Olen edelleen täysin pois tolaltani omasta reaktiostani. Tutkiva katseesi ja poikamainen virnistyksesi sai minulta tyystin jalat alta. En ymmärrä itseäni, enkä saa tätä rauhattomuutta pois mielestäni. Se hetki, kun tunsin hengityksesi vierelläni kesti vain sekunnin, ennen kuin muut tulivat keskeyttämään tuon taianomaisen tunteen.
Kun sitten katselin ikkunasta loittonevaa selkääsi, sen yhden pajattaessa omia tarinoitaan korvani juuressa, jäin miettimään: olinko se vain minä? Tulinko minä hulluksi? Vai tunsitko sinä myös sen?
Mitä tapahtui??? Selviääkö se ikinä, vai jääkö tämä ikuiseksi mysteeriksi.
Kun sitten katselin ikkunasta loittonevaa selkääsi, sen yhden pajattaessa omia tarinoitaan korvani juuressa, jäin miettimään: olinko se vain minä? Tulinko minä hulluksi? Vai tunsitko sinä myös sen?
Mitä tapahtui??? Selviääkö se ikinä, vai jääkö tämä ikuiseksi mysteeriksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ehkä sinussa vain oli sitä jotain. Aikuisille naisille pitääkin vähän virnistellä poikamaisesti, kun muuten lähestyminen on hiukan vaikeaa. Itse ainakin tunnen suurta vetoa itseäni vanhempaan naiseen ja epätoivoisesti häntä aina silloin tällöin härnään ;)
Miksi se lähestyminen on noin päin vaikeaa? Eikö kyseenalaisempaa olisi jos vanhempi nainen lähestyisi nuorta miestä?
Missä tämä tapahtui? Jos se olin minä kuka virnisti niin en ainakaan halua sen jäävän vain siihen...