Moi! Mul on semmonen ongelma, et aina ku oon dieetillä mulle tulee sellanen paniikki et laihdutan liian nopeesti ja et sairastun anorexiaan. En pysty laihduttaa ku pari viikkoo, jonka jälkeen alkaa pelko et menkat jää pois, letti tippuu päästä ym! Olkaa kilttejä ja sanokaa mulle kuinka kauan oikeesti pitää olla laihixella (tai syömättä) et niin käy? Sillon uskaltaisin jatkaa pidempään... Oon 24v, 160cm ja 50kg.
Anorexian pelko
Sanna
81212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
oletko IHAN TOSISSASI? kaikenlaisia ressukoita tämä maailma on täynnä..
Hei Sanna, ensinnäkin painosi on normaalipainon alarajalla, joten miksi laihdutat? Siinä mielessä pelkosi on jo mielestäni ihan aiheellinen. On hyvä kuitenkin tietää, että anoreksian ensimmäiset oireet eivät ole fyysisiä (hiusten lähteminen, menkkojen poisjääminen) vaan PSYYKKISIÄ. Esimerkiksi tällaista: laihduttaminen on pakonomaista ja tapahtuu ruokamäärillä, jotka ovat alle kaikkien suositusten. Suhtautuminen ruokaan on mustavalkoista: sitä ajattelee koko ajan, mutta syömisestä tulee hirvittävä morkkis. Todellisuudentaju alkaa hämärtyä eli oma kroppa peilissä näyttää huomattavasti suuremmalta kuin se on (anoreksiaan liittyy mm. tällainen psykoottinen eli todellisuutta vääristävä piirre) eli vaikka ympäristössä ihmiset sanoisivat sinun olevan hoikka/laiha, näytät mielestäsi lihavalta.
Jatkuvat laihduttamiset vain häiritsevät painonhallintaa. Aineenvaihdunta muuttuu, eikä mikään dieetti kohta tuo pysyviä tuloksia. Silloin moni sortuu äärimmäisyyksiin eli ruokavalioon joka käsittää pari näkkäriä ja puoli perunaa päivässä. Tässä ollaan jo vaarallisilla vesillä.
Millaisin keinoin sinä laihdutat? Ja miksi?
Mä vedän rasvatonta jogurttia, sitä mis on 40 kalorii/ 100gr ja sekotan siihen vehnäleseitä, se pitää nälän poissa pitkään. Sit mä juon Valion runsaskuitusta marjakeittoo. Tollasella kuurilla oon pari viikkoo, laihdun 3kiloo, eikä ole yhtään nälkä. Mut sit alkaa päässä sumenee, pelkään et laihdun liikaa liian nopeesti, ja sit mä aina lopetan. Ja ne kolme kiloo jotka on lähteny kahdessa viikossa pois, tulee kahdessa PÄIVÄSSÄ takasin! Vaikka olisin syönyt ihan normaalisti 1500 kalorii päiväs. En tajuu.
Mä laihdutan six, ku mun mielestä mä näytän läskiltä lehmältä ja siltä musta myös tuntuu. Mä alan olla ikäni puolesta kaukana teinistä, mut mä en haluis ikinä kasvaa aikuisex. Kaikki mun ikäset tutut on älyttömän tylsii, eikä niille tapahdu mitään. Haluisin aina olla nuori ja laiha.
Ei ihme, että ne 3 kg tulevat heti takaisin. Pysyvän painonpudotuksen saa vain järkevällä, esim. Painonvartijoiden dieetillä, jossa pitää syödä päivässä huomattavasti enemmän.
Läski lehmä et varmasti ole noiden mittojesi perusteella. Mutta se, että sinusta tuntuu siltä, on anorektinen ajatusmalli. Tai sitten se kertoo itseinhosta. Pidätkö itsestäsi muuten?
Yhdeksi anoreksian syistä mainitaan aina haluttomuus kasvaa aikuiseksi naiseksi sekä ruumiillisesti että henkisesti. Siihen voi johtaa esim. oman äidin malli, oma äiti saattaa vaikuttaa alistetulta ja onnettomalta eikä haluta kokea samaa kohtaloa. Tai sitten näyttää siltä, että tässä yhteiskunnassa aikuisen naisen elämä on tylsää raatamista. By the way, en itse missään nimessä haluaisi olla enää teini tai edes 24-vuotias, elämä näin vanhemmiten on huomattavasti parempaa, itsen hyväksyminen helpompaa, puhumattakaan niistä ihanuuksista joita lasten saaminen ja työssä pärjääminen tuo...
