Oon ollu puolisen vuotta lääkityksellä Seronil 20 mg ja aluksi se kyllä paransi mun oloa huomattavasti, mut nyt tuntuu, että vointi menee huonommaks. Mistä tämäkin voi johtua? Alkaa taas mennä usko siihen, että koskaan voisin oikeesti tästä enää parantua. Onko se sitten yleistäkin, että pillereistä menee tälleen pikkuhiljaa teho? Vai onko taas muuten vaan joku sellanen jakso, että välittäjäaineet päässä on hieman enemmän sekasin? Tuntuu vaan tosi pahalta jotenkin havahtua tähän samaan tunteeseen, josta luuli jo pääsevänsa pois. Siksi mä noi lääkkeet alotin, koska olo oli sellanen, ettei eläminenkään oo enää ihmisarvoista. En halua jumittua tähän, koska tuntuu, etten kestä sitä enää, niin kauan sitä on ollu ennen niitä lääkketä. Mitä mun pitäis tehä?
Ihan kuin lääkkeistä hiipuis teho
miksi taas
4128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ilmiötä kutsutaan toleranssiksi. Kaikki huumausaineet kuin lähes kaikki muutkin lääkkeet nostavat kehon toleranssia ajan kuluessa. Toisilla se nousee nopeammin, jollain taas hitaammin. Aivomme on rakennettu niin, että ne reagoivat ylimääräisiin aineisiin siten, että aivot muokkaantuvat kohti normaalia tilaa, jotta ulkopuolisen aineen vaikutus saataisiin minimoitua. Siten aineen vaikutus alkaa heikkenemään. Vertaa esimerkiksi muihin huumeisiin, kuten amfetamiini tai kokaiini tai vaikka normisärkylääkkeisiin.
Välittäjäaineissasi ei ollut mitään vikaa ennen kuin alotit fluoksetiinin, mutta nyt aivoissasi on kaaos. Fluoksetiinin aikaan saamaa kaaosta ovat aivosi pyrkineet selvittämään viimeisen puolen vuoden ajan. Aineen vaikutus alkaa kadota, joka on merkki siitä, että aivosi ovat muovautuneet fluoksetiinin vaikutukseen ja olet nyt mitä suurimmallta todennäköiselle 'riippuvainen' SSRI:stä. Jos nyt lopetat käytön saanet runsaat vieroitusoireet muutamassa päivässä tai viikossa.
VAROITUS - Välittäjäaineiden luonnoton kuormittaminen on erittäin vaarallista aivojen terveydelle!
Jos haluat ammattilaisen selityksen välittäjäainehuijauksesta, suosittelen kuuntelemaan psykiatri Peter Bregginin selkokielistä tavalliselle kansalaiselle suunnattua presentaatiota aiheesta.
http://www.youtube.com/watch?v=ARZ2Wv2BoFs
Milloinkohan tämäkin mielipuolinen teoria kumotaan? Vannoihan aikoinaan psykiatria ja maallikot lobotomian tehokkuuteen, kunnes oli myönnettävä, että vaarallista on mennä aivoja sorkkimaan.
Miltä näyttävätkään pitkänmatkan mielenterveyskuntoutujat? Ovatko lääkkeet parantaneet yhtäkään heistä? Lääkettä lääkkeen päälle ja silti vointi heikkenee..
Miksi niitä sitten markkinoidaan ja enenevissä määrin kaupataan? Kertoo ajastamme jotain? Kiire, tehokkuus, menestyminen, voin aina hyvin ajattelumalli ei salli (ei hyväksy) edes pientä uupumusta, kun heti ollaan sairaaksi leimaamassa.
Oudompaa olisi aina olla yhtä tasainen, tunteeton möykky.
Toivon oikeasti, että vielä eräänä päivänä tulevaisuudessa psykiatriana alana lakkautetaan ja ihmiset saisivat elää elämäänsä ilman kemikaaleja.
