Aloitin taannoin täällä kysymyksen, että voiko seurustella ja mennä yhteen epäuskoisen kanssa,
Kysyin tätä asiaa, eräältä uskovaiselta puhujalta. Hän oli sitä mieltä, (esitän asian kärjekkäästi, kuten tapana:), että on väärin maallisessakin mielessä, jos menen epäuskoisen kanssa naimisiin, ajatellen niitä uskovaisia naisia joita V-lestadiolaisuudessa on paljon. No olen kyllä tosta eri mieltä, nimittäin tuosta paljoudesta. Aion varmaan ottaa riskin tässä kysymyksessä, vaikka hyvä pointi oli se, että kun molemmat ovat uskovia, niin voi siunata toista. No minkäs teet...
Kysyin tätä asiaa, eräältä uskovaiselta puhujalta. Hän oli sitä mieltä, (esitän asian kärjekkäästi, kuten tapana:), että on väärin maallisessakin mielessä, jos menen epäuskoisen kanssa naimisiin, ajatellen niitä uskovaisia naisia joita V-lestadiolaisuudessa on paljon. No olen kyllä tosta eri mieltä, nimittäin tuosta paljoudesta. Aion varmaan ottaa riskin tässä kysymyksessä, vaikka hyvä pointi oli se, että kun molemmat ovat uskovia, niin voi siunata toista. No minkäs teet...
Vastaukset 14
Vanhimmat
jos sen täydellisen "sielunkumppanin"löytää epäuskoisesta,niin ei siinä mitään.pääasia että on onnellinen.
samaa mieltä!
saa hyviä ohjeita elämään. Uskonasioissakin on mukava kuunnella vanhaa ja kokenutta. Vanhat ovat kokeneet niin paljon kilvoittelun aikana, että he tietävät mistä puhuvat. Monissa keskusteluilloissa on tultu siihen johtopäätökseen, että uskovainen aviopuoliso on oikea valinta. Se on jumalanvaltakunnasta lähtevä rakkauden neuvo tässä pahassa maailmassa. Itse tiedän monia, jotka eivät ole kuunnelleet tätä neuvoa. He ovat väsyneet uskossaan ja jättäneet jumalan valtakunnan. Olkaamme kuuliaiset niille neuvon-, nuhteen- ja opetuksen sanoille, joita henki seurakunnalle ilmoittaa!
Varmaan, mutta kun niitä ei oo...
Jumalan valtakunta on taas eri asia. Sillä ei valtakunnalla ei ole SRK vanh.lest. yhdistyksen kanssa mitään tekemistä.
Jumalan valtakunta ei ole siellä eikä täällä, niin että se nähtäisiin luonnollisin silmin ulkoisissa yhdistyksissä, vaan on sisäisesti meissä kaikissa uskovissa.
lainaus:
"Vanhat ovat kokeneet niin paljon kilvoittelun aikana, että he tietävät mistä puhuvat"
jassoo. että nämä mummut ja papat ovat kokeneet tältä kilvoittelun osa-alueelta jotain? luulenpa, etteivät he voi sanoa MITÄÄN avioliitosta toisten uskontojen edustajien kanssa, kun ovat kokeneet avioliiton vain lestadiolaisen kanssa.
Jumalan valtakunta ei ole "tässä" tai "siellä", vaan meidän keskellämme, siis siellä missä annetaan syntejä anteeksi ja on uskovaisia samassa mielessä ja samassa uskossa.
Ilman muuta olen pojun kanssa samaa mietä ja hengessä, noin asiana ja muutenkin...
Onhan tullut ilmi, ettei olisi suotavaa mennä yhteen epäuskoisen tai eriseuralaisen kanssa, mutta hätä ei lue lakia sanotaan?
