä moittimista siitä, etten ole perehtynyt rotuihin sen tarkemmin: koiranhankinta-ajatus on vasta kehittelyvaiheessa.
Koiran tulisi olla keskikokoinen, mahdollisimman vähän saalisviettiä, liikunnaksi pitäisi riittää 2-3 tuntia lenkkeilyä päivässä, helposti koulutettavissa/motivoitavissa, kykenevä tulemaan toimeen lasten ja muiden eläinten kanssa, ja haluaisin myös harrastaa koiran kanssa ainakin tokoa, mieluiten vielä päälle vaikka jotain pelastustyötä (mihinkään huipputuloksiin ei tarvitse päästä).
Tällä hetkellä puntaroin saksanpaimenkoiran, labradorin ja lapinkoiran välillä. Labradori, koska niistä on käsittääkseni helppo opettaa kelpo kotikoiria (siihen ainakin taitoni riittäisivät). Lapinkoira, koska kennelliiton rotutesti suositteli sitä minulle, lapinkoira on terve ja koska ainakin oman kokemukseni mukaan lapinkoirat ovat säyseitä ja ihmisystävällisiä. Saksanpaimenkoira, koska kennelliiton sivuilla sanottiin sen olevan sopiva rotu aloittelijallekin juuri helpon koulutettavuutensa vuoksi. Mahdollisesti voisin ottaa myös sekarotuisen, jossa on näitä rotuja.
Mielipiteitä? Ja nyt kiitos jotain järjellistä eikä moittimista siitä, etten ole perehtynyt rotuihin sen tarkemmin: koiranhankinta-ajatus on vasta kehittelyvaiheessa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos lapinkoiran tai saksanpaimenkoiran hankit, niin älä ainakaan urosta, sillä ne ovat kovapäisiä, eivätkä mitään ensikoiria.
Mainitsemasi rodut kuulostavat hyviltä vaatimuksiisi. Niillä on miellyttämisen tahto ja pärjäävät hyvin pk-lajeissa.
Suosittelisin myös narttua, yleensä ottaen helpompia, ja jos et vielä ole koiraa päässyt aikuiseksi kasvattamaan, niin esim. saksanpaimenuros voi olla melkoisen vaativa kaveri heti alkuun. Nartuilla tosin puolivuosittaiset saattavat estää silloin tällöin harrastuksiin osallistumisen, mutta ei se varmaan ongelma tule olemaan, ja selviäähän siitä leikkauksella, joka on muutenkin varsin suotavaa terveyden kannalta.
Sekarotuistakaan vastaan en sano mitään, onhan noita saksanpaimensekoituksia pajonkin ja ihan fiksujenkin rotujen kanssa. Kyllä seropista voi saada aivan yhtä hyvän.
Saksanpaimenkoira ei välttämättä ole paras valinta ensimmäiseksi koiraksi etenkään kerrostaloon sillä niinkin vahtiviettinen koira saattaa ilman johdonmukaista koulutusta alkaa haukkua rapun ääniä tai jopa vahtia/komentaa muita rapussa kulkijoita. Vaikka saksanpaimenkoira onkin monipuolinen harrastuskoira, miellyttämishaluisena helppo kouluttaa ja omistajalleen uskollinen hyvän peruskoulutuksen tärkeyttä ei voi korostaa liikaa niinkin ison rodun kohdalla. Saksanpaimenkoiraa hankkiessa kannattaa myös ottaa huomioon rodun maine ja ennakkoluulot - minut on mm. meinattu jättää bussista koska saksanpaimenkoiraa muistuttavalla sekarotuisellani ei ollut kuonokoppaa ja kuski piti tätä vaarallisena vaikka tuo silloin 6kk ikäinen koira istui nätisti vieressäni häntä heiluten kerjäten herkkuja. :D
Labradorinnoutajat eivät ole syyttä niinkin suosittuja koiria kuin ovat, ainoana huonona puolena voisin mainita terveysongelmat. Erittäin ihmisrakkaita touhuajia, sopivat monenmoiseen harrastamiseen ja "perushelppoja" koiria.
aad : iItselläni on vajaa 5v sakemanni narttu ja asun kerrostalossa (mielestäni kyllä enempi luhtitalo ku kerrostalo,tässä kun ei ole samanlaista käytävää kuin normi kerrostaloissa,) Muutin tähän viime elokuun alussa,eikä ole minkäänlaisia ongelmia ollu. En tiedä missäpäin asut,mut itse olen kyllä päässyt sakemannini kanssa bussiin (asun Pohjois-Pohjanmaalla) Toki siis johdonmukainen koulutus on kaiken A ja O,oli sitten rotu mikä tahansa.
En väittänytkään etteikö saksanpaimenkoiraa voisi pitää kerrostalossa, tunnenhan itsekkin monia hyvin kerrostalossa toimeentulevia sakuja ja muunkin rotuisia mitä ei erityisesti kerrostaloon suositella kuten huskeja ja pari laumanvartijaakin, vaan nimenomaan että vahtivietitön voisi olla kokemattomalle helpompi valinta. Lapsuuskodissani oli kolme saksanpaimenkoiraa ja vaikka rotu jäikin lapsuudesta mieleen säyseänä ja hyvähermoisena perhekoirana olen sittemmin törmännyt aivan liian paljon osaamattomiin käsiin joutuneisiin sakemanneihin joista aivan liian monella tiehän asutuksen alueella elävällä ilmeni juurikin reviirirähjäystä. Ei kaikilla, mutta aivan liian monella. Jos aloittaja päättääkin ottaa vaikka kultaisennoutajan ja sen kanssa ilmeneekin ongelmia se yksi huonosti käyttäytyvä kultainennoutaja harvoin vaikuttaa kenenkään ap. tuttavan käsitykseen rodusta mutta valmiiksi huonomaineisempien rotujen kohdalla se yksikin yksilö pilaa helposti koko rodun maineen yksittäisten ihmisten silmissä. Kokemusta on.
Ja tuo bussijuttu (tapahtui helsingissä) siis vain esimerkki siitä mihin voi pahimmillaan törmätä "tappajakoiran" tai edes sen näköisen koiran kanssa kulkiessa. Harva ihminen joutuu ylipäänsä törmäämään minkäänlaisiin vihamielisiin kommentteihin tai reaktioihin koiran ulkonäön takia mutta silti sitä tapahtuu aina silloin tällöin, ainakin jos olet pieni nainen ison ja "pelottavan" näköisen koiran kanssa ja mielestäni tämänkin mahdollisuus olisi hyvä ottaa huomioon koiraa hankkiessa. Ei nimittäin sovi herkkähipiäiselle.
Ehkäpä joku lempeiden rotujen mix? Oma ensimmäinen koirani oli rotikka joka tuli lapsuuden kodistani mukaan ja sillä tiellä olen pysynyt mutta tiesin siis haastavasta rodusta ennalta kaiken tarpeellisen ja olin kokenut sen käytännössä :)
olisiko tästä apua sinulle?
http://www.naavaparran.com/cgi-bin/fun/kintro.pl