Olen 13-vuotias tyttö ja rakastan kirjoittamista! :D Jotkut pitävät minua vähän outona =) Haluaisin kysyä miten lähettää kustantajalle kässäri? Kuinka pitkää yleensä kestää kirjoittaa 200-400 sivuinen fantasia kertomus? Olen itse kirjoittanut ensimmäisen "kirjani" 6-vuotiaana (paperit liimattu yhteen itse piirtämiä kuvia ja teksti) Xd :)
Kirjailijaksi nuorena?
100%kirjoittajarakas
23597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Hei kirjoittajarakas! Et ole outo. Minäkin rakastan lukemista ja kirjoittamista. Tai sitten me kaikki tällä palstalla olemme outoja. Okei, ollaan sitten outoja :)
Suurimmalle osalle kustantajista käsikirjoituksen voi lähettää sähköpostilla .doc, rtf. tai pdf -formaateissa. Kunkin kustantamon nettisivuilta löytyy tarkemmat ohjeet lähettämistä varten. Käsikirjoituksen oheen tulee liittää lyhyt saatekirje, jossa kerrot hieman itsestäsi ja lähettämästäsi käsikirjoituksesta. Laita yhteystietosi sekä saatteeseen että käsikirjoitukseen. Jotkut kustantamot ottavat vastaan vain tulostettuja käsikirjoituksia. Ne pitää postittaa (ehkä vanhempasi maksavat postimaksut). Kustantamon vastausajat vaihtelevatkin sitten parista viikosta jopa vuoteen. Kaikilta ei ehkä saa vastausta koskaan. Onneaan kannattaa silti aina yrittää.
200-400 sivuisen pläjäyksen kirjoittamiseen kuluva aika on kiinni itsestäsi ja ennen kaikkea istumalihaksista. Mitä enemmän aikaa vietät koneen ääressä, sitä nopeammin tekstiä syntyy. Muista silti, että nopeutta tärkeämpää on laatu. Älä hätäile, muokkaa ja viimeistele - anna muidenkin lukea tekstejäsi ja ota opiksi palautteesta.
Leena Lehtolainen sai julki ensimmäisen romaaninsa 12-vuotiaana, Anna-Leena Härkönen 17-vuotiaana. Olet vielä nuori. Sinulla on aikaa kehittyä. Keskimäärin esikoiskirjansa julkaisevien ikä on kai jossain 30 ja 35 ikävuoden välissä.
Ei muuta kuin tsemppiä urakkaan!
Vastauksesi auttaa minua tosi paljon eli kiitokset vastauksesta!! ;) Alenpana pieni pätkä tekstistäni :DD Eli kirjoituksessani seikkailee Oliver-niminen poika, joka on 14-vuotias ja elää lastenkodissa. Eräänä päivänä Herra Greeniksi kutsuttu mies hakee Oliverin apulaiseksi kotiinsa. Oliver huoma Greenin tappavan miehen salaperäisillä voimillaan. Vaikeuksien kautta Oliver löytää maagisen peilin josta pääsee toiseen maailmaan ja jossa hän saa Greenin kaltaiset taikavoimat. :)
Oliver katsahti rannekellonsa fosforoituja viisareita ja hätkähti sitä miten aika oli lentänyt. Kello oli seitsemää vaille puoli kaksi. He hyvästelivät toisensa ja Oliver lähti kohti huonettaan. Hän saapui hiljaa huoneeseen. Kaikki nukkuivat ja hän hiipi hiljaa sänkynsä luo, riisuitui ja pujahti vuoteeseensa. Hetken kuluttua hänen tasainen hengitys liittyi muiden nukkujien tuhinaan.
(Anteeksi kirjoitusvirheet) :Dd
Mäki olen 13 ja rakastan lukemista ja kirjoittamista!!!
Kirjoitan omaa kirjaa (Kirjailijanalkujen osastolla otsikolla "Uutta fantasiaa") ja olen kirjoittanut nyt 3 sivua. Aloitin muutama päivä sitten, mutta sarja on suunniteltu loppuun asti.
Toi sun juttu kuulostaa aika hyvältä, Oliver vaan häiritsee, kun ekassa aloitetussa kirjassani oli myös orpo Oliver...