Tiedän yhden vanhemman vakaumuksellisen uskovaisen lapissa, joka meni naimisiin epäuskoisen naisen kanssa.
halua mennä naimisiin uskovaisen kanssa? Itse haluaisin tällä hetkellä pelkästään kavereita miespuolisista ihmisistä. Ehkä olen tottunut siihen, kun kumminkin on ollut miespuoleisia kavereitakin. Jos pelkkä kaveruus ja ajatustenvaihto kelpaa, kirjoittele: [email protected]
ja muut myös saa kirjoitella, vl:t ja tietysti aindosti meistä kiinnostuneet, kriitikot älkööt vaivautuko.
ilmoitin syyn yläpuolella ja mailaan sulle...
Tämä lienee paljon pohdittu kysymys niin vl-uskoisten kuin meidän muidenkin keskuudessa. Pohjimmiltaan kun kysymys ei kai Larssillakaan ole varsinaisesti siitä, että saako vai eikö, vaan siitä, että ollaan tekemässä mahdollisesti koko loppuelämää koskeva päätös, ja sen vuoksi asialla onkin tavallista suurempi painoarvo.
Mitä sillä "saako vaiko eikö" kysymyksellä haetaan - siunausta päätökselle? Että kunhan tässä toimin oikein, niin päätöksen oikeellisuus automaattisesti takaa onnistumisen koko ihmissuhteessa ja mahdollisessa avioliitossa? Elämä ei ole niin yksinkertaista. Ihmiset muuttuvat ja yllättäviä asioita tapahtuu.
Samassa uskossa olevan puolison etu ei ole pelkästään se, "että kun molemmat ovat uskovia, niin voi siunata toista." (onneksi kerroit kärjistäväsi - en lukenut tätä koko mielipiteenäsi :)) Reinhardin ja monen muun kokemuksesta tiedämme, että sama usko ei välttämättä takaa riittävän samanlaisia mielipiteitä perherauhan säilyttämiseksi. Toisaalta sama usko tuo usein yhteisen arvopohjan, mistä johtuen perhettä koskevat päätökset saadaan tehtyä suuremmitta riidoitta. Silti asioista on hyvä keskustella etukäteen. Ihastuksen huumassa ei paljon mietitä tulevaa, vaan oletetaan, että kyllä se siitä suttaantuu, kun me tullaan niin hyvin toimeenkin.
Mitäköhän tässä pyrin sanomaan kaiken tämän toisaalta ja toisaalta-vyörytyksen keskellä? Ehkä sitä, että elämänkatsomus ja siitä nousevat arvot vaikuttavat useampaan asiaan, kuin olettaisi. Siksi kannattaa vakavasti harkita, miten erilaisista lähtökohdista voi yhteista alkaa rakentaa. Jos uskovien yhteys on sinulle tärkeä ja itsestään selvä osa elämääsi, millainen puoliso rinnallasi pärjää siinä tilanteessa? Mitä ajattelet miehen ja naisen rooleista perheessä, millaista puolisoa etsit? Jos Jumalan tahto ja yleinen mielipide (=kenties puolison ja hänen läheistensä mielipide) ovat ristiriidassa, miten tilanne ratkaistaan? Mikä on yhteinen näkemyksenne perheen koosta ja siitä, miten se määrittyy? Ketkä ihmiset kuuluvat teidän yhteiseen tuttavapiiriin, lähiverkostoon, joiden kanssa vietätte aikaa (kahdenolon autuus loppuu sekin jossai vaiheessa)? Miten vietätte vapaa-aikaanne?
Saattoi tulla sekava puheenvuoro. Toivottavasti sentään jollekin avuksi tai ajattelun pohjaksi.
Ehkä uskovainen nainen on eri tilanteessa kuin mies, joten he näyttävät voivan niinkin tehdä.
Mutta miehellä pitää olla sanomattumasti voimaa että voi vaimnsa pitää, jopa uskovauisenaki, jos sattuu uskovainen sisar puolisoksi ja on huikentelevainen niin voin sanoa että siinä on miehelle RISTI jos jossakin.
Saattaa olla 3-viikkoa, että yhteen;)
Palailen jos;)