Mielestäni täällä oli aamulla ketju missä vl-mieskin kirjoitti hyvin. itsekin kirjoittelin siihen aamulla tekstia luterilaisesta, ortodoksisesta ja katolisesta vanhurskauttamisopista. Myös aneista. Minusta ketju katosi kuin tuhka tuuleen.
Olen aiemminkin nähnyt että katolilaisuuteen kielteisesti suhtatutvat kirjoitukset katoavat täältä heti vaikka kaikki muu saa täällä poistopyynnöistä huolimatta roikkua. Onko niin että katolilaisuus palstan moderaattorilla on tekniset oikeudet käydä täälläkin poistamassa kaiken mistä ei pidä.
Olen aiemminkin nähnyt että katolilaisuuteen kielteisesti suhtatutvat kirjoitukset katoavat täältä heti vaikka kaikki muu saa täällä poistopyynnöistä huolimatta roikkua. Onko niin että katolilaisuus palstan moderaattorilla on tekniset oikeudet käydä täälläkin poistamassa kaiken mistä ei pidä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Halusin keskustella näistä jakeista
Jaakobin kirje 2
17 Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.
18 Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani.
19 Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet -- pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. [Mark. 1:24]
20 Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?
Kaolilainen käsitys tästä, ortodoksinen käsitys sekä luterilainen, vanhoillislestadiolainen.
Kirjoitin että olen sitä miettinyt, kun olen miettinyt onko vanhoillislestadiolainen usko minulle oikea usko. Uskon sisällön pohdiskeluja voi tehdä täällä, tämä ei ole rauhanyhdistys vaan keskustelupalsta. Kavilassa taitaisi ensin syntyä kiusaantunut hämmennys ja sitten taitaisi kahviseura kaikota jos näitä nostaisi pöytäkeskusteluun.
Aloitin silloin sillä mikä käsitys on olemassa ihmisestä sen jälkeen kun ihminen lankesi paratiisissa.
Katolinen oppi joka sisältää aneopit ei minusta ole oikea vanhurskauttamisoppi.
Ane ja sen saaminen
http://katolinen.fi/?page_id=5188
Kiirastulta ei ole ortodoksisessa uskossa ei myöskään aneita joten minun mielenkiintoni kiinnittyy enemmän ortodoksiseen oppiin ja ihmiskäsitykseen. Pyhittymisestä on lisäksi luterilaisuudessakin ainakin kaksi tulkintaa.
Ortodoksinen opetus ihmisestä lankeemuksen jälkeen:
http://www.tsasouna.net/index.php/ortodoksinen-usko/8-ortodoksinen-usko/12-syntiinlankeemus-ja-sen-seuraamukset
Ortodoksinen kirkko ei kuitenkaan opeta, että ihminen olisi lankeemuksessa "turmeltunut täydellisesti". Jumalan kuva ihmisessä tosin hämärtyi, mutta se ei kokonaan hävinnyt. Lankeemuksen jälkeenkin ihminen kykenee uhrautumaan ja osoittamaan rakkautta ja sääliä. Tästä ovat osoituksena monet Vanhan testamentin pyhät miehet ja naiset. Lankeemus sai kuitenkin aikaan syvän kuilun ihmisen ja Jumalan välille. Tuota kuilua ihminen ei voi omin voimin ylittää.
Aadamin synti vaikuttaa koko ihmiskunnassa ja seuraukset ulottuvat elämän kaikille tasoille sairauksina ja fyysisenä kuolemana sekä moraalisena heikkoutena ja elämän halvaantumisena. Synnymme maailmaan ja ympäristöön, jossa on helppoa tehdä pahaa, mutta vaikea tehdä hyvää. Alkuperäistä syntiä ei kuitenkaan tulisi ajatella pelkästään juridisena eikä myöskään biologisena asiana, ikään kuin syyllisyyden periytymisenä, joka välittyy sukupuoliyhteyden kautta. Alkuperäinen synti tarkoittaa sitä, että "me kaikki ihmiset olemme sidoksissa ihmissuvun keskinäiseen yhteydentuntoon kaikessa siinä, mitä vääryyden tekoja, vääryyden ajattelemista ja näistä johtuvaa väärässä olemista siihen lieneekin kasautunut. Ja tähän vääryyden kasautumaan me itse olemme lisänneet ne synnit, jotka olemme tehneet tieten tahtoen. Kuilu laajenee jatkuvasta." (Piispa Kallistos)
Onko ajatuksia luterilaisesta tai vanhoillislestadiolaisesta käsityksestä siitä millainen on ihminen suhteessa ihmisten hyviin tekoihin. Ateistitkin ovat uhranneet elämänsä perheensä tai kansansa puolesta. On monia ihmisiä jotka ovat eläessään tehneet paljon toisten auttamiseksi itseään säästelemättä ja pyyteettä.