Mä aion yrittää julkaista kirjani joskus lukiossa, ei omakustanteella. Olen selvittänyt asioita sen verran, että kannattaa yrittää joillekin pikkukustantamoille, jotka julkaisee sen tyylistä tekstiä, ja jos kirjasi menestyy, joku suurempi kustantamo saattaa ostaa kirjasi oikeudet. Toivottavasti menestyt!!!
Kirjojen kirjoittamisen tahti lienee mitä suurimmassa määrin kirjailijan persoonakysymys. Jos kirjoittaa liuskan päivässä, mikä ei ole vaikea tahti, on vuodessa kasassa 365 liuskaa. Jos kirjoittaa 10 liuskaa, on se 3650 liuskaa. Silloin lienee syytä olla kokopäiväisesti vapaa kirjoittamiseen. Vapaus on kirjailijan työssä suuri, niin ahkeruudessa, laiskuudessa kuin kaikessa muussakin.
Mutta tuskinpa ihmisillä kiire kirjoittamisensa kanssa on.
Varoituksen sana Sinulle kirjoittajarakas!
Kirjoittaminen on hieno harrastus, mutta sinun ei vielä kuulu julkaista mitään.
On olemassa varottavia esimerkkejä lapsista, jotka tarjoavat kustantajille käsikirjoituksiaan.
Viimein isä ja äiti "auttavat" ja sieltä sitten tuleekin hyväksyvä vastaus jostakin omakustannekirjapainosta. Lapsi on tietysti iloinen eikä tajua systeemiä.
Hän antaa haastatteluja paikallislehdille ja käy esittelemässä kirjaansa julkisilla paikoilla kertoen miten hauskaa oli kun kirja hyväksyttiin kustannettavaksi ja hän pääsi "oikeaksi" kirjailijaksi.
Lapsi alkaa pitämään itseään jonkinlaisena synnynnäisenä nerona. Kukaan ei kehtaa kertoa hänelle miten asia on todellisuudessa.
Muutaman vuoden kuluttua lapsi tajuaa miten kaikki meni ja häntä hävettää itserakas esiintyminen kirjailijana ja nerona.
Kiitos vinkeistä! :) En aijo vielä muutamaan vuoteen ainakaan julkaista mitään(en välttämättä ollenkaan) :b Voisitteko sanoa mielipiteet kirjani juonesta? :) (Anteeksi kirjoitus virheet ja anteekai kun ann oin niin pienen pätkän luettavaa) xd
Ei ei, tuohan oli tenavatähti -kisan voittajan tilitystä. Jota kukaan ei pidä itserakkaana, koska nykyään kukaan ei ole itserakas, päinvastoin. Terve ihminen laittaa koko ajan kuviaan ja hengentuotteitaan nettiin, tekee blogia ja tajunnanvirta läikehtii.
Kyllä jonkun teinin omakustannuskirja on osoitus perheen varakkuudesta.
Ei sitä voi verrata oikeaan kirjaan.
Miksi lähettäisit kirjaasi jo nyt eteenpäin, kun et ole edes peruskoulua suorittanut? Suosittelen, että annat vain ajan kulua. Elämä näyttää, onko sinusta mihinkään.
Noin nuori ei voi saada aikaan kirjaa, jossa olisi järkevä sanoma, uskottava juoni tai että tarina olisi mitenkään julkaisukelpoinen. Tiedän sen kokemuksesta. Kirjoitin 7-ja8-luokkien aikana 300-sivuisen tarinan, mutta nuoruuden/lapsuuden innostus ei riitä pitkälle, ja sen haaveen jätin syrjään. Nyt, kun olen 18, olen kirjoittanut taas, löytänyt oman tyylini, oppinut itsekriittiseksi, lukenut kirjoja, arvioinut vanhoja tekstejäni ja ennenkaikkea kirjoittanut, oppinut kirjoittajaksi.
Siten olenkin nyt saanut valmiiksi esikoiskirjani, jota parhaillaan korjailen kustantamoille lähetettäväksi. En suosittele, että yrittäisit vielä!
