Toisinaan sitä ajattelee - heikkona hetkenä - ettei ole kyllin kaunis ja viehättävä toiselle, ettei ole siksi mitään mahkuja. Hyvinä hetkinä sitä ajattelee, että voi muuttua ja satsata itseensä. Että voisi voittaa toisen, saavuttaa omakseen. Olen ehkä vähän monimutkainen, ujo ja vaikea tulkita toisinaan, mutta se on sydän, joka saa järjiltään.
Musta ja valkea
maitokahvia (n)
8339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä en ainakaan haluaisikaan ihmistä, jolle ulkonäkö olisi noin tärkeää. Jos noin ajattelisi niin menköön vaan. Löytääpähän omille arvoilleen sopivaa seuraa. Ei ujouskaan ole pahasta.
Huono itsetunto on vain sellainen sielun syöpä. Toinen näkee sinut aina eri tavalla, mutta itse ei koskaan näe itseään yhtä ihanana ja kauniina. Ja tiedän että joskus kymmenen vuoden kuluttua katson valokuvia nuoremmasta minästäni ja mietin jälleen miten kaunis olinkaan ja etten koskaan silloin sitä ymmärtänyt.
Tuo on varmasti totta, että ujo voi olla ja onkin vaikea tulkita. Helposti antaa itsestään väärän kuvan, vaikka ei tahtoisi. Esimerkiksi jos on ihastunut, antaakin päinvastaisen kuvan elekielellään. Se on tavallaan surullista, mutta luonteenpiirteilleen on hankala mahtaa mitään.
Kyllä sinä tiedät oman kauneutesi, eikä itsetunnossasikaan näyttäisi olevan ongelmia. Kukaan huonolla itsetunnolla varustettu ei mieti itsestään että tiedän katsovani omaa kauneuttani kymmenen vuoden päästä kuvista.
Kirjoitin kokemuksesta kun olen katsonut omia nuoruudenkuviani ja tajunnut miten nätti olin, vaikka koko ajan vihasinkin ulkonäköäni. Olin koulukiusattu ja se on jättänyt syvän, vääristyneen minäkuvan ulkonäöstäni.
Et ole koulukiusattu. Jos tytöt ovat toiselle kateellisia ja hieman osoittavat sen toiselle niin se ei vielä ole koulukiusausta. Sinun itsesi kutsuminen koulukiusatuksi on oikeasti koulukiusattujen aliarvostamista.
Mistä voit toiselle sanoa noin tuntematta ja tietämättä? Pistää vihaks toisen puolesta!
Tiedätkö, jos tänne kirjoittelet rakkaudessa räytyen, niin koulukiusaamisvuosista on jo aikaa... Ei muuta keinoa kuin: käy kaikki läpi, yksityiskohtia myöten, anna anteeksi, krjoita vaikka lista että annan sinä ja sinä ihminen tämän sinulle anteeksi ja tarkoita sitä, hyväksy menneisyytesi, se on tehnyt sinusta sinut. Sinunlaistasikin tarvitaan tässä maailmassa. Jos kaikki olisi toistensa kopioita, niin aika tylsäksi kävis... Vai mitä? :) Onni on sussa, sun omissa jutuissa, elämässä ja itsessäs. Sen jälkeen joku muu sen voi täydentää.