Suomi voitti venäjän 3-1
Me vanhoillislestadiolaiset uskomme niin tuohon Jaakobin epistolan kohtaan liittyen, että me emme voi teoillamme tai tekemättäjättämisillämme ansaita vähäisintäkään osaa pelastuksestamme tai elävästä uskostamme, mutta jos me sisällisen ihmisen osalta haluamme tehdä syntiä, niin me osoitamme olevamme kuolleessa uskossa. Toisin sanoen sisällisen ihmisen halu tehdä syntiä, on varma merkki siitä että ihminen on hengellisesti kuolleessa tilassa, sillä elävässä uskossa oleva ihminen ei halua tehdä sisällisen ihmisensä osalta syntiä, eikä myöskään tee sisällisen ihmisensä osalta syntiä.
Uskovainenkin haluaa usein tehdä syntiä vanhan osansa eli lihansa eli sielunsa osalta, mutta ei koskaan sisällisen ihmisensä eli henkensä eli uuden osansa osalta. Silloin syntiä ei kuitenkaan halua tehdä hän itse (sillä sisällinen ihminen ei hänellä halua tehdä syntiä), vaan perisynti (ja Saatanan enkeli joka hänen lihassaan asuu) joka hänessä, eli hänen lihassaan asuu.
Ihmisessä on nämä kolme tasoa: ruumis, sielu ja henki. Vanhan osan vaikutteet elävässä uskossa olevalla ihmisellä vaikuttavat sielussa ja lihassa, mutta eivät hänen hengessään, sillä hänen henkensä on yhteen liitettynä Pyhän Hengen kanssa.
Hengellisesti kuolleen ihmisen henki on erossa Jumalasta Pyhästä Hengestä, ja siksi haluaa tehdä syntiä. Kuolema tarkoittaa juuri eroa Jumalasta. Voidaan sanoa myös että epäuskoisella ei ole henkeä, sillä hänen henkensä on kuollut. Epäuskoinen on kyllä lihallinen ja sielullinen. Sielullisuus voi ilmetä ulkonaisesti niinkuin se olisi hengellisyyttä, mutta todellisuudessa se on sielun ja lihan vaikutusta.
Elävässä uskossa olevalla ihmisellä on kaksi osaa: vanha osa ja uusi osa. Vanha osa on itsensä Saatanan vaikutuksen alainen, mutta uusi osa in itse Kristus taivaasta.
Oikeat teot eivät ole siis edellytys elävälle uskolle tai elävässä uskossa säilymiselle, mutta oikeat teot ovat merkki eli osoitus elävästä uskosta.
Toisaalta pelkät ulkonaisesti oikeat teot eivät riitä pelastukseen, sillä kukaan ei onnistu niissä aina ja täydellisesti (paitsi Herra Jeesus Kristus). Nimittäin jos joku haluaa pelastua tekojensa perusteella, niin hänen on täytettävä Jumalan laki täydellisesti, sillä Jumalan laki tuomitsee kaikki ne kadotukseen, jotka eivät täytä Jumalan lakia täydellisesti. Kukaan ei siis voi pelastua omien tekojensa perusteella, eikä kukaan joka turvaa vähäisimmässäkin määrin omiin tekoihinsa ja tekemättäjättämisiinsä.
Ainoa tapa hengellisesti kuollleelle päästä osalliseksi pelastuksesta ja elävästä uskosta, on siis ottaa aidosti katuvaisena vastaan Jumalan armo Jeesuksen Kristuksen sovintotyön perusteella hänen valtakuntansa evankeliumin synninpäästön vastaanottamisen kautta, ilman mitään omia ansioita.
Elävästä uskosta ja Pyhästä Hengestä sitten vuotavat Pyhän Hengen hedelmät ja hyvät työt. Myös aito katumus ja Pyhän Hengen valtuudella julistetun synninpäästön vastaanottaminen sydämelle, ovat kokonaan Pyhän Hengen työtä (ihmisellä itsellään ei ole niiden synnyttämiseen mitään mahdollisuuksia), mutta silloin Pyhä Henki vaikuttaa ulkopuolelta niin, että Hän ei ole vielä sen ihmisen sydämessä asukkaana.
Mutta Pyhä Henki tulee sen katuvaisen hengellisesti kuolleen ihmisen sydämeen asukkaaksi sillä hetkellä, kun hän vastaanottaa Pyhän Hengen valtuudella julistetun synninpäästön omakohtaisesti sydämelleen. Ja synninpäästö on Jumalan valtakunnan evankeliumin ydin. Ja jokainen ihminen on alussansa elävässä uskossa, sillä hänet on Kristuksen kautta ja Kristukseen luotu.
