Ollaan seurusteltu ny vuoden verran. Nähdään melko usein ja ollaan suurin osa öistä yhdessä. Alussa oli melkosta himoa ja haluja oli itelläkii tosi paljon. Mun tyttöystävä oli hyvännäkönen ja seksikäs. Ja on vieläkii. Mutta se on aina halunnu paljon seksiä ja nauttiikin siitä jotenkii eritavalla paljon, ku mä. Siis tottakai mä nautin seksistä sen kanssa. Se on hyvää! Mutta ei mua haluta enää samalla tavalla ku alussa... tyttiksellä taas ei mee se alkuhuumakiima ohi. Mä en haluais torjua sitä, koska se haluaa selvästi, mutta ois kai mullakin oikeus kieltäytyä. Voiko sen halut vielä vähentyä tai mun lisääntyä vai mitähän keksis. Asiasta kun jutellaan niin ei tulla oikein mihinkään ratkasuun. Siis ymmärretään kyllä, ettei halut ihan kohtaa mutta molemmille tulee tavallaan paha mieli, kun ei voi keksiä mitään lisähimoa tai halun vähentäjää. Oon kuullu siitä lesbianbeddeathista ja mietin, että sitäkö tää mun on vai onko seksistä tullu vaan jotenkii liian iso asia. :/ enkä haluis tyttiksellekään pahaa mieltä. Vinkkei?
yliseksuaalinen tyttis?
24ja26vuotiaita ollaan
29974
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Harvoimpa ihmisten halut kohtaavat samoissa määrin, eli ihan normaalia. Miten olisi itsetyydytys?
Kai se tyydyttääkin itteään, mutta onhan se rakastelu eri asia. :/ eli tyttis haluaa mua ja seksiä mun kanssa.
Koettakaa vaan löytää joku kompromissi. Joskushan voi olla niinkin, ettei aluksi oikein huvita, mutta sitten kun ryhtyy hommiin huomaakin että halut heräävät.
Jos se on tosiaan hyvännäköinen ja seksikäs, niin päästä ihmeessä vapaille markkinoille. Mä voin kyllä ottaa ja pitää huolta..
Säkö haluut joka päivä vähintään kerran ja mielellään enemmänkii? Ja rakkautta meillä on.
"Lesbian bed death" on pelkästään se tosiasia mikä tapahtuu jokasessa pitemmässä suhteessa, lesbo tai homo tai heterosuhteessa, eli se alkuhuuma loppuu, jolloin seksi jää vähemmälle väistyessään arjen tieltä. Ja kumppanin uutuudenviehätyksen haihtuessa seksuaalinen jännitys vähenee.. Ei se seksi kuole lesbosuhteesta yhtään sen nopeammin kuin muistakaan suhteista. Koko lesbian bed death on typerä höpöjuttu.
Ehkä heterosuhteessa rutiininomaisen seksin ylläpitäminen on helpompaa kun miehenpuolen pikkuveitikka säännöllisesti kohoaa ylöspäin liukkaan puristuksen tarpeessa ja nainen levittää haaransa ja sitten suoritetaan tavanomainen akti. Mies saa joka kerta siemensyöksyn ja tyydytyksensä mutta nainen tuskin orgasmia. Lesboseksi saattaa kaivata enemmän näppäryyttä ja keskittymistä ja kiihottunutta mielentilaa tavoitteena on varmasti usein orgasmi, siitä ei niin vain suoriuduta kuin arkiaskareesta.
Ja onhan meitä seksuaalisesti erilaisia ihmisiä eli jotku haluu sitä seksiä enemmän elämäänsä ja toisille passaa vähemmän. Se on ok. Harmi vaan jos nää halut ei kohtaa.
Vooee kunpa minullakin olisi tuollaisia ongelmia.
No ajatteleppa se silleen, että se susta tykkää...tommonen yliseksuaalinen sana on aika negatiivinen.
Mun kokemuksen mukaan suhteessa rakastelu lisääntyy. Kas kun se elimistö tykkää siitä., tietysti asia on toinen, jos se on h u o n o o...kukaan jaksa loputtomasti kärsiä huonosta rakastelusta.
Alappa syömään kurpitsansiemeniä tms..missä on paljon sinkkiä ;P
Ja ajattelet asiat toisellalailla.
Paitsi heteronainen....
No jos se on hyvää, niin kyllä heteronainenkin silleen toimii.
Mut jos kaikki aina loppuu kesken, kun toinen alkaa lämpiään, niin eihän semmosta turhautumista kukaan jaksa.
Naisella kestää tunteja sen kiihottumisenkin yli pääsemiseen.