Tekstin tie kirjaksi on hirvittävän pitkä,mutta en halua lannistaa vaan kannustaa; niin pitkään kun suhtudut tekemiseen intohimoisesti voit oikeasti kehittyä ja kokea tekeväsi järkevää. Kirjailijanura on vielä kaukana edessäpäin. Suosittelen lukemaan Ilkka Remeksen blogia kirjailijaksi aikomisesta. Eiköhän se saa sinut takaisin maanpinnalle meidän muiden joukoon. :)
Aika tyypillistä suomalaista latistamismeininkiä. "Elämä näyttää onko sinusta mihinkään." "Ei voi saada aikaan kirjaa, uskottava juoni tai että tarina olisi mitenkään julkaisukelpoinen." Eikö edes hävetä? Luulisi, että noinkin paljon elämää nähnyt ymmärtäisi myös monimuotoisuutta eikä vetoaisi vain lapselliseen "koska minäkään en onnistunut, et sinäkään voi onnistua".
Kirjoittamisen taito ei katso ikää. On olemassa lahjakkaitakin nuoria tekijöitä. Viimeisimpänä tulee mieleen Veera Laitinen, joka julkaisi Surunsyöjät 14-vuotiaana. Oikein hyvä tarina!
Yrittää kannattaa AINA! Se ei tarkoita vaaleanpunaisia laseja tai muuta turhanaikaista haihattelua. Yrittäminen kertoo sinnikkyydestä ja palavasta halusta tehdä sitä mitä rakastaa.
Minä olen suomalainen, joten ilmiselvää että olen täällä latistamismielellä...?
Ei vaan, suosittelen ajattelemaan pikemminkin realistisesti. 13-vuotias haluaa julkaista kirjoittamansa romaanin. Vaatii aikamoista lahjakkuutta, nimenomaan luontaista kykyä osata ajatella niin tarinan kehitystä niin tarkasti, että välttää kliseet, osaa pitää mielenkiinnon yllä jne että tarinan kaikki osat ovat yhteyksissä toisiinsa ja kaikki on loogista!
Todellakin, nuoria mestareita on! Mutta harvassa. Kyseessä voi hyvinkin olla tuleva Tolkien, sitä ei voi tietää, mutta sitä me kaikki odotamme! Tuon nimimerkin 100%kirjoittajarakas idea on sinänsä aika mielenkiintoinen, mutta siinä on vähän huolestuttavia yhtäläisyyksiä pariinkin klassikkoon: Narnia ja Harry Potter.
Oma visioni uuden mestariteoksen luomisesta jo kirjoitetun tarinan pohjalta on se, että lukijalle pitää tehdä selväksi, ettei tämä ole uusi Potter tai uusi Taru Sormusten Herrasta. Ja niin, että lukija pudistelee päätään koko lukemisen ajan ja jatkuvasti huomaa, että ei, ei tämä ole. Ei todellakaan, vaan jotain uutta!
Aina kannattaa yrittää, samaa mieltä! Mutta tämä nuoruuden innostushan on tavallaan se juttu, joka työntää kirjoittajaa eteenpäin niin, että voi myös myöhemmin luoda jotain niin hienoa.
Eli... sekö siis kuuluu asiaan, että kustantamot täyttyvät puolivalmiista lasten ja nuorten hätäisistä käsikirjoituksista ja väkerryksistä, sillä tällä tavoin he (kirjoittajat) kokevat menevänsä eteenpäin, vaikka tosiasiassa saavat todennäköisesti itsensä läpi vasta vanhempina?
Mutta joo. Yrittäkää saada selvää, mitä haluan kommentillani sanoa. :D
Surunsyöjät piti olla neliosainen kirjasarja. Toista osaa ei ilmestynyt vaikka mainostettiin niin suosituksi. Ei taida olla enää ko. kustantamoakaan olemassa.
Ainoa lehtiarvostelu kirjasta totesi hyvin hienotunteisesti, että kyllä se neljätoistavuotiaan kirjoittamalta vaikuttaa.
Ihme vääntöjä nämä teinien kustannuskuviot. Pahimmassa tapauksessa toiset teinit joutuvat niitä lukemaan äikän tunnilla.