Joh. 1:
1 Alussa oli sana, ja se Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se Sana.
2 Tämä oli alussa Jumalan tykönä.
3 Kaikki ovat sen kautta tehdyt, ja ilman sitä ei ole mitään tehty, joka tehty on.
4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus,
5 Ja valkeus paistaa pimeydessä, jota ei pimeys käsittänyt.
6 Yksi mies oli lähetetty Jumalalta, jonka nimi oli Johannes:
7 Se tuli valkeudesta todistamaan, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.
8 Ei hän ollut valkeus, mutta hän oli lähetetty valkeudesta todistamaan.
9 Se oli totinen valkeus, JOKA VALISTAA KAIKKI IHMISET, JOTKA MAAILMAAN TULEVAT;
Etsivä-xx, luonnehdit viestissäsi uskon ja tekojen suhdetta ihmisen pelastumisessa vaikeaksi. Tai näin viestisi ymmärsin.
Kirjoitin jo eilen, myöhään torstai-iltana 20.2.2014 pitkähkön vastauksen, mutta juuri kun olin lähettämässä sitä, painoin vahingossa jotakin näppäintä, jolloin koko viesti katosi kuin tuhka tuuleen. Ilmeisesti näin kuitenkin oli tarkoitettu, että voin nukkua vielä yhden yön yli ja palata tähän aiheeseen nyt.
Nimimerkki ”Vanhoillislestadiola” tuossa jo kirjoittikin aika tyhjentävästi tästä teemasta, joten minun tehtäväkseni jää toistaminen, toivottavasti ei kuitenkaan kovin kuivakka sellainen. Ajattelin kirjoittaa nyt hieman omakohtaisemmalla otteella uskon näkökulmasta (2. Kor. 4:13), joskin muutamat raamatunkohdat tähän kyllä liittyvät. Ja onhan meillä uskovaisina velvollisuus puhuessamme puhua, niin kuin puhuisimme Jumalan sanoja (1. Piet. 4:11), kukin armolahjojensa mukaan.
Mitä hyvät teot ovat ja mistä ne tulevat? Uskon, että kaikki hyvä tulee valkeuden Isältä, Jumalalta. Jumala antaa soimaamatta kaikille, koko ihmiskunnalle lahjoja (Jaak. 1:5) Ja kun koko maailma on Kristuksessa luotu, uskon että hyvät teot ovat meille ennalta valmistettuja ja armolahjoina annettuja Kristuksen tekoja.
Uskon siis, että jokainen hyvä teko itsessään tekona on hyvä, tekipä sen ateisti tai uskovainen. Oikea on oikeaa, totuudellinen on totta, rehellisyys on rehellistä. Ateistikin voi tehdä hyviä tekoja, koska niitä annetaan ylhäältä, ikään kuin ennakkoarmona. Kuinka tämä on mahdollista? Ajattelen niin, että luomistyössään Jumala on laittanut ihmiseen omantunnon. Tuo omatunto on paatumattomassa ihmisessä olevan taivaskanavan eräänlainen vastaanotin. Nimittäin
Snl: 28:5 --- Joka Herraa etsii näkee asiat oikein.
Jaak. 1:17
Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi.
Näin ne, jotka eivät Herraa Jeesusta Kristusta tunnusta tai tunne, voivat asennoitua oikein ja toimia arkisissa asioissa oikein, koska Jumalan lähetin, Pyhä Henki ottaa satelliittiyhteyden ihmisen omaantuntoon. Tämä yhteys toimii, jos ihminen ei ole omaatuntoansa kovettanut. Silloin Pyhä Henki toimii vielä ihmisen ulkopuolelta. Eihän Jumala muutoin olisi Kaikkivaltias, ellei Hän kykene kutsumaan ja vetämään tykönsä ihmisiä, jotka eivät vielä usko!
Mitä ovat pahat teot? Ne ovat ihmisen lihassa ja sielussa se osa, johon sielunvihollinen ”puhuu” ja jota yllyttää. Jokainen paha teko kovettaa omaatuntoa ja heikentää ”satelliittiyhteyttä” taivaaseen.
Mutta kukaan, uskovainenkaan, ei pelastu tekemällä hyviä tekoja. Pahoilla teoilla, jos niitä ei katumuksen ja parannuksen teon kautta laiteta syntinä pois, tosin voi ”varmistaa” paikkansa kadotuksessa. Samoin, jos uskovainen jättää ilmeiset hyvät teot tekemättä silloin kun hänellä siihen mahdollisus olisi, nämä tekemättä jättämiset muodostuvat hänelle synniksi, joka täytyy katumuksen ja parannuksen teon kautta panna pois ja uskoa anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja sovintoveressä.