Kerkee montatuntia miettiin, että tässä sitä taas turhaan innostuttiin, kun kaikki kesken loppu.Ja semmosta jos muutamankerran sattuu, niin seuraava kerta aina vaikeampi on. Parempihan se on pistää liinat kii. Mitäs sen toisen haluilla on väljä, kun se ei munkaan haluista välitä. Tämä oli siis tyypillinen ..Lesbosuhteissahan tämmöstä harvemmin sattuu ja tapahtuu, kun molemmat lämpiää samaan tahtiin ja intoo piisaa.
Niin 4646456 niin kukaan heteronainen ei varmasti saa mieheltään hyvää seksiä. ei ei -.-
En tajua miksi pitää dissata heteroita? Sinä ja monet muut tällä palstalla? Jos me ei haluta seksiä miehen kanssa, tai meillä ei ole hyvää seksikokemusta miehen kanssa, ei se tarkoita että kellään ei olis. Ja jos joku törppö heteromies on yrittänyt vongata meiltä, ei se sitä tarkota, etteikö suurin osa heteromiehistä olisi fiksuja ihmisiä, jotka ymmärtää ettei kiinnosta, jos niille niin sanoo. Muuttakaa asennettanne älkääkä tuomitko ihmisiä heteroseksuaalisuuden takia!
Seksi tosiaan on hyvää. Tyydyttävää ja nautinnollista. Ei se siitä oo kiinni. Ku en vaan jaksa niin usein ku tyttis!
.. koska se on hauskaa? :D
Ehkä sinä aloittaja olet vaan ihminen, joka kyllästyy helposti jos asioista tehdään rutiininomaisia. En tiedä jaksaisinko itsekkään tuollaista menoa, vaikka aika seksuaalinen ihminen olen itsekkin.
On normaalia, että parisuhteessa tulee ns. "kuivia" kausia ja niinä aikoina parisuhteessa yleensä keskitytään johonkin muuhun kun seksihalut on tyydytetty. Esimerkiksi silloin molemmilla on mahdollisuus lähentyä henkisesti ja löytää suhteelleen uusia ulottuvuuksia. se on siis täysin luonnollista, yhdestä vaiheesta siirrytään toiseen, tosin kaikki ei kehity aina samassa tahdissa.
Hyvä seksi elämä toimii hyvänä perustana suhteelle, mutta hyvä parisuhde rakentuu muustakin, kuten arjen jakamisesta, yhteisistä asioista, kiinnostuksen kohteista, rakkaudesta... Ehkä susta tuntuu, että joku henkinen puoli on jäänyt vähemmälle ja kaipaat enemmän ja syvempää kontaktia kumppaniisi ja siksi seksi ei huvita enää niin usein?
Jos olisin tyttöystäväsi niin suostuisin menemään tässä asiassa sinun tahtiisi ja katsomaan mitä se tuo tullessaan. Seksi on mulle supertärkeää, mutta pystyisin kyllä laittamaan haluni sivuun kumppanini hyvin voinnin vuoksi, mikäli se olisi vaan hetkellistä.
Tärkeää nyt on löytää teitä molempia tyydyttävä rytmi tuohon hommaan. :)
Mä en oikeasti tiedä yhtään paria, jotka haluaisivat seksiä täysin saman verran. Oli kyseessä homot, lesbot tai heterot. Toinen puoli haluaa aina vähemmän ja toinen enemmän. Trendissä oli tästä kerran hyvä juttu. Kun tämän ymmärtää, on kaikki musta helpompaa. Pitää löytää vain kompromissi ja jaksaa pitää seksi mielenkiintoisena.
Jossain täällä lienee....
http://www.lily.fi/aiheet/suhteet-perhe-puheenaiheet-kulttuuri
Meillä se menee kausittain.. riippuu aika paljon omasta mielentilasta kuinka helposti ja nopeasti pääsee oikeaan tunnelmaan..
Koitan aina muistuttaa itseäni siitä että pidän siitä aina kuitenkin, paljon, sitten kun ollaan päästy vauhtiin. Sitten mua ei sais lopettamaan mikään :p
Kun oma tyttis on kuitenkin alunperin ollut omaan silmään ihana ja viehättävä, en näe syytä että ne tunteet mihinkään katoaisi, varsinkaan jos on vasta oltu vuosi yhdessä. Tottakai kaikilla on päiviä ja aikoja jolloin haluaa yksinomaan hellyyttä ja sylissä oloa, läheisyyttä, silittelyä.
Tottakai se pitää ymmärtää ja jokainen nainen sen luultavasti ymmärtääkin.