Tää on niin tätä, siis tämän palstan vakiokamaa: lytätään toisten tekstit ja haaveet. "Elämä näyttää onko sinusta mihinkään". Mitäs jos kannustettaisiin toisiamme välillä? Olisiko siinä mitään mieltä?
Kuinka kypsänä kirjoittajana sinä, thomaskuu, itseäsi pidät? Ikää näyttää olevan jo 18! "Nyt, kun olen 18, olen kirjoittanut taas, löytänyt oman tyylini, oppinut itsekriittiseksi, lukenut kirjoja, arvioinut vanhoja tekstejäni ja ennenkaikkea kirjoittanut, oppinut kirjoittajaksi."
Vaikuttaa siltä, että olet todella elänyt, kokenut, koskettanut, tullut kosketetuksi, tuntenut syvältä, pettynyt, iloinnut, surrut, valvonut, nukkunut, matkustanut, palannut kotiin, rakastanut, vihannut, itkenyt, nauranut, syönyt ja juonut, koonnut palaset ja nyt olet valmis lataamaan tuon kaiken paperille. Mitäköhän itse tein tuon ikäisenä? Muistaakseni syljeskelin ja melusin jossain kadunkulmassa - ja tietenkin tiesin kaikesta kaiken.
Onnea esikoisesi taipaleelle maailmalle!
Jos otettaisiin kommentit positiivisina, huolimatta siitä, että niissä ei ole ansaitsemattomia ylistyksiä tai turhia hymiöitä. Pyrin kirjoittamaan asiallisesti.
En pidä itseäni vielä kypsänä, vaan voin rehellisesti todeta, että edessä on vielä raskas urakka ennen kuin voin sanoa itseäni kokeneeksi...
Kyllä, annan ymmärtää että olen todellakin kokenut, koskettanut, tullut kosketetuksi jne. mutta en ole matkustellut.
Enkä ole sanonut, että sitä kaikkea, mitä olen kokenut, voisi verrata nelikymppisen kokemaan ja senikäisten ajatusmaailmaan, mutta sen voin myöntää, ettei sellaista menneisyyttä, mikä minulla on ollut (kyllä, nuoresta iästäni huolimatta!) ole ihan kaikilla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Veera_Laitinen
Kyllä kakkososakin on ilmestynyt, v 2013. Nimeltään Amethystin vangit. Mitä tuo nyt tekee? Kaksi julkaistua kirjaa 17-vuotaana...
Erittäin lyhyen Googletuksen jälkeen löysin lukunäytteen Surunsyöjistä. Pitänee ottaa hattu pois päästä, nimittäin melkoista taituruutta 14-vuotiaalta.
http://ivanrotta.blogspot.fi/2011_09_01_archive.html#!/2011/09/lukunayte-veera-laitinen-surunsyojat.html
Wiki korjatkoon virheen. Missään ei ole kakkososaa saatavilla. Ei edes kirjastoissa.
Korjaa itse. Wikissä on vapaa sana. Näyttää tolla kakkososalla olevan ainakin ISBN-numero...
En viitsi. Ilmoita sinä, missä kirjaa on saatavilla niin minä lupaan lukea. Siis tuo kakkososa.
Se (kakkososa) ei vissiin koskaan ilmesty. Näin sanotaan ainakin kansalliskirjaston tietokannassa, jossa on ennakkotieto kirjasta.
https://kansalliskirjasto.finna.fi/Search/Results?lookfor=9789525974034&type=AllFields&filter[]=author2Str:"Laitinen, Veera, ennakkotieto"&sort=relevance&view=list&limit=20
Että näin. Olisiko käynyt niin huono mäihä Laitisella, että meni kustantamo alta ennen kuin ehtivät painaa kirjaa?
Komppaan Maschiachia. Kirjan kirjoittaminen on iso urakka ja sen nopeus riippuu tosiaan täysin sinusta itsestäsi. Keskimääräin harrastelijoilla aika pyörii varmaan siinä vuoden kieppeillä.