Mutta sitten seuraa iso mutta: ihminen (uskovainenkaan) ei aina tiedä, mitä jätti tekemättä. Ihminen (uskovainenkaan) ei aina myöskään tiedä, mitä hyvää on tehnyt. (Matt 25:34-46). Eli tärkeintä hyvissä teoissa ahkeroimisessakaan ei ole se, mitä ihminen ehtii ja kykenee vaan se, että Jumala armahtaa ja että Herrassa Jeesuksessa Hän tehnyt rauhan maan ja taivaan välillä, Hän on ehtinyt ja rakastanut meitä ensin (Room. 9:16). Kun hyviä tekojen merkitystä tässä mietimme, ehkä tässä on myös Jumalan viisautta ja salaisuutta, että emme kaikkea kaikessa näe, jotta emme ylpistyisi. Suurin armolahja on iänkaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Tästä pääsee osalliseksi jokainen, joka tahtoo ottaa vastaan Pyhässä Hengessä saarnatun evankeliumin lupauksen syntien anteeksiantamisesta Jeesuksen ansiosta, Jeesuksen pyhän nimen ja sovintoveren vuodatuksen kautta. (Ef. 1:13).
jatkuu:
Kysyit, onko syntiinlankeemuksessa ihmisessä, rikki menneessä Jumalan kuvassa, kuitenkin säilynyt kyky hyvään. Edellä olevan perusteella totean, että se hyvä, mitä ihminen tässä suhteessa edustaa, ei ole hänen omaa kykyään, joten sellaisesta ei ainakaan voi kerskata. Emmehän voi hengittääkään, ellei Jumala armossaan tätä meille suo. Jeesus toteaa: Ilman minua te ette voi mitään (Joh. 15:5).
Mitä Jumala sitten meiltä odottaa? Uskon, että Hän odottaa, että me elämällämme ja toiminnalle kiittäisimme ja ylistäisimme häntä joka hetki (Jaak. 4:5). Näin uskovaisen hyvä teko ei ole sen tähden, että hän sen ansiosta pelastuisi. Nuo teot ovat ennakkoon taivaassa valmistettuja ja nyt armolahjana saatuja tekoja, jotka vuotavat sydämen rakkaudesta Herraan Jeesukseen. Ne ovat eräänlaisia ihmisen kiitostekoja Herralle, jotka Jumalan seurakunnan rakennustyössä uskovainen tekee Jumalan, Herran Jeesuksen Kristuksen työtoverina, ja aina lähimmäisen palvelijana, lähimmäisen parhaaksi. Jumalan lapsi on siis Jumalan ja lähimmäisen palvelija.
Ei-uskovaisen hyvät teot ovat nekin itsessään hyviä. Olen usein käyttänyt kuvaa esim. ateisti-silmälääkäristä. Kun hän onnistuu parantamaan potilaan silmäsairauden, hän tekee hyvin ja oikein. Mutta tästä teosta kuuluu kunnia ja kiitos Jumalalle. Kuuluuhan meidän ihmisten kiittää Luojaa myös ankarista päivistä. Kunpa sellaisen hetken koittaessa jaksaisimme asennoitua niin! Jos ateisti ei herää siihen tosiseikkaan, että Jumalan on valtasuuruus ja että jokainen hyvä teko on Jumalan teko meissä, silloin ateistin palkka, esim. maine ja menestys jää tähän aikaan. Jos ateisti tekee näitä tekoja pyyteettömyydessään, silloin kutsu taivaaseen on edelleen voimassa. Me emme nimittäin näe ihmisten sydämeen, mutta voimme yrittää tarkata hedelmiä.
Snl 15:11 Herra näkee tuonelan syvyyksiin asti, saati sitten ihmisten sydämiin!
On totta, että Jumala tuomitsee meidät tekojemme mukaan. Ja tiedämme senkin, että Jumala on oikeudenmukainen. Meille on Jumalan sanassa kuitenkin ilmoitettu selvä pelastustie. Jeesus itse sanoi: Ei kukaan voi tulla Isän tykö muutoin kuin minun kauttani (Joh. 14:6). Miksi meidän tulisi siis edes etsiä poikkeusteitä?
Näin toteutuu se, että Herra Jeesus Kristus on sekä alku että loppu. Hän on viisautemme ja oikeutemme ja lunastuksemme. Mitä hyviin tekoihin tulee, Hänessä toteutuu myös pyhityksemme. Näin uskon.
1. Kor. 1:30 Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.
Toivottavasti osasin valottaa uskoani sinulle näiden sanojen kautta edes vähäsen.
Hyviä tekoja on lähimmäisen auttaminen, joka on, kuten sanoit Idän ( Konstantinopolin) kirkossa jotenkin luonnollista.
Heidän pakanallinen ongelma vain on Mariologia.
Aneet eivät ole laupeuden tekoja.
Laupeuden tekoja on Raamatussa mm.
(Matt. 25:40) Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.
Filip 2:12-13 Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Efe 2:10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Filip 2:14 Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä,
Jaak 2:13 Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.
VT;
Jes 26:12 Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.
Lopetan tähän, lisää on lähes 50 kymmentä.
Kes.
"Kirjoitin että olen sitä miettinyt, kun olen miettinyt onko vanhoillislestadiolainen usko minulle oikea usko."
