Lapsien oudot pelot

Jostain luin, että lapsi voi saada helposti pelkoja, joita aikuinen ei ymmärrä, koska ei osaa katsella asiaa lapsen näkökulmasta. Esimerkkinä oli viemäri suihkussa. Ensin se voi olla todella jännä ja hauska, mutta yhtäkkiä lapsi ei haluakaan enää suihkuun. Viemäri pelottaa, sillä se vie veden pois. Lapsi ajattelee, että mitä jos se vie hänetkin pois, kun eihän pieni lapsi varmasti tiedä, ettei hän sula vedestä tai katoa viemäristä alas muulla tavalla.

Teoria ainakin on mielenkiintoinen, ehkä pallon takana on jotain moista? Ei varsinaista traumaa siis, mutta jotain hurjaa, mitä pallo teki, eikä pieni ihan ymmärräkään. Itse odottelen 1v 10kk pojan ensimmäistä jännää pelkoa, saa nähdä mitä tulee.

Voi on, on :D Kaksin kappalein jänishousuja on asustellut meillä. Joskus pelot on jotain ihan ihmeellisiä ja saattaa olla asioita, jotka ensin on olleet tosi kivoja, mutta sitten pelkää yhtäkkiä.

Esikoinen pelkäsi mm. yhtäkkiä kylpemistä ja suihkua, saunaa, ilmapallojakin jossain vaiheessa, kovia ääniä, imuria, moottoripyöriä jne.

Tämä kakkonen on nyt 2v ja tällä hetkellä ihan hysteerisimmät pelonaiheet on muoviroskat, etenkin pihalla lentelevät ja lumiaurat. Äitee joutuu puistossakin tekemään usein siivousoperaation, että neiti uskaltaa tulla sinne. Meidän pieni luonnonsuojelija :D

Esikoisella ainakin nuo on menneet itsekseen ohi, kun on sopivalla vakavuudella asioihin suhtauduttu, näytetty ettei ole pelättävää, mutta jos kovasti pelkää, ei ole pakotettu.

Esikoisen ollessa pieni asuimme kerrostaloasunnossa ja alakerran asukkaat vaihtuivat tiuhaan. Siellä siis usein remontoitiin ja yhdessä vaiheessa porattiin todella paljon. Meillä on vähän kalusteita, joten asunnossamme kaikui aina poratessa, ja poika (tuolloin 1-2v) pelkäsi mielettömästi, että pora tulee seinän läpi asuntoomme.

Pienempänä pelkäsi imuria niin paljon, etten voinut imuroida, kun hän oli hereillä. Imurin ääneen ei herännyt, joten imuroin sitten päikkäriaikaan :) Muuten n. 6-vuotiaaksi asti on ollut aika kylmähermoinen poika. 6v taitaa olla sitten raja mielikuvituksen heräämiselle, koska on alkanut ihan yhtäkkiä pelätä "jotain", mitä ei osaa itsekään kuvailla.

Tyttäremme on kuitenkin ollut astetta erikoisempi :) Hän pelkäsi 1-vuotiaana höyheniä. Kyse oli sellaisesta pelosta, että hän alkoi kirkua, itkeä ja meni melkein shokkiin, jos höyhen tuli liian lähelle. "Pahin" tilanne oli pääsiäisen aikoihin, kun noidalta oli vitsasta pudonnut kirkkaanoranssi höyhen tienreunaan. Tyttö ei pystynyt kävelemään sen ohi vaan alkoi täristä. Sitten tuuli tarttui höyheneen ja viskaisi sen tyttöä kohti ja siitähän se huuto ja kirkuna vasta alkoikin... :) Koita siinä rauhoittaa toista, joka tosissaan pelkää, ja olla itse hymyilemättä ja selittää, mikä suuri hirviö oli vastassa.

Tyttömäisesti hän myös pelkää ötököitä ja kaikkea limaista. Veljellä on sisilisko, joka tehty pehmeästä joustavasta materiaaliasta ja se kokonaisuudessaan pelottaa ja inhottaa tyttöä (joka siis on nyt 2,5v, keväällä nähdään, pelkääkö höyheniä vielä), samoin lelukäärmeet.

Heh heh! Kiva aloitus..:)

Meidän kohta 2 v pelkää pyyhkeitä yli elämän, varsinkin jos siihen pitäisi kuivata vaikka kädet ja varsinkin kylvyn jälkeen kun koko tyttö pitäisi kuivata!

Tyttö pelkää myös "vessanpöntön ääniä" eli jos menen vessaan ja jätän oven auki ja pöntöstä kuuluu lirinää niin tyttö on aivan paniikissa. Onneksi omat pottalirinät eivät vielä pelota:)

Jostain syystä eksyin tänne vaikka lapset ovat jo isompia. Tämä onkin hauska (ja aikanaan tosi rasittava) aihe:

Poika pelkäsi alle kouluikäisenä kaikkea mahdollista, niin että kyläänkin oli vaikea mennä:.
Kukkakärpäsiä, nurmikkoa, portaitamme, tulivuori tulee jalkojen alta, silmälasipäisiä ihmisiä, parrakkaita miehiä

Kun yhdestä pelosta päästiin, tuli toinen tilalle. Emme yleensä kiinnittäneet asiaan erityishuomiota ja nyt kun hän on jo isompi niin ainoa pelko hänellä on, että jos hän ei saakaan mistään kesätöitä.

Tyttö taas on ollut aina täysin pelle peloton. Niin ovat lapset erilaisia samassakin perheessä.

Oma tyttöni pelkää kaljuja tai ihmisiä kenellä on vähän tukkaa. Nykyään piiloutuu äidin selän taakse, mutta pienempänä meni ihan hysteeriseksi koko likka!.

Nyt viime aikoina on ilmaantunut mielestäni tosi omituinen pelko.
Tytöllä on paljon pikku laukkuja ja koreja joita tykkää kannella. Kuitenkin jos vaikka laitan hänen koriinsa jotain tavaroita niin "pelottaa pelottaa" ja itkee.
Tavarat pitää äkkiä ottaa pois. Laukkujen ja korien pitää siis olla tyhjiä!:)