Pakko saada puretuksi tilannetta näin anonyymisti jonnekin, koska en siitä kehtaa kenellekään livenä puhua mahdottumuutensa takia, mutta kuitenkin tämä pyörii mielessäni ihan kohtuuttoman paljon.
Olen ihastunut mieheen, johon törmään töissä ollessani satunnaisesti, koska hän työskentelee viereisessä rakennuksessa. Huomasin hänet ensimmäisen kerran noin vuosi sitten ja hänkin tuntui huomaavan minut aina kun näimme ja hymyili minulle. Emme siis koskaan jutelleet, mutta mies alkoi sitten jossain vaiheessa moikkailemaankin ja näin jatkui viime vuoden ajan. En ole helposti ihastuvaa tyyppiä ollut ikinä, mutta tuo mies vaan tuntui selittämättömällä tavalla vetävän minua puoleensa ja aina kun hänet näin vatsassa lepatti tuhat perhosta ja jalat tuntuivat pettävän alta. Tunsin ja tunnen ihan käsittämätöntä fyysistä vetoa tuota miestä kohtaan (koska sitähän se oli, kun emme olleet koskaan jutelleet) ja hän pyöri mielessäni jatkuvasti.
Joulukuussa sitten tapahtui sellainen käänne, että törmäsin mieheen sattumalta baarissa, jossa hän oli omien kavereidensa kanssa ja minä omieni. Hän tulikin sitten juttelemaan minulle ja jumiuduimme pariksi tunniksi juttelemaan. Heti juttelun alkuun mies totesi, että hän ei saa minua mielestään ja kokee hirveää ristiriitaa tästä mielessään, sillä hän on naimisissa ja hänellä on lapsia. Kerroin myös itse olevani samassa tilanteessa, sillä hän pyörii mielessäni jatkuvasti, mutta olen myös itse parisuhteessa. Totesimme hyvässä yhteisymmärryksessä, että emme kumpikaan halua alkaa säätää mitään typerää ja sotkea asioitamme, vaan annamme ihastuksemme olla. Sen enempää emme perheistämme/parisuhteistamme puhuneet, vaan juttelimme kaikenlaisesta muusta; opinnoista, töistä, harrastuksista, kiinnostuksenkohteista jne. Ja sain todeta, että fyysisen vetovoiman lisäksi meillä synkkasi muutenkin liian hyvin. Kun olin lähdössä kotiin, halasimme pikaisesti ja vaihdoimme vielä muutaman sanan, jonka jälkeen mies saattoi minut narikkaan ja halasimme vielä toisen kerran. Halaukset olivat ihan "perushalauksia" ilman mitään lääppimisiä.
Olen ollut tuosta joulukuisesta tapaamisesta lähtien vielä enemmän päästäni pyörällä ja mies on mielessäni vielä enemmän ja aiheuttaa edelleen nähdessämme hurjia väristyksiä minussa. Törmäilymme töissä on edelleen hyvin satunnaista, emmekä ole jutelleet tuon illan jälkeen, vaan hymyilleet ja moikanneet tavatessa. Ihastuksentunne on omalta osaltani vain kasvanut ja se on aika raastavaa, kun tiedän, ettei tästä voi ikinä tulla mitään; minusta ei ole pettäjäksi eikä toiseksi naiseksi, enkä usko että tuo mieskään sitä haluaisi. Oma parisuhteeni on kestänyt kymmenen vuotta ja pari viimeistä vuotta ovat olleet melkoista takkuamista ja luulen, että ero on pian edessä, se on varmasti omalta osaltaan edesauttanut ihastuksen syntymistä.
Miten saisin ihastukseni mielestäni? En edes näe häntä kovin usein, ehkä kerran viikossa tai kahdessa ja niin satunnaisesti, etten pysty mitenkään ennustamaan milloin häneen törmään, joten en pysty häntä välttelemäänkään. Apua!
Olen ihastunut mieheen, johon törmään töissä ollessani satunnaisesti, koska hän työskentelee viereisessä rakennuksessa. Huomasin hänet ensimmäisen kerran noin vuosi sitten ja hänkin tuntui huomaavan minut aina kun näimme ja hymyili minulle. Emme siis koskaan jutelleet, mutta mies alkoi sitten jossain vaiheessa moikkailemaankin ja näin jatkui viime vuoden ajan. En ole helposti ihastuvaa tyyppiä ollut ikinä, mutta tuo mies vaan tuntui selittämättömällä tavalla vetävän minua puoleensa ja aina kun hänet näin vatsassa lepatti tuhat perhosta ja jalat tuntuivat pettävän alta. Tunsin ja tunnen ihan käsittämätöntä fyysistä vetoa tuota miestä kohtaan (koska sitähän se oli, kun emme olleet koskaan jutelleet) ja hän pyöri mielessäni jatkuvasti.
Joulukuussa sitten tapahtui sellainen käänne, että törmäsin mieheen sattumalta baarissa, jossa hän oli omien kavereidensa kanssa ja minä omieni. Hän tulikin sitten juttelemaan minulle ja jumiuduimme pariksi tunniksi juttelemaan. Heti juttelun alkuun mies totesi, että hän ei saa minua mielestään ja kokee hirveää ristiriitaa tästä mielessään, sillä hän on naimisissa ja hänellä on lapsia. Kerroin myös itse olevani samassa tilanteessa, sillä hän pyörii mielessäni jatkuvasti, mutta olen myös itse parisuhteessa. Totesimme hyvässä yhteisymmärryksessä, että emme kumpikaan halua alkaa säätää mitään typerää ja sotkea asioitamme, vaan annamme ihastuksemme olla. Sen enempää emme perheistämme/parisuhteistamme puhuneet, vaan juttelimme kaikenlaisesta muusta; opinnoista, töistä, harrastuksista, kiinnostuksenkohteista jne. Ja sain todeta, että fyysisen vetovoiman lisäksi meillä synkkasi muutenkin liian hyvin. Kun olin lähdössä kotiin, halasimme pikaisesti ja vaihdoimme vielä muutaman sanan, jonka jälkeen mies saattoi minut narikkaan ja halasimme vielä toisen kerran. Halaukset olivat ihan "perushalauksia" ilman mitään lääppimisiä.
Olen ollut tuosta joulukuisesta tapaamisesta lähtien vielä enemmän päästäni pyörällä ja mies on mielessäni vielä enemmän ja aiheuttaa edelleen nähdessämme hurjia väristyksiä minussa. Törmäilymme töissä on edelleen hyvin satunnaista, emmekä ole jutelleet tuon illan jälkeen, vaan hymyilleet ja moikanneet tavatessa. Ihastuksentunne on omalta osaltani vain kasvanut ja se on aika raastavaa, kun tiedän, ettei tästä voi ikinä tulla mitään; minusta ei ole pettäjäksi eikä toiseksi naiseksi, enkä usko että tuo mieskään sitä haluaisi. Oma parisuhteeni on kestänyt kymmenen vuotta ja pari viimeistä vuotta ovat olleet melkoista takkuamista ja luulen, että ero on pian edessä, se on varmasti omalta osaltaan edesauttanut ihastuksen syntymistä.
Miten saisin ihastukseni mielestäni? En edes näe häntä kovin usein, ehkä kerran viikossa tai kahdessa ja niin satunnaisesti, etten pysty mitenkään ennustamaan milloin häneen törmään, joten en pysty häntä välttelemäänkään. Apua!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lue uskottomuus-palstan kirjoituksia.