Ihminen voi valita yhdistyksen ja porukan. Mutta Jumala valitsee ihmisen. Kun avoimella mielellä pohdit, niin kuin koko ajan olet täällä tehnytkin, huomaat varmaan tällaisen seikan ortodoksisesta uskonkäsityksestä:
ortodoksinen näkemys puhuu kristityn 'jumallistumisesta', jumaliseen luontoon yhdistymisestä ja kehittämisestä (pyhitys?). Siinä on mielestäni se vaara, että uskovaisen VANHURSKAUTTA aletaan ajatella enemmän ikään kuin Kristuksen ihmisessä aikaansaavan työn kautta, näkyvien merkkien kautta, prosessina. Vaara, että luisutaan rakkauden teoista omavanhurskauden tekojen piiriin.
Jeesuksen Golgatan ristillä verellään hankkima sovitus synneistä, ihmiskunnan yleinen vanhurskautus on tosiasia, joka ei nojaa edes henkilökohtaiseen lahjaan (uskoon). Se on tosiasia. Usko puolestaan on Jumalan lahjaa, jolla tuohon tosiasiaan tartutaan. Tämän tarttumisen hedelmä (teot) eivät ole vanhurskautuksen syy vaan seurausta. Vaikka tämä onkin Vanhan Testamentin viimeisiä hetkiä Golgatalla, ristinpuun ryöväri sai Jeesukselta anteeksi ilman ainuttakaan inhimillisesti tarkasteltuna hyvää tekoa. Sanat "muista minua" olivat hänen uskontekonsa, jonka Jumala armossaan antoi.
Hyviä tekoja tekemällä ei mielestäni voi LISÄTÄ tai KEHITTÄÄ vanhurskautta (=pelastusvarmuutta), vanhurskas voi olla vain Kristuksessa. Pahoja tekoja tekemällä voi menettää vanhurskauden, Kristuksen.
Itse ajattelen, että Kristus on myös täydellinen pyhityksemme. Häneltä me saamme uskonelämäämme sen mitä tarvitsemme. Tämä ei tietenkään tule johtaa hengellisen elämän velttouteen: meidän tulee rukoilla alati, että saisimme sen tiedon ja taidon, mikä meille ja lähimmillemme hyväksi on. Sellainen on mielestäni tervettä pyhityselämää. Että pyritään saamaan selville, mikä on Herran Jeesuksen Kristuksen mielen mukaista. Mutta että emme kuitenkaan tässä työssä ylpistyisi tai paisuisi.
Jos etsivä-xx pelkäät että sinun kirjoituksiasi tai tärkeitä keskusteluketjuja poistetaan, niin sinun kannattaa tulostaa tiedostoon (esim pdf, xps tai muu) se keskusteluketju tai kopioida sen tekstit tekstitiedostoon talteen.
Jos ne keskusteluketjut sitten poistetaan niin voit sitten halutessasi kopioida ne tiedostoista takaisin keskustelupalstalle. Itse olen usein tehnyt niin ja olen voinut palauttaa keskusteluviestit takaisin palstalle, kun palstalla on tullut jokin kumma poistovimma poistaa aisiallisia ja tärkeitä keskusteluketjuja.
Alkuperäinen ketju on tallella ja olen kysymyksesi/keskustelupolkusi huomannut. Minulla vain on ollut todella kiire päivä tänään keskiviikkona. Yritin huomenna torstaina löytää aikaa edes lyhyesti osallistua tähän mielenkiintoiseen teemaan.
Lainaan nyt tähän tekstiä
Yksimielisyyden ohje > 2. Vapaa tahto eli ihmisen kyvyt
Vastoin näitä kumpaakin ryhmää ovat Augsburgin tunnustuksessa pysyvät puhtaat opettajat väittäneet ja opettaneet, että ihminen on esivanhempiemme lankeemuksen siinä määrin turmelema, että hän jumalallisissa, kääntymystä ja sielun pelastusta koskevissa asioissa on luonnostaan sokea. Kun Jumalan sanaa saarnataan, hän ei sitä ymmärrä eikä voi ymmärtää, vaan pitää sitä hulluutena. Omasta aloitteestaan hän ei lähesty Jumalaa, vaan hän on Jumalan vihollinen ja pysyy sellaisena, kunnes Pyhä Henki voimallaan saa hänessä aikaan kääntymyksen, uskon, uudestisyntymän ja uudistuksen. Tämä tapahtuu yksinomaan armosta, ilman mitään ihmisen myötävaikutusta, saarnatun ja kuullun sanan voimalla.