Aina on tietenkin niitä, joilla on ollut vaikea lapsuus, tietynlainen persoonallisuuden rakenne, koulukiusaamista, yksinäisyyttä, ilkeä puoliso, lapsettomuutta, köyhyyttä, työttömyyttä, liikaa töitä, loppuunpalamista, ikävää, surua, onnettomuuksia .. mutta näitä on meillä kaikilla ja selvittävä on. Minä en enää antaisi itseäni lääkkeillä huumata.
Elämä alkaa siitä, kun ottaa vastuun elämästään. Elämä ei tule lääkepurkista.
AP:lle
Oireesi EI johdu lääkkeen puutteesta ja lääkkeet ei auta mihinkään serotoniinin puutteeseen, jota sinulla tuskin edes on.
Hae terapiaa.
Lääkkeet eivät poista masennuksen syitä!
http://aijaa.com/mM7dzK
Kiitos kaikille mielipiteistä. Oon vähän samansuuntasta ennenkin lueskellu netistä, mitä toi video käsitteli. Olen melko lääkevastainen ihminen ollu alusta asti ja koitin pärjätä kauan ilman, mutta voimat alko todella loppua ja mielessä pyöriä vaan erilaisia tapoja toteuttaa itsemurha. Sitä mäkään en usko, että noi lääkkeet vois "parantaa" aivot laittamalla niihin jonkun täysin normaalin välittäjäainetasapainotilan.
Noista ollaan tosi monta mieltä ja voi olla, että masenuksella on tekemistä jonkun tietyn yksittäisen serotoniinireseptorin kanssa, tai voi ola, että siihen liittyy monia aineita, tai ei mitään näistä, tai voi olla, että nitä välittäjäaineitten proteiineja koodaavat geenit tekee jotain väärin. Mä en siis nyt suoralta kädeltä mee myöskään uskomaan sitä, ettei asialla vois olla mitään tekemistä minkään sortin välittäjäainejutuilla, mutta varmaan syyt on niin moninaiset, että tänkaltaset lääkkeet ei oikeesti kuitenkaan juuri korjaa ongelmaa.
Ja voipi olla, että näistäkin lääkkeistä joskus luovutaan, kun huomataan, ettei ne autakaan toivotulla tavalla. Mutta tohon nimimerkin varmenne kommenttiin täytyy kyl sanoo, että olen parisen vuotta koittanu ite ratkoo ongelmiani, tuloksetta. Sitten sain apua. Ja mä sitten vissiin kuulun tohon kategoriaan, jolla on "vaikea lapsuus ja koulukiusaamista, tietynlainen persoonalllisuuden rakenne" ja mitäs kaikkee ja ainahan mulla on tosi voimakkaat tunteet ollu joka suuntaan pienestä saakka, mutta ei tällanen ollu sit enää mitään normaalia, kun ne kaikki tunteet peitti allensa niin voimakas paha olo, että kuljin kuin jossain sumussa ja halusin siitä pois vaan keinolla millä hyvänsä.
Siksi mua ärsyttää tällanen asenne "ota vastuu elämästäsi". Olen koittanu sitä vastuuta ottaa niin paljon ku suinkin kykenen, mutta sitten toi kaikki vaan tuli kuin yhtenä lamauttavana aaltona, enkä oo kaikista yrityksistä huolimatta siitä eroon päässy. Mulla on myös jokseenkin dissosiatiivisia oireita, jotka vaikeuttaa asioitten käsittelyä, kun ei edes ole varma, onko olemassa ite ylipäätään ja oma keho ja mielikin on kuin jotain ilmaa, jonka läpi voi mennä. Joskus kausiluontoisesti tulee mukaan myös kuuloharhoja. Mun elämässä on ajanjaksoja, joita en kykene kunnolla muistamaan, vaikka mitä tekisin.
Ei ny oo tähän tarkotus mitään elämänkertaa tehä :p Mutta siis noi nyt on käytännön esimerkkejä siitä, miksi mun mielestä asiat ei ratkee pelkällä "vastuun ottamisella". Mutta käyn siis terapiassa ja pitäis siellä asioita selvitellä jotenkin. Silti tuntuu, et se sama paha olo vaan tulee takaisin ja en halua sitä, koska voimat on ennestäänkin aika lopussa.