Mutta jos tyyliin kuutena päivänä seitsemästä ei tee mieli (monta kuukautta putkeen), väittäisin että vika on jossain muualla kuin seksielämässä.
Silloin kyse saattaa olla ahdistuksesta, masennuksesta, masennuslääkkeistä, unettomuudesta, työ- / opiskelu-/ raha- .tms huolista, jostain riippuvuudesta, luottamuspulasta, ihmissuhdeongelmista tms... näitähän riittää.
(voi se syy tietysti olla huono seksikin, jota ei tee mieli harrastaa)
Mutta oikea syy kannattaa selvittää, kukaan ei jaksa sitä että tulee jatkuvasti seksuaalisesti tai muulla tavalla torjutuksi rakastamansa ihmisen taholta.
Se sattuu todella paljon.
Mä olen suhteellisen seksuaalinen ihminen ja tarvitsen tyydytyksen mielellään päivittäin, tai turhaudun. Oloni tulee levottomaksi ja vaikeaksi, alan kiukuttelemaan ja kai jotenkin jopa ahdistun. Kaipaan puolisoltani myös muunlaista läheisyyttä ja huomioimista ja mielelläni annan niitä itsekin.
Halujen kohtaamattomuus saattaa kulminoitua molemminpuoliseen turhautumiseen ja ahdistukseen, kun ei saa suutaan auki oikein ja oikeassa paikassa. Haluan puolisoani paljon, mutta minulle olisi ihan ok, jos hän ei halua kosketuksia tai tyydytystä, mutta se on julmaa, että hän ei anna sitä minulle. Kuinka olisi vaikka teilläkin niin, että sanot puolisollesi suoraan, että sinä et kaipaa nyt tulla kosketelluksi, mutta voit antaa tyydytyksen hänelle? Ja miksi sen pitää aina mennä niin, että seksissä molempien on oltava ilman housuja ja saada se tyydytys? Jos halut ei kohtaa, niin voi kai toiselle edes antaa jonkunlaisen helpotuksen?
Sen voin sanoa, että usein torjutuksi tuleminen syö itsetuntoa ja minulla ainankin senkin takia osittain on monta parisuhdetta mennyt pilalle... Sitä alkaa epäilemään itseään ja haluttavuuttaan. Puhumattakaan sellaisesta tyydyttymättömästä olosta, joka purkautuu turhalla kiukuttelulla ja tyytymättömyydellä kaikkeen.
Mä tiedän, etten tule ehkä koskaan löytämään puolisokseni naista, joka haluaisi tai tarvitsisi seksiä yhtä paljon, kuin minä, mutta toivon, että puolisoni tajuaisi, kuinka oikeasti tarvitsen tyydytyksen ja olisi sen valmis ja halukas minulle antamaan, vaikka sitten housut jalassa pikaisesti vibralla ja sormin. Yhteiset ihanat rakastelut olisi sitten erikseen, kun molempia haluttaisi.
Puhukaa, vaikka se onkin vaikeaa. (tiedän kokemuksesta)
Kiitti ku toit esii toisenkin näkökulman asiaan. Mä tosiaan tiiän, että tyttis haluu mua myös, mutta vois ehdottaa tollastakin ratkasua. =) ja ihan mielellää mä sille annan nautinnon jos se on siittä kiinni. Aina ei vaa jaksa rakastella tuntikausia. :/ nyt ku sais vielä suun auki ja keskusteltua sillee ettei pahota toisen mieltä. Mä kumminkii rakastan mun tyttistä tosi paljo ja haluun vaa että molemmilla ois hyvä olla.
Mikset hoida itse itseäsi, vaikka sitten vibralla tai sormin? Jos se on kerta vaan pelkästä tyydytyksestä kyse, niin kai se on ihan sama kuka sen tekee. Helpoimmalla pääset jos teet sen itse, ei tarvitse asettaa vaatimuksia muihin ihmisiin.
Itse olen myös seksuaalinen mutta kumma kyllä, se pysyy minulla täysin hallinnassani enkä turhaudu (ehkä se johtuu siitä, että osaan itse hoidella itseni). Ja seksi on muutenkin minulle paljon monitasoisempi juttu kuin pelkkä tyydytys. Minun täytyy saada nauttia kaikilla tasoilla, kaikilla aisteilla.
Mutta kyllä jos puolisoni sitä kaipaisi vaikka päivittäin niin kyllä minä varmaan tyydyttäisin hänet.. Oikeastaan aika kiva ajatus... ;)
Mutta pelkäänpä että seolisi puuduttavaa pitkällä tähtäimellä ja alkaisin tuntea itseni joksikin tyydytys-välineeksi. Vinrathan ovat sitä varten ja niitä osaa varmaan käyttää jokainen, kumppani on rakastelua varten.