Hengellisissä, jumalallisissa asioissa ei uudestisyntymättömän ihmisen ymmärrys, sydän ja tahto omine luonnollisine kykyineen pysty yhtään mitään ymmärtämään, uskomaan, vastaanottamaan, ajattelemaan, tahtomaan, alkamaan, suorittamaan, tekemään, vaikuttamaan eikä myötävaikuttamaan. Suhteessa hyvään ihminen on aivan kuollut ja täysin turmeltunut. Ihmisluonnossa ei lankeemuksen jälkeen ennen uudestisyntymistä ole tallella vähäisintäkään sellaisten hengellisten voimien kipinää, joilla hän itsestään kykenisi valmistautumaan Jumalan armoon tai ottamaan tarjotun armon vastaan. Hän ei sinänsä ole armon saamiseen kelvollinen eikä voi tehdä itseään sellaiseksi. Omien kykyjensä varassa hän ei voi, edes apuna, edistää, aikaansaada, vaikuttaa, mitään omaan kääntymykseensä kuuluvaa - ei kokonaan, ei puoleksi eikä vähimmäksi, ei pienen pienimmäksikään osaksi, niin että se tapahtuisi "ikäänkuin hänestä itsestään". (2 Kor. 3:5) Ihminen on päinvastoin synnin orja (Joh. 8:34) ja Perkeleen vanki (Ef. 2:2; 2 Tim. 2:26), Perkeleen vaikutuksesta toimiva. Niinpä luonnollinen vapaa tahto kykenee aikaansaamaan ja saa aikaan vääristyneen laatunsa ja luonteensa mukaisesti yksinomaan sellaista, mikä on Jumalalle vastenmielistä ja hänen tahtoansa vastaan.
Ensimmäine kappale missä puhutaan sielun pelastusta koskevista asioista. Niiden osalta vielä lankeemuksen tulkinta on ymmärrettävä. Ortodoksinen ja katolinen kirkko ymmärtääkseni katsovat että ihminen on kykenävä omasta aloitteestaan lähentymään Jumalaa koska ihmiseen on jäänyt vielä sen verran alkuperäistä paratiisiin luotua ihmistä.
Toinen kappale onkin sitten sellainen että siinä on jo ristiriita sen kanssa mitä mm pääkaupunkiseudun vl-mies kirjoittaa. Minä tosin itse näkisin asian enemmän niin kuin hän kirjoittaa:
"Uskon siis, että jokainen hyvä teko itsessään tekona on hyvä, tekipä sen ateisti tai uskovainen. Oikea on oikeaa, totuudellinen on totta, rehellisyys on rehellistä. Ateistikin voi tehdä hyviä tekoja, koska niitä annetaan ylhäältä, ikään kuin ennakkoarmona. Kuinka tämä on mahdollista? Ajattelen niin, että luomistyössään Jumala on laittanut ihmiseen omantunnon. Tuo omatunto on paatumattomassa ihmisessä olevan taivaskanavan eräänlainen vastaanotin. Nimittäin
Snl: 28:5 --- Joka Herraa etsii näkee asiat oikein.
Jaak. 1:17
Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi.
Näin ne, jotka eivät Herraa Jeesusta Kristusta tunnusta tai tunne, voivat asennoitua oikein ja toimia arkisissa asioissa oikein, koska Jumalan lähetin, Pyhä Henki ottaa satelliittiyhteyden ihmisen omaantuntoon. Tämä yhteys toimii, jos ihminen ei ole omaatuntoansa kovettanut. Silloin Pyhä Henki toimii vielä ihmisen ulkopuolelta. Eihän Jumala muutoin olisi Kaikkivaltias, ellei Hän kykene kutsumaan ja vetämään tykönsä ihmisiä, jotka eivät vielä usko!"
Mutta jos lukee yksimielisyyden ohjetta siinä ei ole ateistin tekemää aitoa hyvää ollenkaan. "Niinpä luonnollinen vapaa tahto kykenee aikaansaamaan ja saa aikaan vääristyneen laatunsa ja luonteensa mukaisesti yksinomaan sellaista, mikä on Jumalalle vastenmielistä ja hänen tahtoansa vastaan. " Ikään kuin ateistilla ei olisi omaatuntoa tai moraalia ollenkaan.
Mikä on meidän ateistisankarimme joka uhraa oman elämänsä maansa tai perheensä puolesta?
Syntyykö vaikkapa pks vl-miehelle tai vanhoillislestadiolaiselle nimimerkeillemme tästä mitään ajatuksia ja toki jos jollekin muulle syntyy, odotan mielenkiinnolla.
Muista etsivä-xx että Augsburgin tunnustus on eriseuran johtajan kirjoittama, nimittäin Philipp Melanchton. Myös monet muut tunnustuskirjat ovat tuon harhaoppisen miehen kirjoittamia.
Yksimielisyyden ohje on niinikään eriseuralaisten kirjoittama Lutherin kuoleman jälkeen.
Kirjoitin omasta uskostani, joten Melanchtonin tai muidenkaan klausuulat eivät sitä uskoa muuta. Mutta mitä tulee tuohon Melanchtonin kirjoitukseen, en ole sen kanssa yhtä mieltä.