Jokainen kustantaja kertoo omat ohjeensa käsikirjoitusten lähettämiseen sivuillaan. Ne kannattaa lukea tarkasti, koska ohjeet vaihtelevat kustantamosta riippuen. Osa hyväksyy vain paperiversioita, osa sähköpostitse lähetettyjä tiedostoja.
Kirjoittaminen on aina aloitettava jostain ja me kaikki kehitymme eri tavoilla, joten en miettisi ikää liiaksi. Työmäärä vaatii sitkeyttä ja innostusta, jota ei ole kaikilla aikuisillakaan.
Älä lannistu, vaikka muut ihmiset pitäisivät sinua outona tai haavettasi epärealistisena. Yrittää kannattaa aina (vaikka muut sanoisivat mitä) ja epäonnistumisista voi oppia jotain. Tärkeintä on uskoa itseensä. Onnea kirjallesi!
Aloittajalle, ellet jo lannistunut tähän kaikkeen dissaamiseen ;)
Romaanisi idea kuulostaa mielenkiintoiselta. Fantasiaa ja spefiähän tuppaa nyt joka tuutista, eli kilpailua tulee olemaan paljon, mutta keskity rauhassa omaan tekstiisi ja luota itseesi. Kannattaa myös lukea niin paljon kuin ikinä vain jaksat ja ehdit ja kartoittaa sitä mitä Suomessa julkaistaan. Tekstiä voit luetuttaa vaikka äidinkielenopettajalla. Kannattaa myös osallistua ikäisillesi tarkoitettuihin kirjoituskilpailuihin ja tarjota lyhyempiä tekstejä vaikka antologioihin.
Vaikka on ehkä epärealistista, että ikäisesi saisi vielä romaania julkaistua, ei ole mitenkään väärin haaveilla ja aloittaa romaania jo nuorena. Itse kirjoitin oman ensimmäisen "romaanini" sinun ikäisenäsi ja nyt, viisitoista vuotta myöhemmin esikoisromaanini on saanut kustannussopimuksen. Sitkeys ja tahto palkitaan, karavaani kulkee koirat haukkuu ;D
Kirjan kirjoittaminen vaatii äärimmäistä kärsivällisyyttä ja todella hyvää itsetuntoa, erityisesti siinä vaiheessa, kun tekstejä lähetetään kustantamoille. Aina on lapsineroja, jotka ihan oikeasti osaavat kirjoittaa - mutta ennakkoluulot voivat olla tiellä - erityisesti niissä kustantamoissa.
Ehdotan, että kirjoitat sen kirjasi niin valmiiksi kuin voit, sitten luetutat sitä ystävillä ja äidinkielenopettajilla - ja jos saat positiivista palautetta ja varmasti luotat osaamiseesi täysin, lähetä käsikirjoitus kustantamolle. Ja yksi asia: Jos vain mahdollista, jätä ikä ainakin ensin kertomatta. Älä laita saatekirjeeseen mitään "en halua paljastaa ikääni" tms. vaan yksinkertaisesti jätä ikäsi esittelystä pois.
Oletan, että olet lukenut netistä paljon näitä kustannusjuttuja ja kirjailijaksitulemisjuttuja, ja oppinut niistä jotakin.
Mutta. Nyt alan lannistajaksi. Ei ei ei ei ei. Jos kuvittelet, että kustannustoimittaja jaksaa lukea tekstiä, joka on täynnä kirjoitusvirheitä ja josta on jätetty jopa omistuspäätteet pois, olet väärässä.
Myös tietynlaisen "yhden genren syndrooman" tässä tekstissäsi huomaan. Mitä jos koettaisit kirjoittaa jotain sellaista, mikä ei tunnu yhään omalta? Ja lukea kirjoja, ihan joka lajia, uutta ja vanhaa, bestsellereitä ja klassikoita.
Toivotan onnea projektillesi, ihan täydestä sydämestäni. Mitään, mitä sanoin tässä, ei ole tarkoitettu polkemaan itsetuntoasi alas vaan paremminkin kertoa realistisesti, miten saattaa käydä.
Kaikkea hyvää kirjoitustyöllesi.
P.S. Amethystin vangit ei ilmesty ikinä, ainakaan ivanrotan kustantamana. Tämän takia vihaan pikkukustantamoja.