En haluaisi myöskään kumppanini olevan sillä tavoin riippuvainen minusta, vaan tarpeen vaatiessa odotan että myös hän osaa hoidella itse itsensä niinkuin minäkin. En itsekkään halua kumppania pelkän tyydytyksen välineeksi. Omat halut tulee ensisijaisesti hoitaa itse, eikä kaataa muiden niskaan.. Jos minulta kysytään.
Todella haluaisin antaa kumppanille kosketusta ja tyydytystä vaikka päivittäin, mutta vain mikäli tiedän ettei hän ole riippuvainen minusta siinä asiassa.
Totta. Osaan kyllä "hoidella" itseni, ei se ole siitä kiinni.
Kun aikaa vietetään kumppanin kanssa tiiviisti yhdessä, ne halut keskittyy väkisinkin siihen puolisoon. Mikään masturboiminen ei poista tarvettä tulla rakkaansa koskettamaksi. Vaikka se olisikin ns.yksipuolinen pikapano, on siinä silti toinenkin läsnä. Halaa, suutelee ja rakastelee.
Toinen asia... Silloin, kun päivässä ei ole ns.omaa aikaa, niin mahdollisuudet nauttia masturboimisesta on käytännössä kohdallani mahdottomat. Siksi, että koen suurista tarpeistani huonoa omaatuntoa jo muutenkin, saati sitten niin, että minun pitäisi hoidella itseni kumppanini läsnä ollessa "salaa". (Miksi minulla ei voi olla normaalit halut!) Toivoisinkin haluttomammilta osapuolilta pientä ymmärrystä järjestää edes rauhallista omaa aikaa sille halukkaammalle puolisolle. Mikä estää lähtemästä vaikka iltakävelylle ja sanoa puolisolleen, että nauttisi omasta ajastaan ilman pyyntöjä esim. pyykin pesemisestä. Jos siis tietää, ettei itseään satu juuri tänään huvittamaan.
Ja itse ainankin toivoisin, että puolisoni muistaisi minua sanoilla ja kosketuksilla, jotta se torjutuksi tuleminen ei tuntuisi omassa itsetunnossa. Esim niin, että "Olet viehättävä, mutta MINUA ei juuri nyt huvita." Paljon parempi vaihtoehto, kuin se perinteinen... Ei nyt.
Tää menee juurikin näin. Itse olen ollut aivan samassa tilanteessa, valitettavasti parikin vuotta. Kumppani lakkasi antamasta edes läheisyyttä ja torjui kaikki lämmittely-yritykset.. kamalasti se syö itsetuntoa kyllä varsinkin jatkuessaan liian pitkään.. ja todellakaan itsetyydytys ei korvaa kumppanin läheisyyttä ja kosketusta.
Tuntui vaan todella kurjalta karulta lähteä suhteesta "pelkän seksin vuoksi" joten jäin kunnes tyttökaveri jäikin kiinni miehen kanssa salasuhteesta.. kumpa olisin lähtenyt jo aiemmin enkä jäänyt murentamaan itsetuntoani, joka on nyt vasta palailemassa hiljakseen.. mutta haluja on yhä, toivottavasti joskus vielä löytyy kumppani jonka kanssa halut kohtaavat edes pääosin ja jonka saa tyydyttää aina hänen sitä pyytäessä, sekin todella tuntuu parhaimmalta.
Ei masturbointi tietenkään poista sitä läheisyyden kaipuuta. Tekstistänne sai vain semmoisen kuvan, että pääpaino on seksuaalisellä tyydytyksellä yksinään.
Suosittelen, että ainakin aluksi hyväksyt nuo halusi. Asia vaan pahenee, jos yrität kieltää ne itseltäsi. Minä itse olen semmoinen, että vaikka en saisikaan tyydytystä joka päivä, nautin silti ihan vaan siitä kiihottumisen puhtaasta tunteesta yksinään. Se ei siis aiheuta minulle mitään turhautuneisuutta, päin vastoin. Nautin kiihottumisesta ja fantasioinnista uskoakseni yhtä paljon kuin itse seksistäkin.
Itsetunnolle tuommoinen voi olla rankkaa, riippuu miten asiaa katsoo. Jos tyttis torjuu niin se on hänen ongelmansa, eikä teidän tarvitse morkata itseänne sen tähden. Ei sitä tarvitse ottaa itseensä, niin sanotusti. :) Teillä on valinta, että miten suhtaudutte torjutuksi tulemiseen. Voitte ajatella olevanne huonoja tai sitten voitte ajatella että torjuminen ei riipu teistä. Ettehän te voi toisten haluja ja tunteita hallita. Siinä ei auta vaikka olisi minkä kokoinen, näköinen tai luontoinen. Toisen halut, ajatukset, teot ynnä muut ovat hänen yksin, ettekä te voi niille mitään.