Joudun toistamaan itseäni. Kirjoitin myös näin:
Mutta sitten seuraa iso mutta: ihminen (uskovainenkaan) ei aina tiedä, mitä jätti tekemättä. Ihminen (uskovainenkaan) ei aina myöskään tiedä, mitä hyvää on tehnyt. (Matt 25:34-46). Eli tärkeintä hyvissä teoissa ahkeroimisessakaan ei ole se, mitä ihminen ehtii ja kykenee vaan se, että Jumala armahtaa ja että Herrassa Jeesuksessa Hän tehnyt rauhan maan ja taivaan välillä, Hän on ehtinyt ja rakastanut meitä ensin (Room. 9:16). Kun hyviä tekojen merkitystä tässä mietimme, ehkä tässä on myös Jumalan viisautta ja salaisuutta, että emme kaikkea kaikessa näe, jotta emme ylpistyisi.
Ja näin:
"---jokainen hyvä teko on Jumalan teko meissä---"
Eli mitä hyviin tekoihin tulee, ne eivät olekaan lähtöisin meistä, ne eivät oikeastaan ole meidän tekojamme. Ne ovat vanhurskaan Herran Jeesuksen tekoja taivaissa, jotka on tänne maanpäälle annettu kutsumaan ihmistä Herran yhteyteen ja lujittamaan jo olemassa olevaa yhteyttä Herran kanssa.
Ja huomaa: nythän puhutaan oikein tekemisestä arkisissa maallisissa asioissa. Onhan aivan ilmiselvää, että kun äiti imettää lastaan ja hoitaa tätä, hän tekee Kaikkivaltiaan Jumalan edessä hyvää, riippumatta siitä, onko tämä äiti uskovainen meidän ymmärtämässämme merkityksessä. Sen sijaan hengellinen näkökyky ei ateistilla voikaan olla samanlainen kuin uskovaisella, koska jumalisia ja hengellisiä asioita tutkitaan Pyhässä Hengessä.
Ateistilla on omatunto.
Kirjoitin:
"Ja huomaa: nythän puhutaan oikein tekemisestä arkisissa maallisissa asioissa. Onhan aivan ilmiselvää, että kun äiti imettää lastaan ja hoitaa tätä, hän tekee Kaikkivaltiaan Jumalan edessä hyvää, riippumatta siitä, onko tämä äiti uskovainen meidän ymmärtämässämme merkityksessä."
Korjaan vähän:
"Ja huomaa: nythän puhutaan oikein tekemisestä arkisissa maallisissa asioissa. Onhan aivan ilmiselvää, että kun äiti imettää lastaan ja hoitaa tätä, hän tekee oikein, vaikka hänen vakaumuksensa ei olisi uskosta sama kuin meidän uskovaisten ymmärryksemme. Kaikkivaltiaalle Jumalalle kelpaava tämä teko tosin on vain Kristuksessa. Eli kautta parannuksen ja evankeliumin sanan synnyttämän uskon kautta, Pyhän Hengen työnä."
Tässäpä mielenkiintoinen Melanchthoniin liittyvä linkki:
http://www.concordia.fi/lehti/2007/42007/3.html
olen minä muistanut ja siksi tätä täällä pohdiskelen/pohdiskelutan.
Melanchthon ajatetteli, että ihmisen kääntymyksessä on kolme vaikuttavaa tekijää: Jumalan sana, Pyhä Henki ja ihmisen tahto, joka myöntyy ottamaan sanan vastaan.
Lutherilla toinen painonotus ihmisen oman tahdon osalta.
kiitos vasta nyt huomasin. Tämä Luther Melnchton ja Tunnustuskirjat on askarruttanut mieltä ja varmast vieläkin tekee, kun en ole teologian opintoja suorittanut. Kuitenkin kun lukee kaikkia Tunnustuskirjoja niiden sisällä olevat ristiriitaiset asiat mietityttävät.
Kenen kirjoittamaa tekstiä on lain kolmannesta käytöstä ja mitä Luther siitä ajatteli?
Lain kolmannesta käytöstä on Yksimielisyyden ohjeessa (Formulae Concordiae 1570-luku), joka on Melanchthonin oppilaiden mm. Martin Chemnitzin, Jakob Andreaen ja Nicolaus Selneckerin käsialaa. Oheisessa linkissä lisää todella mielenkiintoista asiaa:
http://www.concordia.fi/lehti/2003/32003/3.htm
Itse ajattelen uskon kautta, että laki on oikea ja vanhurskas, ja kun kukaan ihminen ei pysty elämään sen mukaisesti, niin ei uskovainenkaan voi onnistua täydellisesti sen mukaan elämisessä. Jeesus Kristus ainoana täytti Jumalan lain vaatimukset. Armoon otetun uskovaisen teot vuotavat lahjana saadusta Kristuksen uskosta ja rakkaudesta, ja ihmisellä ei ole hivenenkään mahdollisuutta taivuttautua lain hengen suuntaan ilman Kristusta.
