Sepram/Citalopraamin (SSRI)

Totean vain lyhyesti, että mitä enemmän ja pidempään käytät, esimerkiksi vaikka tuo sitalopraamia, tai muuta SSRI:tä, sitä pienemmät mahdollisuudet sinulla on päästä masennuksesta ja henkisestä pahoinvoinnista yli.

Ihan kemiallisessa mielessä SSRI:t ovat hermomyrkkyjä. Ne vaurioittavat tunnetusti ja nopeasti (yksilöllistä kylläkin) aivoja laaja-alaisesti, erityisesti juuri välitäjäainejärjestelmiä ja niistä riippuvia aivo- ja elintoimintoja. Tämä ei ole mitään teorisointia vaan vaikutus on todettu ihan lukuisissa eläinkokeissa ja sama vaikutus, akuutti, pitkäaikainen tai pysyvä, myös ihmisillä. SSRI:t, tai "masennuslääkkeet", kuten niitä markkinamielessä usein nimitetään, tunnetusti altistavat jatkuvalle ja uusiutuvalle masentuneisuudelle ja heikentävät yksilön kykyä päästä yli ongelmistaan jatkossa.

Olen perehtynyt myös SSRI-vammojen parantumiseen ja voin kertoa, että vaihtoehdot ovat erittäin rajalliset tai olemattomat ja prognoosi kovin huono. Ainoastaan aika, kuten kaikkien aivovammojen kohdalla (vertaa vaikka liikenneonnettomuus) voi auttaa sekä mahdollisesti siihen liitettävä 'aivojumppa' ja muutoin pyrkimys pysyä aktiivisena. Luonnollisesti kaikkien psykoaktiivisten aineiden käyttöä suositellaan välttämään.

Minkä takia et muuten ota vain psykoterapiaa? Psykiatriko sinulle on pillereitä siihen kylkeen on suositellut vai ajattelitko itse, että on parempi? En ole itse lääkäri vaan ihan tavallinen kansalainen enkä siksi tietenkään voi sanoa mikä sinulle on paras ratkaisu tai fiksua tehdä, enhän tunnekaan sinua. Olen henkilökohtaisista syistä ja läheltä psykiatristen lääkkeiden aiheuttamia vammoja nähtyäni tutustunut psykiatriaan ja siihen minkä vuoksi näin leväperäisesti alalla yleensäkin toimitaan. Pillereiden ja terapian yhdistelmä parhaana hoitona tai hoitoyhdistelmänä on myytti. Vaikka jokaisen tapaus on yksillöllinen niin ihan tilastollisesti parhaat ja pysyvimmät hoitotulokset saavat ne, jotka pysyvät ilman mielialalääkkeitä ja käyvät vain terapiassa.

Parantumistarinoita kannattaa googlettaa.

SSRI-lääkkeet eivät ainakaan minulle sovi, hetken päästä masennus uusii ja käytön aikana hikoilua, järjetöntä painonnousua (normaalisti olen hoikka), seksi ei luista enkä saa orgasmia (tämä voi jäädä pysyväksi sekä miehillä että naisilla!!), vapinaa ja levoton olo. Plus univaikeudet! Onneksi uusi psykiatrini tajusi ettei ne minulle sovi ja hän ei mielellään ssri-lääkkeitä määrääkkään. Koitimme erään toisen ryhmän masennuslääkettä, azonaa. Se myös rauhoittaa ja saattaa jopa väsyttäää ja sopii siten myös hyvin pitkäaikaisista unihäiriöistä kärsiville. Nyt olen ollut kaksi vuotta ilman lääkkeitä, eikä masennus enää paina, enkä usko sen enää uusiutuvan ihan heti ainakaan :)

Kiitoksia vastauksista. Itse menin niin huonoon kuntoon että vaihtoehtoja ei oikein ollut. Lääkkesitä ei muuten ole ollut oikeastaan mitään haittaa. En ole ainakaan huomannut. Harmitta että joudun taas ne aloittamaan. Tarkoitus ja haaveni olisi jättää lääkkeet jossain vaiheessa kokonaan pois. Vähemmän olen törmäänyt näihin onnistuneissinn lopetustarinoihin ja tämän takia olen hyvin huolissani.

Käytin yhtäjaksoisesti viisi vuotta, lopetin itse annosta pienentäen ja pienet vierotusoireet kestin kun tiesin että johtuvat lääkkeen vähentämisestä eivätkä minusta itsestäni. Masennus ja ahdistus eivät ole palanneet. Ilman lääkkeitä olen ollut jo kahdeksan vuotta.