Vaikka tiedostaakin sen, että "vika" ei ole itsessä, niin väistämättä usein torjutuksi tuleminen syö itsetuntoa. Itsellensä pystyy selittämään asioita järjellä vain tiettyyn pisteeseen asti. Sitten tunteet ottavat vallan. (Tunnetusti järki ja tunteet ei monestikaan kohtaa.)
Ja kyllä, tarvitsen myös puhdasta seksuualista tyydytystä usein, mutta se ei ole se pääpaino asiassa... vaan saada sitä seksuualista tyydytystä mielellään kumppanin kanssa. (Pelkkien turhautumien ja pakottavan halun poistoon riittää kyllä omakin seura, mikäli parempaa ei ole tarjolla.) Minäkin nautin myös pelkästä kiihottumisen tunteesta. Ohimennen tapahtuvista hyväilyistä ja pitkistä suutelutuokioista. Kaiken ei tarvitse johtaa seksiin. Ainankaan heti. Esimerkiksi aamulla aloitettu flirtti ja toisen kiihoittaminen myös henkisesti on mukava päättää yhteiseen rakasteluun illalla.
Omien halujen hyväksyminen... No, sehän on asia, jonka kanssa on vaan opittava elämään ja tiettyinä aikoina elämässä siitä kykenee nauttimaankin. Joskus taas ei. Mielelläni olisin haluttomampi ja arvottaisin elämäni toisella lailla. Seksi vaan on mielestäni arvokkaampi asia elämässä, kuin esimerkiksi television katselu tai netissä roikkuminen. Ja koska puolison mielestä joku tietty sarja tai nettiblogi tms. menee yhteisen rakastelun edelle (asia ei ole näin järjellä ajateltuna, vaan niillä pirun tunteilla), niin siinä se itsetuntokin murenee.
Kylläpä on vaikea selittää sitä tunnetta, kun oikeasti tulee torjutuksi silloin, kun oma halu tekee ihan kipeää ja haluaisit vain sen rakkaan puolisosi kosketusta.
Just ton takia mä mietinkii sitä että miten mä voisin torjua tyttikseni joskus. Ilman että se loukkaantuu tai tosiaa luulee et siinä on jotain vikaa! Vaikka ollaakii juteltu ja oon sanonu että mua ei haluta, niin silti tuntuu tulevan joku kuilu meijän välii. :/ auttaaks sit se että mä huomioisin sitä muuten enemmän? Vaikkakii mä alan jo karttaa sellasia kiihkeempiä lähentelyjä, etten vaa antais sille sellasta kuvaa että mua haluttaa. Sit en välttämättä mee lähelle ollenkaa. Äh ku on vaikeeta.
Huhhuh, mä en kyllä jaksais todellakaan joka päivä miettiä seksiä, onhan elämässä niin paljon muutakin! Miten joku edes ehtii joka päivä puhumattakaan useaan kertaan? Ehkä jotkut heteroiden pikapanot ymmärrän, mutta mun kokemukseni mukaan kahden naisen puuhastelu kyllä väkisinkin vie vähän aikaa. Itse satsaisin mieluummin siihen laatuun. Jos kumppani olisi mielestäni oikeasti haluttava ja seksikäs, niin varmaan ideaalimäärä olisi 2-3 krt viikossa. Jos kumppani puolestaan on päästänyt itsensä repsahtamaan eikä alkuhuuma enää ole sokaisemassa, niin halut saattavat kadota täysin.
Mites teillä nykyään menee?
Paremmin jo. Ollaa puhuttu paljon ja molemmat yrittää huomioija toisen tarpeet ja tunteet. Mä tyydytän tyttiksen nykyään useammin ku se mut. Tai siis ymmärrätte varmaan. ;) se on ymmärtäny kans et mua ei tarvii aina koskea vaan musta tuntuu hyvälle sekin että siitä tuntuu hyvälle. Oon yrittäny pussailla ja halailla enemmän ja musta tuntuu et sekii on auttanu. Siis ihan vaan sellanen huomiointi. Homma jatkuu kuitenkii vielä koska ei nää asiat hetkessä ala luistaa sillee täydellisesti mut kuitenkii paremmin jo.
Kiva kuulla ja uskosin, että toi linja kantaa "hedelmää"
Aurinkoista kesää teille :)