Niinpä ne hyvät teot, jotka minulle on Kristuksessa valmistettu ja joita saan tehdä, en tee lain saneleman pakon tai pelon takia, vaan teen rakkaudesta. Laille, joka itsessään ei koskaan katoa, koska vanhurskas Jumala on ja pysyy eikä koskaan katoa, jää kristityn elämää ajatellen vain "informatiivinen" luonne. Uskovaista ohjaa siis Kristuksen armo ja rakkaus ja Pyhä Henki.
Uskovainen on uskon kautta Kristuksessa ja vanhurskaus luetaan hänelle oikeudeksi Jumalan edessä. Kristus on Pyhän Hengen kautta uskovaisessa. Siitä seuraa kristityn elämä. Tässä lyhyesti vanhurskaus ja pyhitys.
En siis usko lain kolmanteen käyttöön uskovaista ohjaavana pelon vitsana. Uskovaisen taistelu syntiä vastaan vaelluksessansa ei perustu pelkoon vaan lujaan luottamukseen ja lohtuun Kristuksen hankkimasta vanhurskaudesta. Kristuksen teko voittaa pelon. Näin uskovaisen teotkin, uskonkuuliaisuus ja palvelijan velvollisuudet uskovaisen vaelluksen hedelmänä eivät nouse vaatimuksen hengestä vaan vapauden hengestä. Vaativa henki sopii huonosti Jumalan laupeutta peräänkuuluttavaan tahtoon. Jumalan armolapsi on vapaa hengittämään, iloitsemaan, ahkeroimaan ja tekemään hyviä tekoja.
Mutta sanamuotojahan ovat oppineet teologit, skolastikot, filosofit jne. vääntäneet kautta vuosisatojen. Eikä ihminen sillä vääntämisellä ole kovin paljon viisaammaksi tullut.
Uskon, että Jumala oman armovalintansa mukaan vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen. Vapaa tahto ja ihmisen kyvyt liittyvät käsittääkseni enemmän roomalaiskatoliseen tunnustukseen.
Kun luterilaisena sanon 'tahdon', kiitän Jumalaa, Herraa Jeesusta Kristusta, että hän on tällaisen mielen minulle valmistanut ja lahjoittanut. Jokainen, joka tulee Herran tykö, tulee aikanaan kiittämään Häntä, että sai parannuksen mielen. Kun on Jumalan kutsussa ja vedossa, ei vielä osaa kiittää, niin kuin kiittää tulee.
Inhimillisesti tarkasteltuna tämä tahto-kysymys on tietysti vaikea. Itse en näe sitä kovin mielekkäänäkään. Mielekkäämpää on pitää esillä Herran sanaa. Hän vaikuttaa sitten, niin kuin tahtoo.
Haluaisitko vielä jatkaa tästä teemasta?
Joo kunhan ensin, mutta tuleva viikko ja tämä viikonloppu ovat vähän haipakkaa. Tuskin pääsen paljon koneelle mutta katsotaan. On todellakin meilenkiintosita jos saa keskustella jonkun/joidenkin kanssa luterilaisuudesta vähän pidempään ja pohtien. Minä jäin esimerkiksi miettimään ss:n saarnaa rakkaudesta. Sopi hyvin tähänkin pohdintaan. Agape oli aiheena. Toinen lukukappale 1. Kor. 13 (1. vuosikerta).
Minulle jäi tätä keskusteluketjua ajatellen mieleen siitä myös jakeet:
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Minusta se sisältää uskovaiselle ihmiselle myöskin tukimisen ja teologian ymmärtämisen mahdollisuuden. Muutakin kuin se vaatimus "uskotaan vain synnit anteeksi" kun koittaa jotakin kysmystä ottaa esiin. Siis kaikke eivät näin tee mutta lienee tuttua jokaiselle että jos opillisia asoita aletaan seurakuntaillassa keskustelemaan tulee aina puheenvuoro jossa iloimoitetaan että ei pitäisi. Toki lapsen lailla saa uskoa. Mutta kun meitä on monta jotka matkaamme ulos jos kysmyksiin pitää etsiä vastaukset jostakin muualta. Minusta on todellakin ollut mieluista lukea useammassakin kohdassa myös sanat siitä että maidosta saa siirtyä ihmettelemään Jumalan sanan ihmeitä ja aarteita, löytää joka päivä jotakin uutta. Tästä puhuttiin itseasiassa tämän päivän hki iltaseurajen puheessakin.
Ei se ole uhka. Miellä on jokaisella omat heikkoutemme. Se joka pystyy yksinkertaisella tavalla uskomaan olkoo uskostaan iloinen. Seurakunna paimenten taas pitäsi kerätä sekä ne lapsenuskoiset että epäilevät Tuomaat.