Joillakin on myös niin, että liika laihuus ja muotojen puuttuminen on keino pitää miehet ja liika läheisyys loitolla. Jokin läheisyydessä pelottaa, ei uskalleta olla naisia ja naisellisia. Miehet muuten harvoin pitävät ruipeloista. Mutta se just on monelle motiivi kuihduttaa itsensä.
Nämä jutut heitin tähän noin yleisinä, en viittaa juuri sinuun. Mutta kuulostiko tutulta?
Millä tavalla muiden ikäistesi elämä näyttää tylsältä? Oletko varma, etteivät he itse asiassa ole ihan onnellisia? Oletko sinä onnellinen? Olisiko pelottavaa olla tasaisen tylsän onnellinen, haluatko mieluummin draamaa ja äärimmäisiä ilmiöitä?
Mä oon omasta mielestäni ihan onnellinen, ainoo vaan et haluisin mahtuu pienempiin vaatteisiin. Mul on ihana vakituinen duuni, paljon kavereita ja koskaan ei oo tylsää. Saman ikäset duunikaverit on kyl helvetin tylsii, ne ei tee mitään vapaa-aikana, nysvää vaan himas eikä käy missään ja siltä ne myös näyttää. Joillaki on jopa lapsii, ite en niitä ikinä halua, enkä tajuu mitä ihanaa niissä on. En myöskään ymmärrä sitä, et sen lapsen täytyy biologisesti olla oma eikä adoptiolapsi kelpaa. Ja siitä syystä mua pidetään outona.
Aikuiset ihmiset on mun mielestä myös "happamia" ja kylmiä, aikuiset ei naura paljon. Tästä on ihan tutkittua tietoa kuinka paljon 15vuotias ja 30vuotias ihminen nauraa päivässä. Istu vaikka bussissa ja kuuntele mitä 3kymppiset ihmiset puhuu, ja kuuntele sitte mitä teinit puhuu, tai hihittelee. Kukaan mun ikänen ei lähe stadiin vetää pussikaljaa eikä laskee talvella pulkkamäkee, vaikka 16 vuotiaina ne oli iha fiilixissä messis.
Mun muzi on muuten ihan mun faijan tossun alla, siin osuit oikeeseen, mut silti mä en pelkää läheisyyttä enkä kiellä sexuaalisuuttani.
Tänään päätin olla kiltti itelleni ja lopettaa noi jojo-laihixet, ku ei niistä oo mitään hyötyy. Päätin et syön joka päivä noin 1000 kalorii, laihdutan hiljemmällä vauhdilla ja lakkaan sanomasta itteeni lehmäx. Kiitos ku oot jaxanu vastailla mun viesteihin!
Kiitos sullekin! Kuulostaa ihanalta tuo päätös olla kiltti itselleen.
Ehkä tuossa 25 vuoden korvilla monella on jonkinlainen vakavuuskausi, ollaan niin aikuista ja unohdetaan ettei sen tarvitse olla tylsää. Oon huomannut töissäkin, että työkavereista hiljaisimpia ja arimpia ovat just alle 25-vuotiaat. Eniten nauravat, pelleilevät ja kikattavat keski-ikäiset, käyvät festareilla ja pulkkamäessäkin!
Hyvää jatkoa sulle!
Mäki hengasin ennen samanikäisten kavereitteni kanssa, oltiin amiksessa. Sitten vikana vuonna ku oltiin täysikäsii, kukaan niistä ei enää lähteny steissille norkoilee, ne vaan istu himassa. Sit joskus vkl:sin ku mentiin raflaan, piti aina vetää jonkun kämpillä pohjat, vaikka olisin halunnu vetää pussikaljaa niinku aina ennenki. Ne oli muutenki ihan muuttunu, paitsi et kännissä ne oli kivoja. Sillon ne oli samanlaisii ku alaikäsinä. Mut annas olla ku ne selvis! Ne jatko sitä harmaata ja tylsää arkeensa.
MITÄ IHMEEN JÄRKEE ON JUODA? valitatte työkamujanne tylsiks mut jo on kumma ku ite ETTE OSAA PITÄÄ HAUSKAA MUUTAKU KÄNNISSÄ. mä en todellakaan ymmärrä tollasii ihmisii. onnee kumminkin jos muuttaisitte mielenne ja ajattelisitte vähän.