mä myönnän että olen erittäin masentunut 15vuotias tyttö, ja todella itsetuhoinen kans. mietin vaa et ois kivaa jutella jonkun toisen masentuneen kanssa, jakaa oman tarinan, tuntea yhteenkuuluvuudentunnetta, saada myötätuntoo ja myös antaa sitä. kasvotusten se ois parasta.
kuka muu kaipaa sellaista? miks ootte masentuneita?
mulla menee elämä päin helvettiä. ei oo ystäviä, en pidä perheestäni, elämäni on tylsää ja puuduttavaa, ei ole ketään kelle jakaa salaisuuksia, jonka kaa nauraa ja jutella. myös tosi pahoja naposteluongelmia on ollu, nykyään ei melkein ollenkaan. välillä on vaikeeta kontrolloida, ja liikunta ahdistustakin on. oon monesti koittanut tehä itsaria, mutten ole pystynyt, enkä ole keksinyt kivutonta tapaa kuolla.
olen niin loppu...
kuka muu kaipaa sellaista? miks ootte masentuneita?
mulla menee elämä päin helvettiä. ei oo ystäviä, en pidä perheestäni, elämäni on tylsää ja puuduttavaa, ei ole ketään kelle jakaa salaisuuksia, jonka kaa nauraa ja jutella. myös tosi pahoja naposteluongelmia on ollu, nykyään ei melkein ollenkaan. välillä on vaikeeta kontrolloida, ja liikunta ahdistustakin on. oon monesti koittanut tehä itsaria, mutten ole pystynyt, enkä ole keksinyt kivutonta tapaa kuolla.
olen niin loppu...
Vastaukset 5
Vanhimmat
En tiiä mist alottaisin, tai mitä sanoisin et piristyisit ees vähän. Mut oon 13-vuotias tyttö, ja ollu masentunu 9-vuotiaasta asti. Oon tavallaan jo tottunu tähän, enkä oikeestaan välil ees haluis parantuu. Ois niin vaivalloista yrittää olla ilonen.
Mul on kavereita, ja jopa pari hyvää semmosta, mut oon aina ollu vähän ulkopuolinen. Oon kuitenki päivät aina yksin, ku en jaksa lähtee mihinkään tai tehä mitään.
Yritin itsemurhaa viime perjantaina, mut en pystyny siihen. Monesti lähen kävelee ulos junaraiteille, jos vaik sattuis tulee juna. Mut ei oo koskaan tullu just sillon.
Olin osastol viime marraskuussa just samasta syystä: olin tosi itsetuhonen. Ne viis päivää mitkä siel vietin, oli varmaan mun elämän hirveintä aikaa.
Mun tilanne on vähän eri kuitenki, ku mul tosiaan on niit kavereita ja hyvä perhe. (Tosin isä on alkoholisti mut siihen en pidä yhteyttä paljoo.)
En tiiä lähtisinkö ihan heti ekana sua kasvotusten tapaamaan, mut kiva jos tää viesti sai sut tuntee ettet oo yksin.
Tuli muuten mieleen, et käyksä jossain psykologil? Mä hain apuu vast vuos sitten, ja se helpotti elämää jonku verran. Jos et käy missään juttelemas, ni suosittelen oikeesti. Se on aina tosi iso askel, mut sen arvosta.
ymmärrän kyl et voi olla masentunut vaikka oiski kavereita. eihä masennus aina siitä johdu. masennus on kyl kamalaa, harmi kun säkin joudut kokemaan sen, ja niin monet muutki ihmiset. psykologil en käy enkä haluukaa, ku tiiän et vaik se puhuminen auttas, niin ei se mun tilannetta paranna, pahentaa vaan ku tulee kaikkee ongelmii.
viiltelin ekaa kertaa lähiaikoina. välillä toivon et joku huomais nää haavat, ja tulis kysyy et mikä mul on tai muuta sellasta... mutta haaveilua se vaa on, kukaan ei oikeesti välitä eikä ketään kiinnosta vaikka oonki monesti koulussa itkeny ja vielä enemmä ollu murtumispisteessä.
mitä sä oot suunnitellu sun tulevaisuutes suhtee? aiotko taistella masennusta vastaan, vai yritätkö vieläkin keksiä itsaritapaa? mä oon koittanu hukuttautua, en oo uskaltanut. sit oot yrittäny tukehuttaa itteni muovipussiin, mut sekin on kamalaaa. pitäs käset sitoo umpparilla yhteen selän taakse, ettei vois ottaa muovipussia pois päältä, mut enmä ite voi saada käsiini kiinni. jonkun pitäs ne laittaa... huoh, keinot vähissä. aion kyl koittaa vielä kerran ainakin tota muovipussijuttua.
Osaisinpa vastaa tohon tulevaisuus-kysymykseen. En tiiä, en todellakaan tiiä enää. Itsemurha tuntuu itsekkäält ja lapselliselt mut koen etten pysty enää jatkaa.
Mäki muuten viiltelen, en muista kerroinks sitä tos ekas viestis. Sitä oon kyl koittanu vähentää, ku pidemmän päälle jää aika rumat jäljet. Vaik mitä silläkää on merkityst?
itsemurhaa on nykyää helvetinvaikeeta tehä..aseita ei oikee saa, vaarallisempia huumeitakaan ei noin vaa saa, palkkamurhaajiin ei tavis osaa ottaa yhteyttä eikä oo rahaa tarpeeks..
sit jos yrittää hukuttaa ittensä ämpäriin nii siinäki on eloonjäämise mahollisuus ja vieläpä vammautuneena. mun mielest ihmisel on oikeus tehä itsari ja sitävarten pitäs olla varma tapa laillistettuna.
ärsyttävää. mä en vaa jaksa enää, oon iha helvetin epätoivone et miten voisin kuolla.
itsemurhaa on nykyää helvetinvaikeeta tehä..aseita ei oikee saa, vaarallisempia huumeitakaan ei noin vaa saa, palkkamurhaajiin ei tavis osaa ottaa yhteyttä eikä oo rahaa tarpeeks..
sit jos yrittää hukuttaa ittensä ämpäriin nii siinäki on eloonjäämise mahollisuus ja vieläpä vammautuneena. mun mielest ihmisel on oikeus tehä itsari ja sitävarten pitäs olla varma tapa laillistettuna.
ärsyttävää. mä en vaa jaksa enää, oon iha helvetin epätoivone et miten voisin kuolla.