Sairaala vai vanhainkoti?

Suurin syy asua kodin ulkopuolella lienee muistamattomuus eli dementia. Kun polla raksuttaa suht normaalisti, voi jopa petipotilaana monesti asua kotona. Kotisairaanhoito - ja kotihoito kyllä tulevat jopa kylkeä kääntämäänkin kotiin. Kotiin tarvitsee vain tehdä muutostöitä, jotta kotihoitosujuu. Turvapuhelin on monesti myös tarpeen. Dementikot sensijaan voivat eksyä ulos, sytyttää kotinsa tuleen tai unohtaa syödä ja siksi hedän paikkansa on hoitolaitoksissa. Sairaalassa ei pitäisi viipyä sen kauempaa kuin sairauden hoito vaatii. Omaisena on hyvä puuttua pitkittyneeseen sairaalahoitoon. Voi kysyä jatkosuunnitelmista ja ottaa yhteyttä tuleviin hoitotahoihin saadakseen neuvoja.

Kyllä sairaalasta siirretään vanhainkotiin heti kun kunto sallii ja paikka vanhainkodista löytyy. Eli täytyy vain odotella luonnollista poistumaa.

Eteen saattaa kiilata jonossa niitä, jotka eivät yllättäin kykene olemaan kotona. Eihän heitäkään ilman mitään hoitoa vaativaa sairautta voi sairaalan siirtää.

En ole koskaan kuullut, että vanhus sijoiteaan sairaalaan ilman että olisi sairas. Sairaalaan voi päätyä, jos kaatuu tai sairastuu kehkokuumeeseen tms.

Äitini ei enää pärjänyt enää kotona, kun ei ollut kukaan auttamassa kokopäiväisesti. Tavallisen kuumetaudin heikentämänä häntä ei kotiutettu eikä laitettu sairaalasta vanhainkotijonoon, koska lääkärin mielestä elinaikaa oli kuitenkin enää vähän jäljellä. "Hoidetaan täällä loppuun asti", sanoi. Sairaalahoitoa kesti melkein vuoden, kunnes kunto heikkeni pelkästä makaamisesta ja muustakin hoidon laiminlyömisestä kuolemaksi. Vanhainkodissa olisi ollut kodinomaisempaa, olisi autettu päivisin pois sängystä, vessaan ja syömään pöydän ääreen (johon hän autettuna kykeni) - sairaalassa kukaan ei auttanut pois sängystä. Olisi pitänyt pontevammin vaatia vanhainkotipaikkaa, mutta jotenkin tuli luotettua lääkärin ehdotuksiin.

Omista kokemuksista oppineena haluaisin suositella sinulle, että otat selvää vanhainkotimahdollisuuksista ja laitat kaikki rattaat pyörimään, että paikka järjestyisi. Dementikolle koti ei ole turvallinen paikka, eikä sairaalakaan. Sairaalassa vanhukselle annetaan hoito vain akuuttiin sairauteen, ja sen jälkeen säilytetään ilman minkäänlaista kuntoutusta. Lääkitys pidetään liian vahvana, että olisi helpompi hoitaa.

Vanhainkotiympäristö myös virkistää ja kohentaa mielialaa, kun siellä tapahtuu muutakin kuin sairaalasängyssä makaamista. Dementikkokin voi vielä nauttia elämästä ja olla omalla tavallaan mukana tässä maailmassa ja omaisten elämässä, jos hänellä on turvallinen ja virikkeellinen ympäristö. Yksin asuvalle koti ei sitä ole.

Samaa mieltä edellisten kanssa. Vanhainkoti olisi oikeampi paikka tässä tilanteessa.

Halvemmalla vanhukselle saa turvaa www.visleri.com palvelusta. Ei erillisiä laitekustannuksia ja avunpyynnön saa ohjattua omaisille. Kunta tai kaupunki ei laskuta muutamaa kymppiä hälytyskäynnistä.